Onko maailmanrauha näköpiirissä?

KAUTTA historian on tehty jos jonkinlaisia rauhansuunnitelmia ja -julistuksia. Valitettavasti näyttää siltä, että on syttynyt aivan yhtä monta sotaa tekemään ne pätemättömäksi. Useimmat ihmiset ovat oppineet, ettei rauhansopimuksiin tai -julistuksiin voi paljoakaan luottaa.

Viime vuosien kuluessa monet tarkkailijat ja uutisten analysoijat ovat kuitenkin alkaneet ajatella, että nyt on tapahtumassa jotakin uutta. He ovat herättäneet sen mahdollisuuden, että ehkä paikallisista ongelmista huolimatta tällä kertaa näyttämö on valmis maailmanrauhalle. ”Toiveet selkkausten rauhanomaisesta ratkaisusta ovat perustellumpia kuin minään muuna vuonna sitten toisen maailmansodan päättymisen”, sanoi Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos. Nopeat tapahtumien käänteet Itä-Euroopassa saivat erään huomattavan uutiskirjeenvaihtajan julistamaan: ”Maailmanrauha näyttää nyt todennäköisemmältä kuin koskaan aikaisemmin sitten toisen maailmansodan.” Jopa aikakauslehti The Bulletin of the Atomic Scientists heijasteli tätä mielialaa. Vuonna 1988 se käänsi kuuluisan tuomiopäivän kellonsa viisareita kolmen minuutin kohdalta ennen puoliyötä kuuden minuutin kohdalle ennen puoliyötä, ja sitten huhtikuussa vuonna 1990 niitä siirrettiin vielä taaksepäin kymmenen minuutin kohdalle ennen puolta yötä.

Kaikki tämä sai aikaan paljon optimismia ja hyvänolontunnetta ennen Lähi-idän sodan puhkeamista. Mutta sen jälkeenkin jotkut sanovat, että kylmä sota ja asevarustelu supervaltojen kesken ovat lakanneet. Jotkut pohtivat sitä, mitä kaikella sillä rahalla voitaisiin tehdä, jonka hallitukset säästäisivät sotilasmenoja pienentämällä. Onko mahdollista, että pysyvän rauhan aika on todella tullut? Ovatko kansat todella oppimassa ’takomaan miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi’? (Jesaja 2:4) Mitä tosiasiat osoittavat?

Unohdetut sodat

”Kylmän sodan päättyminen ja uusi idän ja lännen välinen liennytys ovat saaneet jotkut uskomaan, että rauha kuuluu jo päiväjärjestykseen”, huomauttaa Lontoossa ilmestyvä The Economist -lehti. ”Näin asia ei ole. Jos maailma on päässyt eroon yhdestä suuresta jännityksen aiheuttajasta, niin jäljellä on vielä paljon pieniä jännityksen aiheuttajia.” Mitä ovat nämä ”pienet” jännityksen ja konfliktien aiheuttajat?

Lentzin rauhantutkimuslaboratorio, eräs Yhdysvalloissa oleva itsenäinen tutkimuslaitos, kertoi, että vuoden 1990 syyskuussa oli käynnissä ainakin 15 sotaa eri puolilla maailmaa. Tähän ei sisälly Irakin Kuwaitin miehitys, koska raportissa laskettiin mukaan vain ne sodat, joissa oli tuohon ajankohtaan mennessä kuollut ainakin 1 000 ihmistä vuodessa. Joitakin näistä sodista on käyty jo 20 vuotta tai kauemmin. Niissä on kuollut yhteensä 2 900 000 henkeä, ja useimmat heistä ovat olleet siviilejä. Tähän lukuun eivät sisälly esimerkiksi Ugandassa, Afganistanissa ja Iranin ja Irakin välillä käydyt äärimmäisen veriset sodat, sillä nämä sodat päättyivät juuri tutkimusta edeltäneenä vuonna.

