Jumalinen antaumus hyödyllinen kaikkeen

JEHOVAN TODISTAJAT tietävät, että ”jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen” ja että se on välttämätöntä tosi palvonnalle. (1. Timoteukselle 4:8) Ilman sitä uskonto on pelkkää muodollisuutta. ”Jumalinen antaumus” oli siksi sopiva nimi viime kesäkuussa alkaneelle Jehovan todistajien piirikonventtien sarjalle.

Elokuussa pidettiin kolme tällaista konventtia Puolassa iloisissa merkeissä. Vähän ennen konventteja, toukokuussa, oli Jehovan todistajien työ tunnustettu virallisesti. (Ks. Herätkää!-lehteä 22. joulukuuta 1989, jossa kerrotaan muita yksityiskohtia Puolan konventeista.) Kerratkaamme nyt konventin ohjelma sellaisena kuin se esitettiin Puolassa.

Pia̧tek w Poznańiu (Perjantai Poznańissa)

Vuoden 1956 kesäkuussa Poznańissa mellakoi 50 000 mielenosoittajaa vaatien leipää ja vapautta. Tämä johti 50 ihmisen kuolemaan ja uuden hallituksen muodostamiseen Puolaan. Jyrkkänä vastakohtana tälle olivat ne rauhalliset kristityt, jotka tapasivat siellä toisensa 33 vuotta myöhemmin. Ilmapiirille oli tunnusomaista hengellisen leivän ja kristillisen vapauden yltäkylläisyys, ja he olivat tulleet kuuntelemaan puheita aiheesta ”Yksinomaista antaumusta vaativan Jumalan palveleminen”, joka oli perjantain teema. Läsnäolijoiden huippu, 40 442, saavutettiin sunnuntaina.

Konventin puheenjohtajan tervetuliaispuheen ja haastatteluohjelman ”Eläminen täyttä jumalista antaumusta osoittaen” jälkeen annettiin puheessa ”Vahingollisuuden huulten karttaminen” käytännöllisiä neuvoja. Miten helposti jokapäiväinen puhe voikaan muuttua vahingolliseksi juoruiluksi! Ja loukkaava juoruilu voi johtaa kuoleman aiheuttavaan panetteluun. Mutta ennen kuin kypsät kristityt puhuvat toisista, he viisaasti kysyvät itseltään halukkaina säilyttämään rauhan ja ykseyden: ’Olisiko Jeesus sanonut tämän? Onko se välttämätöntä sanoa? Onko se rakentavaa? Miksi sanon sen?’

Puolan konventeissa oli ainutlaatuista se, että joka päiväksi oli järjestetty aikaa muista maista tulleiden Jehovan todistajien esittämien raporttien kuulemiseksi. 24 eri maan edustajien kertomat kokemukset korostivat sitä totuutta, että tässä on kansainvälinen perhe, joka on todella yhdistynyt sen tunnustamisessa, että ”Jehova vaatii ehdottomasti yksinomaista antaumusta”. Koska Jumala ansaitsee tällaisen antaumuksen, hänen palvelijoidensa osoittaman kiintymyksen ja palvonnan täytyy olla jakamatonta. Jeesuksen esimerkki valaisee sitä, ettei yksinomaisessa antaumuksessa voi olla mitään puolisydämistä.

Jumaliseen antaumukseen liittyy kaikki mitä teemme. Kolmiosainen puhesarja kehotti siksi kristittyjä ’varomaan joutumasta harhaan’ syömisessä ja juomisessa, pukeutumisessa ja ulkoasussa sekä viihteessä. Ahmattius ja juoppous ovat ahneuden muotoja, jotka turruttavat hengelliset aistit, aiheuttavat terveysongelmia, saavat aikaan huonoa käytöstä ja johtavat onnettomuuksiin. Äärimmäisiä pukeutumistyylejä – tyylejä jotka ovat säädyttömiä, erikoisia, omituisia tai jopa järkyttäviä – tulee karttaa. Nukkavierut, liian huolettomat tai vartalonmyötäiset vaatteet ovat sopimattomia. Kyse ei ole siitä, onko jokin tyyli muodikas, vaan siitä, onko se sopiva Jumalan palvelijalle. Myöskään kapinahengen, väkivallan, huumeiden, okkultismin tai sukupuolisen moraalittomuuden tahraama viihde ei ole kristittyjä varten. – Filippiläisille 1:27.

