Jäljitteletkö Jumalan armoa?

”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset.” – EFESOLAISILLE 5:1.

1. Miksi toisten jäljittelemistä koskevan kysymyksen tulisi kiinnostaa meitä kaikkia?

USEIMMAT jäljittelevät toisia – joko hyödykseen tai vahingokseen. Ihmiset, joiden seurassa olemme jatkuvasti ja joita saatamme jäljitellä, voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa meihin. Sananlaskujen 13:20:n henkeytetty kirjoittaja varoitti: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” Jumalan sanassa sanotaan siis hyvin aiheellisesti: ”Älä jäljittele sitä mikä on pahaa, vaan sitä mikä on hyvää. Joka tekee hyvää, on Jumalasta.” – 3. Johannes 11.

2. Ketä meidän tulisi jäljitellä ja millä tavoin?

² Meillä on Raamatussa oivallisia esimerkkejä miehistä ja naisista, joita voimme jäljitellä. (1. Korinttolaisille 4:16; 11:1; Filippiläisille 3:17) Paras esimerkki jäljiteltäväksemme on kuitenkin Jumala. Apostoli Paavali mainitsi Efesolaiskirjeen 4:31–5:2:ssa ensin ominaisuuksia ja tapoja, joita meidän tulisi karttaa, ja kehotti sitten meitä olemaan ’hellän sääliväisiä, antamaan toisillemme auliisti anteeksi’. Sitten seurasi tärkeä kehotus: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.”

3, 4. Miten Jumala kuvaili itseään, ja miksi meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hän on oikeudenmukainen Jumala?

³ Mitä sellaisia menettelytapoja ja ominaisuuksia Jumalalla on, joita meidän tulisi jäljitellä? Hänen persoonallisuudessaan ja toiminnassaan on monia piirteitä, kuten voidaan nähdä siitä, miten hän kuvaili itseään Moosekselle: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille.” – 2. Mooseksen kirja 34:6, 7.

⁴ Koska Jehova ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”, meidän tulisi ehdottomasti oppia tuntemaan tämä hänen persoonallisuutensa piirre ja jäljitellä sitä. (Psalmi 33:5; 37:28) Hän on Luoja sekä ihmiskunnan ylin Tuomari ja Lainantaja, ja niin hän ilmaisee oikeudenmukaisuutta kaikkia kohtaan. (Jesaja 33:22, UM) Tämä ilmenee selvästi tavasta, jolla hän vaati oikeutta ja huolehti sen täytäntöönpanemisesta kansansa Israelin keskuudessa ja myöhemmin kristillisessä seurakunnassa.

Jumalallinen oikeus pannaan täytäntöön

5, 6. Miten Jumalan menettelyt Israelin suhteen ilmaisivat oikeudenmukaisuutta?

⁵ Valitessaan Israelin kansakseen Jumala kysyi, ’kuulisiko se hänen ääntään ja pitäisikö se hänen liittonsa’. Siinain vuoren juurelle kokoontunut kansa vastasi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” (2. Mooseksen kirja 19:3–8) Se oli vakava lupaus. Jumala antoi enkelien välityksellä israelilaisille noin 600 lakia, joita he hänelle vihkiytyneenä kansana olivat velvollisia noudattamaan. Entä jos joku ei noudattaisi niitä? Eräs Jumalan lain asiantuntija selitti: ”Enkelien välityksellä puhuttu sana osoittautui lujaksi ja jokainen rikkomus ja tottelematon teko sai oikeudenmukaisen rangaistusmaksun.” – Heprealaisille 2:2.

⁶ Tottelematonta israelilaista kohtaisi ”oikeudenmukainen rangaistusmaksu”, joka ei perustuisi ihmisten puutteelliseen oikeudenmukaisuuteen, vaan Luojaltamme tulevaan oikeuteen. Jumala määräsi lain rikkomuksista erilaisia rangaistuksia. Ankarin rangaistus oli ’hävittäminen’ eli teloitus. Se langetettiin sellaisista vakavista rikkomuksista kuin epäjumalanpalveluksesta, aviorikoksesta, sukurutsauksesta, eläimiin sekaantumisesta, homoseksuaalisuudesta, lasten uhraamisesta, murhasta ja veren väärinkäytöstä. (3. Mooseksen kirja 17:14; 18:6–17, 21–29) Lisäksi kuka tahansa israelilainen, joka rikkoi tahallaan jotakin Jumalan lakia eikä katunut, voitiin ’hävittää’. (4. Mooseksen kirja 4:15, 18; 15:30, 31) Kun tämä Jumalan oikeus pantiin täytäntöön, myös väärintekijän jälkeläiset saattoivat tuntea sen vaikutukset.

