Jäljittele Jumalan armoa nykyään

”Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri.” – 2. SAMUELIN KIRJA 24:14.

1. Mitä Daavid ajatteli Jumalan armosta ja miksi?

KUNINGAS DAAVID tiesi kokemuksesta, että Jehova on armollisempi kuin ihmiset. Koska Daavid luotti siihen, että Jumalan tiet eli polut ovat parhaat, hän halusi oppia Hänen teitään ja vaeltaa Hänen totuudessaan. (1. Aikakirja 21:13; Psalmi 25:4, 5) Tunnetko sinä samoin kuin Daavid?

2. Minkä neuvon Jeesus antoi Matteuksen 18:15–17:ssä vakavan synnin käsittelemisestä?

² Raamattu auttaa meitä ymmärtämään Jumalan ajattelua, jopa sen suhteen, mitä meidän tulisi tehdä, jos joku tekee syntiä meitä vastaan. Jeesus sanoi apostoleilleen, joista myöhemmin tulisi kristittyjä valvojia: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” Tässä tarkoitettu vääryys ei ollut vain henkilökohtainen loukkaus, vaan vakava synti, kuten petos tai panettelu. Jeesus sanoi, että jos tämä askel ei ratkaise asiaa ja jos saatavilla on todistajia, niin sen, jota vastaan on tehty syntiä, tulisi ottaa heidät mukaansa todistamaan, että oli tehty vääryyttä. Onko tämä viimeinen keino? Ei. ”Jos hän [synnintekijä] ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja.” – Matteus 18:15–17.

3. Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että katumaton väärintekijä olisi ”niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja”?

³ Apostolit olivat juutalaisia ja ymmärsivät, mitä merkitsi kohdella syntistä ”niin kuin kansojen ihmistä ja kuin veronkantajaa”. Juutalaiset karttoivat kansojen ihmisten seuraa ja halveksivat juutalaisia, jotka työskentelivät Rooman veronkantajina.a (Johannes 4:9; Apostolien teot 10:28) Näin ollen Jeesus neuvoi opetuslapsia, että jos seurakunta hylkäsi syntisen, heidän piti lakata seurustelemasta hänen kanssaan. Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Jeesus oli toisinaan veronkantajien kanssa?

4. Miksi Jeesus saattoi Matteuksen 18:17:n sanat huomioon ottaen olla tekemisissä joidenkuiden veronkantajien ja syntisten kanssa?

⁴ Luukkaan 15:1 sanoo: ”Kaikki veronkantajat ja syntiset tulivat nyt jatkuvasti hänen läheisyyteensä kuulemaan häntä.” Siellä ei ollut jokainen veronkantaja tai syntinen, vaan ”kaikki” tarkoittaa heidän suurta määräänsä. (Vrt. Luukas 4:40.) Ketkä heistä olivat siellä? Ne, joita kiinnosti saada syntinsä anteeksi. Johannes Kastajan sanoma katumuksesta oli aiemmin vetänyt joitakuita heistä puoleensa. (Luukas 3:12; 7:29) Kun siis toisia heistä tuli Jeesuksen luo, niin hänen saarnaamisensa heille ei rikkonut hänen Matteuksen 18:17:ssä esittämäänsä neuvoa. Huomaa, että ”monet veronkantajat ja syntiset” kuulivat Jeesusta, ”ja he rupesivat hänen seuraajikseen”. (Markus 2:15) Nämä eivät suinkaan halunneet jatkaa huonoa elämäntapaansa ja kieltäytyä avusta. Pikemminkin he kuulivat Jeesuksen sanoman, ja se kosketti heidän sydäntään. ”Hyvä paimen” jäljitteli armollista Isäänsä saarnaamalla heille, vaikka he saattoivat yhä tehdä syntiä, todennäköisesti yrittäen kuitenkin tehdä muutoksia. – Johannes 10:14.

Anteeksiantavaisuus, kristillinen velvollisuus

5. Mikä on Jumalan perusasenne anteeksi antamiseen?

⁵ Meillä on seuraavat lämpimät vakuutukset siitä, että Isämme on halukas antamaan anteeksi: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas antaakseen meille syntimme anteeksi ja puhdistaakseen meidät kaikesta epävanhurskaudesta.” ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi yhtäkään syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas.” (1. Johannes 1:9; 2:1) Onko erotetun mahdollista saada anteeksi?