Perjantai-iltapäivän ohjelma alkoi puheella ”’Uskollinen orja’ ja sen hallintoelin”. Luottaen uskollisten luomustensa lojaalisuuteen Jehova jakaa valtaa. Samoin tekee hänen Poikansakin. Voideltujen seuraajiensa, ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, joukosta hän on valinnut muutamia palvelemaan näkyvänä hallintoelimenä. (Matteus 24:45) Ensimmäisellä vuosisadalla tämän ryhmän muodostivat apostolit ja muutamat muut vanhemmat miehet Jerusalemissa.

Nykyaikoina hallintoelin on samastettu läheisesti Vartiotorni-seuran toimituskunnan jäseniin ja sen johtokuntaan. Mutta hallintoelin ei ole sama kuin tuo laillinen yhdistys, kuten puhuja sanoi: ”Koska yhdistys on olemassa puhtaasti laillisten syiden vuoksi ja sillä on sijainniltaan kiinteä päätoimistonsa, keisari eli valtio voi myös lakkauttaa sen.” Niin ei voi käydä hallintoelimelle, joka ei ole laillinen välikappale, vaan jonka jäsenet ”valitsee Jehovan ja Kristuksen ohjaama pyhä henki”. Hallintoelin jatkaa siksi toimintaansa ja saa Jehovan todistajien varauksettoman tuen maailmanlaajuisesti.

Puolan konventeissa oli läsnä nykyisestä 12-miehisestä hallintoelimestä 5 jäsentä. Yksi heistä piti avainpuheen ”Miksi oppia tuntemaan jumalisen antaumuksen pyhä salaisuus”. Puheessa mainittiin, että jumalisen antaumuksen salaisuus ei ole enää salaisuus, sillä se ”personoitui Jeesuksessa”. Puhuja käsitteli niitä kuutta tämän pyhän salaisuuden piirrettä, jotka luetellaan 1. Timoteuksen kirjeen 3:16:ssa, ja sanoi: ”Arvostuksemme jumalisen antaumuksen pyhää salaisuutta kohtaan tulisi saada meidät aina seuraamaan tarkoin Jeesusta hänen askeleissaan.”

Kaksi puhesarjaa selvitti, että jumalista antaumusta vaaditaan niin nuorilta kuin vanhoiltakin. Vanhemmilla on vastuu antaa lapsilleen hengellinen perintö opettamalla heitä kehittämään oikean ja väärän taju. Tarkoituksenmukainen perhetutkistelu ja keskusteleminen realistisesti lasten ongelmista on välttämätöntä. Vanhempien täytyy olla aina valppaita havaitsemaan varoittavat merkit, ja heidän täytyy suojella lapsiaan epäterveeltä seuralta, jopa seurakunnan sisäpuolella.

Toisaalta mikäli nuoret haluavat elää antoisaa elämää, heidän täytyy katsoa Kristukseen, joka ’jätti heille mallin heidän seurataksensa tarkoin hänen askeleitaan’. (1. Pietari 2:21) Heiltä kysyttiin sopivasti: ”Jos teidät kasvatettiin totuudessa, tiedätte mihin uskotte, mutta tiedättekö miksi uskotte niin?” Heitä kannustettiin omaksumaan totuus todistamalla itselleen, että Raamattu on Jumalan sana ja että Jehovan todistajilla tosiaan on totuus.

Monissa maissa tämä ohjelmanosa huipentui uuden 320-sivuisen kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia julkaisemiseen. (Ks. sivulta 30 ”’Lahja Jehovalta’ nuorille”.) Toivottavasti myös Puolassa ja muissa Itä-Euroopan maissa asuvat nuoret voivat jonakin päivänä hyötyä tämän julkaisun sisältämistä erinomaisista neuvoista lukemalla sitä omalla kielellään.

Sobota w Chorzowie (Lauantai Chorzowissa)

Chorzow on teollisuuskeskus Etelä-Puolan hiilikenttien sydämessä. Sleesian hiilikaivokset ovat tuoneet alueelle taloudellista voittoa. Mutta Slaski-stadionille viime elokuussa kokoontuneiden 65 710 ihmisen keskuudessa oli pääasiallisena keskustelunaiheena paremmanlaatuinen voitto.

”Jumalinen antaumus merkitsee suurta voittoa” oli lauantain teema, ja iltapäiväohjelman ensimmäinen puhuja selitti sitä. (1. Timoteukselle 6:6) Puhujan sanojen totuudellisuutta vahvisti joidenkuiden sellaisten haastatteleminen, jotka olivat saaneet suuria voittoja omassa elämässään tavoittelemalla jumalista antaumusta.

