Ovatko he todistaneet Raamatun vääräksi?

OVATKO tiedemiehet ja raamatunkriitikot todella osoittaneet, että Raamattu sisältää virheitä ja taruja? Ennen kuin hyväksyt heidän todistaneen asian olevan niin, sinun tulisi muistaa, että vaikka monet oppineet esittävät mielipiteensä hyvin varmalla ja arvovaltaisella tavalla, he eivät ole aina oikeassa. Heidän ajatuksensa lepäävät usein huteralla pohjalla.

Kyseenalaisia olettamuksia

Esimerkkinä erään raamatunkriitikon arvovaltaiselta kuulostavasta lausunnosta tarkastelepa, mitä S. R. Driver sanoi Danielin kirjasta. Perinteisesti ollaan sitä mieltä, että Daniel itse on kirjoittanut tämän kirjan Babylonissa 500-luvulla eaa. (Daniel 12:8, 9) Mutta Driver väitti, että se on kirjoitettu paljon tuon ajankohdan jälkeen. Miksi? Yhdeksi ”todisteeksi” tarjottiin, että kirja sisältää kreikankielisiä sanoja, ja Driver vakuutti: ”Voidaan varmasti vakuuttaa, ettei näitä sanoja ole voitu käyttää Danielin kirjassa, jollei sitä ole kirjoitettu sen jälkeen, kun kreikkalainen vaikutus levisi Aasiaan Aleksanteri Suuren valloitusten välityksellä.” Aleksanteri teki valloituksensa noin vuonna 330 eaa.

Driverin väittämä ei voisi olla ehdottomampi. Sen tueksi hän kuitenkin mainitsee vain kolme kreikankielistä sanaa, jotka kaikki ovat soittimien nimiä. (Daniel 3:5) Koska kreikkalaiset olivat läheisessä yhteydessä Länsi-Aasiaan muistiinmerkityn historian varhaisista ajoista asti, niin kuinka kukaan voi perustellusti väittää, ettei Babylonissa 500-luvulla eaa. käytetty kreikankielisillä nimillä kutsuttuja soittimia? Miten hatara peruste epäillä Danielin kirjan kirjoittajaa ja sen kirjoittamisen ajankohtaa!

Toinen esimerkki on se, miten suhtaudutaan Raamatun viiteen ensimmäiseen kirjaan. Perinteisesti näiden sanotaan olevan suurimmaksi osaksi Mooseksen kirjoittamia noin vuonna 1500 eaa. Kriitikot väittävät kuitenkin näkevänsä erilaisia kirjoitustyylejä näissä kirjoissa. Lisäksi he huomauttavat, että Jumalasta puhutaan toisinaan hänen nimellään Jehova ja toisinaan vain hepreankielisellä ’Jumalaa’ tarkoittavalla sanalla. Tällaisten havaintojen perusteella he päättelevät, että nämä Raamatun kirjat ovat todellisuudessa vain eri aikoina kirjoitettujen muistiinmerkintöjen kokoelma, joka on laadittu lopulliseen muotoonsa jolloinkin vuoden 537 eaa. jälkeen.

Tähän teoriaan uskotaan laajalti, mutta kukaan ei ole kuitenkaan koskaan selittänyt, miksei Mooses olisi voinut viitata Luojaan sekä Jumalana että Jehovana. Kukaan ei ole todistanut sitä, etteikö hän olisi osannut kirjoittaa eri tyyleillä, jos hän käsitteli eri aiheita, kirjoitti elämänsä eri aikoina tai käytti varhaisempia lähteitä. Lisäksi, kuten John Romer sanoi kirjassaan Testament – The Bible and History: ”Tämän analysointimenetelmän suurimpia heikkouksia on se, ettei tähän päivään mennessä ole löydetty katkelmaakaan alkuperäistä tekstiä, joka todistaisi, että nämä teoreettiset alkutekstit, joita nykytutkijat niin kovasti rakastavat, todella olivat olemassa.”

Monien raamatunkriitikoiden perusolettamus on selitetty McClintockin ja Strongin Cyclopediassa: ”Tutkijat – – lähtevät siitä olettamuksesta, että ne historian tosiasiat, jotka esiintyvät kertomusten taustalla, ovat pelkkiä luonnollisia tosiasioita, samanlaisia kuin muutkin luonnossa tuntemamme tosiseikat. – – Esittääkö kirjoittaja tosiasiana jonkin tapahtuman, joka on tunnettujen luonnonlakien rajojen ulkopuolella? Silloin – – tuota väitettyä tapahtumaa [ei] sattunut.”

Näin ollen monet ajattelevat, ettei ihmeitä ole voinut tapahtua, koska ne ovat tunnettujen luonnonlakien rajojen ulkopuolella. Samalla tavoin pitkän aikavälin profetioiden täytyy olla mahdottomia, sillä ihmiset eivät pysty näkemään kauas tulevaisuuteen. Jokaisen ihmeen täytyy olla pelkkä legenda tai myytti. Jokainen ennustus, joka on selvästi toteutunut, on täytynyt kirjoittaa sen täyttymyksen jälkeen.a Niinpä jotkut väittävät, että Danielin kirjan ennustukset täyttyivät 100-luvulle mennessä eaa. ja että tuo kirja on varmaankin kirjoitettu silloin.

