Vedenpaisumuslegendoja eri puolilta maailmaa
NOOAN ajan vedenpaisumus oli niin tuhoisa luonnonmullistus, ettei ihmiskunta ole voinut unohtaa sitä. Yli 2 400 vuotta myöhemmin Jeesus Kristus puhui siitä historiallisena tosiasiana. (Matteus 24:37–39) Tämä kunnioittavaa pelkoa herättävä tapaus jätti ihmiskuntaan niin lähtemättömän jäljen, että siitä on legendoja kaikkialla maailmassa.
Eri luomistaruja käsittelevässä kirjassa Myths of Creation Philip Freund arvioi, että yli 250 heimolla ja kansalla on yhteensä enemmän kuin 500 vedenpaisumuslegendaa. Kuten olettaa saattaa, satojen vuosien kuluessa näitä legendoja on suuresti mukailtu lisäämällä niihin mielikuvituksellisia tapahtumia ja henkilöitä. Niistä kaikista voidaan kuitenkin löytää samanlaisia peruspiirteitä.
Hätkähdyttäviä samankaltaisuuksia
Kun ihmiset vedenpaisumuksen jälkeen siirtyivät Mesopotamiasta muualle, he veivät tuota katastrofia koskevat kertomukset maapallon kaikkiin osiin. Niinpä Aasian, Tyynenmeren eteläosan saarten, Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan asukkailla on tarinoita tästä vaikuttavasta tapahtumasta. Monet vedenpaisumuslegendat olivat olemassa jo kauan ennen kuin nämä ihmiset tulivat kosketuksiin Raamatun kanssa. Näillä legendoilla on kuitenkin joitakin yhteisiä piirteitä Raamatun vedenpaisumuskertomuksen kanssa.
Joissakin legendoissa mainitaan väkivaltaisten jättiläisten eläneen maan päällä ennen vedenpaisumusta. Vastaavasti Raamatussa osoitetaan, että ennen vedenpaisumusta tottelemattomat enkelit aineellistuivat liharuumiiseen, asuivat yhdessä naisten kanssa ja tuottivat jättiläisten rodun, johon kuuluneita sanottiin nefileiksi. – 1. Mooseksen kirja 6:1–4; 2. Pietari 2:4, 5.
Vedenpaisumuslegendoissa osoitetaan tavallisesti, että joku ihminen sai varoituksen tulevasta, jonkun jumalan aikaansaamasta tulvasta. Raamatun mukaan Jehova Jumala varoitti Nooaa siitä, että Hän tuhoaisi pahat ja väkivaltaiset yksilöt. Jumala sanoi Nooalle: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.” – 1. Mooseksen kirja 6:13.
Vedenpaisumuksesta kertovissa legendoissa ilmaistaan yleensä, että tulva sai aikaan maailmanlaajuisen tuhon. Raamatussakin sanotaan: ”Vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät. Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.” – 1. Mooseksen kirja 7:19, 22.
Useimmissa vedenpaisumuslegendoissa sanotaan, että yksi mies säilyi hengissä vedenpaisumuksesta yhden tai useamman muun kanssa. Monien legendojen mukaan hän sai turvapaikan rakentamastaan veneestä, ja niissä sanotaan, että se pysähtyi vuorelle. Vastaavasti Raamatussa kerrotaan Nooan rakentaneen arkin. Siinä sanotaan myös: ”Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin.” (1. Mooseksen kirja 6:5–8; 7:23) Raamatun mukaan vedenpaisumuksen jälkeen ”arkki pysähtyi – – Araratin vuorille”, missä Nooa ja hänen perheensä astuivat maihin. (1. Mooseksen kirja 8:4, 15–18) Legendoissa kerrotaan myös, että vedenpaisumuksessa elossa säilyneet alkoivat kansoittaa maata uudelleen, niin kuin Raamattu osoittaa Nooan perheen tehneen. – 1. Mooseksen kirja 9:1; 10:1.