7. Millaisia seurauksia oikeuden täytäntöönpanosta oli Jumalan muinaisen kansan keskuudessa?

⁷ Sellaiset rangaistukset korostivat Jumalan lain rikkomisen vakavuutta. Jos esimerkiksi jostakusta pojasta tuli juoppo ja ahmatti, hänet piti viedä kypsien tuomarien eteen. Jos he totesivat hänen olevan tahallinen, katumaton väärintekijä, vanhempien piti osallistua oikeuden täytäntöönpanoon. (5. Mooseksen kirja 21:18–21) Ne meistä, joilla on lapsia, voivat kuvitella, ettei se ollut helppoa. Jumala kuitenkin tiesi sen olevan tarpeen, jottei pahuus leviäisi tosi palvojien keskuudessa. (Hesekiel 33:17–19) Tämän järjestelyn Tekijästä voitiin sanoa: ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” – 5. Mooseksen kirja 32:4.

8. Miten oikeudenmukaisuus oli tunnusomaista sille, miten Jumala suhtautui kristilliseen seurakuntaan?

⁸ Useita satoja vuosia myöhemmin Jumala hylkäsi Israelin kansan ja valitsi tilalle kristillisen seurakunnan. Mutta Jehova ei muuttunut. Hän piti edelleen kiinni oikeudesta, ja hänen voitiin kuvailla olevan ”kuluttava tuli”. (Heprealaisille 12:29; Luukas 18:7, 8) Siksi hän huolehti edelleen jumalisen pelon juurruttamisesta koko seurakuntaan järjestämällä niin, että väärintekijät karkotettiin. Vihkiytyneet kristityt, joista tuli katumattomia väärintekijöitä, piti erottaa.

9. Mitä erottaminen merkitsee, ja mitä se saa aikaan?

⁹ Mitä erottamiseen sisältyy? Havaintoesimerkin saamme tavasta, jolla muuan ongelma hoidettiin ensimmäisellä vuosisadalla. Korintossa eräs kristitty syyllistyi moraalittomuuteen isänsä vaimon kanssa eikä katunut, ja siksi Paavali kehotti karkottamaan hänet tuosta seurakunnasta. Se piti tehdä Jumalan kansan puhtauden suojelemiseksi, sillä ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan”. Hänen karkottamisensa ehkäisisi sen, että hänen pahuutensa tuottaisi häpeää sekä Jumalalle että Hänen kansalleen. Erotettavaksi joutumisen ankara kuri ja järkytys voi myös saada hänet järkiinsä ja juurruttaa häneen ja seurakuntaan oikealaatuista jumalanpelkoa. – 1. Korinttolaisille 5:1–13; vrt. 5. Mooseksen kirja 17:2, 12, 13.

10. Miten Jumalan palvelijoiden tulee reagoida, jos joku erotetaan?

¹⁰ Jumalan käsky on, että jos paha ihminen karkotetaan seurakunnasta, kristittyjen täytyy ’lakata seurustelemasta hänen kanssaan, eikä edes syödä sellaisen kanssa’.a Näin ollen uskolliset, jotka kunnioittavat Jumalan lakia ja haluavat elää sen mukaisesti, katkaisevat toveruuden ja seuranpidon siteet häneen. Jotkut heistä voisivat olla sukulaisia, jotka eivät kuulu lähimpään perhepiiriin, samaan huonekuntaan. Näille sukulaisille voi olla vaikeaa noudattaa tätä Jumalan ohjetta, samoin kuin heprealaisten vanhempien ei ollut Mooseksen lain alaisuudessa helppoa osallistua pahan poikansa teloittamiseen. Jumalan käsky on silti selvä. Siksi voimme olla varmoja siitä, että erottaminen on oikeudenmukaista. – 1. Korinttolaisille 5:1, 6–8, 11; Tiitukselle 3:10, 11; 2. Johannes 9–11; ks. Vartiotornia 15. marraskuuta 1981 s. 26–31; 15. huhtikuuta 1988 s. 28–31.

