Vapaa mutta vastuullinen kansa

”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (JOHANNES 8:32.)

1, 2. a) Miten vapaudella on ollut tärkeä osa ihmishistoriassa? b) Ainoastaan kuka on todella vapaa? Selitä.

VAPAUS. Miten vaikuttava sana se onkaan! Ihmisten vapaudenkaipuun vuoksi ihmiskunta on joutunut kestämään lukemattomia sotia ja vallankumouksia sekä määrättömästi yhteiskunnallista kuohuntaa. Americana-tietosanakirjassa sanotaankin: ”Kulttuurin kehityksessä ei millään käsitteellä ole ollut tärkeämpää osaa kuin vapaudella.”

² Kuinka moni ihminen kuitenkaan on todella vapaa? Kuinka moni edes tietää, mitä vapaus on? Eräässä tietosanakirjassa todetaan: ”Täydellinen vapaus edellyttää sitä, ettei ajattelulle, puhumiselle tai toiminnalle saa asettaa mitään rajoituksia. Ihmisten täytyy olla selvillä vaihtoehdoistaan, ja heillä täytyy olla valta päättää, minkä niistä he valitsevat.” (The World Book Encyclopedia.) Tunnetko tästä näkökulmasta katsottuna ketään, joka on todella vapaa? Kuka voi sanoa, ettei hänen ajattelulleen, puhumiselleen tai toiminnalleen ole asetettu mitään rajoituksia? Todellisuudessa nuo tunnuspiirteet soveltuvat vain yhteen persoonaan koko kaikkeudessa – Jehova Jumalaan. Vain hänellä on ehdoton vapaus. Ainoastaan hän voi valita minkä vaihtoehdon haluaa ja sitten toteuttaa sen mistä tahansa vastustuksesta huolimatta. Hän on ”Kaikkivaltias”. (Ilmestys 1:8; Jesaja 55:11.)

3. Millä ehdolla ihmiset yleensä saavat vapautta?

³ Mitättömien ihmisten vapaus voi olla vain suhteellista. Yleensä sen antaa tai takaa jokin valta, ja se on yhteydessä alamaisuuteemme tuolle vallalle. Niinpä lähes kaikissa tapauksissa ihminen voi olla vapaa vain silloin, kun hän tunnustaa sen vallan, joka takaa hänen vapautensa. Esimerkiksi ”vapaassa maailmassa” asuvilla on monia etuja, kuten liikkumis-, sanan- ja uskonnonvapaus. Mikä takaa nämä vapaudet? Maan laki. Niistä voi nauttia vain niin kauan kuin noudattaa lakia. Jos joku käyttää väärin vapauttaan ja rikkoo lakia, virkavalta pitää häntä vastuullisena ja hänen vapauttaan voidaan jyrkästi rajoittaa tuomitsemalla hänet vankilaan. (Roomalaisille 13:1–4.)

Jumalinen vapaus, johon liittyy vastuu

4, 5. Mistä vapaudesta Jehovan palvojat nauttivat, ja mistä hän pitää heitä vastuullisina?

⁴ Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus puhui vapaudesta. Hän sanoi juutalaisille: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:31, 32.) Hän ei tarkoittanut sanan- eikä uskonnonvapautta, eikä hän varmasti puhunut Rooman ikeestä vapautumisesta, jota monet juutalaiset kaipasivat. Ei, vaan tämä oli jotain kallisarvoisempaa. Tätä vapautta ei saatu ihmisten lakien avulla eikä jonkun ihmishallitsijan oikusta, vaan kaikkeuden korkeimmalta Suvereenilta, Jehovalta. Se merkitsi vapautta taikauskosta, vapautta uskonnollisesta tietämättömyydestä ja paljon, paljon muuta. Jehovan antama vapaus on todellista vapautta, ja se kestää halki ikuisuuden.

