Sykähdyttäviä näkyjä jotka vahvistavat uskoa
Kohokohtia Ilmestyksestä
JEHOVAN palvelija Johannes on pienellä Patmoksen saarella, joka sijaitsee Vähän-Aasian länsirannikon edustalla. Siellä tämä iäkäs apostoli näkee suurenmoisia asioita – vertauskuvallisia, usein hätkähdyttäviä ja todella merkittäviä. Hän siirtyy Herran päivään, joka ulottuu Jeesuksen asettamisesta valtaistuimelle vuonna 1914 aina Hänen tuhatvuotisen hallituskautensa loppuun saakka. Vaikka Johannes näkee tapahtumia, jotka sattuvat ihmiskunnan synkimpään aikaan, niin hänen ennakkokatsauksensa Kristuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta on todella loistava. Millaisista siunauksista tottelevainen ihmiskunta saakaan silloin nauttia!
Johannes merkitsi nämä näyt muistiin Raamatun Ilmestyskirjaan. Sen teksti kirjoitettiin noin vuonna 96, ja se voi vahvistaa uskoamme profetian Jumalaan, Jehovaan, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. – Ks. yksityiskohtia Jehovan todistajien julkaisemasta kirjasta Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!
Kristus antaa rakkaudellisia neuvoja
Jumalalta Kristuksen välityksellä tulleen ilmestyksen alkuosassa on kirjeitä seitsemälle seurakunnalle, joiden jäsenet ovat Jeesuksen perijätovereita Valtakunnassa. (1:1–3:22) Yleisesti ottaen nämä kirjeet antavat kiitosta, esittävät ongelmat, antavat oikaisua ja/tai kannustusta ja mainitsevat, mitä siunauksia koituu uskollisesta tottelevaisuudesta. Vaikka efesolaiset olivat olleet kestäviä, he olivat jättäneet sen rakkauden, joka heillä ensin oli. Hengellisesti rikasta Smyrnan seurakuntaa kannustetaan pysymään uskollisena ahdistuksen keskellä. Vaino ei ole nujertanut Pergamonin seurakuntaa, mutta se on suvainnut lahkolaisuutta. Vaikka kristityt ovat lisänneet toimintaansa Tyatirassa, siellä on edelleen Iisebelin vaikutusta. Sardeen seurakunnan on tarpeellista herätä hengellisesti, Filadelfian seurakuntaa kehotetaan pitämään kiinni siitä, mitä sillä on, ja haaleat laodikealaiset tarvitsevat hengellistä parannusta.
Miten erinomaisia sanoja tulevien taivaallisten kuninkaiden – ja kaikkien kristittyjen – valmennukseksi! Ovatko esimerkiksi jotkut meistä tulleet haaleiksi? Ryhtykää toimimaan! Tulkaa yhtä virkistäviksi kuin kupillinen kylmää vettä kuumana päivänä, mutta alkakaa myös ilmaista palavaa intoa Jehovan ja hänen palveluksensa puolesta. – Vrt. Matteus 11:28, 29; Johannes 2:17.
Karitsa avaa kirjakäärön
Seuraavaksi nähdään Jehova valtaistuimellaan loistossa. (4:1–5:14) Häntä ympäröi 24 vanhinta ja neljä elävää luomusta. Hänen kädessään on seitsemällä sinetillä suljettu kirjakäärö. Kuka voi avata tuon kirjakäärön? Karitsa, Jeesus Kristus, on arvollinen tekemään sen.
