Kuolleenmeren kirjakääröt – kallisarvoinen löytö

LÄHES 25 kilometriä kaakkoon Jerusalemista kulkee Wadi En-Nar, karu ja kuiva joenuoma, itäänpäin alas Kuolleeseenmereen. Epätasainen kalliojono kohoaa kapean rantatasangon takana. Syksyn kuumina päivinä ja kylminä öinä ta’amireh-heimoon kuuluvat beduiinit paimentavat tällä tasangolla lammas- ja vuohilaumojaan.

Vuonna 1947 paimentaessaan laumoja nuori beduiinipaimen heitti kiven rosoisessa kallionseinämässä olleeseen pieneen aukkoon. Hän säikähti siitä seurannutta ääntä, joka aiheutui ilmeisesti saviastian rikkoutumisesta. Hän pakeni peloissaan. Kaksi päivää myöhemmin tämä paimen kuitenkin palasi ja kiipesi noin sata metriä päästäkseen sisään aukosta, joka oli edellä mainittua aukkoa suurempi ja sijaitsi ylempänä. Kun hänen silmänsä tottuivat pimeyteen, hän näki kymmenen korkeaa ruukkua luolan seinustoilla ja lukuisia särkyneitä saviastioita hajallaan lattialla katosta pudonneiden kivien seassa.

Useimmat ruukuista olivat tyhjiä, mutta yhdessä oli kolme kirjakääröä, joista kaksi oli kääritty kankaaseen. Hän vei kirjakääröt mukanaan beduiinileiriin ja jätti ne laukussa roikkumaan telttapaaluun noin kuukauden ajaksi. Viimein jotkut beduiinit veivät kirjakääröt Betlehemiin nähdäkseen, paljonko niistä maksettaisiin. Heidät käännytettiin kursailematta eräästä luostarista ja heille kerrottiin, että kääröt olivat täysin arvottomia. Muuan toinen kauppias sanoi, ettei kääröillä ollut minkäänlaista arkeologista merkitystä, ja epäili, että ne oli varastettu juutalaisesta synagogasta. Kuinka väärässä hän olikaan! Lopulta syyrialaisen suutarin toimiessa välittäjänä niiden oikea arvo vahvistettiin. Pian muutkin käsikirjoitukset saivat niille kuuluvan arvon.

Jotkut näistä muinaisista käsikirjoituksista antoivat kokonaan uuden käsityksen kutakuinkin Kristuksen aikoihin vaikuttaneiden juutalaisten uskonnollisten ryhmien toiminnasta. Maailmaa kiinnosti kuitenkin erityisesti Jesajan profetian raamatullinen kirjakäärö. Miksi?

Suurenmoinen aarre

Vastalöydetty Jesajan kirjakäärö oli alun perin noin 7,5 metriä pitkä. Se oli tehty 17:stä huolellisesti valmistetusta eläimennahan kappaleesta, jotka lähentelivät hienoudessaan pergamenttia. Käärö oli jaettu 54 palstaan, joissa kussakin oli keskimäärin 30 huolellisesti viivoitettua riviä. Näille viivoille taitavat kirjoittajat olivat sijoittaneet kappaleisiin jaetun tekstin kirjaimet. – Ks. valokuvaa.

Kirjakääröä ei ollut kääritty keppien ympärille ja se oli paljon tummempi keskivaiheilta, josta monet olivat pidelleet sitä lukemisen aikana. Sitä oli käytetty paljon, mikä käy ilmi taitavasti tehdyistä käärön korjauksista, joissa oli käytetty apuna esimerkiksi vahvikkeita. Sen erinomainen säilyminen johtui siitä, että se oli suljettu huolellisesti ruukkuun. Kuinka arvokas tämä käärö sitten on Raamattua tutkiville tiedemiehille ja laajemmassa mielessä meille kaikille?

Tämä Jesajan profetian käsikirjoitus on noin tuhat vuotta vanhempi kuin muut tuosta profetiasta nykyajalle säilyneet kopiot. Sen sisältö ei kuitenkaan suuresti eroa näistä muista teksteistä. Professori Millar Burrows, joka toimitti näiden tekstien julkaisemisen vuonna 1950, sanoi: ”Vaikka tässä käsikirjoituksessa olevassa Jesajan tekstissä onkin merkittäviä eroja kirjoitustavassa ja kieliopissa ja vaikka siinä on monia poikkeavia lukutapoja enemmän tai vähemmän kiinnostavissa ja tärkeissä kohdissa, se on olennaisesti samanlainen kuin masoreettisessa tekstissä huomattavasti myöhemmin esitetty teksti.”a Merkille pantavaa on myös se, että siinä käytetään jatkuvasti tetragrammia, יהוה, Jumalan pyhää heprealaista nimeä Jehova.

Muita arvokkaita käsikirjoituksia

Jumalan nimi esiintyy myös eräässä toisessa käsikirjoituksessa, joka löydettiin tästä samasta nykyään luolana nro 1 tunnetusta paikasta. Habakukin kirjan selityksessä tetragrammi esiintyy neljä kertaa, ja se on laadittu muinaisheprealaisella kirjoituksella, jonka kirjaimet eroavat hyvin paljon tavanomaisista neliömäisistä heprealaisista kirjaimista. – Ks. Uuden maailman käännöksen viitelaitos (engl.), Habakuk 1:9:n alaviite.

Luolasta löytyi myös pieniä osia toisesta Jesajan kirjakääröstä sekä katkelmia nahalle kirjoitetusta Raamatun Danielin kirjasta. Eräs niistä sisältää sen Danielin 2:4:ssä olevan muutoksen hepreasta arameaan, joka on myös tuhat vuotta myöhemmin tehdyissä käsikirjoituksissa.

Kirjakääröjen pieniä, hyvin säilyneitä osia on nykyään näytteillä Jerusalemissa sijaitsevassa museossa, joka tunnetaan nimellä Kirjan pyhäkkö. Museo on maan alla, joten sinne mentäessä tuntuu siltä kuin menisi luolaan. Museon katto muistuttaa muodoltaan sen saviruukun kantta, josta Jesajan Kuolleenmeren kirjakäärö löydettiin. Siellä voi kuitenkin nähdä vain tarkan jäljennöksen Jesajan kirjakääröstä. Kallisarvoinen alkuperäiskappale lepää turvallisesti lähistöllä olevassa varastohuoneessa.

[Alaviitteet]

[Kuvien lähdemerkinnät s. 10]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

British Museumin luvalla

[Kuvan lähdemerkintä s. 11]

Israel Antiquities Authority; Kirjan pyhäkkö, Israelissa oleva museo; D. Samuel and Jeanne H. Gottesman Center for Biblical Manuscripts