Muinaisia vedenpaisumuslegendoja
Pitäkäämme mielessämme edellä mainitut seikat ja tarkastelkaamme joitakin vedenpaisumuslegendoja. Aloittakaamme vaikkapa sumerilaisista, kansasta joka ennen muinoin asui Mesopotamiassa. Heidän versionsa vedenpaisumuskertomuksesta löydettiin Nippurin raunioista esiin kaivetusta savitaulusta. Tässä taulussa sanotaan, että sumerilaiset jumalat Anu ja Enlil päättivät tuhota ihmiskunnan suunnattomassa tulvassa. Enki-jumalan antaman varoituksen ansiosta Ziusudra ja hänen perheensä säilyivät elossa valtavan suuressa laivassa.
Babylonialainen Gilgameš-eepos sisältää monia yksityiskohtia. Sen mukaan Gilgameš kävi esi-isänsä Utnapištimin luona, jolle oli annettu ikuinen elämä hänen säilyttyään elossa vedenpaisumuksesta. Heidän käymässään keskustelussa Utnapištim selitti, että häntä oli käsketty rakentamaan laiva ja viemään siihen karjaa, villieläimiä ja perheensä. Hän rakensi laivan suureksi kuutioksi, jonka kukin sivu oli 60 metriä pitkä ja jossa oli kuusi kerrosta. Hän kertoo Gilgamešille, että myrsky kesti kuusi päivää ja kuusi yötä, ja sitten hän sanoo: ”Koittaessa seitsemännen päivän laantui myrsky, paisumus vetten, taistelu lyötyään lujasti sotajoukkojen tavoin. Rauhoittui meri, tyyntyi pyörtävä myrsky, loppui paisumus vetten. – – Katselin säätä: hiljaisuus vallitsi täysin. Koko ihmisten suku oli savimaaksi nyt käynyt.”
Aluksen ajauduttua Nisirinvuorelle Utnapištim laski vapaaksi kyyhkysen, joka palasi laivaan, kun se ei voinut löytää lepopaikkaa. Sen jälkeen ulos laskettiin pääskynen, joka myös palasi. Sitten päästettiin vapaaksi korppi, ja kun se ei tullut takaisin, Utnapištim tiesi veden laskeneen. Silloin hän vapautti eläimet ja uhrasi uhrin.
Tämä hyvin vanha legenda muistuttaa jossain määrin Raamatun vedenpaisumuskertomusta. Siinä ei kuitenkaan ole sellaisia havainnollisia yksityiskohtia kuin Raamatun kertomuksessa, eikä se ole yhtä koruton. Siinä ei myöskään esitetä järkeviä mittoja arkille eikä sitä aikamäärää, joka Raamatussa kerrotaan. Gilgameš-eepoksessa sanotaan esimerkiksi, että myrsky kesti kuusi päivää ja kuusi yötä, kun taas Raamatussa sanotaan, että ”maan päälle [satoi rankasti] neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä” – se oli siis yhtämittainen rankkasade, joka lopulta peitti koko maapallon vedellä. – 1. Mooseksen kirja 7:12.
Vaikka Raamatussa mainitaan kahdeksan ihmisen säilyneen elossa vedenpaisumuksesta, kreikkalaisen legendan mukaan vain Deukalion ja hänen vaimonsa Pyrrha jäivät henkiin. (2. Pietari 2:5) Tämän legendan mukaan ennen vedenpaisumusta maan päällä asui väkivaltaisia yksilöitä, joita sanottiin pronssisiksi miehiksi. Zeus-jumala päätti tuhota heidät suuressa tulvassa ja käski Deukalonia rakentamaan suuren arkun ja nousemaan siihen. Kun tulva laski, arkku pysähtyi Parnassosvuorelle. Deukalion ja Pyrrha laskeutuivat vuorelta ja antoivat uuden alun ihmiskunnalle.
Legendoja Kaukoidästä
Intiassa on vedenpaisumuslegenda, jossa Manu-niminen mies säilyy elossa. Hän osoittaa ystävällisyyttä pienelle kalalle, joka kasvaa suureksi ja varoittaa Manua tuhotulvasta. Manu rakentaa laivan, jota kala vetää perässään, kunnes laiva ajautuu yhdelle Himalajan vuorista. Kun tulva laskee, Manu tulee alas vuorelta ja yhdessä Idan, uhrinsa ruumiillistuman, kanssa tuottaa ihmissuvun jälleen.