Lähes kolme miljoonaa kuoli aikana, jona maailmassa vallitsi muka rauha! Se on jo itsessään traagista. Vielä traagisempaa on kuitenkin se, etteivät useimmat näistä käynnissä olleista sodista ole saaneet osakseen muulta maailmalta käytännöllisesti katsoen minkäänlaista huomiota ja surunilmausta. Ne ovat niin kutsuttuja unohdettuja sotia, sillä useimmat niistä – vallankaappaukset, sisällissodat ja vallankumoukset – on käyty joissakin vähemmän kehittyneissä maissa. Useimpia rikkaissa teollistuneemmissa maissa asuvia ihmisiä ei ole juurikaan kiinnostanut ne puoli miljoonaa ihmistä, jotka saivat surmansa Sudanissa, tai ne kolmannesmiljoonaa, jotka tapettiin Angolassa. Tosiasiassa joidenkuiden mielestä maailmassa on vallinnut ennennäkemätön rauhan kausi toisen maailmansodan päättymisestä lähtien, sillä kehittyneiden maiden välillä ei ole ollut sotaa, ja voimakkaasta jännityksestä ja asevarustelusta huolimatta supervallat eivät ole alkaneet taistella toisiaan vastaan.

Onko toivoa rauhasta?

Jos rauha merkitsee pelkästään sitä, että ei ole käyty maailmanlaajuista ydinsotaa, niin ehkä voitaisiin väittää, että maailman kansat ovat jo jossakin määrin onnistuneet rauhanponnisteluissaan. Molemminpuolinen taattu tuho (Mutual Assured Destruction) on pitänyt supervallat kurissa tähän asti. Mutta onko tämä todellista rauhaa? Miten se voisi olla, kun ihmiset elävät koko ajan äkillisen ja täydellisen tuhon pelossa? Miten me voimme puhua rauhasta, kun eri puolilla maailmaa käytävät pienet ja suuret sodat pirstovat niin monien ihmisten elämän, turmelevat heidän toimeentulomahdollisuutensa ja pyyhkäisevät pois heidän odotteensa tarkoituksellisesta ja tyydytystä tuottavasta olemassaolosta?

Nobelin palkinnon saanut Elie Wiesel kirjoitti kerran: ”Ikimuistoisista ajoista asti ihmiset ovat puhuneet rauhasta saamatta sitä aikaan. Puuttuuko meiltä yksinkertaisesti kokemusta? Vaikka me puhumme rauhasta, me käymme sotaa. Joskus me jopa käymme sotaa rauhan nimessä. – – Sota saattaa olla niin olennainen osa historiaa, ettei sitä saada koskaan poistetuksi.”

Äskeinen Lähi-idän sota murskasi jälleen rauhan illuusiot. Voisiko olla niin, että ihmiskunta on yksinkertaisesti katsonut väärään suuntaan etsiessään rauhaa?

[Kuva s. 3]

”Tämä maan päällä elävä sukupolvi saattaa todistaa peruuttamattoman rauhan kauden tulon kulttuurien historiassa.” – Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov huippukokouksessa, joka pidettiin Washingtonissa Yhdysvalloissa toukokuussa 1990

[Lähdemerkintä]

UPI/Bettmann Newsphotos

[Kuvat s. 4]

”Edessämme siintää uusi vapauden maailma – –, maailma, jossa rauha säilyy, jossa omatunto otetaan huomioon ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja jossa kaikki, mikä näyttää mahdolliselta, on mahdollista.” – Yhdysvaltain presidentti George Bush maailman taloutta käsittelevässä huippukokouksessa, joka pidettiin Houstonissa Texasissa heinäkuussa 1990

[Lähdemerkintä]

UPI/Bettmann Newsphotos

”Muurit jotka kerran pitivät ihmisiä ja aatteita vankeina, ovat murtumassa. Eurooppalaiset määräävät itse kohtalonsa. He valitsevat vapauden. He valitsevat taloudellisen vapauden. He valitsevat rauhan.” – NATOn julistus huippukokouksessa, joka pidettiin Lontoossa heinäkuussa 1990

[Kuvien lähdemerkinnät s. 2]

Kannen valokuvat: Yhdysvaltain laivaston observatorion valokuva (tähdet); Nasan valokuva (maa)