Dramaattisia tapahtumia paljastuu, kun Karitsa avaa kuusi noista sineteistä. (6:1–7:17) Kun ensimmäinen sinetti avataan, Kristus ilmaantuu valkoisen hevosen selässä, saa kruunun (vuonna 1914) ja lähtee voittaen. Kun kolme muuta sinettiä avataan, toiset ratsastajat tuovat sotaa, nälänhätää ja kuolemaa ihmiskunnalle. Viidettä sinettiä avattaessa ne, jotka ovat kokeneet marttyyrikuoleman Kristuksen vuoksi, huutavat verensä kostoa, ja kullekin annetaan ”valkoinen pitkä viitta”. Se merkitsee vanhurskasta asemaa, joka liittyy heidän ylösnousemukseensa kuolemattomiksi henkiluomuksiksi, joilla on kuninkaallisia etuja. (Vrt. Ilmestys 3:5; 4:4.) Kuudetta sinettiä avattaessa tapahtuu maanjäristys, joka on merkkinä Jumalan ja Karitsan vihan päivästä. Mutta tuhotuomiota vertauskuvaavia ”maan neljää tuulta” pidetään kiinni, kunnes 144 000 Jumalan orjaa on sinetöity. Kun heidät voidellaan Jumalan hengellä ja otetaan hänen hengellisiksi pojikseen, he saavat ennakkovakuuden – sinetin eli pantin – taivaallisesta perinnöstään. Vasta koetuksen jälkeen sinetistä tulee pysyvä. (Roomalaisille 8:15–17; 2. Korinttolaisille 1:21, 22) Ja miten hämmästynyt Johanneksen täytyykään olla nähdessään ”suuren joukon” kaikista kansoista – ihmisjoukon, jolla on toivo ikuisesta elämästä maallisessa paratiisissa! He tulevat ”suuresta ahdistuksesta”, ihmiskuntaa kohtaavan vertaansa vailla olevan ahdingon ajasta.
Mitä hätkähdyttävää tapahtuukaan, kun seitsemäs sinetti avataan! (8:1–11:14) Puolen tunnin äänettömyyttä, joka antaa pyhien rukousten tulla kuulluiksi, seuraa tulen heittäminen alttarilta maan päälle. Sitten seitsemän enkeliä valmistautuvat puhaltamaan trumpetteihin ja ilmoittamaan Jumalan vitsauksista kristikunnalle. Trumpetteja kaiutetaan kautta koko lopun ajan suureen ahdistukseen saakka. Neljä trumpettia kaiuttavat vitsauksia maalle, merelle, makean veden lähteille ja aurinkoon, kuuhun ja tähtiin. Viidenteen trumpettiin puhaltaminen kutsuu esiin heinäsirkkoja. Ne kuvaavat voideltuja kristittyjä, jotka virtaavat parvina esiin taistelemaan vuodesta 1919 lähtien. Kuudennen trumpetinpuhalluksen myötä tapahtuu ratsuväen hyökkäys. Sen täyttymykseksi voidellut, joiden vahvistukseksi liittyy vuodesta 1935 lähtien ”suuri joukko”, julistavat piinaavia tuomiosanomia kristikunnan uskonnollisia johtajia vastaan.
Seuraavaksi Johannes syö pienen kirjakäärön, mikä ilmaisee voideltujen hyväksyvän tehtävänsä ja ottavan vastaan ravintoa tästä Jumalan sanan osasta, joka sisältää heidän kristikuntaa vastaan julistamiaan Jumalan tuomioiden ilmauksia. Apostolia käsketään mittaamaan temppelipyhäkkö, mikä merkitsee temppelijärjestelyä koskevien Jehovan tarkoituksien varmaa toteutumista ja sitä, että sen yhteydessä olevat täyttävät Jumalan normit. Sitten Jumalan voidellut ”kaksi todistajaa” profetoivat säkkipuvussa, heidät tapetaan, mutta herätetään ylös. Tämä viittaa vuosiin 1918 ja 1919, jolloin heidän vihollisensa pitivät heidän saarnaamistyötään melkein kuolleena, mutta Jehovan palvelijat elvytettiin ihmeellisesti palvelukseensa.
Valtakunta syntyy
Seitsemännen trumpetin kaiuttaminen ilmoittaa Valtakunnan syntymästä. (11:15–12:17) Taivaassa vertauskuvallinen vaimo (Jehova Jumalan taivaallinen järjestö) synnyttää poikalapsen (Jumalan valtakunnan, jonka Kuninkaana on Kristus), mutta lohikäärme (Saatana) yrittää turhaan nielaista sen. Valtakunnan vuonna 1914 tapahtuneen syntymän jälkeen taivaassa seurannut sota huipentuu siihen, että voittoisa Miikael (Jeesus Kristus) heittää lohikäärmeen ja sen enkelit alas maan päälle. Siellä lohikäärme jatkaa sotaa taivaallisen vaimon siemenen voideltua jäännöstä vastaan.