Kiinalaisen vedenpaisumuslegendan mukaan ukkosen jumala antaa kahdelle lapselle, Nuwalle ja Fuxille, hampaan. Hän neuvoo heitä istuttamaan sen ja menemään suojaan siitä kasvavaan kurpitsaan. Hampaasta versoo heti puu, joka tuottaa valtavankokoisen kurpitsan. Kun ukkosen jumala nostattaa rankkasateen, lapset kiipeävät kurpitsaan. Vaikka sadetta seuraava tulva hukuttaakin kaikki muut maapallon asukkaat, Nuwa ja Fuxi pelastuvat ja kansoittavat sen uudelleen.
Amerikan mantereella
Pohjois-Amerikan intiaaneilla on useita eri legendoja, joiden kaikkien yhteisenä aiheena on vedenpaisumus. Muutamaa harvaa ihmistä lukuun ottamatta sen kerrotaan tuhoavan kaikki muut. Esimerkiksi caddoihin lukeutuvat arikarat sanovat, että muuan maan päällä aikoinaan asunut ihmisrotu oli niin voimakas, että se pilkkasi jumalia. Nesaru-jumala hävitti nämä jättiläiset tulvan avulla mutta varjeli oman kansansa, eläimet, sekä maissin luolassa. Havasupait kertovat, että Hokomata-jumala sai aikaan vedenpaisumuksen, joka tuhosi ihmiskunnan. Tochopa-niminen mies kuitenkin pelasti tyttärensä Pukehehin sulkemalla hänet onttoon puunrunkoon.
Keski- ja Etelä-Amerikan intiaaneilla on pääpiirteiltään samanlaisia vedenpaisumuslegendoja. Keski-Amerikassa asuneet mayat uskoivat suuren sadekäärmeen tuhonneen maailman ankarilla sadekuuroilla. Meksikossa chimalpopoca-kansan vedenpaisumuskertomuksen mukaan tulva peitti vuoret alleen. Tezcatlipoca-jumala varoitti Nata-nimistä miestä, joka koversi ontoksi puunrungon. Se oli Natan ja hänen vaimonsa Nenan turvapaikka, kunnes vesi laski.
Perussa chinchat kertovat legendaa viisi päivää kestäneestä tulvasta, jossa kaikki ihmiset tuhoutuivat lukuun ottamatta yhtä, jonka puhuva laama vei turvaan eräälle vuorelle. Perussa ja Boliviassa asuvat aymarat sanovat, että Viracocha-niminen jumala nousi Titicacajärvestä ja loi maailman sekä epätavallisen kookkaita ja vahvoja ihmisiä. Koska tämä ensimmäinen ihmissuku vihastutti Viracochan, hän tuhosi sen tulvassa.
Brasilian tupinamba-intiaanit kertoivat ajasta, jolloin suuri tulva hukutti kaikki heidän esi-isänsä. Jotkut kuitenkin säilyivät elossa kanooteissa tai korkeiden puiden latvoissa. Niihin moniin heimoihin, joilla on vedenpaisumuslegenda, kuuluvat myös Brasilian cashinauat, Guyanan makushit, Keski-Amerikan karibit sekä Etelä-Amerikassa sijaitsevan Tulimaan onat ja yahganit.
Tyynenmeren eteläosa ja Aasia
Vedenpaisumuslegendat, joiden mukaan vain muutama ihminen selvisi hengissä, ovat yleisiä kaikkialla Tyynenmeren eteläosassa. Esimerkiksi Samoasaarilla on taru ammoin sattuneesta tulvasta, jossa tuhoutuivat kaikki muut paitsi Pili ja hänen vaimonsa. He löysivät suojan eräältä kiveltä, ja tulvan jälkeen he kansoittivat maan uudelleen. Havaijisaarilla kerrotaan Kane-nimisestä jumalasta, joka sydämistyi ihmisiin ja lähetti tulvan tuhoamaan heidät. Vain Nu’u pelastautui suuressa veneessä, joka lopulta ajautui eräälle vuorelle.