11. Miten Jumalan persoonallisuuden eri piirteet voivat käydä ilmi erottamisen yhteydessä?

¹¹ Muista kuitenkin, että Jumalamme ei ole vain oikeudenmukainen, vaan hän on myös ”suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset”. (4. Mooseksen kirja 14:18) Hänen Sanansa osoittaa selvästi, että erotettu voi katua ja etsiä Jumalan anteeksiantoa. Miten tulisi silloin menetellä? Kokeneet valvojat voivat järjestää tapaamisen hänen kanssaan pohtiakseen huolellisesti rukouksen hengessä, osoittaako hän katumusta sen väärinteon johdosta, joka johti hänen erottamiseensa. (Vrt. Apostolien teot 26:20.) Jos hän osoittaa katumusta, hänet voidaan ottaa takaisin seurakuntaan, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 2:6–11 ilmaisee tapahtuneen Korintossa asuneelle miehelle. Jotkut erotetut ovat kuitenkin olleet poissa Jumalan seurakunnasta jo vuosia. Voidaanko heitä mitenkään auttaa näkemään paluutie?

Armo tasapainottaa oikeuden

12, 13. Miksi Jumalan jäljittelemisemme tulisi sisältää enemmän kuin sen, että heijastamme hänen oikeudenmukaisuuttaan?

¹² Edellä on käsitelty lähinnä yhtä 2. Mooseksen kirjan 34:6, 7:ssä mainittua Jumalan ominaisuuksien piirrettä. Noissa jakeissa mainitaan kuitenkin Jumalan oikeudenmukaisuuden lisäksi monia muita ominaisuuksia, ja ne, jotka haluavat jäljitellä häntä, eivät kohdista huomiotaan yksinomaan oikeuden täytäntöönpanemiseen. Jos tekisit pienoismallia Salomon rakentamasta temppelistä, niin tutkisitko vain toista sen pylväistä? (1. Kuningasten kirja 7:15–22) Et, sillä siten tuskin saisit tasapainoista kuvaa temppelin rakenteesta ja merkityksestä. Samoin jos haluamme jäljitellä Jumalaa, meidän on jäljiteltävä myös hänen muita tapojaan ja ominaisuuksiaan. Hän on myös ”laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot”.

¹³ Armo ja anteeksiantavaisuus ovat Jumalan perusominaisuuksia, kuten nähdään siitä, miten hän kohteli Israelia. Oikeuden Jumala ei säästänyt heitä kärsimästä rangaistusta toistuvista väärinteoistaan, mutta kuitenkin hän osoitti runsaasti armoa ja anteeksiantavaisuutta. ”Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.” (Psalmi 103:7–9; 106:43–46) Silmäys kaikkeen siihen, mitä hän teki satojen vuosien mittaan, osoittaa nuo sanat tosiksi. – Psalmi 86:15; 145:8, 9; Miika 7:18, 19.

14. Miten Jeesus ilmaisi jäljittelevänsä Jumalan armollisuutta?

¹⁴ Jeesus Kristus ”on Jumalan kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”, ja siksi meidän tulisi odottaa hänen osoittavan samanlaista armoa ja halukkuutta antaa anteeksi. (Heprealaisille 1:3) Hän osoittikin, kuten hänen tekonsa toisia kohtaan ilmaisevat. (Matteus 20:30–34) Hän tähdensi armoa myös sanoillaan, jotka luemme Luukkaan 15. luvusta. Siinä esitetyt kolme kuvausta osoittavat, että Jeesus jäljitteli Jehovaa, ja ne antavat meille hyvin tärkeitä opetuksia.

Huoli kadonneesta

15, 16. Mikä sai Jeesuksen esittämään Luukkaan 15. luvussa olevat kuvaukset?

¹⁵ Nuo kuvaukset todistavat Jumalan armollisesta kiinnostuksesta syntisiä kohtaan ja maalaavat jäljiteltäväksemme sopusointuisen kuvan. Harkitsehan, millaisessa tilanteessa kuvaukset esitettiin: ”Kaikki veronkantajat ja syntiset tulivat nyt jatkuvasti hänen [Jeesuksen] läheisyyteensä kuulemaan häntä. Sen johdosta sekä fariseukset että kirjanoppineet mutisivat ja sanoivat: ’Tämä mies ottaa syntisiä tervetulleina vastaan ja syö heidän kanssaan.’” – Luukas 15:1, 2.