Seuraavaksi Johannes näkee pedon, josta tehdään iljettävä kuva. (13:1–18) Tämä seitsenpäinen, kymmensarvinen poliittinen peto nousee ”merestä”, ihmiskunnan myrskyisistä massoista, joista ihmisen hallitusvalta on lähtöisin. (Vrt. Daniel 7:2–8; 8:3–8, 20–25.) Mistä tämä vertauskuvallinen luomus saa valtansa? Itse Saatanalta, lohikäärmeeltä. Ja kuvittele! Kaksisarvisen pedon (Angloamerikkalaisen maailmanvallan) nähdään tekevän tästä poliittisesta hirviöstä ”kuvan”, joka nykyään tunnetaan Yhdistyneinä kansakuntina. Monet pakotetaan palvomaan petoa ja ottamaan sen ”merkin” toimimalla sen tavalla ja antamalla sen määrätä elämästään. Mutta Jehovan todistajat kieltäytyvät jyrkästi ottamasta pedon demonista merkkiä.
Jehovan palvelijat ryhtyvät toimintaan
Useita Jumalan palvelijoita nähdään toiminnassa, kun hänen vihansa seitsemän maljaa vuodatetaan. (14:1–16:21) Kuuntele! Johannes voi kuulla niiden 144 000:n laulavan taivaallisella Siioninvuorella ikään kuin uutta laulua. Keskitaivaalla lentävällä enkelillä on ikuinen hyvä uutinen julistettavana maan asukkaille. Mitä tämä osoittaa? Sen, että Jehovan todistajilla on enkelien apu Valtakunnan sanoman julistamisessa.
Johanneksen täytyy olla hämmästynyt, kun hän näkee, miten maan viiniköynnös korjataan ja kokonaisia kansoja murskataan, kun Jumalan vihan viinikuurna poljetaan. (Vrt. Jesaja 63:3–6; Jooel 3:12–14.) Jehovan käskystä seitsemän enkeliä vuodattavat seuraavaksi Jumalan vihan seitsemän maljaa. Kuuden ensimmäisen maljan vuodattaminen vaikuttaa maahan, mereen, makean veden lähteisiin sekä aurinkoon, pedon valtaistuimeen ja Eufratvirtaan. Kuvittele, miten jännittävältä Johanneksesta tuntuu hänen havaitessaan, että demoninen propaganda kokoaa ihmiskuninkaat Jumalan Har-Magedonin sotaan. Tulokset ovat tuhoisia, kun seitsemäs malja vuodatetaan ilmaan.
Kaksi vertauskuvallista naista
Johannes on varmasti innoissaan nähdessään Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, lopun ja tarkkaillessaan sen tuhoa seuraavia iloisia tapahtumia. (17:1–19:10) Juopuneena pyhien verestä sen nähdään istuvan hajareisin helakanpunaisen pedon selässä. Pedolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (Kansainliitto ja sen seuraaja Yhdistyneet kansakunnat). Mutta millaisen tuhon Suuri Babylon kärsiikään, kun nuo sarvet kääntyvät sitä vastaan!
Taivaallisten äänien kuullaan ylistävän Jahia Suuren Babylonin tuhon johdosta. Ja millainen myrskyisä ylistys kaikuukaan Karitsan ja hänen morsiamensa, kuolleista herätettyjen voideltujen, häissä!
Kristus saa riemuvoiton ja hallitsee
Seuraavaksi Johannes näkee kuningasten Kuninkaan, kun tämä johdattaa taivaallisia armeijoita tuhotakseen Saatanan asiainjärjestelmän. (19:11–21) Jeesus, ”Jumalan Sana”, käy tosiaan sotaa kansoja vastaan. Apostoli näkee, miten peto (Saatanan poliittinen järjestö) ja väärä profeetta (Angloamerikkalainen maailmanvalta) heitetään ”tuliseen järveen”, joka vertauskuvaa täydellistä, ikuista tuhoa.
