Lukijoiden kysymyksiä

◼ Kun joku kuolee, onko kristityn sopivaa antaa kukkia kuolleen perheelle tai laskea niitä hautajaisissa?

Joissakin maissa on tapana tehdä niin. Mutta kukkien käytöllä hautajaisissa on toisinaan ollut uskonnollinen merkitys. Tarkastelkaamme siksi joitakin asiaan liittyviä yksityiskohtia, varsinkin koska on olemassa muita tapoja, joilla saattaa näyttää olevan samanlaisia yhteyksiä väärään uskontoon. Pane merkille ajatuksia uskonnon tietosanakirjasta The Encyclopedia of Religion (1987):

”Kukat liitetään pyhään maailmaan sen yhteyden kautta, joka niillä on jumaliin ja jumalattariin. Flora, roomalainen kevään ja kukkien jumalatar, tuo kauneutta ja tuoksua kukkiin – –. Jumalia voidaan lepyttää ja palvoa – – uhraamalla ruokaa ja kukkia.

”Kukat ja hautausmenot liittyvät toisiinsa kaikkialla maailmassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset peittivät kuolleet ja näiden haudat kukilla. Japanissa kuolevien buddhalaisten sielut nostetaan ylös lootuksen päällä, ja veistetyt lootukset voivat hautausmailla kannattaa hautakiviä – –. Tahitilaiset laskevat saniaisiin käärittyjä kukkavihkoja ruumiin viereen kuoleman jälkeen ja kaatavat sitten kukkastuoksua ruumiin ylle helpottaakseen sen siirtymistä pyhään tuonpuoleiseen elämään – –. Kukkia voidaan käyttää pyhinä hetkinä myös suitsukkeen tai hajuveden muodossa.”

Joistakuista kristityistä, jotka ovat tienneet, että kukkia on käytetty väärän uskonnon yhteydessä, on tuntunut siltä, ettei heidän tulisi laskea kukkia hautajaisissa tai lähettää niitä sinne. Heidän tuntemuksensa voi myös heijastaa halua karttaa maailmallisia tapoja, sillä Jeesuksen seuraajien ei tule olla ”osa maailmasta”. (Johannes 15:19) Tarkasteltavaan kysymykseen vaikuttavat kuitenkin asiaan liittyvät raamatunkohdat ja paikalliset käsitykset.

Kukat kuuluvat Jumalan hyviin anteihin, joista elolliset saavat nauttia. (Apostolien teot 14:15–17; Jaakob 1:17) Hänen luomiensa kukkien kauneutta on käytetty tosi palvonnassa. Tabernaakkelin lampunjalka koristeltiin ’mantelinkukilla’. (2. Mooseksen kirja 25:31–34, UM) Temppelin kaiverruksiin kuului kukkaseppeleitä ja palmupuita. (1. Kuningasten kirja 6:18, 29, 32) Kukkien tai kukkaseppeleiden pakanallinen käyttö ei siis merkinnyt sitä, että tosi palvojien täytyi aina karttaa niiden käyttöä. – Apostolien teot 14:13.

Entä sitten laajempi kysymys tapojen, esimerkiksi hautajaismenojen, noudattamisesta? Raamattu puhuu monista tavoista, joista toiset ovat sopimattomia tosi palvojille ja toisia Jumalan kansa noudatti. 1. Kuningasten kirjan 18:28 mainitsee Baalin palvojien ”tavan” ’huutaa kovasti ja viileskellä itseään’. Se on tapa, jota tosi palvojat eivät noudattaisi. Toisaalta Ruutin 4:7:ssä ei paheksuta ’muinoin Israelissa lunastus- ja vaihtokauppoja vahvistettaessa käytettyä tapaa’.

Jumalalle hyväksyttävä tapa voisi jopa kehittyä aivan uskonnollisissa asioissa. Kun Jumala määritteli pääsiäismenot, hän ei maininnut viinin käyttöä, mutta ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa viinimaljojen käyttö oli tavanomaista tässä juhlassa. Jeesus ja hänen apostolinsa eivät kieltäytyneet tästä uskonnollisesta tavasta. He pitivät sitä hyväksyttävänä, ja he noudattivat sitä. – 2. Mooseksen kirja 12:6–18; Luukas 22:15–18; 1. Korinttolaisille 11:25.

