”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa”
Kohokohtia 2. Korinttolaiskirjeestä
APOSTOLI Paavali oli huolissaan Korinton kristityistä. Miten he suhtautuisivat niihin neuvoihin, joita hän oli antanut heille ensimmäisessä kirjeessään? Paavali oli Makedoniassa, kun Tiitus saapui mukanaan suosiollinen raportti: kirjeen aiheuttama murhe oli johtanut korinttolaiset katumukseen. Miten se saikaan Paavalin iloitsemaan! – 2. Korinttolaisille 7:8–13.
Paavali kirjoitti 2. Korinttolaiskirjeen Makedoniasta mahdollisesti vuoden 55 puolivälin jälkeen. Tässä kirjeessä hän käsitteli seurakunnan puhtaana pitämiseen liittyviä toimia, kehitti halua avustaa Juudean tarpeessa olevia uskovia ja puolusti apostoliuttaan. Se mitä Paavali sanoi voi paljolti auttaa meitä ’koettelemaan jatkuvasti, olemmeko uskossa’. (13:5) Mitä poimintoja voimme siis tehdä tästä kirjeestä?
Lohdutuksen Jumalan sananpalvelijana oleminen
Apostoli osoitti, että koska Jumala lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, niin meidänkin pitäisi lohduttaa toisia ja rukoilla heidän puolestaan. (1:1–2:11) Jumala pelasti Paavalin ja hänen seuralaisensa, vaikka he olivat äärimmäisen paineen alaisina. Silti korinttolaiset voisivat auttaa esittämällä rukouksia heidän puolestaan, niin kuin meidänkin pitäisi rukoilla toisten tosi uskon omaksuvien puolesta. Entä miten oli 1. Korinttolaiskirjeen 5. luvussa mainitun moraalittoman miehen laita? Hänet oli ilmeisesti erotettu, mutta hän oli katunut. Miten huojentunut hänen on täytynytkään olla, kun korinttolaiset antoivat anteeksi ja rakkaudellisesti palauttivat hänet yhteyteensä.
Paavalin sanat voivat lisätä arvostustamme kristillistä palvelusta kohtaan ja vahvistaa tosi uskon puolesta ottamaamme asennetta. (2:12–6:10) Uuden liiton palvelijoillahan on etu olla Jumalan johdattamassa ”voittokulkueessa”. Paavalilla ja hänen työtovereillaan oli tämä kallisarvoinen palvelus, koska heille oli osoitettu armoa. Nykyajan voidelluilla on heidän tavoin sovituksen palvelustoimi. Mutta kaikki Jehovan todistajat voivat tehdä toisia rikkaiksi sananpalveluksellaan.
Täydellistäkää pyhyys ja olkaa anteliaita
Paavali osoittaa meille, että kristittyjen sananpalvelijoiden täytyy täydellistää pyhyys Jumalan pelossa. (6:11–7:16) Pysyäksemme lujina uskossa meidän täytyy välttää iestymistä yhteen epäuskoisten kanssa ja meidän on puhdistauduttava lihan ja hengen saastutuksesta. Korinttolaiset ryhtyivät puhdistustoimiin erottamalla moraalittoman väärintekijän, ja Paavali iloitsi siitä, että hänen ensimmäinen kirjeensä oli aikaansaanut heissä murheesta koituvaa katumusta pelastukseksi.
Opimme myös, että Jumalaa pelkäävät palvelijat palkitaan heidän osoittamansa anteliaisuuden vuoksi. (8:1–9:15) Puhuessaan avustuksista tarpeessa olevia ”pyhiä” varten Paavali mainitsi kiittäen makedonialaisten antaman erinomaisen esimerkin. He olivat olleet anteliaita yli kykynsä, ja hän toivoi näkevänsä samanlaista anteliaisuutta korinttolaisissa. Heidän antamisensa – ja meidän antamisemme – tulisi tapahtua sydämestä, sillä ”Jumala rakastaa iloista antajaa” ja rikastuttaa kansansa kaikenlaiseen anteliaisuuteen.
Paavali – huolehtiva apostoli
Kun sananpalvelijoina saamme jotakin aikaan Jehovan palveluksessa, kerskukaamme hänessä, älkäämme itsessämme. (10:1–12:13) Kuitenkin vain ”Jumalan avulla voimallisia” hengellisiä aseita käyttämällä me voimme kukistaa väärät järkeilyt. Korinttolaisten keskuudessa olevat ”ylen oivalliset apostolit” eivät voisi koskaan vetää vertoja Paavalin ansioluettelolle, joka kertoi kestävyydestä Kristuksen palvelijana. Jumala ei kuitenkaan poistanut häneltä ”piikkiä lihasta” – mahdollisesti huonoa näköä tai noita vääriä apostoleita – jottei hän ylvästelisi. Paavali kerskuisi joka tapauksessa mieluummin heikkouksistaan, jotta ”Kristuksen voima” pysyisi hänen yllään kuin teltta. Koska Paavali pysyi vakaana uskossa, hän ei ollut osoittautunut ylen oivallisia apostoleita huonommaksi. Korinttolaiset olivat nähneet ne todisteet apostoliudesta, jotka Paavali oli saanut aikaan heidän keskuudessaan ”kaikella kestävyydellä ja tunnusmerkeillä ja ennakoivilla ihmeillä ja voimateoilla”.
