Joulu – kunnioitetaanko Jeesusta sitä viettämällä?

PELASTAJAN, kauan odotetun Messiaan, syntymä oli todella riemullista aikaa. Enkeli ilmoitti Betlehemin lähistöllä oleville paimenille: ”Katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla, koska teille on syntynyt tänään – – Pelastaja, joka on Kristus, Herra.” Enkelien joukko liittyi ylistämään Jumalaa: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” (Luukas 2:10–14) Jotkut saattavat ajatella, että kristittyjen pitäisi jäljitellä näitä enkeleitä ja iloita siitä, että Kristus tuli tuolloin maan päälle.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan enkelien puhjenneen ylistyslauluihin. Kun maata perustettiin, ”aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”. (Job 38:4–7) Tämän tapahtuman täsmällistä ajankohtaa ei kerrota Raamatussa. (1. Mooseksen kirja 1:1, 14–18) Vaikka se on saattanut olla hyvin iloinen tapahtuma, kristityt eivät ole päätelleet, että koska enkelit riemuitsivat, heidänkin pitäisi joka vuosi juhlia maan luomista ja kenties valita jokin pakanallinen juhla muistuttamaan tuosta tapahtumasta.

Ne, jotka viettävät joulua, suhtautuvat kuitenkin juuri näin Jeesuksen Kristuksen syntymään. Katsomalla, mitä melkein missä tahansa luotettavassa tietosanakirjassa sanotaan hakusanan ”joulu” kohdalla, voi varmistua siitä, ettei Jeesuksen syntymäpäivää tiedetä. Raamatussa ei mainita tuota päivää.

”Jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun”

”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”, kirjoitti apostoli Paavali ojentaessaan muinaiseen Korinton seurakuntaan kuuluvia siellä vallinneen epäjärjestyksen vuoksi. Samassa yhteydessä hän kysyi: ”Jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun, kuka valmistautuu taisteluun?” (1. Korinttolaisille 14:8, 33) Jos järjestyksen Jumalan tarkoitus oli, että kristityt juhlisivat hänen Poikansa syntymistä maan päälle, antaisiko Hän epätäydellisten ihmisten valita sen ajankohdaksi sattumanvaraisesti jonkin pakanallisen juhlapäivän ja ottaa käyttöön joitakin jumalattomia tapoja?

Muutamien raamatullisten esimerkkien tarkasteleminen osoittaa selvästi, ettei Jehova Jumala toimi tuolla tavalla kansansa kanssa. Kun Jumala vaati israelilaisia viettämään joitakin Mooseksen lakiin sisältyneitä vuotuisia juhlia, hän ilmoitti selvästi noiden juhlatilaisuuksien määräpäivät ja kertoi heille, miten niitä tuli viettää. (2. Mooseksen kirja 23:14–17; 3. Mooseksen kirja 23:34–43) Jeesus Kristus ei milloinkaan käskenyt viettää syntymänsä muistoa, mutta erästä tiettyä päivää hän käski seuraajiensa viettää. ”Jeesus, sinä yönä, jona hän oli joutuva luovutettavaksi”, 14. nisankuuta vuonna 33, pani alulle Herran illallisen vieton käyttämällä happamatonta leipää ja viiniä. Hän käski: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (1. Korinttolaisille 11:23, 24) Trumpetti kaiuttaa selvästi, milloin ja miten Herran illallista vietetään. Mitä sitten on sanottava joulusta? Mistään ei Raamatusta löydy kehotusta viettää Kristuksen syntymän muistoa, eikä siellä kerrota, milloin tai miten sitä pitäisi viettää.

’Ihmisten voittamiseksi’

”Tiedän toki joulun olevan lähtöisin pakanuudesta”, sanoi tokiolaisen Siionin kirkon pappi, ”mutta niin kauan kuin tavalliset ihmiset ovat kiinnostuneita kristillisyydestä joulukuun 25. päivänä ja haluavat oppia kunnianarvoisan Jeesuksen opetuksia, joululla on paikkansa kristillisyydessä.” Monet ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Onko tällaisten myönnytysten tekeminen sinusta oikein?