Aamuohjelmaan kuuluneessa puhesarjassa oli painotettu jumalisen antaumuksen tavoittelemisesta koituvia hyötyjä. ”Lukemalla säännöllisesti [Jumalan sanaa] tarkkanäköisyyttä osoittaen”, kaivautumalla lukemamme merkitykseen ja tarkastelemalla rukoillen sitä, miten soveltaa oppimaamme, me voimme kristittyinä tavoitella jumalista antaumusta ja ’antaa valomme loistaa kaiken aikaa’. (Joosua 1:8) Ohjelmassa mainittiin, että jos jokainen Jehovan todistaja kautta maailman käyttäisi 15 minuuttia joka päivä satunnaiseen todistamiseen toisille, voitaisiin Valtakunnan saarnaamistyöhön käyttää vuosittain aikaa 327 miljoonaa tuntia enemmän.

Jumalista antaumusta tavoitellaan myös ”vastustamalla kiusauksia”. Vaikka ruoan, juoman, sukupuoliasioiden ja rahan kaltaiset asiat eivät itsessään ole pahoja, väärissä olosuhteissa ne voivat olla vahingollisia. Suojakeinona on välttää itsensä tarpeetonta altistamista maailman materialismille, pornografialle, huumeille ja juopottelulle sekä sen nautintoihin, esimerkiksi musiikkiin, urheiluun ja seuranpitoon, keskittymistä. Rukoileminen on välttämätöntä. Kristittyjen täytyy oppia vihaamaan pahaa. Tämä on sopivaa, sillä seuraava puhuja osoitti, ettei heidän ’enää tulisi elää ihmisten tahtoa vaan Jumalan tahtoa varten’.

Yhä useammat ihmiset päättävät tehdä juuri niin. Tämä oli ilmeistä, kun 2 663 uutta Jehovan todistajaa ilmaisi julkisesti päätöksensä ’pyrkiä jumaliseen antaumukseen vihkiytyneinä, kastettuina kristittyinä’. (Kaikissa kolmessa Puolassa pidetyssä konventissa oli kasteella yhteensä 6 093.) Jotta kastettavat säilyttäisivät ilon Jehovan palveluksessa, heitä kannustettiin miettimään monia syitä iloita: Jehovan ystävyyttä, maailmanlaajuista veljesseuraa ja toivoa elää paratiisissa.

Kristillinen alamaisuus tuli käsiteltäväksi puheessa ”Jumalisen antaumuksen tekojen tekeminen – miehinä Kristuksen johdon alaisuudessa”. Jumalista antaumusta harjoittavat miehet huolehtivat perhevastuista rakkaudellisesti, Kristuksen kaltaisella tavalla. ”Naisina jotka osoittavat sopivaa alamaisuutta” kristityt sisaremme tukevat perheen päätä, eivät yritä vaikuttaa häneen väärällä tavalla tai anna tunteidensa saada heitä tekemään epäviisaita ratkaisuja. ”Lapsina jotka tottelevat vanhempiaan” nuoret oppivat tottelemaan, vastaamaan kokouksissa ja osallistumaan kristilliseen palvelukseen.

Miten erinomaisia neuvoja! Kuinka surkeasti väärä uskonto onkaan silti epäonnistunut tällaisen sopivan neuvonnan antamisessa! Sen vuoksi se ansaitsee voimakkaan tuomion, joka esitettiin puheessa ”’Laittomuuden ihmisen’ paljastaminen”. Tämä salaisuus tunnistettiin ”kollektiiviseksi ’ihmiseksi’ eli ihmisryhmäksi, koko luopiokristikunnan uskonnolliseksi papistoksi”. Papistoon, joka on surullisen kuuluisa Jumalan palvelijoiden vainoamisestaan, ovat liittyneet ”nykyajan luopiot, jotka aiemmin väittivät olevansa todistajia, [mutta jotka] ovat palanneet kristikunnan opilliselle oksennukselle, ja yhteistyössä Suuren Babylonin hengellisten juoppojen kanssa he ovat piesseet Jehovan uskollista ja ymmärtäväistä orjaluokkaa ja hyökänneet sitä vastaan”. Suosionosoituksillaan kuulijat ilmaisivat olevansa samaa mieltä puhujan kanssa, joka julisti: ”Me jatkamme Suuren Babylonin ja sen ’laittomuuden ihmisen’ paljastamista.”

