Lukijoiden kysymyksiä

◼ Mitä kristittyjen pitäisi tehdä, jos heidän lapsensa on käytävä koulua, jossa uskonnonopetus on pakollista?

Kristityt vanhemmat eivät halua, että heidän lapsilleen opetetaan väärää uskontoa. Mutta joissakin tilanteissa lapset eivät voi kieltäytyä olemasta oppitunneilla, joilla opetetaan uskontoa, vaikka he eivät osallistukaan vääriin uskonnollisiin toimintoihin tai seremonioihin.

Jumalan ystävä Aabraham antoi hyvän mallin uskonnon opettamisesta lapsille. Hän kasvatti jälkeläisensä Kanaanissa, missä heitä ympäröivät väärät uskomukset ja inhottavat ”pyhät” toimitukset. (Vrt. 2. Mooseksen kirja 34:11–15; 3. Mooseksen kirja 18:21–30; 5. Mooseksen kirja 7:1–5, 25, 26; 18:9–14.) Siitä huolimatta hän antoi uskonnollista opetusta perheelleen. Jumala luotti siihen, että Aabraham ”käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus – – on”. – 1. Mooseksen kirja 18:19.

Nuori Jeesuskin hyötyi perheessä ja seurakunnassa annettavasta tosi palvonnan opetuksesta. Siten hän ”edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä”. – Luukas 2:52.

Useimmissa osissa maailmaa kristityt nuoret käyvät valtion ylläpitämiä kouluja. Kaikki heidän saamansa opetus ei ole täysin sopusoinnussa Raamatun totuuden ja kiistattomien tosiasioiden kanssa. Monien sukupolvien ajan kristityt nuoret ovat olleet esimerkiksi luonnontieteiden tai biologian tunneilla, jotka ovat kuuluneet heidän normaaliin opinto-ohjelmaansa. Useimmat nuoret ovat siten kuulleet vallalla olevista evoluutioteorioista ja niihin liittyvistä elämän ”luonnollista” syntyä koskevista näkemyksistä.

Tällainen vaikutteille altistuminen ei ole kuitenkaan saanut kristittyjä nuoria Jumalaa tunnustamattoman evoluutioteorian kannattajiksi. Miksi ei? Koska he ovat ennakolta saaneet kotona ja kristillisissä kokouksissa Jumalan henkeytettyyn sanaan perustuvaa täsmällistä tietoa, jonka avulla heidän ’havaintokykyään on valmennettu erottamaan sekä oikea että väärä’. (Heprealaisille 5:14) Monet vanhemmat ovat tutkineet lastensa kanssa uskoa vahvistavaa julkaisua Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?, jossa kehitysoppia tarkastellaan tasapainoisesti.a Näin varustautuneina nämä koululaiset eivät ole pitäneet evoluutiota koskevaa opetusta uskottavana. He ovat kuitenkin pystyneet oppitunneilla esittämissään vastauksissa sekä kokeissa osoittamaan, että he ovat olleet tarkkaavaisia ja kykenevät oppimaan esitetyt tiedot. Joillakuilla on ollut jopa mahdollisuus esittää vaihtoehtoisia selityksiä sopusoinnussa niiden tosiasioiden kanssa, jotka ihmisen Luoja on esittänyt Raamatussa. – 1. Pietari 3:15.

Mitä on sitten sanottava sellaisista oppitunneista, joilla annetaan opetusta paikallisesta valtauskonnosta tai uskonnosta yleensä?

On epätodennäköistä, että tällainen opetus on objektiivista pelkkien tietojen esittämistä. Opettaja saattaa jopa kuulua kyseiseen uskontoon ja yrittää sen vuoksi vaikuttaa oppilaiden mieleen ja sydämeen. Jehovan todistajat toivovat siksi, että heidän lapsensa vapautetaan uskontotunneilta. Tällöin lapset voivat ehkä käyttää koulussaoloajan hyödyllisemmin tekemällä muiden aineiden läksyjä tai lukemalla koulun kirjastossa.

