’Pysy lujana’ – älä kompastu
SUURIN ihmiskunnan nykyään kohtaama kiistakysymys koskee kaikkeuden suvereenisuutta. Jehova kehottaa meitä ottamaan asenteemme ja tulemaan huomioon otetuksi tässä asiassa alistumalla hänen nimittämänsä Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, valtaan. On kiireellisen tärkeää vastata hänen kutsuunsa, ja vain viiden viime vuoden aikana yli miljoona ihmistä onkin vastannut siihen. He ovat kuitenkin havainneet, että tähän asenteen ottamiseen sisältyy muutakin kuin vain kerran tehty päätös palvella Jehovaa. Tarvitaan elinikäistä vihkiytymistä. Säilytämmekö me asenteemme, kun törmäämme vaikeuksiin? Vai heikkenemmekö vähitellen, ’pysyttyämme lujina’ aluksi? – 1. Korinttolaisille 16:13; Heprealaisille 2:1.
Jos kristillinen elämäntapa ei tunnu sinusta helpolta, voit lohduttautua sillä, ettei se ollut helppoa Jeesukselle Kristuksellekaan. Jopa Jumalan ainosyntyisen Pojan piti tosiaan rukoilla voimaa voidakseen pitää kiinni asenteestaan, varsinkin, kun hänen suurin koetuksensa lähestyi. Kuvittelehan hänet Getsemanen puutarhassa rukoilemassa hartaasti: ”Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; poista tämä malja minulta. Ei kuitenkaan mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” (Markus 14:36) Hän tiesi, että edessä oli vaikea taival. Hän oli erityisesti tietoinen siitä, että se vaikuttaisi hänen Isänsä nimeen. Tämän vuoksi ainoa täydellinen ihminen maan päällä ei hävennyt pyytää apua.
Kun meillä on vaikeaa, meillä on sama voiman lähde kuin Jeesuksellakin. Voimme rukoilla Jehovan apua, jottemme kompastu tai kaadu. Millaiset vaarat sitten voisivat kompastuttaa meidät? Sen tietäminen ja etukäteen valmistautuminen voivat ehkä auttaa meitä välttämään kompastumisen.
Vaino voi kompastuttaa meidät
Raamattu varoittaa: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Timoteukselle 3:12) Vaino voi kompastuttaa meidät, ja vainoa on monenlaista. (Markus 4:17) Voidaan asettaa virallisia kieltoja – jolloin vaarana on joutua vangituksi ja jopa kuolemaan – vainoa voi olla roskajoukon väkivalta, päättäväisesti vastustavan puolison uskoa jäytävä päivittäinen vastustus tai koulutoverien jatkuva pilkka.
Vainoa on vaikea kestää, mutta meitä on varoitettu, että sitä esiintyy muodossa tai toisessa. Tämän vuoksi me voimme rakentaa uskoamme nyt ja oppia luottamaan Jehovan voimaan, niin että kun aika koittaa, me kestämme tuon voiman turvin. (1. Pietari 4:13, 14; 5:6–11) Kompastumisen aiheet ovat kuitenkin usein salakavalampia kuin suoranainen ilkeämielinen vaino.
Pettymykset voivat heikentää uskoa
Kukapa ei muistaisi sitä musertavaa tunnetta, joka valtasi meidät lapsina tuntiessamme itsemme petetyiksi. Muistatko, kun isä lupasi perheelle jotain erikoista ja muutti sitten jostain syystä mielensä? Tai kun hän aikoi viedä sinut eläintarhaan ja hänen täytyi viime hetkellä peruuttaa se? Kuinka pettynyt olitkaan!
Myös aikuiset kristityt voivat pettyä, ja se on joissakin tapauksissa johtanut hengelliseen tuhoon. Jotkut asettivat toivonsa johonkin päivämäärään, jolloin he uskoivat Harmagedonin varmasti tulevan. Kun mitään ei tapahtunut tuona päivänä, he tunsivat itsensä pettyneiksi. Toiset pettyivät, kun he eivät saaneetkaan toivomiaan etuja. Myös ihmiset voivat tuottaa pettymyksiä. Eräs 18-vuotias tyttö kertoi vanhemmilleen, että hän oli niin pettynyt joidenkuiden seurakunnan nuorten miesten käytökseen – ja siihen, etteivät heidän vanhempansa kurittaneet heitä – että hän ei halunnut olla enää missään tekemisissä totuuden kanssa.