¹⁶ Nuo ihmiset olivat kaikki juutalaisia. Fariseukset ja kirjanoppineet ylpeilivät siitä, että he noudattivat säntillisesti Mooseksen lakia ja olivat vanhurskaita legalismin eli ankaran laista kiinni pitämisensä perusteella. Jumala ei kuitenkaan ollut yhtä mieltä näiden vanhurskaiksi julistautuvien ihmisten kanssa. (Luukas 16:15) Mainitut veronkantajat olivat ilmeisesti juutalaisia, jotka kantoivat Roomaan tarkoitettuja veroja. Koska monet veronkantajista vaativat juutalaistovereiltaan kohtuuttomia rahamääriä, niin he olivat halveksittu ryhmä. (Luukas 19:2, 8) Heidät sijoitettiin ”syntisten” luokkaan, johon sisältyi moraalittomia ihmisiä, jopa porttoja. (Luukas 5:27–32; Matteus 21:32) Mutta Jeesus kysyi valituksia esittäneiltä uskonnollisilta johtajilta:

17. Mikä oli Luukkaan 15. luvussa Jeesuksen ensimmäinen kuvaus?

¹⁷ ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää taakseen erämaahan ja lähde kadonneen perään, kunnes hän löytää sen? Ja sen löydettyään hän panee sen hartioilleen ja iloitsee. Ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa koolle ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’ Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.” Uskonnolliset johtajat saattoivat ymmärtää tällaista kuvakieltä, sillä lampaat ja paimenet olivat silloin yleinen näky. Huolestunut paimen jätti 99 lammasta syömään tutulle laitumelleen ja lähti etsimään harhaan joutunutta. Hän ei hellittänyt, ennen kuin hän löysi sen ja kantoi pelästyneen lampaan hellästi takaisin laumaan. – Luukas 15:4–7.

18. Mikä nostatti iloa, kuten Jeesus korosti Luukkaan 15. luvun toisessa kuvauksessa?

¹⁸ Jeesus kertoi lisäksi toisen kuvauksen: ”Tai kuka nainen, jolla on kymmenen drakhman kolikkoa, ei sytytä lamppua, jos hän kadottaa yhden drakhman kolikon, ja lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen? Ja sen löydettyään hän kutsuu koolle naiset, jotka ovat hänen ystäviään ja naapureitaan, ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin sen drakhman kolikon, jonka olin kadottanut.’ Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.” (Luukas 15:8–10) Drakhma vastasi arvoltaan lähes työmiehen päiväpalkkaa. Naisen kolikko on saattanut olla perhekalleus, tai se on voinut kuulua johonkin koruun. Kadotettuaan tuon kolikon hän etsi sitä uutterasti, ja kun se löytyi, niin hän ja hänen ystävättärensä iloitsivat. Mitä tämä kertoo meille Jumalasta?

Taivaassa iloitaan – mistä?

19, 20. Kenestä Luukkaan 15. luvussa olevat Jeesuksen kaksi ensimmäistä kuvausta ensisijaisesti kertoivat, ja minkä ydinseikan ne sisälsivät?

¹⁹ Nämä kaksi kuvausta olivat vastaus Jeesuksen arvostelijoille. Muutamaa kuukautta aiemmin hän oli ilmaissut olevansa ”hyvä paimen”, joka antaisi sielunsa lampaidensa puolesta. (Johannes 10:11–15) Nuo kuvaukset eivät kuitenkaan ensisijaisesti kertoneet Jeesuksesta. Kirjanoppineiden ja fariseusten piti oppia jotakin Jumalan asenteesta ja menettelytavoista. Siksi Jeesus sanoi, että taivaassa iloitaan syntisestä, joka katuu. Nuo uskonnonharjoittajat väittivät palvelevansa Jehovaa, mutta he eivät kuitenkaan jäljitelleet häntä. Toisaalta Jeesus edusti armollisilla menettelytavoillaan Isänsä tahtoa. – Luukas 18:10–14; Johannes 8:28, 29; 12:47–50; 14:7–11.

²⁰ Jos yhdessä sadasta oli syytä iloon, niin yhdessä kymmenestä kolikosta oli sitä vielä enemmän. Vielä nykyäänkin voimme ymmärtää noiden naisten tunteet heidän iloitessaan kolikon löytymisestä. Tässäkin tapauksessa Jeesus kohdistaa huomion taivaaseen sanoen, että ”Jumalan enkelit” iloitsevat Jehovan kanssa ”syntisestä, joka katuu”. Pane merkille tuo viimeinen sana ”katuu”. Nämä kuvaukset koskivat todellakin syntisiä, jotka katuvat. Ja molemmissa voit huomata korostettavan myös sen sopivaisuutta, että heidän katumuksestaan iloitaan.

21. Mitä meidän tulisi oppia Luukkaan 15. luvuissa esitetyistä Jeesuksen kuvauksista?

²¹ Nuo harhaanjohdetut uskonnolliset johtajat, jotka Lain pinnallinen noudattaminen teki omahyväisiksi, jättivät huomioon ottamatta sen, että Jumala on ”laupias ja armahtavainen – – joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit”. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7) Jos he olisivat jäljitelleet tätä Jumalan menettelytapojen ja persoonallisuuden piirrettä, he olisivat arvostaneet sitä armoa, jota Jeesus osoitti katuvia syntisiä kohtaan. Miten on meidän laitamme? Painammeko tämän opetuksen sydämeemme ja sovellammeko sitä? Tarkastelkaamme nyt Jeesuksen kolmatta kuvausta.

