Tarvitaanko uskontoa lainkaan?

ONKO uskonto sinulle tärkeä? Kuulutko kenties johonkin uskonnolliseen ryhmään tai kirkkoon? Jos kuulut, sinulla on paljon yhteistä niiden kanssa, jotka elivät vuonna 1844, jolloin saksalainen filosofi Karl Marx kirjoitti: ”Uskonto – – on kansan oopiumia.” Tuohon aikaan lähes jokainen kävi kirkossa, ja uskonto vaikutti suuresti yhteiskunnan kaikkiin tasoihin. Nykyään tilanne on aivan toinen, ja uskonnolla on tuskin minkäänlaista sijaa satojen miljoonien ihmisten elämässä. Jos käyt kirkossa, sinunlaisesi ovat yhdyskunnassasi todennäköisesti vähemmistönä.

Mikä on ollut muutoksen syynä? Ensinnäkin Karl Marx kehitti uskonnonvastaisen filosofian, jolla oli hyvin laajaulotteinen vaikutus. Marx ilmeisesti piti uskontoa esteenä ihmisen edistykselle. Hän väitti, että ihmiskunnan tarpeet voitaisiin parhaiten täyttää materialismin avulla. Tämä filosofia ei jättänyt sijaa Jumalalle eikä perinteiselle uskonnolle. Se sai hänet lausumaan: ”Kansan onnellisuuden ensimmäinen edellytys on uskonnon lakkauttaminen.”

Marxin materialistista filosofiaa kehittelivät edelleen saksalainen sosialisti Friedrich Engels ja venäläinen kommunistijohtaja Vladimir Lenin. Sitä alettiin sanoa marxismi-leninismiksi. Aivan viime aikoihin saakka yli kolmasosa ihmiskunnasta on asunut sellaisten poliittisten hallitusten alaisuudessa, jotka ovat jollakin tavalla noudattaneet tätä ateistista filosofiaa. Monet miehet ja naiset asuvat yhä tällaisissa hallintojärjestelmissä.

Maallistumisen nousu

Kommunistisen filosofian leviäminen ei kuitenkaan ollut ainoa seikka, joka höllensi uskonnon otetta ihmiskunnasta. Tieteen alalla tapahtuneilla kehitysvaiheilla on myös ollut osansa. Esimerkiksi evoluutioteorian suosion kasvu sai monet epäilemään Luojan olemassaoloa. Oli myös muita seikkoja.

Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa puhutaan ”tieteellisten selitysten löytymisestä sellaisille ilmiöille, jotka aiemmin luettiin yliluonnollisten syiden ansioksi”, ja ”järjestäytyneen uskonnon vaikutuksen poistamisesta sellaisilta toiminnan alueilta kuin lääketieteestä, koulutuksesta ja taiteista”. Tällaiset kehitysvaiheet ovat johtaneet sekularismin eli maallistumisen nousuun. Mitä maallistuminen on? Se määritellään ”elämänasenteeksi – –, joka perustuu sille edellytykselle, että uskonto ja uskonnolliset näkökohdat tulisi jättää huomioon ottamatta tai tarkoituksellisesti jättää pois”. Maallistumisen vaikutus näkyy sekä kommunistisissa että ei-kommunistisissa maissa.

Maallistuminen ja marxismi-leninismi eivät kuitenkaan yksinään olleet heikentämässä uskonnon vaikutusvaltaa. Kristikunnan kirkot ovat selvästi osasyyllisiä. Kuinka niin? Koska ne olivat vuosisatojen ajan käyttäneet valtaansa väärin. Raamatun opetusten sijasta ne olivat myös opettaneet epäraamatullisiin perinteisiin ja ihmisfilosofioihin perustuvia oppeja. Monet niiden laumoihin kuuluvista ihmisistä olivat siksi heikentyneet hengellisesti niin, etteivät he pystyneet tekemään vastarintaa maallistumisen ankaralle hyökkäykselle.

Lisäksi suurin osa kirkoistakin antoi lopulta perään maallistumiselle. 1800-luvulla kristikunnan uskonnolliset oppineet keksivät eräänlaisen historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen, joka tuhosi monien ihmisten uskon Raamatun luotettavuuteen Jumalan henkeytettynä sanana. Kirkot, myös roomalaiskatolinen kirkko, hyväksyivät evoluutioteorian. Ne väittivät kyllä yhä uskovansa luomiseen, mutta kelpuuttivat sen mahdollisuuden, että ihmisruumis kehittyi ja Jumala loi vain sielun. 1960-luvulla protestanttisessa kirkossa syntyi teologia, joka julisti ’Jumalan kuolleen’. Monet protestanttipapit suvaitsivat materialistisen elämäntavan. He hyväksyivät esiaviolliset sukupuolisuhteet ja jopa homoseksuaalisuuden. Jotkut katoliset teologit kehittivät vapautuksen teologian yhdistämällä katolisuutta ja vallankumouksellista marxismia.

