Lukijoiden kysymyksiä
◼ Jobin 33:24:ssä puhutaan ”lunastusmaksusta” [”lunnaista”, UM], joka saatiin Jobin puolesta ja jonka avulla hän voi välttää kuoleman. Kenen oli määrä olla tuo lunastusmaksu Jobin puolesta?
Mitään ihmislunastusuhria ei uhrattu Jobin puolesta tuolloin, vaan Jumala peitti eli antoi anteeksi Jobin hairahduksen.
Saatana aiheutti Jobille monia vastoinkäymisiä, muun muassa ”pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti”. Jobin tila oli niin surkea, että hänen vaimonsa kehotti häntä ’kiroamaan Jumalan ja kuolemaan’. Jopa Job mietiskeli sitä, oliko kuolema parempi kuin sellainen kärsimys. – Job 2:7–9; 3:11.
Kun tuntui siltä, että Job saattaisi kuolla, Elihu näki Jobin heikon aseman ja antoi perusteen toivolle sanoessaan: ”Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin – –. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun’. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa.” – Job 33:21–25.
Tiedämme, että Jeesus Kristus antoi täydellisen ihmiselämänsä vastaaviksi lunnaiksi epätäydellisten ihmisten puolesta. Hänen uhrinsa oli vastapainona sille, mitä Aadam oli menettänyt, ja maksoi näin tarvittavan hinnan synnistä vapautumiseksi. (Roomalaisille 5:12–19; 1. Timoteukselle 2:5, 6) Tämä ei ole kuitenkaan sanan ”lunnaat” ainoa käyttötapa Raamatussa. Jobin 33:24:ssä käytetty heprealainen sana merkitsee pohjimmiltaan ’peitettä’ tai ”kantta”. (2. Mooseksen kirja 25:17, UM) Kun Jumala oli tekemisissä muinaisen Israelin kanssa, hänellä oli järjestely syntien peittämiseksi eli sovittamiseksi – uhrit, jotka peittivät synnin saattaen näin asiat kohdalleen ihmisten ja Jumalan välillä. – 2. Mooseksen kirja 29:36; 3. Mooseksen kirja 16:11, 15, 16; 17:11.
Aiemmin Jumala oli kuitenkin ollut halukas hyväksymään uhreja kiitoksen ilmauksina tai pyyntöinä saada anteeksi ja hänen hyväksyntänsä. (1. Mooseksen kirja 4:3, 4; 8:20, 21; 12:7; 31:54) Job ymmärsi tällaisten uhrien arvon. Me luemme: ”Hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä [hänen poikiaan] oli. Sillä Job ajatteli: ’Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta’. Näin Job teki aina.” (Job 1:5) Koska hän yritti miellyttää Jumalaa ja oli ilmeisesti katuvainen, hänen uhreillaan oli arvoa Jumalan silmissä. – Psalmi 32:1, 2; 51:19.
Mutta myöhemmin Job kärsi sairaudesta, joka näytti hengenvaaralliselta. Hänellä oli myös väärä näkemys vanhurskaudestaan, ja niinpä hän tarvitsi oikaisua, jota Elihu sitten antoi. (Job 32:6; 33:8–12; 35:2–4) Elihu sanoi, ettei Jobin tarvitse kärsiä surullisessa tilassaan aina kuolemaan ja hautaan (Šeoliin eli ihmiskunnan yhteiseen hautaan) saakka. Jos Job katuisi, ”lunastusmaksu” voitaisiin saada. – Job 33:24–28.
Meidän ei tarvitse ajatella, että Elihu tarkoitti ”lunastusmaksulla” jotakuta ihmistä, joka olisi silloin kuollut Jobin puolesta. Ottaen huomioon ne uhrit, joita tosi palvojat olivat tottuneet uhraamaan, uhri, johon Elihu viittasi Jobin tapauksessa, olisi saattanut olla eläinuhri. On kiinnostavaa, että Jumala käski myöhemmin Jobin kolmea kriittistä toveria: ”Uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne.” (Job 42:8) Olipa tuo lunastusmaksu millainen tahansa, Elihun puheen ydin oli se, että Job voisi saada virheensä peitettyä ja kokea tästä koituvia siunauksia.
Juuri näin kävi. Job ’katui tomussa ja tuhassa’. Mitä siitä seurasi? ”Herra [käänsi] Jobin kohtalon – –. Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua – –. Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.” On totta, ettei tuo lunastusmaksu vapauttanut Jobia synnistä, ja niinpä hän aikanaan kuoli. Hänen elämänsä pitkittyminen osoittaa kuitenkin, että käytännöllisesti katsoen ’hänen ruumiinsa uhkui taas nuoruuden voimaa, ja hän palasi takaisin nuoruutensa päiviin’. – Job 33:25; 42:6, 10–17.
Nuo siunaukset, jotka koituivat rajallisen lunastusmaksun soveltamisesta Jobin hyväksi, antavat ennakkovälähdyksen niistä runsaista siunauksista, jotka uskova ihmiskunta saa uudessa maailmassa. Silloin on käytettävissä Jeesuksen lunastusuhrin täysi hyöty, ja se poistaa synnin ja epätäydellisyyden tuhoisat seuraukset iäksi. Meillä on todella syytä ’riemuita’, kuten Elihu mainitsi. – Job 33:26.