6. Miten erotettu voi saada anteeksi ja päästä takaisin seurakuntaan?

⁶ On. Kun joku erotetaan katumattoman synnin vuoksi, seurakuntaa edustavat vanhimmat selittävät hänelle, että hänen on mahdollista katua ja saada Jumalan anteeksianto. Hän voi käydä kokouksissa valtakunnansalissa, jossa hän voi kuunnella raamatullista opetusta, joka voi auttaa häntä katumaan. (Vrt. 1. Korinttolaisille 14:23–25.) Hän voi aikanaan pyrkiä takaisin puhtaaseen seurakuntaan. Järjestäessään silloin tapaamisen hänen kanssaan vanhimmat yrittävät saada selville, onko hän katunut ja jättänyt syntisen menettelytapansa. (Matteus 18:18) Jos he tulevat myönteiseen tulokseen, hänet voidaan ottaa takaisin 2. Korinttolaiskirjeen 2:5–8:ssa esitetyn mallin mukaisesti. Jos hän on ollut useita vuosia erotettuna, hänen täytyy ponnistella kovasti edistyäkseen. Hän saattaa myös tarvita melkoisesti apua rakentaakseen sen jälkeen Raamatun tuntemustaan ja arvostustaan, jotta hänestä tulisi hengellisesti vahva kristitty.

Jehovan luo palaaminen

7, 8. Minkä mallin Jumala antoi pakkosiirtolaisuuteen joutuneen kansansa yhteydessä?

⁷ Mutta voivatko vanhimmat itse ottaa aloitteen ja lähestyä erotettua? Voivat. Raamatun mukaan armoa ei ilmaista vain pidättymällä rangaistuksesta, vaan usein myös tekemällä jotain myönteistä. Meillä on Jehovan esimerkki. Ennen kuin hän lähetti uskottoman kansansa pakkosiirtolaisuuteen, hän esitti profeetallisesti toivon sen paluusta: ”Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. – – Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.” – Jesaja 44:21, 22.

⁸ Pakkosiirtolaisuuden aikana Jehova otti lisäaskeleita ja toimi myönteiseen suuntaan. Hän lähetti profeettoja, edustajiaan, kehottamaan Israelia, niin että se ’etsisi häntä ja löytäisi hänet’. (Jeremia 29:1, 10–14) Hesekielin 34:16:ssa hän vertasi itseään paimeneen ja Israelin kansaan kuuluvia kadonneisiin lampaisiin: ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin.” Myös Jeremian 31:10:ssä Jehova esitti kuvaannollisesti itsensä israelilaisten paimeneksi. Mutta hän ei kuvaillut itseään sellaiseksi paimeneksi, joka odottaa lammastarhassa, että kadonnut lammas palaisi. Pikemminkin hän ilmaisi olevansa paimen, joka etsii kadonneita. Huomaa, että silloinkin, kun ihmiset yleensä olivat katumattomia ja joutuivat pakkosiirtolaisuuteen, Jumala otti aloitteen yrittäessään saada heitä palaamaan. Ja Malakian 3:6:n mukaisesti Jumala ei muuttaisi suhtautumistapaansa kristillisessä järjestelyssä.

9. Miten kristillisessä seurakunnassa noudatettiin Jumalan esimerkkiä?

⁹ Eikö tämä viittaa siihen, että voisi olla aiheellista ottaa aloite joidenkuiden sellaisten erotettujen suhteen, jotka voivat nyt olla katuvia? Muista, että apostoli Paavali neuvoi poistamaan pahan ihmisen Korinton seurakunnasta. Myöhemmin hän kehotti seurakuntaa lujittamaan rakkautensa tuota miestä kohtaan siksi, että hän oli katunut ja että hänet oli sen johdosta otettu takaisin seurakuntaan. – 1. Korinttolaisille 5:9–13; 2. Korinttolaisille 2:5–11.

10. a) Minkä vaikuttimen tulisi käynnistää ponnistelut yhteyden ottamiseksi joihinkuihin erotettuihin? b) Miksi kristityt sukulaiset eivät ottaisi aloitetta yhteyden saamiseksi erotettuun?