Vaikka pettymys onkin ymmärrettävää kaikissa näissä tapauksissa, pitäisikö pettyneiden kompastua suhteessaan Jehovaan? Kuvittele Jeesuksen pettymystä, kun hänen apostolinsa itsepintaisesti kiistelivät siitä, kuka heidän keskuudessaan oli suurin, ilmaisten siten kunnianhimoista asennetta. (Luukas 9:46; 22:24) Kuvittele myös Jobin pettymystä, kun hänen kolme toveriaan, joiden piti olla hänen apunaan, kääntyivätkin häntä vastaan ja asettivat hänen uskollisuutensa kyseenalaiseksi! (Job 22:5–10) Jeesus ja Job eivät kuitenkaan kompastuneet.
Kaikki ihmiset ovat heikkoja, joten olisi kohtuutonta antaa toisten puutteiden vaikuttaa meidän suhteeseemme Jehovaan. (Psalmi 51:7) Joidenkuiden epätäydellisyys ei saisi sokaista meitä näkemästä Jehovan suorittamaa suurenmoista työtä hänen kootessaan ”kaiken – – jälleen yhteen Kristuksessa”. (Efesolaisille 1:9, 10) Pidä mielessäsi, että Jehova kokoaa meidän kaltaisiamme epätäydellisiä, langenneita ihmisiä, ihmisiä, jotka tarvitsevat kuria ja puhdistamista tullakseen vahvoiksi. (Psalmi 130:3) Vihollisemme ei ole epätäydellinen kristitty veljemme, vaan Saatana, joka haluaa niellä meidät, jos suinkin voi. Hän ei onnistu siinä, jos me ’asennoidumme häntä vastaan vahvoina uskossa’. (1. Pietari 5:8, 9) Jos meillä on sellainen usko, emme missään tapauksessa ”tule pettymään”. – Roomalaisille 9:33.
Itsensä tuomitseminen voi tuhota
Jotkut ovat menettäneet suhteensa Jehova Jumalaan arvottomuuden tunteen vuoksi. Tietoisina omista heikkouksistaan ja puutteistaan he tulevat siihen johtopäätökseen, ettei Jehova voi mitenkään hyväksyä heidän palvelustaan. Heistä tuntuu, että jos joku heidän kaltaisensa väittää olevansa Jehovan todistaja, se on silkkaa tekopyhyyttä. Oletko joskus ollut näin ankara itseäsi kohtaan? Jos olet, sinun tulisi taistella sellaisia tunteita vastaan.
Tunnetko itsesi arvottomaksi palvelemaan Jehovaa? Kysy siinä tapauksessa itseltäsi: ’Kuka on arvollinen tähän suureen etuun?’ Kaikki kristityt joutuvat lakkaamatta taistelemaan omaa epätäydellisyyttään vastaan. Jopa apostoli Paavali valitti: ”Kun tahdon tehdä sitä mikä on oikein, niin minussa on sitä mikä on pahaa.” (Roomalaisille 7:21) Oliko Paavali tekopyhä siksi, että hän joskus teki väärin? Ei. Tekopyhä on sellainen, joka teeskentelee olevansa jotakin mitä hän ei ole. Jos yritämme kovasti toimia oikein, mutta erehdymme toisinaan tahtomattamme, onko se jonkin teeskentelemistä? Ei tietenkään.
Raamattu kannustaa meitä ’pukemaan yllemme uuden persoonallisuuden’. (Efesolaisille 4:24) Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kadotamme kaikki vanhan persoonallisuuden piirteet? Ei. Kirjeessään kolossalaisille Paavali sanoi, että uusi persoonallisuus ”uudistuu” täsmällisen tiedon avulla. (Kolossalaisille 3:9, 10) ’Uudistaminen’ viittaa yleensä pitempiaikaiseen toimintaan, joten persoonallisuutemme muuttaminen on jatkuvaa. Siksi ei olekaan yllättävää, että toisinaan havaitsemme puutteita itsessämme.
Tämän tarkoitus ei tietenkään ole vähätellä synnin vakavuutta, eikä se merkitse sitä, että voimme antaa periksi kiusaukselle taistelematta olettaen, että Jehova automaattisesti antaa meille anteeksi. Mutta se auttaa meitä välttämään kohtuutonta kriittisyyttä itseämme kohtaan. Se puolestaan saa meidät rakastamaan Jehovaa yhä enemmän, koska hän antoi Kristuksen lunastusuhrin voidaksemme palvella Häntä huolimatta siitä, että olemme luonnostamme syntisiä.