Mitä tapahtuu seuraavaksi? Johannes näkee, miten Saatana heitetään syvyyteen. Sitten seuraa ennakkokatsaus Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen, jonka aikana Jeesus ja hänen kuolleista herätetyt hallitsijatoverinsa tuomitsevat ihmiskuntaa ja kohottavat tottelevaiset ihmiset inhimilliseen täydellisyyteen. (20:1–10) Nyt on loppukoetuksen aika. Syvyydestä vapautettu Saatana lähtee eksyttämään täydelliseksi tehtyä ihmiskuntaa, mutta kaikkien Jumalaa vastaan kapinoineiden demoneiden ja ihmisten elämänkulku päättyy tuhoon.
Miten kiehtovalta Johanneksesta onkaan täytynyt tuntua, kun hän palaa ajassa taaksepäin ja näkee, miten kaikki kuolemassa, Haadeksessa (ihmiskunnan yhteisessä haudassa) ja meressä olevat herätettiin kuolleista ja tuomittiin Jumalan edessä, joka istuu suurella valkoisella valtaistuimella! (20:11–15) Ja millaisesta vapautuksesta oikeamieliset ihmiset nauttivatkaan, kun kuolema ja Haades heitetään tulijärveen, niin etteivät ne koskaan enää vaadi uhreja!
Näkyjensä lopuksi Johannes näkee Uuden Jerusalemin. (21:1–22:21) Tuo hallituskaupunki tulee alas taivaasta ja säteilee valoa kansoille. Uudesta Jerusalemista juoksee ”elämän veden virta”, joka kuvaa Raamatun totuutta ja kaikkia muita Jumalan antamia, Jeesuksen uhriin perustuvia järjestelyjä tottelevaisten ihmisten vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta ja ikuisen elämän antamiseksi heille. (Johannes 1:29; 17:3; 1. Johannes 2:1, 2) Virran kummallakin rannalla Johannes näkee puita, joilla on parantavat lehdet ja jotka kuvaavat osaa Jehovan järjestelyistä ikuisen elämän antamiseksi tottelevaiselle ihmiskunnalle. Jumalalta ja Kristukselta tulevia loppusanomia seuraa kutsu. Miten suurenmoista onkaan kuulla hengen ja morsiamen kutsuvan jokaista janoista ’tulemaan ja ottamaan elämän vettä ilmaiseksi’! Ja lukiessamme Ilmestyksen viimeisiä sanoja me tunnemme epäilemättä samaa intoa kuin Johannes tunsi huudahtaessaan: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.”
[Tekstiruutu/Kuva s. 21]
Pysy hereillä: Keskellä Jumalan Har-Magedonin sotaa koskevia profeetallisia sanoja sanotaan: ”Katso! Minä [Jeesus Kristus] tulen kuin varas. Onnellinen on se, joka pysyy valveilla ja säilyttää päällysvaippansa, jottei hän vaeltaisi alastomana eikä hänen häpeällisyyttään katseltaisi.” (Ilmestys 16:15) Tässä saatetaan viitata temppelivuorella Jerusalemissa palvelevan valvojan eli virkailijan velvollisuuksiin. Hän kulki vartiovuorojen aikana temppelin läpi nähdäkseen, pysyivätkö sen leeviläiset vartijat hereillä vai nukkuivatko he vartiopaikoillaan. Nukkumasta tavattua vartijaa lyötiin kepillä, ja hänen päällysvaippansa saatettiin polttaa häpeällisenä rangaistuksena. Koska Harmagedon on nyt niin lähellä, niin ”kuninkaallisen papiston” eli ”hengellisen huoneen” voideltu jäännös on päättänyt pysyä hengellisesti hereillä. Samaa vaaditaan sen tovereilta, ”suurelta joukolta”, jolla on maalliset toiveet, sillä sekin suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta temppelissä. (1. Pietari 2:5, 9; Ilmestys 7:9–17) Erityisesti kristittyjen valvojien tulisi pysyä valveilla, jottei seurakunnassa kehittyisi huonoa tilaa. Hereillä pysymisensä ansiosta kaikki Jumalan hengellisessä temppelissä olevat uskolliset palvojat säilyttävät ”päällysvaippansa”, jotka ovat merkki heidän kunniakkaasta palveluksestaan Jehovan todistajina.