Kuvien kunnioitusta koskeva kiistakysymys
JOSSAKIN päin Puolaa mies on melkein valmis lähtemään matkalle. Hänen täytyy kuitenkin hoitaa vielä eräs tärkeä yksityiskohta. Hän polvistuu Jeesusta esittävän kuvan eteen, antaa uhrilahjan ja rukoilee suojelusta matkalleen.
Tuhansien kilometrien päässä Bangkokissa Thaimaassa voi nähdä toukokuussa täydenkuun aikaan vietettävän buddhalaisten vuoden ensimmäistä juhlaa. Juhlan aikana ihmiset kantavat kulkueessa buddhankuvaa ympäri katuja.
Epäilemättä tiedätkin, että edellä luonnehditun kaltainen kuvien kunnioitus on hyvin yleistä. Kirjaimellisesti miljardit ihmiset kumartavat kuvia. Vuosituhansien ajan kuvia on pidetty tärkeänä keinona päästä lähemmäksi Jumalaa.
Mitä mieltä olet kuvien käytöstä palvonnassa? Onko kuvien kunnioittaminen oikein vai väärin? Miten Jumala suhtautuu siihen? Onko olemassa mitään todisteita siitä, että hän hyväksyy sellaisen palvonnan? Ehkä et itse ole koskaan pohtinut tällaisia kysymyksiä. Jos kuitenkin arvostat suhdetta Jumalaan, sinun täytyy saada vastaukset näihin kysymyksiin.
On myönnettävä, että monien mielestä tämä ei ole ollut lainkaan helppo asia ratkaista. Siitä on kiistelty vuosituhansia kiihkeästi, ja joskus tällainen kiistely on johtanut jopa väkivaltaisuuksiin. Esimerkiksi jo vuonna 1513 eaa. heprealainen kansanjohtaja Mooses tuhosi kultaisen vasikanpatsaan ja teloitutti miekalla noin 3 000 miestä, jotka parhaillaan kunnioittivat tuota jumalankuvaa. – 2. Mooseksen kirja, 32. luku.
Juutalaiset eivät ole olleet ainoita, jotka ovat vastustaneet uskonnollisten kuvien käyttöä. Muinaiset maalliset historioitsijat ovat säilyttäneet legendan persialaisesta Takhmūrūp-nimisestä hallitsijasta, jonka kerrotaan ryhtyneen laajoihin toimiin kuvien kunnioitusta vastaan jo satoja vuosia ennen Moosesta. Erään legendan mukaan Kiinassa eli kauan sitten kuningas, joka kävi sotavoimien avulla käsiksi useiden eri jumalien patsaisiin. Jumalankuvien hävittämisen jälkeen hän julisti savijumalien kunnioittamisen typeryydeksi. Myöhemmin kun Muhammed oli vielä lapsi, oli arabeja, jotka vastustivat kuvien käyttämistä palvonnassa. He vaikuttivat siihen, miten Muhammed suhtautui epäjumalanpalvontaan myöhempinä vuosinaan. Koraanissa Muhammed opettaa, että epäjumalanpalvelus on anteeksiantamaton synti, että epäjumalanpalvelijoitten puolesta ei saa rukoilla ja että avioituminen epäjumalanpalvelijoiden kanssa on kielletty.
Jopa sellaiset kristikunnan huomattavat henkilöt kuin Irenaeus, Origenes, Eusebios Kesarealainen, Epifanios ja Augustinus, jotka elivät 100–400-luvuilla, vastustivat kuvien käyttöä palvonnassa. 300-luvun alussa Elvirassa Espanjassa kokoontunut piispojen ryhmä laati joukon tärkeitä päätöksiä kuvien kunnioitusta vastaan. Tämä kuuluisa Elviran kirkolliskokous johti kuvien kieltämiseen kirkoissa ja ankarien rangaistusten käyttöönottoon kuvien palvojia vastaan.
Ikonoklastit eli kuvainraastajat
Nämä kehitysvaiheet edelsivät yhtä historian suurimmista kiistoista: 700- ja 800-luvuilla herännyttä ikonoklastista kiistaa. Muuan historioitsija kertoo, että tämä ”katkera kiista kesti noin 150 vuotta ja aiheutti sanomatonta kärsimystä”. Hän lisää, että ”se oli yksi suoranainen syy idän ja lännen valtakuntien jakautumiselle”.
Sana ”ikonoklasti” tulee kreikan kielen sanoista eikōn ’kuva’ ja klastēs ’särkijä’. Nimensä mukaisesti tämä kuvia vastaan suunnattu liike poisti ja hävitti kuvia ja patsaita kaikkialta Euroopasta. Säädettiin useita kuvat kieltäviä lakeja, jotta kuvien käyttö palvonnassa saataisiin loppumaan. Kuvien kunnioittamisesta tuli kiihkeä poliittinen kiistakysymys, joka veti keisarit ja paavit sekä kenraalit ja piispat todelliseen teologiseen sotaan.
Eikä tämä ollut pelkästään sanasotaa. Muuan sanakirja (McClintock ja Strong, Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature) selittää, että sen jälkeen kun keisari Leo III asetuksella kielsi kuvien käytön kirkoissa, ihmiset ”nousivat suurin joukoin kieltoa vastaan, ja väkivaltaisista välikohtauksista, varsinkin Konstantinopolissa”, tuli päivittäisiä tapahtumia. Keisarin joukkojen ja kansan väliset selkkaukset johtivat teloituksiin ja joukkoteurastuksiin. Munkkeja vainottiin julmasti. Satoja vuosia myöhemmin, 1500-luvulla, Zürichissä Sveitsissä järjestettiin useita julkisia väittelyjä kuvien käytöstä kirkoissa. Tämän jälkeen säädettiin laki, jossa vaadittiin kaikkien kuvien poistamista kirkkorakennuksista. Jotkut uskonpuhdistajat olivat tunnettuja siitä, että he tuomitsivat hyvin jyrkästi ja usein jopa väkivaltaisesti kuvainpalvonnan.
Vielä nykyäänkin meidän aikamme teologien keskuudessa on laajaa eripuraisuutta siitä, tuleeko kuvia käyttää palvonnassa. Seuraava kirjoitus auttaa arvioimaan, lähentävätkö kuvat todella ihmistä Jumalaan vai eivät.