Tämä vaatii rohkeutta, varsinkin aikana, jolloin hallintoelimen jäsenen M. G. Henschelin mukaan useimmat ihmiset ”kääntävät selkänsä Jumalalle ja hänen Sanalleen, Raamatulle”. Vaikka ”kunnioitus Raamattua kohtaan on nykyään syvemmällä aallonpohjassa kuin koskaan aikaisemmin”, Raamattu on kestänyt ajan kokeessa. Puhuja todisteli, että ”yksikään vain ihmisten valmistama kirja ei voisi käsitellä niin monia elämän eri piirteitä ja ilmaista niin syvää ymmärrystä ja olla niin johdonmukaisesti oikeassa”. Hän julisti, että ”Jehovan todistajat antavat Jumalan sanan voiman vaikuttaa elämässään [ja] seurauksena oleva aitojen kristittyjen kansainvälinen veljesseura on voimakas todiste siitä, että Raamattu on Jumalan henkeytetty sana”. Päivä saavutti ihastuttavan huippukohtansa, kun uusi kirja Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana? julkaistiin useilla kielillä.

Niedziela w Warszawie (Sunnuntai Varsovassa)

Varsovassa vierailevat menevät yleensä katsomaan muistomerkkiä, joka on pahamaineisen Varsovan geton paikalla, jossa natsit kokosivat satojatuhansia tuhottavaksi merkittyjä juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Vain muutaman minuutin ajomatkan päässä olevan X-Lecia-stadionin täytti kuitenkin elokuun 13. päivänä 60 366 henkeä, jotka olivat tulleet kuulemaan ajatuksia sunnuntain teemasta: ”Torju jumalattomuus ja elä jumalista antaumusta osoittaen.” – Tiitukselle 2:12.

Eläminen jumalista antaumusta osoittaen sulkee selvästikin pois maailmallisen riippumattomuuden hengen ilmaisemisen. Tositapahtumiin perustuva näytelmä ”Alistukaa Jehovan alaisuuteen”, jonka esityksestä näkyi tyypillinen puolalainen into, korosti niitä tärkeitä muutoksia, joita kristittyjen täytyy tehdä saadakseen Jumalan hyväksymyksen.

Muuan hallintoelimen jäsen lainasi 1. Korinttolaiskirjeen 8:6:ta, joka sanoo: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä.” Hän mainitsi, että kristillisyyden keskeinen oppi ei ole kolminaisuus, niin kuin monet väittävät, vaan Jehovan kunniaansaattaminen hänen Kristuksen käsissä olevan Valtakuntansa välityksellä. ”Kolminaisuusopetus merkitsee totuudesta poikkeamista, se on siitä luopumista”, hän selitti. Sen vuoksi ihmiset, jotka kutsuvat Mariaa Jumalan äidiksi ja Välittäjättäreksi Jumalan ja ihmisten välillä, eivät ’säilytä Jumalan täsmällistä tuntemusta’. (Roomalaisille 1:28) Niinpä ”Jumalan palvominen oikein merkitsee siksi kolminaisuusopin hylkäämistä”. 32-sivuisen kirjasen Czy wierzyć w Trójcę? (Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?) julkaisemista tervehdittiin suosionosoituksin. Miten erinomainen väline se onkaan tämän Jumalaa häpäisevän opin paljastamisessa vääräksi!

Varsovan geton uhreille ei koskaan tullut vapautusta. Mutta Jumala lupaa, kuten esitelmässä selitettiin, että ”jumalisen antaumuksen ihmisten vapautus on lähellä”! (2. Pietari 2:9) Tämä pitää paikkansa, vaikka kristityt ovatkin kahdelta taholta tulevan väkivallan uhreja – yleisen päivittäisen väkivallan ja sen väkivallan, joka suunnataan heitä vastaan vainona. Puhuja kehotti itsetutkisteluun ja painotti, että ’vapautus suodaan vain niille, jotka ovat jumalisen antaumuksen ihmisiä, joiden antaumus on aitoa, joiden tottelevaisuus on ilmaus uskollisuudesta’.

