Kunnioita Jehovaa rikkauksillasi
’EN OLE rikas; olen niin nuori ja minulla on hyvin vähän omaisuutta.’ ’En ole milloinkaan saanut paljon koulutusta; mitä voisin antaa Jehovalle?’ ’Minulla on vaikea vamma; Jehovan täytyy sivuuttaa minut.’ ’Minulle on karttunut vuosia; minun on liian myöhäistä alkaa hankkia rikkauksia.’
Risteilikö mielessäsi tämänkaltaisia ajatuksia, kun mietit tämän kirjoituksen otsikkoa? Saatat kuitenkin olla rikkaampi kuin luuletkaan. Palauta mieleesi Herran Jeesuksen sanat Smyrnan seurakunnalle: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – mutta sinä olet rikas.” (Ilmestys 2:9) Aiemmin Jeesus oli sanonut vuorisaarnassa: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle – –. Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen – –. Sillä missä on aarteesi, siellä on oleva myös sydämesi.” (Matteus 6:19–21) Rohkaisevatko nämä Mestarimme sanat sinua? Sinulla voi todellakin olla jotakin sellaista, mitä taivaallinen Isämme, Jehova, ja hänen Poikansa pitävät hyvin arvokkaana. Otetaanpa asiasta selvää.
Nuoruuden suurenmoisuus – voima ja into
Millä tavalla nuori voi suorittaa arvokasta palvelusta Jehovalle? Sananlaskujen 20:29 vakuuttaa meille, että nuorilla on muuan suurenmoinen rikkaus – fyysinen voima. On todella virkistävää nähdä nuoren omistavan tarmonsa ja vireytensä Jumalamme palvelukseen!
Kääntäkäämme historian lehtiä taaksepäin aina 1930-luvun alkupuolelle saakka, jolloin joukko nuoria sai kuulla Raamatun sisältämästä totuudesta. Eräs 16-vuotias poika lainasi ystävältään Vartiotorni-seuran julkaiseman Raamatun tutkimisen apuvälineen nimeltä Luominen. Päästyään ”Uusi luomus” -nimiseen lukuun ja luettuaan vihkiytymisestä hän tiesi, mitä hän halusi tehdä elämällään. Hän vihkiytyi heti kaikkivaltiaalle Luojalle. Seuraavana vuonna hän luki toisen julkaisun, jonka nimi oli Puolustus (Ensimmäinen kirja), ja sai tietää mahdollisuudesta osallistua Jumalan nimen ja suvereenisuuden kunniaansaattamiseen. Tämä tieto sytytti hänessä palavan halun ryhtyä kokoajanpalvelukseen. Tuona samana vuonna hän anoi tienraivaajaksi, ja tähän päivään saakka hän on jatkanut kokoajanpalvelusta. Vaikka monet hänen aikalaisistaan ovat nyt päättäneet maallisen vaelluksensa, useat jäljellä olevista ilmaisevat yhä olevansa kokosieluisesti omistautuneita taivaalliselle Isällemme.
Ilmaisevatko kristityt nuoret nykyään tällaista samanlaista arvokasta ominaisuutta? Varmasti ilmaisevat! Vuosikirjan raportit kertovat, että valtaisa joukko, yhtä lukuisa kuin kastepisarat, liittyy nyt tienraivaajien riveihin. (Psalmi 110:3) Filippiineiltä kerrotaan, että 13 prosenttia kaikista vakituisista tienraivaajista on alle 20-vuotiaita. Pitääkö tämä paikkansa muualla? Kyllä. Esimerkiksi pienillä Trinidadin ja Tobagon saarilla tehty tutkimus paljastaa, että 1.9.1986–30.9.1988 nimitettiin 282 uutta tienraivaajaa. Heistä 48 oli alle 20-vuotiaita. Haluaisitko kuulla, mitä yksi heistä kertoo?
Tapaamme Charmaine Francisin. Hän sanoo: ”Lapsuudestani lähtien vanhempani ovat puhuneet minulle Jehovan palvelemisesta ja hänelle uskollisena pysymisestä. Kun vanhempani kysyivät minulta, mitä tekisin, jos heidät pantaisiin vankilaan hyvän uutisen saarnaamisen vuoksi, sanoin: ’Minä palvelen Jehovaa.’ Vihkiydyin 13-vuotiaana, ja minut kastettiin, kun olin 14-vuotias. Heti sen jälkeen olin osa-ajan tienraivaajana aina, kun koulusta oli lomaa. Vuonna 1983 astuin vakituiseen tienraivauspalvelukseen. Ensimmäisenä tienraivausvuotenani minulla oli ilo auttaa erästä perheenäitiä tulemaan Jehovan palvelijaksi. Johdan nyt yhdeksää raamatuntutkistelua. Yksi tutkisteluoppilaistani valmistautuu kasteelle, ja kolme muuta käy kokouksissa.”
