Millaiset ovat rauhan mahdollisuudet?

SANOMALEHTIEN otsikoista huolimatta totuus on, kuten useimmat meistä käsittävät, että ihmiskunta on vielä kaukana todellisesta rauhasta. Ulkomaisten joukkojen vetäminen pois Afganistanista ei tuonut rauhaa tuohon maahan. Ja jonkinlaisia taisteluja käydään yhä Filippiineillä, Sudanissa, Israelissa, Pohjois-Irlannissa, Libanonissa ja Sri Lankassa, vain muutamia mainitaksemme.

Kun kerran useimmat järkevät ihmiset haluavat rauhaa mieluummin kuin sotaa, miksi rauha on niin vaikeasti saavutettavissa? Poliitikot ovat yrittäneet useiden vuosisatojen kuluessa monin tavoin saada aikaan rauhan, mutta heidän ponnistelunsa ovat aina epäonnistuneet. Miksi? Tarkastelkaamme asian selville saamiseksi muutamia esimerkkejä.

Rauha uskonnon ja lain avulla

Jotkut pitävät Rooman valtakuntaa onnistuneena yrityksenä luoda rauha. Sen alaisuudessa käytettiin vakiintuneen lainsäädännön, joustavan hallinnon, valtavien legioonalaisjoukkojen ja hyvin suunnitellun tieverkoston yhdistelmää ylläpidettäessä laajoilla alueilla Länsi-Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa muutaman vuosisadan ajan kansainvälistä tasapainotilaa, joka tunnettiin nimellä pax Romana (Rooman rauha). Lopulta Rooman valtakunta kuitenkin luhistui sisäiseen rappioitumiseen ja ulkopuolelta tuleviin hyökkäyksiin, ja Rooman rauha mureni.

Tämä valaisee surullista totuutta, joka pitää paikkansa ihmisten pyrkimyksistä. Toiveikkaan alun jälkeen ne tavallisesti turmeltuvat. Jumala itse sanoi: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”, ja pitkällä aikavälillä nämä huonot taipumukset vievät tavallisesti voiton. (1. Mooseksen kirja 8:21) Profeetta Jeremia sanoi lisäksi: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jeremia 17:9) Ihmiset ovat arvaamattomia. Toisten ihmisten kateus tai itsekäs kunnianhimoisuus saattaa turmella jonkun hyvät aikeet. Tai joku hallitsija, jolla on korkeat normit, voi itse turmeltua. Miten ihmiset voivat tämän huomioon ottaen milloinkaan saada aikaan rauhaa?

Kerrotaan, että 200-luvulla eaa. yritettiin huomattavalla tavalla saada rauhaa syntymään Intian mantereella. Siellä Asoka-niminen voimakas hallitsija hankki itselleen sodankäynnillä ja verenvuodatuksella suunnattoman suuren valtakunnan. Muistiinmerkintöjen mukaan hänet käännytettiin sitten noudattamaan buddhalaisuuden periaatteita. Hän luopui sodankäynnistä ja pystytti ympäri valta-aluettaan monumentteja, joihin oli kaiverrettu sananparsia hänen alamaistensa auttamiseksi viettämään parempaa elämää. Hänen valtakuntansa oli todennäköisesti rauhaisa ja kukoistava.

Saadaanko rauha aikaan Asokan tavalla? Ikävä kyllä ei saada. Kun tämä hallitsija kuoli, hänen aikaansaamansa rauha kuoli hänen mukanaan, ja hänen valtakuntansa mureni. Tämä valaisee sitä, että jopa hyvää tarkoittavan ja kyvykkään hallitsijan yritykset raukeavat lopulta, koska hänen on kuoltava. Saarnaajan kirjan kirjoittaja mainitsi tämän ongelman sanoessaan: ”Minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, – – koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni. Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.” – Saarnaaja 2:18, 19.

Ihmisen kuolevaisuus on todellakin ylipääsemätön este hänen yrittäessään saada aikaan pysyvää rauhaa. Psalmistan neuvo on varmasti viisas tässä suhteessa: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” – Psalmi 146:3, 4.

Lisää rauhanponnisteluja

Samoin ihmisen muut yritykset valaisevat sitä, miksi ihminen epäonnistuu rauhanpyrkimyksissään. Esimerkiksi 900-luvulla pantiin alulle jumalanrauhaksi kutsuttu liike Euroopassa. Se oli suunniteltu suojelemaan kirkon omaisuutta, ja se kehittyi eräänlaiseksi hyökkäämättömyyssopimukseksi, joka 1100-luvun puoliväliin mennessä oli levinnyt suureen osaan Eurooppaa.