¹⁰ Aiemmin lainattu tietosanakirja sanoi: ’Erottamisen perussyy oli suojella ryhmän normeja: ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan” (1. Kor. 5:6). Tämä vaikutin ilmenee selvästi raamatullisista ja kanonisiin kirjoihin kuulumattomista kohdista, mutta yksilöön kohdistuva huoli erottamisen jälkeenkin oli 2. Kor. 2:7–10:ssä olevan Paavalin anomuksen pohjana.’ (Kursivointi meidän.) Siksi olisi johdonmukaista, että lauman paimenet osoittaisivat nykyään tällaista huolta. (Apostolien teot 20:28; 1. Pietari 5:2) Entiset ystävät ja sukulaiset saattavat toivoa, että erotettu palaisi, mutta kunnioituksesta 1. Korinttolaiskirjeen 5:11:ssä olevaa käskyä kohtaan he eivät seurustele erotetun kanssa.b He antavat nimitettyjen paimenten ottaa aloitteen sen selville saamiseksi, onko asianomainen kiinnostunut palaamaan.

11, 12. Millaisiin erotettuihin edes vanhimmat eivät haluaisi ottaa yhteyttä, mutta minkälaisten luona he voisivat käydä?

¹¹ Vanhintenkaan ei olisi sopivaa ottaa aloitetta tiettyjen erotettujen, esimerkiksi luopioiden, tapauksessa, jotka ”puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. Nämä ovat ’vääriä opettajia, jotka yrittävät tuoda tuhoisia lahkoja ja kiskoa seurakunnasta hyötyä väärennetyin sanoin’. (Apostolien teot 20:30; 2. Pietari 2:1, 3) Raamattu ei myöskään esitä perusteita sellaisten erotettujen etsimiselle, jotka ovat riitaisia ja aktiivisesti yllyttävät väärintekoon. – 2. Tessalonikalaisille 2:3; 1. Timoteukselle 4:1; 2. Johannes 9–11; Juudas 4, 11.

¹² Monet erotetut eivät kuitenkaan ole sellaisia. Joku on voinut lopettaa sellaisen vakavan väärintekemisen, jonka vuoksi hänet erotettiin. Toinen on saattanut polttaa tupakkaa tai on ehkä menneisyydessä käyttänyt liiaksi alkoholijuomia, mutta nyt hän ei yritä johdattaa toisia väärintekemiseen. Muista, että jo ennen kuin pakkosiirtolaisuudessa ollut Israel kääntyi Jumalan puoleen, hän lähetti edustajiaan kehottamaan sitä palaamaan. Raamattu ei kerro, ottivatko Paavali tai Korinton seurakunnan vanhimmat aloitteen saadakseen tietoja erotetusta miehestä. Kun tuo mies oli katunut ja lopettanut moraalittomuutensa, Paavali neuvoi seurakuntaa ottamaan hänet takaisin.

13, 14. a) Mikä ilmaisee, että jotkut erotetut voivat osoittaa vastakaikua armollisiin aloitteisiin? b) Miten vanhimmisto voi järjestää yhteydenoton?

¹³ Viime aikoina on ollut tapauksia, joissa vanhin on sattunut tapaamaan erotetun henkilön.c Kun on ollut sopivaa, paimen on lyhyesti kertonut askeleista, joita takaisin pääseminen edellyttää. Jotkut tällaisista henkilöistä ovat katuneet ja on otettu takaisin. Tällaisista iloisista tuloksista ilmenee, että saattaa olla sellaisia erotettuja tai eronneita, jotka osoittaisivat vastakaikua paimenten armolliselle lähestymiselle. Mutta miten vanhimmat voisivat hoitaa tämän asian? Enintään kerran vuodessa vanhimmiston tulisi harkita, asuuko seurakunnan alueella tällaisia ihmisiä.d Vanhimmat kohdistaisivat huomionsa niihin, jotka on erotettu yli vuotta aiemmin. Olosuhteiden mukaan ja jos on sopivaa, he määräisivät kaksi vanhinta (mieluiten sellaisia, jotka tuntevat tilanteen) vierailemaan henkilön luona. Vierailuja ei tehtäisi sellaisten luo, jotka ilmaisevat arvostelevaa ja vaarallista asennetta tai jotka ovat tehneet tunnetuksi, että he eivät halua apua. – Roomalaisille 16:17, 18; 1. Timoteukselle 1:20; 2. Timoteukselle 2:16–18.