Ettekö te nuoret nyt olekin samaa mieltä siitä, että teilläkin on jotakin arvokasta, jolla voitte kunnioittaa Jehovaa? Tietenkin teillä on! Vaikket nyt ehkä olisikaan kokoajanpalvelija, voit kunnioittaa Jehovaa olosuhteittesi mukaan. Sinulla saattaa olla vielä monta vuotta koulua käytävänäsi. Sinulla on kuitenkin arvokas tilaisuus ylistää Jehovaa opettajiesi ja luokkatovereittesi keskuudessa. 10-vuotias Christian Kalloo vei kouluun kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?. Mitä tapahtui? Hän levitti seitsemän kirjaa tuosta aiheesta kiinnostuneille. Hän levitti myös yhden kirjan talosta-taloon-palveluksessa. Sinäkin voit tehdä samoin. – Vrt. Matteus 21:15, 16.
Suuri Opettajamme kouluttaa meitä
Profeetta Jesaja sanoi: ”Suvereeni Herra Jehova itse on antanut minulle opetettujen kielen.” Hän antoi kunnian Jehovalle puhekyvystään. Lisäksi hän kirjoitti muistiin Jehovan lupauksen: ”Minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta.” (Jesaja 50:4, UM; 59:21) Aivan kuten koulunkäymättömistä ja tavallisista ihmisistä tuli Jeesuksen apostoleita ja Jumala antoi heille viisautta hengellisissä asioissa, niin nykyäänkin Jehova on antanut viisautta tavallisille ihmisille.
Vuoden 1986 englanninkielisessä Vuosikirjassa on rohkaisevia tietoja niille, jotka ovat saaneet vain vähän tai eivät lainkaan koulutusta. Monissa maissa Jehovan todistajat järjestävät lukukouluja aikuisten opettamiseksi lukemaan. Jehova on todella siunannut niitä! Nigeriassa vuosina 1962–1984 noin 19 238 edistyi erinomaisesti luku- ja kirjoitustaidon opettelemisessa, ja he pystyvät nyt todella lukemaan Raamattua omaksi hyödykseen ja voivat myös lukea niille, joille he antavat todistusta. Miten runsaita siunauksia heillä onkaan ollut! Eräs veli menestyi niin hyvin, että hänestä tuli seurakuntansa lukukoulun opettaja.
Mieti myös Ezekiel Ovbiagelen kokemusta. Hän oli lukutaidoton, kun hänet kastettiin vuonna 1940. Opittuaan lukemaan hän edistyi niin hyvin, että hänestä tuli tienraivaaja, ja myöhemmin, vuonna 1953, hänet nimitettiin matkavalvojaksi.
Ikä ei ole esteenä oppimiselle. Jotkut saattavat lainata vanhaa sananlaskua: ”Vanha koira ei opi uusia temppuja.” Se voi pitää paikkansa koirista, mutta ihmiset eivät ole eläimiä. Iäkkäätkin voivat oppia ja oppivatkin, jos he todella haluavat saada tietoa Jehovasta ja palvella häntä. Saatat tuntea joitakuita, jotka ovat tehneet niin. Esimerkiksi Nigeriassa Alice Okonia kannustettiin lukemaan Raamattua ja tutustumaan sen tarjoamaan toivoon; hän osoitti vastakaikua ja sai iloa edessä olevasta toivosta. Hän ei ollut liian vanha oppimaan 80 vuoden ikäisenä. Etkö luulekin, että hän sai Jehovan sydämen iloitsemaan? Hänellä on luja usko. Sananlaskujen 3:14:ssä meille vakuutetaan, että ’on parempi’ hankkia viisautta ’kuin hopeaa’ ja että ”siitä saatu voitto on kultaa jalompi”. Kun ihminen osaa puhua totuutta täsmällisesti, hänen sanoistaan tulee kuin ”kultaomenia hopeamaljoissa”. – Sananlaskut 25:11; Kolossalaisille 3:16.
Luja usko ja paljon hyviä töitä vammaisenakin
Ihminen, jolla on syntymästään saakka ollut jokin fyysinen vamma, saattaa tuntea itsensä hyvin masentuneeksi varttuessaan ja tajutessaan tilanteensa. Myös aikuisena vammautuminen voi olla henkisesti vaikeaa. Onko tällaisten ihmisten tilanne toivoton? Ei, se voi jopa avata tien ikuiseen elämään.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Edward Stead piti vuokratallia ja hänen vaimonsa hoiti pientä hotellia Arvadan pikkukaupungissa Wyomingin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kauhean espanjantaudin sairastaminen heikensi hänen vastustuskykyään, ja hän sai nivelreuman, joka jäykisti hänen nivelensä, niin että hänen ruumiinsa vääntyi sellaiseen asentoon, kuin se oli hänen istuessaan pyörätuolissa. Vaikka hän oli muuten avuton, hän pystyi yhä puhumaan ja liikuttamaan hieman käsiään. Jonkin aikaa hän harkitsi itsemurhan tekemistä. Sitten hän sai kosketuksen totuuteen ja otti sen innokkaasti vastaan.