⁵ Apostoli Paavali sanoi: ”Jehova on Henki, ja missä Jehovan henki on, siellä on vapaus.” (2. Korinttolaisille 3:17.) Jehova on satojen vuosien kuluessa ollut tekemisissä ihmiskunnan kanssa, jotta uskolliset saisivat lopulta nauttia parhaimmasta ja suurenmoisimmasta inhimillisestä vapaudesta, ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta” (Roomalaisille 8:21). Siihen saakka Jehova suo meille jossain määrin vapautta Raamatun totuuden välityksellä, ja hän pitää meitä vastuullisina, jos käytämme tuota vapautta väärin. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Ei ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13.)

6–8. a) Mitä vapauksia Aadamilla ja Eevalla oli, ja millä ehdolla he olisivat voineet säilyttää nämä vapaudet? b) Minkä menetyksen Aadam ja Eeva aiheuttivat itselleen ja jälkeläisilleen?

⁶ Vastuullisuus Jehovalle tuli korostetusti esiin ensimmäisten ihmisvanhempiemme, Aadamin ja Eevan, eläessä. Jehova loi heidät siten, että heillä oli tahdonvapauden kallisarvoinen lahja. Niin kauan kuin he käyttivät tuota tahdonvapautta vastuullisesti, he saivat muita siunauksia, esimerkiksi vapauden pelosta, vapauden sairaudesta, vapauden kuolemasta ja vapauden lähestyä taivaallista Isäänsä puhtain omintunnoin. Mutta kun he käyttivät tahdonvapauttaan väärin, kaikki muuttui.

⁷ Jehova asetti Aadamin ja Eevan Eedenin puutarhaan ja antoi heille heidän ilokseen puutarhan kaikkien puiden hedelmät – paitsi yhtä puuta. Sen hän piti itsellään; se oli ”hyvän- ja pahantiedon puu” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Pidättymällä syömästä tuon puun hedelmiä Aadam ja Eeva tunnustaisivat, että ainoastaan Jehova oli vapaa asettamaan normin siitä, mikä on hyvää ja pahaa. Jos he menettelisivät vastuullisesti ja pidättyisivät syömästä kiellettyä hedelmää, Jehova takaisi edelleenkin heidän muut vapautensa.

⁸ Valitettavasti Eeva kuunteli Käärmeen ovelaa vihjausta, että hänen pitäisi itse ”tietää hyvä ja paha” (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Hän söi ensin kielletystä hedelmästä ja sitten Aadam. Niinpä kun Jehova Jumala tuli Eedenin puutarhassa puhumaan heidän kanssaan, he häpesivät ja piiloutuivat (1. Mooseksen kirja 3:8, 9). He olivat nyt syntisiä, jotka olivat menettäneet puhtaasta omastatunnosta johtuneen tunteen siitä, että he saattoivat vapaasti lähestyä Jumalaa. Tämän vuoksi sekä he että heidän jälkeläisensä menettivät myös vapauden sairaudesta ja kuolemasta. Paavali sanoi: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12; 1. Mooseksen kirja 3:16, 19.)

9. Ketkä tunnetaan sellaisina, jotka käyttivät hyvin heillä ollutta vapautta?

⁹ Ihmiskunnalla oli kaikesta huolimatta yhä tahdonvapaus, ja ajan mittaan jotkut epätäydelliset ihmiset käyttivät tätä vastuullisella tavalla palvellakseen Jehovaa. Heistä joidenkuiden nimet on säilytetty meille muinaisista ajoista saakka. Sellaiset miehet kuin Aabel, Hanok, Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob (jota kutsuttiin myös Israeliksi) ovat esimerkkejä yksilöistä, jotka käyttivät heillä olleen vapauden Jumalan tahdon tekemiseen. Niinpä he saivat myös nauttia hyvistä tuloksista. (Heprealaisille 11:4–21.)