Maallistuminen pysähtyy

Maallistuminen voimistui erityisesti 1960-luvulla, ja se oli vallitsevassa asemassa aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Sitten tilanne muuttui uudestaan. Uskonto näytti pääsevän jälleen suosioon, vaikka niin ei yleensä tapahtunutkaan monille suurista kirkoista. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla kaikkialla maailmassa nähtiin uusien uskonnollisten ryhmien lisääntyvän nopeasti.

Mistä uskonnon elpyminen johtui? Ranskalainen sosiologi Gilles Kepel sanoi ”ei-uskonnollisen koulutuksen saaneiden maallikkojen – – väittävän, että maailmallinen kulttuuri on johtanut heidät umpikujaan ja että koska ihmiset pitävät kiinni Jumalasta vapautumisestaan, he saavat niittää sitä, mitä ovat kylväneet ylpeydessään ja turhamaisuudessaan, nimittäin nuorisorikollisuutta, avioeroja, aidsia, huumeidenkäyttöä [ja] itsemurhia”.

Maallistuminen on kohdannut yhä suurempia takaiskuja aivan viime aikoina, kun marxismi-leninismin on nähty romahtaneen. Monille ihmisille tästä ateistisesta filosofiasta oli tullut todellinen uskonto. Kuvittele, miten hämmentyneitä siksi ovatkaan ne, jotka ovat luottaneet siihen! Washington Post -sanomalehden Moskovasta tulleessa raportissa lainattiin kommunistisen puolueen korkeakoulun entistä rehtoria, joka sanoi: ”Maa ei elä pelkästään taloutensa ja instituutioidensa varassa, vaan myös mytologiansa ja perustajiensa varassa. Mille tahansa yhteiskunnalle on tuhoisaa, kun havaitaan, että sen ylevimmät myytit eivät perustukaan totuuteen, vaan propagandaan ja mielikuvitukseen. Juuri näin kuitenkin parhaillaan käy, kun on kyse Leninistä ja vallankumouksesta.”

Puhuessaan sekä kommunistisesta että kapitalistisesta maailmasta ranskalainen sosiologi ja filosofi Edgar Morin myönsi: ”Me olemme nähneet, kuinka proletariaatille luvattu loistava tulevaisuudenkuva on romahtanut, ja lisäksi olemme nähneet, kuinka maallisen yhteiskunnan automaattinen ja luonnollinen edistys on romahtanut, yhteiskunnan jossa tieteen, järjen ja demokratian oletettiin kehittyvän automaattisesti. – – Mikään edistys ei ole nyt varmaa. Meidän toivomamme tulevaisuus on romahtanut.” Tällainen tyhjyyden tunne on monilla, jotka uskoivat ihmisten saavan ponnisteluillaan aikaan paremman maailman ilman Jumalaa.

Uusi kiinnostus uskontoa kohtaan

Tämä joka puolella maailmaa vallitseva pettymyksen tunne saa monet vilpittömät ihmiset tajuamaan, että he tarvitsevat myös jotakin hengellistä elämässään. He näkevät uskonnon tarpeellisuuden. He ovat kuitenkin tyytymättömiä suuriin kirkkokuntiin, ja jotkut eivät myöskään tiedä, miten tulisi suhtautua uusiin uskontoihin, joihin kuuluu parantamista harjoittavia kultteja, karismaattisia ryhmiä, salassa toimivia lahkoja ja jopa saatananpalvojien ryhmiä. Uskonnollinen fanaattisuuskin nostaa uhkaavasti päätään. Uskonto on todella palaamassa etualalle monella eri tavalla. Mutta koituuko tästä paluusta uskontoon hyvää ihmiskunnalle? Pystyykö mikään uskonto todella täyttämään ihmisten hengelliset tarpeet?

[Kuva s. 3]

”Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia”

[Lähdemerkintä]

Valokuva: New York Times, Berliini – 33225115

[Kuva s. 4]

Karl Marxin ja Vladimir Leninin mielestä uskonto oli este ihmisen edistykselle

[Lähdemerkintä]

Musée d’Histoire Contemperaine – BDIC (Pariisin yliopisto)

[Kuva s. 5]

Marxilais-leniniläinen ideologia oli herättänyt suuria toiveita miljoonien ihmisten sydämessä

[Lähdemerkintä]

Musée d’Histoire Contemperaine – BDIC (Pariisin yliopisto)

[Kuvan lähdemerkintä s. 2]

Kansikuva: Garo Nalbandian