Mutta tämä ennakkoasenne perustuu siihen uskonkappaleeseen, että Jumalaa ei ole olemassa, tai jos hän on, hän ei koskaan puutu ihmisen historiaan. Mutta aivan varmasti koko Raamatun keskeinen ajatus on siinä, että Jumala on todella olemassa ja puuttuu toimeliaasti ihmisen historiaan. Jos tämä on totta – ja todisteet osoittavat sen olevan – se tekee suuren osan nykyisen raamatunkritiikin perusteista pätemättömiksi.

Onko nykytiede osoittanut Raamatun olevan väärässä?

Entä mitä on sanottava väitteestä, jonka mukaan tiede on osoittanut, ettemme voi uskoa Raamattuun? Totuus on, että kun Raamattu koskettelee tieteellisiä asioita, se suurimmaksi osaksi on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä nykyajan tiedemiehet opettavat.

Raamattu esittää esimerkiksi hyvin käytännöllisiä hygieniaa ja tarttuvia tauteja koskevia kehotuksia. Kirja Manual of Tropical Medicine sanoo: ”Mooseksen ajan huolelliset hygieeniset varotoimet eivät voi olla tekemättä vaikutusta jokaiseen. – – On totta, että sairauksien luokitus oli hyvin yksinkertainen – [nimittäin] ne luokiteltiin akuutteihin sairauksiin, joita kutsuttiin ’tarttumiksi’; ja kroonisiin sairauksiin, joihin liittyi jonkinlaista ihottumaa ja joita kutsuttiin ’pitalitaudiksi’ – mutta äärimmäisen ankarat karanteenimääräykset saivat varmasti paljon hyvää aikaan.”

Harkitse lisäksi Raamatun seuraavaa väitettä: ”Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.” (Saarnaaja 1:7) Tämä kuulostaa samanlaiselta kuvaukselta, joka esiintyy nykyajan oppikirjoissa veden kiertokulusta. Joet tuovat vettä mereen, mistä se haihtuu ja nousee pilvinä takaisin maan ylle, ja sitten se sataa alas vetenä tai lumena ja virtaa takaisin jokiin.

Samalla tavoin tiedemiesten päätelmät siitä, että vuoret nousevat ja laskevat ja että kerran nykyiset vuoret olivat muinaisten merien peitossa, ovat sopusoinnussa psalmistan runollisten sanojen kanssa: ”Vuoria ylempänä seisoivat vedet. Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.” – Psalmi 104:6, 8.

Muuan kirjailija väitti: ”Kaikki Vanhan testamentin kirjoittajat pitivät maapalloa litteänä levynä, ja he joskus viittasivat tukipilareihin, joiden oletettiin tukevan sitä.” Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jesaja puhui ’hänestä, joka istuu korkealla maanpiirin päällä’. (Jesaja 40:22) Ja Job sanoi tästä Persoonasta: ”Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.” (Job 26:7) Kuvaus maasta pyöreänä kappaleena, joka riippuu avaruudessa ilman mitään näkyvää tukea, vaikuttaa hyvin nykyaikaiselta.

Evoluutio

Entä mitä on sanottava Raamatun ja evoluutioteorian välisestä ristiriidasta?b Tietosanakirja Encyclopædia Britannica sanoo: ”Evoluutioteorian hyväksyy tieteellisen yhteisön valtava enemmistö.” Mutta Raamattu opettaa tarpeeksi yksinkertaisella kielellä, jota esitieteellisenäkin aikana eläneet ihmiset saattoivat ymmärtää, että elämä on Jumalan suoranaisen luomisen tulos ja että elämän eri peruslajit eivät kehittyneet vaan ne luotiin. – 1. Mooseksen kirja 1:1; 2:7.

Evolutionistit ovat samanlaisia kuin raamatunkriitikot. Heillä on vahvat mielipiteet ja he ilmaisevat itsensä arvovaltaisella tavalla. Mutta muutamat heistä ovat tarpeeksi rehellisiä tunnustaakseen, että evoluutioteorialla on heikkoutensa. Eräs heistä mainitsee: ”Darwinin evoluutiomallia – –, joka on pohjimmiltaan historialliseen rekonstruktioon perustuva teoria, – – on mahdoton todistaa kokeellisesti tai suorien havaintojen avulla, kuten tieteessä yleensä tehdään. – – Sitä paitsi evoluutioteoria käsittelee ainutlaatuisten tapahtumien sarjaa, elämän syntyä, älyn syntyä ja niin edelleen. Ainutlaatuisia tapahtumia ei voi toistaa eikä ottaa minkäänlaisen kokeellisen tutkimuksen kohteeksi.” (Michael Denton, Evolution: A Theory in Crisis) Eräs toinen evoluution kannattaja puhuu ”kehityksestä tosiasiana”. Hän mainitsee kuitenkin yhden suuren vaikeuden tämän ”tosiasian” todistamisessa: ”Kun etsii puuttuvia renkaita suurten eläinryhmien välille, niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.” – Francis Hitching, The Neck of the Giraffe.

