Unohtumaton vedenpaisumus

NOIN 4 300 vuotta sitten tuhoisa tulva peitti maan veden alle. Yhdellä kertaa se pyyhkäisi maan kamaralta melkein kaikki elävät olennot. Tuo tulva oli niin valtaisa, että se jätti lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan, ja kukin sukupolvi on välittänyt kertomuksen siitä edelleen seuraavalle sukupolvelle.

Noin 850 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen heprealainen kirjoittaja Mooses saattoi maailmanlaajuista vedenpaisumusta koskevan kertomuksen kirjalliseen asuun. Se on säilynyt Raamatussa 1. Mooseksen kirjassa, jonka luvuissa 6–8 tapausta selostetaan havainnollisen yksityiskohtaisesti.

Raamatun vedenpaisumuskertomus

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa esitetään seuraavia, selvästikin silminnäkijän kuvailemia yksityiskohtia: ”Sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä; ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta. Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät.” – 1. Mooseksen kirja 7:11, 17, 19.

Vedenpaisumuksen vaikutuksesta eläviin olentoihin Raamatussa sanotaan: ”Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.” Nooa ja seitsemän muuta ihmistä – samoin kuin joitakin yksilöitä kaikista nelijalkaisista eläimistä, linnuista ja maan matelijoista – säilyi kuitenkin hengissä. (1. Mooseksen kirja 7:21, 23) Kaikki varjeltiin suuressa kelluvassa arkissa, joka oli noin 133 metriä pitkä, 22 metriä leveä ja 13 metriä korkea. Koska arkin täytyi ainoastaan olla vesitiivis ja pysyä pinnalla, siinä ei ollut pyöristettyä pohjaa, terävää keulaa, voimanlähdettä eikä ohjauslaitteita. Nooan arkki oli yksinkertaisesti suorakaiteen muotoinen arkkumainen alus.

Viisi kuukautta vedenpaisumuksen alkamisen jälkeen arkki pysähtyi Araratin vuorille, jotka sijaitsevat nykyisessä Itä-Turkissa. Nooa ja hänen perheensä lähtivät arkista kuivalle maalle ja aloittivat uudelleen normaalin elämän. (1. Mooseksen kirja 8:14–19) Aikanaan ihmiset olivat lisääntyneet niin paljon, että he alkoivat rakentaa Baabelin kaupunkia ja sen pahamaineista tornia lähelle Eufratvirtaa. Sieltä ihmiset levisivät vähitellen maan kaikkiin osiin, kun Jumala sekoitti ihmiskunnan kielen. (1. Mooseksen kirja 11:1–9) Miten arkille sitten kävi?

Arkkia etsimässä

1800-luvulta lähtien arkki on lukuisia kertoja yritetty löytää Araratin vuorilta. Näiden vuorten kahdesta huomattavimmasta huipusta toinen on 5 165 metriä ja toinen 3 914 metriä korkea. Korkeimman vuoren huippu on pysyvästi lumen peitossa. Vedenpaisumusta seuranneiden ilmastonmuutosten takia arkki olisi pian hautautunut lumeen. Jotkut tutkijat uskovat vakaasti, että arkki on yhä siellä, syvälle jäätikköön hautautuneena. He väittävät jään sulaneen jolloinkin niin paljon, että osa arkista on ollut tilapäisesti näkyvissä.

Kirjassa ”Nooan arkkia etsimässä” lainataan armenialaista George Hagopiania, joka väitti kiivenneensä Araratille ja nähneensä arkin vuonna 1902 ja uudelleen vuonna 1904. Ensimmäisellä kerralla hän sanojensa mukaan jopa kiipesi arkin päälle. ”Nousin seisomaan ja katselin koko laivaa. Se oli pitkä. Korkeutta sillä oli noin 12 metriä.” Myöhemmällä käynnillä tekemistään havainnoista hän sanoi: ”En nähnyt mitään kaarevia osia. Se ei muistuttanut mitään muuta näkemääni laivaa. Se näytti pikemminkin tasapohjaiselta proomulta.” – In Search of Noah’s Ark.

Vuosina 1952–69 Fernand Navarra yritti neljä kertaa löytää todisteita arkista. Kolmannella matkallaan Araratille hän laskeutui vaivalloisesti jäätikössä olleen halkeaman pohjalle, mistä hän löysi jäästä työntyvän mustan puunkappaleen. ”Sen on täytynyt olla hyvin pitkä”, hän sanoi, ”ja kenties vielä kiinni laivan rungon muissa osissa. Saatoin hakata sitä vain puun syitä pitkin, kunnes siitä lohkesi noin puolentoista metrin pituinen palanen.”

Professori Richard Bliss, yksi niistä monista asiantuntijoista, jotka tutkivat tuota puunkappaletta, sanoi: ”Navarran puunäyte on jokin rakennuspalkki, ja sitä on kyllästetty bitumipitoisella pihkalla. Siinä on tappiliitoksia. Lisäksi se on selvästi käsin veistetty suoraksi.” Puun arvioitiin olevan noin neljän tai viiden tuhannen vuoden vanhaa.

Vaikka arkkia onkin kovasti koetettu löytää Araratilta, kiistaton todiste siitä, että sen avulla joitakuita säilyi hengissä mullistavasta vedenpaisumuksesta, on Raamatussa 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa tuosta tapauksesta. Raamatun kertomusta tukevat ne lukuisat vedenpaisumuslegendat, joita on monilla luonnonkansoilla ympäri maailmaa. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan niiden antamaa todistusta.

[Kuva s. 4, 5]

Arkkiin mahtui yhtä paljon lastia kuin 10 tavarajunaan, joissa kussakin on noin 25 amerikkalaista vaunua!