Erästä toista käsitystä nimitetään ”vallan tasapainoksi”. Tämän toimintaperiaatteen mukaan kansojen yhteisö – esimerkiksi Eurooppa – koettaa estää sotia ylläpitämällä enemmän tai vähemmän tasapainoista vallanjakoa valtioiden kesken. Jos joku voimakas kansa uhkaa heikompaa, joku toinen voimakas kansa liittoutuu tilapäisesti heikomman kansan kanssa pelottaakseen pois mahdollisen riidanalkajan. Tämä politiikka ohjasi Euroopan valtioiden välisiä suhteita Napoleonin aikana käytyjen sotien jälkeen aina vuonna 1914 syttyneeseen ensimmäiseen maailmansotaan saakka.

Tuon sodan jälkeen perustettiin Kansainliitto foorumiksi, jossa kansat voisivat keskustella erimielisyyksistään, sen sijaan että ne taistelisivat niistä. Kansainliitto lakkasi toimimasta, kun toinen maailmansota puhkesi, mutta tuon sodan jälkeen sen henki elvytettiin Yhdistyneissä kansakunnissa, joka on yhä olemassa.

Kaikki nämä yritykset kuitenkin epäonnistuivat todellisen, kestävän rauhan luomisessa. Samalla kun jumalanrauhan liike vallitsi Euroopassa, eurooppalaiset taistelivat muslimeja vastaan verenhimoisilla ristiretkillä. Samalla kun poliitikot yrittivät säilyttää rauhan Euroopassa vallan tasapainon avulla, he kävivät sotaa ja rakensivat valtakuntia Euroopan ulkopuolella sijaitsevissa maissa. Kansainliitto ei pystynyt estämään toista maailmansotaa, eikä Yhdistyneet kansakunnat estänyt ilkeämielisiä verilöylyjä Kamputseassa tai esimerkiksi Koreassa, Nigeriassa, Vietnamissa ja Zairessa käytyjä selkkauksia.

Aina tähän saakka ovat poliitikkojen parhaatkin rauhanponnistelut siis epäonnistuneet. Hallitsijat eivät kerta kaikkiaan tiedä, miten he saisivat aikaan pysyvän rauhan, koska kuolevaisuus ja heidän omat sekä toisten ihmisten inhimilliset heikkoudet ovat heidän esteenään. Mutta vaikkeivät asiat olisi näinkään, poliitikot eivät silti pystyisi saamaan aikaan rauhaa. Miksi eivät? Koska on olemassa vielä yksi todella pelottava este.

Rauhaa estävä salainen voima

Raamattu puhuu tästä esteestä sanoessaan: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johannes 5:19) Paholainen on Saatana Panettelija, yli-inhimillinen henkiluomus, joka on paljon meitä voimakkaampi. Alusta lähtien Saatana on osallistunut kapinointiin, valehtelemiseen ja murhaamiseen. (1. Mooseksen kirja 3:1–6; Johannes 8:44) Toiset henkeytetyt kirjoittajat vahvistavat hänen voimakkaan, vaikkakin kätketyn, vaikutuksensa maailman asioihin. Paavali kutsui häntä ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi” ja ”ilmavallan hallitsijaksi”. (2. Korinttolaisille 4:4; Efesolaisille 2:2) Jeesus kutsui häntä useammin kuin kerran ”tämän maailman hallitsijaksi”. – Johannes 12:31; 14:30; 16:11.

Koska maailma on Saatanan vallassa, ihmispoliitikoilla ei ole mitään mahdollisuutta saada aikaan pysyvää rauhaa. Merkitseekö tämä sitä, ettei rauhaa milloinkaan tule? Voiko kukaan johtaa ihmiskuntaa rauhaan?

[Huomioteksti s. 5]

Olipa hallitsija kuinka viisas tahansa tai olipa hänellä kuinka ylevät periaatteet tahansa, lopulta hän kuolee, ja usein toiset taitamattomammat ja periaatteettomammat ottavat johdon

[Huomioteksti s. 6]

Suurin yksittäinen rauhan este on Saatana Panettelija

[Kuvan lähdemerkintä s. 5]

Valokuva: USA:n kansallisarkisto