¹⁴ Nuo kaksi paimenta voisivat sopia puhelimitse lyhyestä käynnistä tai poiketa henkilön luo sopivaan aikaan. Heidän ei ole tarpeellista olla käynnin aikana tylyjä tai edes viileitä, vaan heidän tulisi ilmaista lämpimästi armollista huoltaan. Menneen tapauksen muistelemisen asemesta he voisivat keskustella sellaisista raamatunkohdista kuin Jesajan 1:18:sta ja 55:6, 7:stä ja Jaakobin 5:20:stä. Jos henkilö on kiinnostunut palaamaan Jumalan laumaan, he voisivat ystävällisesti selittää ne askeleet, jotka hänen tulisi ottaa. Sellaisia ovat esimerkiksi Raamatun ja Vartiotorni-seuran julkaisujen lukeminen ja valtakunnansalin kokouksissa käyminen.

15. Mitä vanhinten tulisi pitää mielessään ottaessaan yhteyttä erotettuun?

¹⁵ Nämä vanhimmat tarvitsevat viisautta ja arvostelukykyä sen ratkaisemiseksi, ilmaiseeko henkilö katumusta ja onko suositeltavaa käydä hänen luonaan uudelleen. Heidän tulisi tietysti muistaa, että joitakuita erotettuja ei koskaan ’elvytetä katumukseen’. (Heprealaisille 6:4–6; 2. Pietari 2:20–22) Nuo kaksi antavat vierailun jälkeen lyhyen suullisen raportin seurakunnan palveluskomitealle. Tämä vuorostaan ilmoittaa asiasta vanhimmistolle sen seuraavassa kokouksessa. Vanhinten armollinen aloite on ilmaissut Jumalan näkemystä: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.” – Malakia 3:7.

Muuta armollista apua

16, 17. Miten meidän tulisi suhtautua erotetun kristittyihin sukulaisiin?

¹⁶ Entä ne meistä, jotka eivät ole valvojia ja jotka eivät ota sellaisia aloitteita erotettujen puoleen? Miten voimme menetellä tämän järjestelyn mukaisesti ja jäljitellä Jehovaa?

¹⁷ Niin kauan kuin joku on erotettuna tai eronneena, meidän on noudatettava ohjetta: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttolaisille 5:11) Mutta tämän Raamatun ohjeen ei tulisi vaikuttaa näkemykseemme kristityistä perheenjäsenistä, jotka asuvat erotetun kanssa. Muinaiset juutalaiset vihasivat niin suuresti veronkantajia, että sen vaikutukset ulottuivat jopa veronkantajan perheeseen. Jeesus ei hyväksynyt sitä. Hän sanoi, että avusta kieltäytyvää syntistä piti kohdella ”niin kuin kansojen ihmistä ja kuin veronkantajaa”; hän ei neuvonut kohtelemaan sillä tavalla kristittyjä perheenjäseniä. – Matteus 18:17.

18, 19. Millä tavoin voimme osoittaa kristillisyyttämme erotetun uskollisia sukulaisia kohtaan?

¹⁸ Meidän pitäisi tukea erityisesti niitä perheenjäseniä, jotka ovat uskollisia kristittyjä. He saattavat jo joutua kokemaan tuskaa ja hankaluuksia, koska he asuvat erotetun kanssa, joka voi käytännössä lannistaa heitä heidän hengellisissä pyrkimyksissään. Erotettu ei ehkä halua kristittyjen vierailevan kodissaan, tai jos he tulevat tapaamaan uskollisia perheenjäseniä, hän ei ehkä ole kyllin kohtelias pysyäkseen poissa vierailijoiden luota. Hän voi myös olla esteenä perheen yrityksille käydä kaikissa kristillisissä kokouksissa ja konventeissa. (Vrt. Matteus 23:13.) Tällaisessa vaikeassa asemassa olevat kristityt todella ansaitsevat armomme. – 2. Korinttolaisille 1:3, 4.