Aluksi hän istui hotellin ovella ja puhui vieraille vastalöytämästään uskosta. Hän pystyi liikuttamaan käsiään sen verran, että hän saattoi avata jonkin raamatullisen julkaisun ja näyttää sitä niille, jotka pysähtyivät kuuntelemaan. Jotkut, jotka arvostivat hänen ponnistelujaan, kutsuivat häntä rammaksi papiksi. Seuraavaksi hän päätti, että hän voisi todistaa muissakin kaupungeissa, jos häntä varten rakennettaisiin erikoiskoppi avopakettiautoon. Näin tehtiin, ja monien vuosien ajan hän oli tienraivaajana tällaisen epätavallisen järjestelyn avulla ja kulki tuhansia kilometrejä Wyomingin ja Texasin välillä seurassaan kaksi tai kolme nuorta tienraivaajaa, jotka huolehtivat hänestä. Niin kauan kuin hän eli, hän oli suureksi rohkaisuksi kaikille, jotka tunsivat hänet.
Jos tunnet itsesi masentuneeksi jonkin fyysisen vamman vuoksi, lue joitakin Vartiotornissa kerrottuja kokemuksia. Esimerkiksi englanninkielisessä Vartiotornissa 15.11.1986 kerrotaan sivuilla 22–25 vammaisista miehistä, jotka kaikki ovat vanhimpia, hengellisiä neuvonantajia ja päteviä lohduttamaan veljiään, jotka ovat ehkä ruumiillisesti terveitä mutta tarvitsevat hengellistä vahvistusta. He ovat todella rikkaita Jumalan silmissä! – 1. Timoteukselle 6:18.
63-vuotias Esterleta Dick on ollut kastettu Jehovan todistaja 16 vuotta. Vuonna 1978 hän menetti näkönsä, mutta hän on palvellut vakituisena tienraivaajana viimeksi kuluneiden kahden vuoden ajan. Miten tämä on mahdollista? Antakaamme hänen vastata.
Hän kertoo: ”Eräänä päivänä muuan nuori tienraivaajasisar sanoi minulle: ’Sinä saavutat aina tavoitteesi osa-ajan tienraivaajana, sisar Dick. Miksi et yrittäisi olla vakituinen tienraivaaja?’”
Esterleta pelkäsi olevansa vaivaksi veljille, mutta hän muisti, että kierrosvalvoja oli rohkaissut tienraivauspalvelukseen. Hän sanoo: ”Minä aloitin, ja nyt olen viettänyt kaksi vuotta tienraivauspalveluksessa. Teen katutyötä, ja minulla on aika paljon uusintakäyntejä. Johdan lisäksi kuutta Raamatun kotitutkistelua. Miten? Ennen kiinnostuneen luo lähtöä tutkisteluaineisto mainittuine raamatunkohtineen luetaan minulle kotona, niin että voin lausua ajatuksiani tutkistelussa. Kolme raamatuntutkisteluoppilaistani käy kanssani kokouksissa, ja yksi on kastettu.”
Kaikki voivat ’täyttää kätensä’ lahjalla
Onko antaminen rajattu hengelliselle alueelle? Ei. Kun muinainen kuningas Daavid teki valmisteluja temppelin rakentamista varten, hän kysyi: ”Tahtooko kukaan muu tänä päivänä tuoda vapaaehtoisesti, täysin käsin, lahjoja Herralle?” (1. Aikakirja 29:5) Kaikki saattoivat tehdä niin. Samoin nykyään monet – nuoret ja vanhat, terveet ja sairaat – haluavat lahjoittaa vapaaehtoisesti aineellista Valtakunnan etujen hyväksi. Niin voidaan tehdä oman maan haaratoimiston tai paikallisen seurakunnan kautta. Tällä tavoin kaikki voivat mahdollisuuksiensa mukaan auttaa peittämään niitä kuluja, joita koituu siitä huolehtimisesta, että hyvää uutista saarnataan kaikkialla asutussa maassa. Tämä on etu. – 2. Korinttolaisille 9:8–12.
Vielä tärkeämpiä ovat kuitenkin ne sinulla olevat hengelliset rikkaudet, joilla voit kunnioittaa Jehovaa. Nuorilla on nuoruuden tarmoa ja reippautta. Koulunkäymättömät voivat oppia uhraamaan Jehovalle huultensa hedelmää. Vammaiset voivat edistyä ja ovat edistyneet tiedossa, viisaudessa ja ymmärryksessä, niin että monet heistä ovat paitsi Jehovan kokoaikaisia ylistäjiä, myös neuvonantajia ja paimenia kristillisessä seurakunnassa. Etkö olekin rikkaampi kuin luulitkaan? Kunnioita siis Jehovaa rikkauksillasi. – Heprealaisille 13:15, 16.