Kun oli annettu loppumuistutus: ”Olkaa hengestä palavia”, konventti päättyi sävähdyttävään puheeseen aiheesta ”Jatkuva valmentautumisemme jumalisessa antaumuksessa on hyödyllistä”. Konventin läsnäolijat avasivat sitten uudet puolankieliset, vain muutamaa viikkoa aiemmin painosta tulleet laulukirjansa ja esittivät yhdessä ”Kiitosrukouksen”, laulun numero 45.

Laulun jälkeen seurasi palava loppurukous, ja sitten Varsovassa, Poznańissa ja Chorzowissa kajahtivat ilmoille valtaisat suosionosoitukset. Varsovassa kymmenientuhansien käsien ponnekas taputus raikui aaltojen sarjana yli 11 minuutin ajan. Kukaan ei halunnut lähteä pois. Monet tuhannet tästä valtaisasta Jehovan todistajien joukosta olivat ensimmäistä kertaa kolmipäiväisessä konventissa. Heidän riemuaan ilmaisseet jatkuvat myrskyisät suosionosoitukset olivat dramaattinen kiitollisuudenilmaus Jehovalle ja hänen järjestölleen. Se oli kuin vastaus Psalmiin 47:2, 3: ”Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. Sillä Herra [”Jehova”, UM] on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas.” Tämän Jehovan todistajien nykyhistorian suurimpiin tapahtumiin kuuluvan tilaisuuden lähestyessä loppuaan nuo innokkaat veljet valmistautuivat lähtemään kotimatkalle sydän täynnä onnellisuutta ja päättäväisyyttä lisätä suurenmoista Valtakunnasta todistamista sopusoinnussa Jeesuksen jumalisesta antaumuksesta antaman kallisarvoisen esimerkin kanssa.

[Tekstiruutu s. 27]

Uudet julkaisut kannustavat ’jumalisen antaumuksen tekoihin’

Sekä kirja Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana? että kirjanen Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? saivat monet ilmaisemaan arvostuksensa. Eräs sisar kirjoitti Kolminaisuus-kirjasesta: ”Se hämmästytti, sykähdytti ja ilahdutti minua. Kiitokset teille siitä valtavasta aika-, energia- ja työmäärästä, joka kului tämän erinomaisen julkaisun painamiseen.”

Eräs toinen sisar kirjoitti kirjasta Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana?: ”Haluan sydämeni pohjasta kiittää teitä tästä erinomaisesta uudesta kirjasta. Ymmärrätteköhän te itsekään, miten suurenmoinen taideteos se on? Alleviivaan usein tärkeimpiä sanoja. Mutta saitte minut hämmentymään, sillä joka ainoa sana on tärkeä. Olen lukenut vasta viidennen luvun loppuun, mutta minun täytyi esittää kiitokset.”

[Tekstiruutu s. 30]

’Lahja Jehovalta’ nuorille

Mielenkiintoinen erikoisuus Suomessa ja monissa muissa maissa pidetyissä konventeissa oli perjantai-iltapäivän ohjelmajakso, jonka ajaksi 10–19-vuotiaita nuoria oli pyydetty istumaan heille varattuun osaan. Erikoispuhesarjan jälkeen kullekin annettiin ilmaiseksi uusi kirja Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia. Noin 8 840 000 kappaletta tuota kirjaa julkaistiin maailmanlaajuisesti 21 kielellä, ja satoja kiitoskirjeitä on saatu!

”Aiemmissakin konventeissa nuorille on esitetty puheita”, kirjoittaa eräs teini-ikäinen tyttö, ”mutta sillä, että istuimme kaikki yhdessä, oli uskomaton vaikutus.” Muuan toinen nuori kirjoittaa: ”Sain istua nuorille varatussa osassa. Se kannusti minua niin paljon, että sen jälkeen olen alkanut tehdä muistiinpanoja kokouksissa, tutkia enemmän ja vastata. Olen ajatellut mennä kasteelle ensi kesänä.”

Monille nuorille tämä oli ikimuistoinen kokemus. Eräs nuori tyttö muistelee: ”Kun puhuja ilmoitti, että meidän tulisi istua erikoisosastossa, tiesin, että jotakin suurenmoista oli tapahtumassa. Kun kirjan julkaisemisesta ilmoitettiin, tunsin olevani niin onnellinen, että halusin itkeä. Olen aina tiennyt, että te välitätte meistä nuorista, mutta tämä iskosti sen pysyvästi sydämeeni. Tämä kirja on juuri sitä, mitä tarvitsemme!”