¹⁹ Yksi tapa osoittaa hellää armoa on ’puhua lohduttavasti’ ja käydä rohkaisevia keskusteluja näiden huonekunnan uskollisten jäsenten kanssa. (1. Tessalonikalaisille 5:14) Erinomaisia tilaisuuksia tuen antamiseen on myös ennen kokouksia ja niiden jälkeen, kenttäpalveluksessa oltaessa tai muina yhdessäoloaikoina. Meidän ei tarvitse mainita erottamista, vaan voimme keskustella monista rakentavista asioista. (Sananlaskut 25:11; Kolossalaisille 1:2–4) Vanhinten jatkaessa perheen kristittyjen jäsenten paimentamista mekin voimme havaita voivamme vierailla heidän luonaan olematta tekemisissä erotetun kanssa. Jos erotettu sattuu olemaan kotona, kun käymme vierailulla tai soitamme, me voimme yksinkertaisesti kysyä sitä kristittyä sukulaista, jota tavoittelemme. Joskus kristityt perheenjäsenet voivat noudattaa kutsua tulla meidän kotiimme kyläilemään. Ydinasia on: He – niin nuoret kuin vanhatkin – ovat palvelijatovereitamme, Jumalan seurakunnan rakkaita jäseniä, joita ei tule eristää. – Psalmi 10:14.

20, 21. Miten meidän tulisi ajatella ja toimia, jos joku otetaan takaisin?

²⁰ Tilaisuus armon osoittamiseen avautuu myös silloin, kun erotettu otetaan takaisin. Jeesuksen kuvaus tähdentää iloa, joka syntyy taivaassa, kun ’yksi syntinen katuu’. (Luukas 15:7, 10) Paavali kirjoitti korinttolaisille miehestä, joka oli erotettu: ”Teidän – – tulisi nyt huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, jottei sellainen mies vain joutuisi liiallisen murheensa nielaisemaksi. Siksi kehotan teitä vahvistamaan rakkautenne häneen.” (2. Korinttolaisille 2:7, 8) Soveltakaamme tuota neuvoa harkiten ja rakkaudellisesti henkilön takaisinottamista seuraavina päivinä ja viikkoina.

²¹ Jeesuksen kuvaus tuhlaajapojasta tuo esiin vaaran, jota meidän on tarpeellista välttää. Vanhempi veli ei iloinnut tuhlaajapojan paluusta, vaan oli harmissaan. Älkäämme olko hänen kaltaisiaan. Älkäämme hautoko pahantahtoisuutta menneen vääryyden vuoksi tai pahoitelko sitä, että henkilö on otettu takaisin. Tavoitteenamme on pikemminkin olla isän kaltainen, joka kuvasi Jehovan reaktiota. Isä oli onnellinen siitä, että hänen poikansa, joka oli ollut kadonnut ja kuin kuollut, löytyi ja palasi eloon. (Luukas 15:25–32) Niin ollen me puhumme vapaasti takaisinotetun veljen kanssa ja muutoinkin rohkaisemme häntä. Meidän tulisi tosiaan ilmaista selvästi, että me osoitamme armoa, kuten anteeksiantavainen ja armollinen taivaallinen Isämme osoittaa. – Matteus 5:7.

22. Mitä Jehova Jumalan jäljittelemiseemme sisältyy?

²² Ei ole epäilystäkään siitä, että jos haluamme jäljitellä Jumalaamme, meidän täytyy osoittaa armoa sopusoinnussa hänen käskyjensä ja hänen oikeudenmukaisuutensa kanssa. Psalmista kuvailee häntä seuraavasti: ”Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.” (Psalmi 145:8, 9) Miten rakkaudellinen malli kristittyjen jäljiteltäväksi!

[Alaviitteet]

Huomasitko nämä ydinkohdat?

◻ Miten juutalaiset kohtelivat veronkantajia ja syntisiä, mutta miksi Jeesus oli tekemisissä heistä joidenkuiden kanssa?

◻ Mitä raamatullisia perusteita on armollisen aloitteen ottamiseen monien eksyksissä olevien suhteen?

◻ Miten vanhimmistot voivat ottaa sellaisen aloitteen ja keiden suhteen?

◻ Miten meidän tulisi osoittaa armoa takaisin otettuja kohtaan ja erotettujen perheitä kohtaan?

[Tekstiruutu s. 23]

Kenenkään, joka kuului kerran Jumalan puhtaaseen ja onnelliseen seurakuntaan, mutta joka on nyt erotettu tai eronnut, ei tarvitse pysyä tuossa tilassa. Pikemminkin hän voi katua ja ottaa aloitteen keskustellakseen seurakunnan vanhinten kanssa. Paluutie on avoinna.

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

Garo Nalbandian