Katumus ja armo toiminnassa

22. Kerro lyhyesti, minkä kuvauksen Jeesus esitti kolmanneksi Luukkaan 15. luvussa.

²² Tätä on usein kutsuttu kuvaukseksi tuhlaajapojasta. Mutta lukiessasi sitä saatat ymmärtää, miksi se joidenkuiden mielestä on vertaus isän rakkaudesta. Se kertoo perheen nuoremmasta pojasta, joka saa isältään perintönsä. (Vrt. 5. Mooseksen kirja 21:17.) Poika lähtee kaukaiseen maahan, jossa hän tuhlaa kaiken irstaudessa, joutuu sikopaimeneksi ja jää nälkäisenä ilman jopa sioille annettavaa ruokaa. Lopulta hän tulee järkiinsä ja päättää palata kotiin, vaikkapa vain isänsä palkkalaiseksi. Hänen lähestyessään kotia hänen isänsä ottaa aloitteen toivottamalla hänet tervetulleeksi ja jopa pitää hänelle juhlat. Vanhempi veli, joka oli pysynyt kotona ja tehnyt työtä, paheksuu osoitettua armoa. Mutta isä sanoo, että heidän tulisi iloita, koska poika, joka oli kuollut, nyt elää. – Luukas 15:11–32.

23. Mitä meidän tulisi oppia tuhlaajapoikakuvauksesta?

²³ Jotkut kirjanoppineet ja fariseukset ehkä ajattelivat, että heitä verrattiin vanhempaan poikaan, kun taas syntiset olivat kuin nuorempi poika. Ymmärsivätkö he kuitenkaan kuvauksen ydintä, ja ymmärrämmekö me? Se korostaa erästä armollisen taivaallisen Isämme huomattavaa ominaisuutta, hänen halukkuuttaan antaa anteeksi synnintekijän sydämestä lähtevän katumuksen ja kääntymyksen perusteella. Sen olisi pitänyt saada kuulijat reagoimaan iloiten katuvien syntisten paluuseen. Juuri sillä tavoin Jumala suhtautuu asioihin ja toimii, ja häntä jäljittelevät menettelevät samalla tavoin. – Jesaja 1:16, 17; 55:6, 7.

24, 25. Mitä Jumalan menettelytapoja meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään?

²⁴ Oikeus on selvästikin tunnusomaista kaikille Jumalan teille, joten ne, jotka haluavat jäljitellä Jehovaa, arvostavat ja harjoittavat oikeutta. Jumalamme vaikuttimena ei kuitenkaan ole pelkästään teoreettinen tai joustamaton oikeus. Hänen armonsa ja rakkautensa ovat suuria. Hän osoittaa niitä olemalla halukas antamaan anteeksi aidon katumuksen perusteella. Siksi on sopivaa, että Paavali yhdisti anteeksiantavaisuutemme Jumalan jäljittelemiseemme: ”[Antakaa] toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi. Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.” – Efesolaisille 4:32–5:2.

²⁵ Tosi kristityt ovat kauan pyrkineet jäljittelemään Jehovan oikeudenmukaisuutta samoin kuin hänen armoaan ja halukkuuttaan antaa anteeksi. Mitä paremmin opimme tuntemaan häntä, sitä helpompaa meidän pitäisi olla jäljitellä häntä näissä suhteissa. Mutta miten voisimme soveltaa tätä sellaiseen ihmiseen, joka on saanut oikeudenmukaisesti ankaraa kuritusta, koska hän on noudattanut syntistä menettelyä? Katsokaamme.

[Alaviitteet]

Mitä olet oppinut?

◻ Miten Jumalan oikeudenmukaisuus ilmeni Israelin seurakunnassa ja kristillisessä seurakunnassa?

◻ Miksi meidän tulisi jäljitellä Jumalan armoa hänen oikeudenmukaisuutensa ohella?

◻ Mikä antoi aiheen Luukkaan 15. luvussa esitettyihin kolmeen kuvaukseen, ja mitä niiden tulisi opettaa meille?

[Kuva s. 16, 17]

Er-Rahan tasanko Siinain vuoren edessä (vasemmalla taustalla)

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Garo Nalbandian

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Garo Nalbandian