Jotkut väittävät, että Paavalikin sovitteli uskovien voittamiseksi. Hän kirjoitti: ”Olen alistunut kaikkien orjaksi voittaakseni – – niin monia kuin mahdollista. – – Pakanoiden parissa – – olen elänyt heidän tavallaan, välittämättä laista, voittaakseni ne joilla ei lakia ole. – – Yritän kaikkeni hyvän sanoman puolesta, jotta itsekin pääsisin osalliseksi sen siunauksesta.” (1. Korinttolaisille 9:19–23, Uusi testamentti nykysuomeksi) Oikeuttavatko nämä sanat omaksumaan jonkin pakanallisen juhlan pakanoiden houkuttelemiseksi kristillisyyteen?

Harkitsehan huolellisesti Paavalin lausunnon tekstiyhteyttä. Jakeessa 21 (jae 22, UTN) hän sanoi: ”Silti en ole vapaa Jumalan laista, vaan noudatan Kristuksen lakia.” Hän ei siis sovitellut sellaisissa asioissa, jotka rikkoivat Kristuksen lakia, vaan hän ’eli pakanoiden tavalla’ kunnioittamalla paikallisia tapoja silloin, kun ne eivät olleet kristillisten käskyjen vastaisia.a

Ajattelehan nyt, miltä tuntuisi pakanallisten juhlien omaksuminen joulun nimellä ”kristillisyyteen” seuraavan Raamatun kehotuksen valossa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? – – Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? – – ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’” (2. Korinttolaisille 6:14–17) Esitetäänpä millaisia puolusteluja tahansa, kristillisyyden turmeleminen pakanallisilla juhlilla ei merkitse Jeesuksen hyväksymistä Pelastajakseen. Se olisi ollut sopimatonta ensimmäisellä vuosisadalla, kun Jeesus saapui lihassa, ja se on yhtä sopimatonta nykyään tai tulevaisuudessa, jolloin Jeesus tulee Kuninkaana toimeenpanemaan Jumalan tuomiot. (Ilmestys 19:11–16) Ne, jotka haluavat viettää ”kristillisyyteen” verhottuja pakanallisia juhlia, saattavat todellisuudessa hyvinkin hylätä Jeesuksen Kristuksen.

”Piilokristityt” eivät palanneet

Siitä, mitä katolilaisille tapahtui šogunien hallitessa Japanissa, voidaan oppia jotain. Kun katolilaisuutta alettiin tukahduttaa vuonna 1614, noin 300 000:lla Japanissa asuvalla katolilaisella oli kolme vaihtoehtoa: kuolla marttyyreina, luopua uskostaan tai mennä maan alle. Niitä, jotka siirtyivät maan alle, kutsuttiin piilokristityiksi. Naamioidakseen uskonsa he mukautuivat moniin buddhalaisuuteen ja šintolaisuuteen kuuluviin tapoihin. Liturgiassaan he käyttivät Maria Kannonia, joka oli lasta pitelevän äidin hahmossa olevaksi buddhalaiseksi bodhisattvaksi naamioitu Maria. Heidän juhlissaan sekoittuivat buddhalaisuus, katolilaisuus ja kansanusko. Kun heidän oli pakko olla buddhalaisissa hautajaisissa, he lauloivat kristillisiä rukouksia ja toimittivat modoshin, seremonian buddhalaisen jumalanpalveluksen mitätöimiseksi. Mitä noille ”kristityille” on tapahtunut?

”Suurin osa kirishitaneista [kristityistä] mieltyi niin kovasti šintojumalien ja buddhalaisuuden jumalien palvontaan, että heidän oli vaikea hylätä sitä”, selitetään kirjassa The Hidden Christians. Kun kielto poistettiin ja katoliset lähetyssaarnaajat saattoivat palata Japaniin, suurin osa ”piilokristityistä” piti tiukasti kiinni omasta yhdistelmäuskonnostaan.