Kuinka paljon he voivat tietää?

Suuren osan todisteista evoluution puolesta esittävät geologit ja paleontologit – tiedemiehet, jotka tutkivat maan muinaista menneisyyttä. Nämä tiedemiehet kohtaavat samanlaisia ongelmia kuin astronomit. Erilaisilla laitteilla astronomit tarkastelevat säteilyä, joka tulee valtavien matkojen päästä tähdistä, planeetoista, galakseista ja sellaisista outoudessaan kiehtovista eksoottisista taivaankappaleista kuin kvasaareista. Käyttäen hyväkseen kaiken saamansa tiedon he kehittelevät teorioita sellaisista syvällisistä asioista kuin tähtien laadusta ja maailmankaikkeuden alkuperästä. Heillä on harvoin mahdollisuus tarkistaa teorioitaan ja silloinkin, kun he tekevät niin, he huomaavat usein niiden olevan puutteellisia tai täysin virheellisiä.

Radioastronomi Gerrit Verschuur kirjoitti: ”Viimeaikaiset amerikkalaiset planeettoja tutkivat kokeet paljastivat maailmankaikkeutta koskevan todellisen tiedon olevan järkyttävän puutteellista. Läheltä katsottuna Mars osoittautui aivan erilaiseksi kuin saatoimme kuvitella täältä maasta käsin. – – Yksikään astronomi ei odottanut, että Jupiterin renkailla olisi noin suurenmoinen rakenne – –. Saturnus soi meille suurimman yllätyksen, kun Voyagerin kamerat paljastivat sen ohuet renkaat, toisensa ohittavat kuut ja yli tuhat pikkurengasta. – – Avaruuteen pätee sama totuus kuin laboratorionäytteeseen, jota valokuvataan aina vain enemmän suurennettuna. Jokainen suurennos paljastaa täysin odottamatonta tietoa, joka hämmentää meitä ja muuttaa aikaisempia käsityksiämme.”

Geologit, paleontologit ja muut, jotka esittävät suuren osan kehityksen ”todisteista”, ovat astronomien tavoin kiinnostuneita tapahtumista ja ilmiöistä, jotka ovat hyvin kaukaisia – eivät niinkään etäisyydeltään kuin iältään. Aivan samoin kuin astronomit luottavat siihen tietoon, jota he saavat mielikuvituksellisten välimatkojen päästä tulevasta heikosta säteilystä, näiden toisten tiedemiesten on pakko luottaa niihin jälkiin, jotka ovat sattumalta säilyneet planeettamme kaukaisesta menneisyydestä. Väistämättä heidän täytyy astronomien tavoin olla väärässä monissa päätelmissään.

Voitko uskoa Raamattuun?

Ajattelevien ihmisten ei näin ollen pidä kunnioittaa liikaa oppineitten mielipiteitä, niin etteivät he voi uskoa Raamattuun. Tämä ei tietenkään itsessään todista sitä, että sinä voit uskoa siihen. Voidaksesi uskoa siihen sinun täytyy tehdä jotakin, mitä monet raamatunkriitikot eivät ole tehneet: avata itse Raamattusi ja lukea sitä ennakkoluulottomasti. (Apostolien teot 17:11) Joitakin vuosia sitten muuan australialainen käsikirjoitusten tekijä, joka oli aiemmin raamatunkriitikko, tunnusti: ”Ensimmäisen kerran elämässäni tein sen, mikä on tavallisesti reportterin ensimmäinen velvollisuus: tarkistin tietoni. – – Ja olin tyrmistynyt, koska se mitä luin [evankeliumikertomuksista] ei ollut legendaa eikä naturalistista romaanikerrontaa. Se oli reportaasi. Silminnäkijöinä tehtyjä tai hankittuihin tietoihin perustuvia kertomuksia harvinaisista tapahtumista. – – Reportterin töissä on oma leimansa, ja evankeliumeissa on tämä leima.”

Me kannustamme sinua noudattamaan hänen esimerkkiään. Lue Raamattua itse. Kun harkitset Raamatun syvää viisautta, sitä miten sen ennustukset täyttyvät ja sen hämmästyttävää yhtenäisyyttä, ymmärrät, että se on enemmän kuin vain epätieteellisten myyttien kokoelma. (Joosua 23:14) Kun havaitset itse, miten Raamatun viisaus voi muuttaa elämäsi paremmaksi, et epäile enää hetkeäkään sitä, että Raamattu on Jumalan sana. (2. Timoteukselle 3:16, 17) Sinä todellakin voit uskoa Raamattuun! – Johannes 17:17.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Paleontologien on aivan yhtä vaikeaa saada selville, mitä tapahtui kaukaisessa menneisyydessä, kuin astronomien tehdä havaintoja kaukaisen avaruuden ilmiöistä