Jumalan valitun kansan vapaus

10. Mitkä olivat sen liiton ehdot, jonka Jehova teki erikoiskansansa kanssa?

¹⁰ Mooseksen päivinä Jehova vapautti lukumäärältään silloin miljooniin nousseet israelilaiset Egyptin orjuudesta ja teki heidän kanssaan liiton, jonka kautta heistä tuli hänen erikoiskansansa. Tämän liiton alaisuudessa israelilaisilla oli papisto ja järjestelmä, jossa eläinuhrit vertauskuvallisesti peittivät heidän syntinsä. Siten heillä oli vapaus lähestyä Jumalaa palvonnassa. Heillä oli myös lakien ja säännöksien järjestelmä, joka piti heidät erossa taikauskoisista tavoista ja väärästä palvonnasta. Myöhemmin he saisivat perinnöksi Luvatun maan ja Jumala vakuutti auttavansa heitä taistelemaan vihollisiaan vastaan. Tuo liitto vaatii israelilaisia puolestaan noudattamaan Jehovan lakia. Israelilaiset hyväksyivät halukkaasti tämän ehdon ja sanoivat: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä.” (2. Mooseksen kirja 19:3–8, UM; 5. Mooseksen kirja 11:22–25.)

11. Mitä seurasi, kun Israel ei noudattanut omalta osaltaan Jehovan kanssa tekemäänsä liittoa?

¹¹ Yli 1 500 vuoden ajan israelilaiset olivat tuossa erikoissuhteessa Jehovaan. Mutta kerran toisensa jälkeen he laiminlöivät liiton noudattamisen. Koska he sortuivat toistuvasti väärään palvontaan ja joutuivat epäjumalanpalveluksen ja taikauskon kahleisiin, Jumala salli heidän vihollistensa orjuuttaa heidät kirjaimellisesti. (Tuomarien kirja 2:11–19.) Sen sijaan että he olisivat saaneet nauttia liiton pitämisestä tulevista vapauttavista siunauksista, heitä rangaistiin sen rikkomisen vuoksi (5. Mooseksen kirja 28:1, 2, 15). Lopulta vuonna 607 eaa. Jehova salli kansan joutua Babylonin orjuuteen (2. Aikakirja 36:15–21).

12. Mitä kävi lopulta ilmeiseksi Mooseksen välittämän lakiliiton suhteen?

¹² Tämä oli karvas läksy. Heidän olisi pitänyt oppia siitä Lain noudattamisen tärkeys. Kun israelilaiset 70 vuoden kuluttua palasivat omaan maahansa, he kaikesta huolimatta eivät vieläkään noudattaneet lakiliittoa asianmukaisesti. Noin sata vuotta heidän paluunsa jälkeen Jehova sanoi Israelin papeille: ”Te olette poikenneet tieltä. Te olette saattaneet monet kompastumaan lakiin. Te olette turmelleet Leevin liiton.” (Malakia 2:8, UM.) Vilpittöminkään israelilainen ei tosiaankaan voinut täyttää täydellistä Lakia. Sen sijaan että se olisi ollut siunaus, siitä tuli apostoli Paavalin sanojen mukaisesti ”kirous” (Galatalaisille 3:13). Tarvittiin selvästi jotain muuta kuin Mooseksen välittämää lakiliittoa saattamaan epätäydelliset, uskolliset ihmiset Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.

Kristillisen vapauden luonne

13. Mikä parempi perusta lopulta annettiin vapaudelle?

¹³ Tarvittiin Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria. Noin vuonna 50 Paavali kirjoitti Galatian voidelluille kristityille. Hän kuvaili sitä, miten Jehova oli vapauttanut heidät lakiliiton orjuudesta, ja sanoi sitten: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” (Galatalaisille 5:1.) Millä tavoin Jeesus vapautti ihmiset?

14, 15. Millä suurenmoisilla tavoilla Jeesus vapautti uskovia juutalaisia ja ei-juutalaisia?