Joissakin paikoissa tällaisiin pyyntöihin ei ole suostuttu. Koulu- tai muut viranomaiset saattavat jopa vaatia, että saadakseen päästötodistuksen kaikkien lasten on suoritettava uskonnon oppimäärä. Kunkin perheen on itse ratkaistava, mitä sellaisessa tapauksessa on tehtävä.

Menneisyydessä jotkut Jumalan palvelijat ovat tahtomattaan joutuneet tilanteisiin, joissa he ovat olleet alttiina uskonnollisille opetuksille ja toiminnalle, ja heidän on täytynyt kestää sitä pysyen itse uskollisena tosi Jumalalle. Todennäköisesti tämä piti paikkansa Mooseksesta. Hänet kasvatettiin Egyptin faraon tyttärenpoikana, ja hänelle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”. (Apostolien teot 7:20–22) Siihen epäilemättä sisältyi jossakin määrin Egyptissä yleisiä uskomuksia ja uskonnollisia tapoja. Mutta se korkeampitasoinen opetus, jota Mooses ilmeisesti sai perheeltään ja muilta heprealaisilta, varjeli häntä. – 2. Mooseksen kirja 2:6–15; Heprealaisille 11:23–26.

Ajattele myös niitä kolmea nuorta heprealaista, Danielin tovereita, joille annettiin erikoisopetusta Babylonissa ja jotka otettiin valtion palvelukseen. (Daniel 1:6, 7) He eivät saaneet tehdä tai olla tekemättä, mitä he halusivat. Erään kerran kuningas Nebukadnessar määräsi, että heidän piti kokoontua muiden virkamiesten kanssa kultaisen kuvapatsaan luo, jonka hän oli pystyttänyt Duuran lakeudelle, jossa suoritettaisiin joitakin kansallismielisiä palvontatekoja. Miten nuo kolme heprealaista suhtautuivat? He eivät olisi varmastikaan halunneet mennä sinne, mutta poisjääminen ei ollut mahdollista.b He pysyivät kuitenkin uskollisina näkemyksilleen ja Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Heidän jumalinen omatuntonsa salli heidän olla paikalla, vaikka he päättivät lujasti kieltäytyä osallistumasta eli henkilökohtaisesti tekemästä mitään väärään uskonnolliseen toimintaan liittyvää. – Daniel 3:1–18.

Kun kaikkien oppilaiden on pakko olla uskontotunneilla ja mahdollisesti opiskella siinä määrin, että he pääsevät seuraavalle luokalle, tosi kristittyjen perheiden lapset voivat olla paikalla, kuten nuo kolme heprealaista olivat Nebukadnessarin käskystä. Mutta kristityt nuoret asettaisivat Jumalan etusijalle. Heidän ei tarvitsisi kiistää jokaista virheellistä lausuntoa tai epäraamatullista menettelyä, johon muut osallistuvat, aivan niin kuin kolme heprealaistakaan eivät yrittäneet estää toisia kumartamasta kultaista kuvapatsasta. Kristityt nuoret eivät kuitenkaan osallistuisi palvontatekoihin, yhteisiin rukouksiin, uskonnollisiin lauluihin ja muihin näiden kaltaisiin.

Muina aikoina näiden nuorten tulee ponnistella hankkiakseen rakentavaa tietoa ’pyhistä kirjoituksista, jotka voivat tehdä heidät viisaiksi pelastuakseen sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä’. (2. Timoteukselle 3:15) Vanhempien tulisi jatkuvasti seurata oppituntien sisältöä keskustelemalla lastensa kanssa. Tämä auttaa aikuisia kristittyjä näkemään, mitä käsityksiä pitää oikaista tai selvittää Raamatun avulla, niin etteivät heidän lapsensa hämmenny tai ettei heitä johdeta harhaan.

[Alaviitteet]