Pystyikö katolinen kirkko kuitenkaan järkevin perustein arvostelemaan noita ”piilokristittyjä”, jotka kieltäytyivät tulemasta takaisin roomalaiskatolisuuteen? Katolinen kirkko oli myös omaksunut monia pakanallisia opetuksia ja juhlia, muun muassa joulun. Jos katolilaiset ja protestantit, vaikkakin he tunnustautuivat kristityiksi, olivat pakanallistaneet ”kristillisyytensä” pakanallisilla juhlilla, eivätkö hekin siinä tapauksessa hylkäisi Jeesuksen Kristuksen?

Ennallistettu tosi kristillisyyteen

Setsuko, joka oli ollut harras katolilainen 36 vuotta, tajusi lopulta tämän. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli yrittänyt täyttää hengellistä tyhjiötään liittymällä katoliseen kirkkoon. ’Miten miellyttävää!’ hän ajatteli käydessään kristillisessä messussa ja nähdessään upeita joulukuusia kirkkonsa sisä- ja ulkopuolella. ”Olin ylpeä kauniista koristeistamme, jotka jättivät varjoonsa läheisten kirkkojen koristeet”, hän sanoi. Setsuko ei kuitenkaan ymmärtänyt katolisia opetuksia, vaikka hän opetti jonkin aikaa jopa pyhäkoulussa. Koska hän halusi osallistua enemmän seurakuntatyöhön, hän esitti papilleen muutamia kysymyksiä. Pappi ei vastannut hänen kysymyksiinsä, vaan sen sijaan suhtautui häneen halveksivasti. Pettyneenä hän päätti tutkia Raamattua itsekseen. Kahden viikon kuluttua Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan, ja hänelle aloitettiin Raamatun kotitutkistelu.

Hän selittää: ”Oli tuskallista havaita Raamatun totuuksien osoittavan entiset uskomukseni vääriksi. Sairastuin jopa alopecia neuroticaan eli järkytyksestä aiheutuvaan karvakatoon. Vähitellen totuuden valo alkoi kuitenkin säteillä sydämessäni. Olin tyrmistynyt saadessani tietää, ettei Jeesus olisi voinut syntyä joulukuussa, koska silloin on kylmää ja sateista eivätkä paimenet olisi yöllä ulkona lampaineen. (Luukas 2:8–12) Se pirstoi mielikuvani Kristuksen syntymästä, koska olimme käyttäneet vanua lumena koristellessamme lampaita ja paimenia esittäviä asetelmia.”

Tultuaan vakuuttuneeksi siitä, mitä Raamattu todella opettaa, Setsuko päätti lakata viettämästä joulua. Hänestä ei enää uhku ”joulun henkeä” kerran vuodessa, vaan hän ilmaisee iloista kristillisen antamisen henkeä joka päivä.

Jos vilpittömästi uskot Kristukseen, älä närkästy nähdessäsi, kuinka pakanat turmelevat joulun. Heidän toiminnastaanhan vain näkyy, millainen se alun perin oli – pakanallinen juhla. Joulu ei johdata ketään Jeesuksen Kristuksen luo, joka on palannut näkymättömänä taivaallisena Kuninkaana. (Matteuksen 24. ja 25. luku; Markuksen 13. luku; Luukkaan 21. luku) Tosi kristityt ilmaisevat sen sijaan vuoden ympäri samanlaista henkeä kuin Kristus ilmaisi, ja he julistavat hyvää uutista Valtakunnasta, jonka Kuninkaaksi Jeesus on tullut. Juuri tällä tavalla Jumala haluaa meidän ottavan Jeesuksen Kristuksen vastaan Pelastajanamme ja Valtakunnan Kuninkaana. – Psalmi 2:6–12.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Tosi kristityt kunnioittavat Jeesusta ympäri vuoden