Apostoli Johannes esitti asiasta tasapainoisen näkemyksen sanoessaan: ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi yhtäkään syntiä.” Mutta sitten hän lisäsi realistisesti: ”Ja jos joku tekeekin synnin [inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi], niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus.” (1. Johannes 2:1) Sen sijaan, että olisimme äärimmäisen tuomitsevia itseämme kohtaan, tämä ymmärrys tilanteestamme ja avusta, jonka Jehova on antanut, saa meidät toistamaan Paavalin sanat: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” – Roomalaisille 7:25.
Älä pysy kompastuneena
Jeesus antoi ankaran varoituksen jokaiselle, joka voisi olla aiheena kompastumiselle: ”Joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sille on hyödyllisempää, että hänen kaulaansa ripustetaan myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet upotetaan laajaan avomereen.” (Matteus 18:6) Mutta entä se, joka on kompastunut? Jos me olemme kompastuneet jonkun ihmisen tai joidenkin olosuhteiden vuoksi, tulisiko meidän puolustella itseämme sanoen: ”No, se ei ole minun syyni, joten minä en aio enää palvella Jehovaa”?
Ajattelehan erästä kuvausta. Oletko koskaan liukastunut jäiseen kohtaan tai kompastunut portaissa? Ehkäpä vahinko sattui yllättäen, ja havaitsit olevasi rähmälläsi maassa. Mutta mitä teit seuraavaksi? Sanoitko: ”Ei ole minun syyni, että makaan tässä. Syy on jäässä [tai portaassa], joten en aio nousta uudelleen ylös”? Todennäköisempää on, että nousit pystyyn ja kävelit vaivautuneena pois mahdollisimman nopeasti.
Eikö sama pitäisi paikkaansa hengellisissä asioissa? Jos jotkin olosuhteet tai joku kristitty toveri on loukannut meitä, kyseessä on vakava ongelma, joka tulisi käsitellä. Jos me kuitenkin pysymme kompastuneena syyttäen itsepintaisesti jotakuta toista ongelmastamme, tilanteemme tuleekin yhä enemmän omaksi syyksemme, vai mitä?
Onneksemme vanhimmat ja muut kypsät seurakunnan jäsenet ovat enemmän kuin halukkaita auttamaan meitä, jos kompastumme. (Galatalaisille 6:1) Ja Jehova itse antaa voimaa niille, jotka haluavat palvella häntä vaikeuksista huolimatta. (Filippiläisille 4:13) Meidän tulisi siis aina olla valmiita pyytämään apua, jos näyttää siltä, että jokin voisi estää meitä pysymästä tiukasti Jehovan ja hänen Valtakuntansa puolella. Siten emme anna Saatanalle voittoa kompastumalla ja jäämällä maahan.
Mikä on sinun asemasi?
Jumalan vihkiytyneet palvelijat kohtaavat päivittäin kysymyksiä, jotka koettelevat heidän antaumustaan Jehovalle. Riippumatta siitä, minkä kanssa heidän on kamppailtava, heidän on kestettävä ja tultava luetuiksi Jehovan messiaanisen Kuninkaan puolelle. Tämän maan voimakkaat hallitsijat ovat ottaneet asenteensa ”Herraa [”Jehovaa”, UM] ja hänen voideltuansa vastaan”. Mikä etu meillä onkaan olla hänen puolellaan! – Psalmi 2:2.
Me emme kuitenkaan kykene kestämään koko tämän maailmanjärjestelmän vaikutusta omalla voimallamme, joten meitä lohduttaa Jeesuksen lupaus olla seurakuntansa kanssa ”asiainjärjestelmän päättymiseen asti”. (Matteus 28:20) Hän tukee meitä. Lisäksi saamme suurta apua, kun pysymme lähellä Jehovaa ja etsimme tukea häneltä. Hänen Sanansa puoleen kääntyminen voi antaa meille voimaa. Jos meistä tuntuu siltä, ettemme kestä, Psalmi 55:23 kehottaa meitä ’heittämään murheemme Herran huomaan, hän pitää meistä huolen. Ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.’ Raamattu tosiaan kannustaa voimakkaasti kaikkia Jumalan kansaan kuuluvia ’pysymään lujina uskossa’ – ja olemaan kompastumatta. – 1. Korinttolaisille 16:13.