Veljellinen rakkaus on toimelias

Kohokohtia Filemonin kirjeestä

JEESUS KRISTUS antoi seuraajilleen ”uuden käskyn”, että he rakastavat toisiaan, niin kuin hän rakasti heitä. (Johannes 13:34, 35) Tuon rakkauden vuoksi he jopa kuolisivat toistensa puolesta. Veljellinen rakkaus on tosiaan niin vahva ja toimelias.

Apostoli Paavali oli varma siitä, että veljellinen rakkaus olisi Filemonin, Vähässä-Aasiassa sijaitsevan Kolossan kaupungin seurakunnan yhteydessä olevan kristityn, vaikuttimena. Rakkaus oli jo saanut Filemonin antamaan luvan käyttää taloaan kristillisenä kokouspaikkana. Filemonin orja Onesimus oli karannut ja mahdollisesti varastanut rahaa kustantaakseen merimatkan Roomaan, missä hän myöhemmin tapasi Paavalin ja omaksui kristillisyyden.

Ollessaan vankina Roomassa jolloinkin vuosina 60–61 Paavali kirjoitti ensi sijassa Filemonille osoitetun kirjeen. Se vetosi Filemoniin, että hän ottaisi vastaan palaavan Onesimuksen veljellisen rakkauden hengessä. Lue tämä kirje, niin huomaat sen olevan erinomainen esimerkki kiintymyksestä ja tahdikkuudesta – tällaista esimerkkiä Jehovan kansa voi hyvin jäljitellä.

Kiitosta rakkaudesta ja uskosta

Puhutellen Filemonia ja muita Paavali aluksi kiittää. (Jakeet 1–7) Apostoli kuuli jatkuvasti Filemonin rakkaudesta Kristukseen ja kaikkiin pyhiin sekä hänen uskostaan. Tämä sai Paavalin kiittämään Jehovaa ja toi hänelle paljon iloa ja lohdutusta. Kiitämmekö me toisia uskovia, jotka ovat esimerkillisiä rakkaudessa ja uskossa? Meidän tulisi tehdä niin.

On aina suotavaa esittää kehotuksensa rakkauden pohjalta oltaessa tekemisissä toisten kristittyjen kanssa, kuten Paavalin sanat osoittavat. (Jakeet 8–14) Tahdikkaan aloituksen jälkeen apostoli sanoi, että vaikka hän voisi määrätä Filemonin ”tekemään sitä, mikä on soveliasta”, hän päätti sen sijaan kehottaa tätä. Tekemään mitä? Ottamaan Onesimus-nimisen orjan ystävällisesti vastaan. Paavali olisi halunnut edelleen käyttää Onesimuksen hyödyllisiä palveluksia, mutta ei tekisi tätä ilman Filemonin suostumusta.

Epäsuotuisilta näyttävät kehitysvaiheet osoittautuvat usein hyödyllisiksi, kuten Paavali osoitti seuraavaksi. (Jakeet 15–21) Onesimuksen karkaaminen oli todellisuudessa johtanut hyviin tuloksiin. Miten niin? Koska Filemon saattoi nyt saada hänet takaisin alttiina, rehellisenä kristittynä veljenä, ei vastahakoisena, mahdollisesti epärehellisenä orjana. Paavali pyysi Filemonia toivottamaan Onesimuksen tervetulleena takaisin, samalla tavalla kuin Paavali saatettaisiin ottaa vastaan. Jos Onesimus oli rikkonut jollakin tavoin Filemonia vastaan, apostoli korvaisi sen. Saadakseen Filemonin vieläkin halukkaammin myöntymään pyyntöönsä Paavali muistutti tämän itse olevan kiitollisuudenvelassa apostolille siitä, että hänestä oli tullut kristitty. Näin ollen Paavali oli varma siitä, että Filemon tekisi enemmänkin kuin häntä pyydettiin tekemään. Miten tahdikas, rakkaudellinen vetoomus! Me haluamme varmasti kohdella tällä tavoin toisia kristittyjä.

Paavali päätti kirjeensä erääseen toiveeseen, terveisiin ja toivotuksiin. (Jakeet 22–25) Hän toivoi, että toisten hänen puolestaan esittämien rukousten välityksellä hänet vapautettaisiin pian vankilasta. (Kuten Paavalin toinen kirje Timoteukselle osoittaa, noihin rukouksiin vastattiin.) Kirjeensä lopuksi Paavali lähetti terveisiä ja toivoi, että Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olisi Filemonin ja hänen Jehovaa palvovien tovereidensa ilmaiseman hengen kanssa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Enemmän kuin orja: Paavali sanoi Filemonin karanneen orjan Onesimuksen paluusta: ”Ehkäpä hän – – riistäytyikin irti hetkeksi, jotta saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä, kuin rakkaana veljenä, varsinkin minulle, kuinka paljon enemmän sitten sinulle sekä lihallisessa suhteessa että Herrassa.” (Filemonille 15, 16) Rooman valtakunnassa keisarivalta piti yllä orjuutta, ja Paavali tunnusti tällaiset ”esivallat”. (Roomalaisille 13:1–7) Hän ei puoltanut orjien kapinointia vaan auttoi näitä saamaan hengellisen vapauden kristittyinä. Paavali lähetti Onesimuksen takaisin Filemonin luo sopusoinnussa niiden hänen omien neuvojensa kanssa, että orjien tuli olla alamaisia isännilleen. (Kolossalaisille 3:22–24; Tiitukselle 2:9, 10) Onesimus oli nyt enemmän kuin maailmallinen orja. Hän oli rakas uskontoveri, joka olisi suhteellisessa alamaisuusasemassa Filemoniin nähden ja näin parempi orja, koska häntä hallitsivat jumaliset periaatteet ja hän ilmaisi veljellistä rakkautta.