Leah-niminen nuori sanoo: ”Se on todella hyvin kirjoitettu, ja sen kuvat ovat realistisia ja panevat todella ajattelemaan.” Kirjan konventtipainoksessa oli hallintoelimeltä lyhyt sanoma, joka oli osoitettu ”Kaikille nuorille Jehovan todistajille”. ”Tuo erikoisviesti liikutti minua suuresti”, sanoo nuori Andreá. ”Minusta tuntuu aivan siltä kuin joku, jonka Jehova on valinnut elämään kanssaan taivaassa, puhuisi suoraan minulle!”

Monet arvostivat sitä, että kirja annettiin lahjaksi. Yksi äiti muistelee: ”Puhkesin kyyneliin. Veljet, viisi noista nuorista oli lapsiani, iältään 11–16-vuotiaita. Minulla ei olisi ollut varaa kuin kahteen kirjaan.” Mark-niminen nuori kirjoittaa: ”Aloin laskea, kuinka paljon kirjan antaminen jokaiselle nuorelle on täytynyt maksaa, mutta sitten tajusin, että sen sisältämä opetus on korvaamatonta. Jos kirja auttaa edes yhtä tottelematonta nuorta tulemaan takaisin elämään johtavalle tielle tai, mikä vielä parempaa, auttaa monia meistä pysymään tuolla tiellä, se oli kaikkien kustannusten arvoista.”

Monet nuoret alkoivat hyötyä kirjasta heti. ”Olin konventissamme, joka pidettiin 7.-9. heinäkuuta”, sanoi eräs nuori, ”ja maanantaihin, heinäkuun 10. päivään, mennessä olin lukenut sen!” Eräs toinen sanoi: ”Viimeiset kaksi lukua todella kannustivat minua alkamaan suhtautua elämääni vakavammin. Olin kerran menossa kasteelle, mutta muutin mieleni. Nyt kun olen saanut tämän ihanan julkaisun, tajuan, että ’maailma on häviämässä’ ja että minun täytyy toimia nyt.”

”Koska ajat ovat muuttuneet”, kirjoitti eräs nuori tyttö, ”olin aina ajatellut, että vanhemmat ihmiset eivät tiedä, miltä meistä tuntuu. Ette tiedä, miten iloinen olen huomatessani, että olen väärässä. Huolenpitonne meistä nuorista saa minut tuntemaan, että minulla on merkitystä.” Ryhmä nuoria kirjoitti Ruotsista: ”Tunnemme, että te ymmärrätte meitä nuoria, ja mekin tunnemme olevamme paljon lähempänä teitä.”

Eräs nuori teki hyvän yhteenvedon, kun hän sanoi: ”Veljeni ja sisareni ja minä pidimme paljon kirjasta. Meistä se on suoraan Jehovalta tullut lahja.” Rukouksemme on, että tämä lahja edelleen koituu Jumalaa pelkäävien nuorten siunaukseksi.

[Taulukko s. 29]

Jumalinen antaumus Euroopassa on kasvusuunnassa!

Konventin läsnäolijoiden huippu Konventissa kastettuja

1979 1984 1989 1979 1984 1989

ALANKOMAAT 36 768 42 060 44 185 126 143 271

BELGIA 23 185 28 456 30 622 234 248 429

ENGLANTI 113 910 137 008 160 704 605 937 1 344

ESPANJA 62 201 84 706 115 981 1 278 1 521 2 935

ITALIA 117 163 169 328 240 041 2 515 3 769 6 295

ITÄVALTA 17 847 20 908 25 153 236 257 307

LUXEMBURG 1 141 1 327 3 131 8 12 61

NORJA 10 327 11 352 13 829 107 159 294

PORTUGALI 35 108 47 843 59 797 862 1 068 1 546

PUOLA – 94 134a 166 518 – 3 140b 6 093

RANSKA 89 073 110 745 156 751 1 361 1 856 3 201

RUOTSI 21 286 25 204 30 943 279 323 410

SAKSA 129 342 140 681 159 819 1 154 1 009 1 694

SUOMI 20 293 23 501 25 679 215 302 329

SVEITSI 14 455 17 457 23 867 130 225 349

TANSKA 21 057 23 267 24 645 122 147 249

YHTEENSÄ 713 156 977 977 1 281 665 9 232 15 116 25 807

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

”Kolminaisuus”-kirjasen julkaiseminen synnytti iloa Varsovassa

[Kuva s. 31]

Vastavihkiytyneet todistajat Chorzowissa tavoittelevat jumalista antaumusta menemällä kasteelle