Mindanaon saarella Filippiineillä elävät atat sanovat, että vesi peitti kerran maan ja tuhosi kaikki kahta miestä ja yhtä naista lukuun ottamatta. Sarawakissa Borneossa asuvien ibanien mukaan vain joitakin ihmisiä pelastui vedenpaisumuksesta pakenemalla korkeimmille vuorille. Filippiiniläisten igorotien legendassa vain sisarukset, poika ja tyttö, säilyivät elossa hakemalla turvaa Pokisvuorelta.
Siperiassa Neuvostoliitossa elävät sojootit kertovat maata kannatelleen jättiläissammakon liikahtaneen ja aiheuttaneen maapallolle tulvan. Muuan vanha mies ja hänen perheensä selvisivät hengissä lautalla, jonka vanhus oli rakentanut. Kun vesi laski, lautta kulkeutui eräälle korkealle vuorelle. Länsi-Siperian ja Unkarin ugrilaisetkin kertovat tulvasta pelastuneiden käyttäneen lauttoja mutta ajelehtineen maailman eri osiin.
Yhteinen alkuperä
Minkä päätelmän voimme tehdä näistä monista vedenpaisumuslegendoista? Vaikka niiden yksityiskohdat eroavatkin suuresti toisistaan, niissä on joitakin yhteisiä piirteitä, jotka viittaavat yhteiseen alkuperään: johonkin jättiläismäiseen tuhotulvaan, jota ei ole unohdettu. Vuosisatojen aikana legendat ovat värittyneet huomattavasti, mutta niiden pääteema on kuin lanka, joka yhdistää ne yhteen suureen tapahtumaan – maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen, josta Raamatussa esitetään yksinkertainen, värittymätön kertomus.
Koska vedenpaisumuslegendoja esiintyy tavallisesti sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka vasta viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana ovat tulleet kosketuksiin Raamatun kanssa, olisi virheellistä väittää Raamatun kertomuksen vaikuttaneen heihin. Eräässä Raamatun tietosanakirjassa sanotaan lisäksi: ”Vedenpaisumuskertomusten yleismaailmallisuutta pidetään tavallisesti todisteena siitä, että vedenpaisumus on kerran tuhonnut koko ihmiskunnan – –. Sitä paitsi jotkin näistä ikivanhoista kertomuksista ovat heprealais-kristillistä perinnettä kiivaasti vastustavien kirjoittamia.” (The International Standard Bible Encyclopedia, 2. osa, s. 319) Voimme siis täysin vakuuttuneina tehdä sen päätelmän, että vedenpaisumuslegendat vahvistavat Raamatun kertomuksen todeksi.
Elämme nykyään väkivaltaa ja moraalittomuutta täynnä olevassa maailmassa, joten teemme viisaasti lukiessamme Raamatun vedenpaisumuskertomuksen, joka on 1. Mooseksen kirjan luvuissa 6–8. Jos mietimme, mikä oli syynä tuohon koko maapallon käsittäneeseen vedenpaisumukseen – sen harjoittaminen, mikä oli pahaa Jumalan silmissä – havaitsemme siinä tärkeän varoituksen.
Nykyinen paha asiainjärjestelmä saa pian osakseen Jumalan epäsuotuisan tuomion. Onneksi tulee kuitenkin olemaan elossa säilyjiä. Sinä voit olla yksi heistä, jos kiinnität huomiota apostoli Pietarin sanoihin: ”[Nooan] ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä. Mutta saman sanan vaikutuksesta nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään. – – Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa.” – 2. Pietari 3:6–12.
Pidätkö sinä Jehovan päivän läsnäolon läheisenä mielessä? Jos pidät ja toimit sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, saat osaksesi suurenmoisia siunauksia. Ne, jotka näin miellyttävät Jehova Jumalaa, voivat uskoa uuteen maailmaan, johon Pietari viittaa lisätessään: ”Hänen [Jumalan] lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Pietari 3:13.
[Kuva s. 7]
Babylonialaiset vedenpaisumuslegendat välitettiin sukupolvelta toiselle
[Kuva s. 8]
Kiinnitätkö sinä huomiota Pietarin varoitukseen pitämällä Jehovan päivän mielessä?