Sama pitää paikkansa joistakin hautajaistavoista. Egyptiläisillä oli tapana balsamoida kuolleet. Uskollinen patriarkka Joosef ei automaattisesti reagoinut: ’Tämä on pakanallinen tapa, joten meidän heprealaisten täytyy karttaa sitä.’ Sen sijaan hän ”käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä”, nähtävästi siksi, että Jaakob voitaisiin haudata Luvattuun maahan. (1. Mooseksen kirja 49:29–50:3) Myöhemmin juutalaiset kehittivät toisenlaisia hautaustapoja, joita esimerkiksi olivat ruumiin peseminen ja sen hautaaminen kuolinpäivänä. Varhaiskristityt hyväksyivät nämä juutalaisten tavat. – Apostolien teot 9:37.

Mutta entä jos hautaustavalla katsotaan olevan merkitys, joka perustuu uskonnolliseen erheeseen, esimerkiksi uskoon kuolemattomasta sielusta? Palauta mieleesi, että lainatun tietosanakirjan mukaan jotkut ”laskevat saniaisiin käärittyjä kukkavihkoja ruumiin viereen kuoleman jälkeen ja kaatavat sitten kukkastuoksua ruumiin ylle helpottaakseen sen siirtymistä pyhään tuonpuoleiseen elämään”. Se että sellainen tapa voi olla olemassa, ei merkitse sitä, että Jumalan palvelijoiden täytyy karttaa kaikkea samanlaista. Vaikka juutalaiset eivät uskoneet ’ruumiin siirtyvän pyhään tuonpuoleiseen elämään’, Raamattu sanoo: ”He ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella.” – Johannes 12:2–8; 19:40.

Kristittyjen tulisi karttaa tapoja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun totuuden kanssa. (2. Korinttolaisille 6:14–18) Kaikenlaisia esineitä, kuvioita ja tapoja on jossakin vaiheessa tai paikassa selitetty väärin tai yhdistetty epäraamatullisiin opetuksiin. Puita on palvottu, sydänkuviota on pidetty pyhänä ja suitsutusta on käytetty pakanallisissa rituaaleissa. Merkitseekö tämä sitä, ettei kristitty saa koskaan käyttää suitsuketta, pitää lainkaan puita koristeina tai kantaa sydämenmuotoisia koruja?a Se ei olisi oikea johtopäätös.

Aidon kristityn tulisi harkita: osoittaisiko jonkun tavan noudattaminen muille, että olen omaksunut epäraamatullisia käsityksiä tai tapoja? Aika ja paikka voisivat vaikuttaa vastaukseen. Jollakin tavalla (tai kuviolla) on voinut olla väärä uskonnollinen merkitys tuhansia vuosia sitten tai sillä voi olla sellainen merkitys nykyään jossakin kaukaisessa maassa. Mutta antautumatta aikaa vieviin tutkimuksiin kysy itseltäsi: ’Miten asiaan yleisesti suhtaudutaan asuinseudullani?’ – Vrt. 1. Korinttolaisille 10:25–29.

Jos on tunnettua, että jollakin tavalla (tai kuviolla, esimerkiksi ristillä) on väärään uskontoon liittyvä merkitys, karta sitä. Kristityt eivät siksi lähettäisi ristin tai punaisen sydämen muotoista kukkalaitetta, jos sillä katsotaan olevan uskonnollinen merkitys. Tai kukkia saatetaan käyttää hautajaisissa jollakin muodollisella tavalla, jolla on jokin uskonnollinen merkitys paikkakunnalla. Kristityn tulisi karttaa sitäkin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kukkavihon tuominen hautajaisiin tai kukkien antaminen sairaalassa olevalle ystävälle tulisi katsoa uskonnolliseksi teoksi, jota täytyy karttaa.b

Monissa maissa sitä vastoin on yleinen tapa antaa kukkia, ja sitä pidetään sopivana huomaavaisuuden osoituksena. Kukilla voidaan lisätä kauneutta ja tehdä surullinen tilaisuus miellyttävämmäksi. Ne voivat olla myös myötätunnon ja kiinnostuksen ilmaus. Muualla voi olla tapana ilmaista sellaisia tunteita anteliaalla teolla, esimerkiksi tarjoamalla sairaalle tai sureville ateria. (Muista Dorkasta kohtaan tunnettu kiintymys, koska hän oli kiinnostunut ja huolehti toisista. [Apostolien teot 9:36–39]) Kun niin tekeminen ei selvästi liity vääriin uskomuksiin, joillakuilla Jehovan todistajilla on tapana antaa ilahduttavia kukkia sairaalassa olevalle ystävälle tai kuolemantapauksen johdosta. Ja tämän lisäksi he voivat yksilöllisesti ilmaista kiinnostustaan ja tunteitaan käytännöllisillä teoilla. – Jaakob 1:27; 2:14–17.

[Alaviitteet]