Palvelijana ja apostolina Paavalilla oli toisten uskovien hengelliset edut sydämellään, niin kuin meilläkin pitäisi olla. (12:14–13:14) Hän ’erittäin mielellään tulisi täydelleen kulutetuksi heidän sielujensa hyväksi’. Mutta Paavali pelkäsi, että saapuessaan Korinttoon hän tapaisi joitakuita, jotka eivät olisi katuneet lihan tekoja. Siksi hän neuvoi kaikkia koettelemaan jatkuvasti, ovatko he uskossa, ja rukoili, etteivät he ”tekisi mitään väärää”. Lopuksi hän kehotti heitä iloitsemaan, pysymään kohdalleen palautuneina ja lohdutettuina, ajattelemaan yhtäpitävästi ja elämään rauhaisasti. Miten erinomaisia neuvoja nämä ovatkaan myös meille!
Koetelkaa jatkuvasti
Paavalin toinen kirje Korinton kristityille osoittaa näin ollen useita tapoja, joilla voimme koetella jatkuvasti, olemmeko uskossa. Hänen sanojensa pitäisi varmasti saada meidät lohduttamaan toisia, niin kuin Jumala lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme. Sen, mitä Paavali sanoi kristillisestä palveluksesta, pitäisi antaa meille perusteet palveluksemme suorittamiseen uskollisesti, samalla kun täydellistämme pyhyyden Jehovan pelossa.
Paavalin neuvojen soveltaminen voi hyvinkin tehdä meistä anteliaampia ja avuliaampia. Paavalin sanojen pitäisi silti kannustaa meitä kerskumaan Jehovassa, ei itsessämme. Niiden pitäisi lisätä rakkaudellista kiinnostustamme toisiin uskoviin. Ja varmasti nämä ja muut toisen Korinttolaiskirjeen piirteet voivat auttaa meitä ’koettelemaan jatkuvasti, olemmeko uskossa’.
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
HEIJASTAKAA JEHOVAN KIRKKAUTTA: Kun Mooses astui alas Siinainvuorelta laintaulujen kanssa, hänen kasvonsa säteilivät, koska Jumala oli puhunut hänelle. (2. Mooseksen kirja 34:29, 30) Paavali mainitsi tämän ja sanoi: ”Me kaikki, samalla kun verhoamattomin kasvoin heijastamme kuin peilit Jehovan kirkkautta, muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen, juuri niin kuin Jehova, Henki, saa sen aikaan.” (2. Korinttolaisille 3:7–18) Muinaiset käsipeilit valmistettiin sellaisista metalleista kuin pronssista ja kuparista ja hyvän heijastuspinnan aikaansaamiseksi ne hiottiin erittäin kiiltäviksi. Peilien tavoin voidellut heijastavat Jeesuksesta Kristuksesta heille loistavaa Jumalan kirkkautta ja kasvavassa määrin ’he muuttuvat kuvaksi’, jonka Jehovan kirkkautta heijastava Poika välitti. (2. Korinttolaisille 4:6; Efesolaisille 5:1) Pyhän hengen ja Raamatun kautta Jumala luo heihin ”uuden persoonallisuuden”, hänen ominaisuuksiensa heijastuman. (Efesolaisille 4:24; Kolossalaisille 3:10) Onpa toivomme taivaallinen tai maallinen, ilmaiskaamme tuota persoonallisuutta ja vaalikaamme etuamme heijastaa Jumalan kunniaa palveluksessamme.
[Tekstiruutu/Kuva s. 27]
”VANHURSKAUDEN ASEET”: Yksi tapa, jolla Paavali ja hänen seuralaisensa suosittelivat itseään Jumalan palvelijoina, oli ”oikealla ja vasemmalla kädellä olevin vanhurskauden asein”. (2. Korinttolaisille 6:3–7) Oikealla kädellä käsiteltiin miekkaa ja vasemmalla pideltiin kilpeä. Tulipa hyökkäys miltä puolelta tahansa, Paavali ja hänen työtoverinsa olivat aseistautuneet käymään hengellistä sotaa. Sitä käytiin vääriä opettajia ja ”ylen oivallisia apostoleita” vastaan, jottei Korinton seurakuntaa johdettaisi pois antaumuksestaan Kristukselle. Paavali ei turvautunut syntisen lihan aseisiin: viekkauteen, petokseen tai juonitteluun. (2. Korinttolaisille 10:8–10; 11:3, 12–14; 12:11, 16) ”Aseet”, joita käytettiin, olivat sen sijaan vanhurskaita eli oikeudenmukaisia keinoja tosi palvonnan tarkoitusperien edistämiseksi kaikkia hyökkäyksiä vastaan. Jehovan todistajat käyttävät nyt sellaisia ”vanhurskauden aseita” samaan tarkoitukseen.