¹⁴ Jeesuksen kuoleman jälkeen juutalaiset, jotka ottivat hänet vastaan Messiaana ja joista tuli hänen opetuslapsiaan, astuivat vanhan lakiliiton korvanneen uuden liiton alaisuuteen (Jeremia 31:31–34; Heprealaisille 8:7–13). Tämän uuden liiton alaisuudessa heistä – ja heihin myöhemmin liittyneistä ei-juutalaisista uskovista – tuli osa uutta, hengellistä kansaa, joka tuli lihallisen Israelin tilalle Jumalan erikoiskansana (Roomalaisille 9:25, 26; Galatalaisille 6:16). Sellaisena he nauttivat vapaudesta, jonka Jeesus lupasi sanoessaan: ”Totuus vapauttaa teidät.” Sen lisäksi, että totuus päästi juutalaiskristityt vapaiksi Mooseksen lain kirouksesta, se vapautti heidät kaikista niistä rasittavista perinteistä, joita uskonnolliset johtajat olivat määränneet heidän noudatettavakseen. Lisäksi se vapautti ei-juutalaiset kristityt epäjumalanpalveluksesta ja heidän entisen palvontansa taikauskoista. (Matteus 15:3, 6; 23:4; Apostolien teot 14:11–13; 17:16.) Oli vielä muutakin.

¹⁵ Puhuessaan totuudesta, joka vapauttaa, Jeesus sanoi: ”Totta totisesti minä sanon teille: jokainen synnin tekijä on synnin orja.” (Johannes 8:34.) Koska Aadam ja Eeva tekivät syntiä, jokainen ihminen, joka koskaan on elänyt, on ollut syntinen ja siten synnin orja. Ainoa poikkeus oli Jeesus itse, ja hänen uhrinsa vapautti uskovat tuosta orjuudesta. Tosin he olivat yhä luonnostaan epätäydellisiä ja syntisiä. Nyt he saattoivat kuitenkin katua syntejään ja anoa anteeksiantoa Jeesuksen uhrin perusteella luottaen siihen, että heidän anomuksensa kuultaisiin. (1. Johannes 2:1, 2.) Jumala julisti heidät Jeesuksen lunastusuhrin perusteella vanhurskaiksi, ja he saattoivat lähestyä häntä puhtain omintunnoin (Roomalaisille 8:33). Lisäksi koska lunnaat mahdollistivat ylösnousemuksen loputtomaan elämään, totuus vapautti heidät jopa kuolemanpelosta (Matteus 10:28; Heprealaisille 2:15).

16. Miten kristillinen vapaus sisälsi enemmän kuin mikään maailman tarjoama vapaus?

¹⁶ Kristillinen vapaus avautui suurenmoisella tavalla miehille ja naisille huolimatta siitä, mikä heidän tilanteensa inhimilliseltä näkökannalta oli. Köyhät, vangit, jopa orjat saattoivat olla vapaita. Toisaalta ne kansojen korkea-arvoiset ihmiset, jotka hylkäsivät sanoman Kristuksesta, olivat yhä taikauskon, synnin ja kuolemanpelon orjuudessa. Meidän ei tulisi koskaan lakata kiittämästä Jehovaa tästä vapaudesta, josta nyt nautimme. Mikään, mitä maailma tarjoaa, ei vedä sille läheskään vertoja.

Vapaita mutta vastuullisia

17. a) Miten jotkut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet menettivät kristillisen vapauden? b) Miksi Saatanan maailmassa vallitsevan näennäisen vapauden ei tulisi pettää meitä?

¹⁷ Ensimmäisellä vuosisadalla todennäköisesti enemmistö voidelluista kristityistä iloitsi vapaudestaan ja säilytti nuhteettomuutensa, maksoipa se mitä hyvänsä. Valitettavasti kuitenkin jotkut maistoivat kristillistä vapautta kaikkine siunauksineen ja sitten ylenkatsoivat sen ja palasivat maailman orjuuteen. Mistä se johtui? Epäilemättä monien usko heikkeni ja he vain ajelehtivat pois (Heprealaisille 2:1). Toiset työnsivät syrjään uskon ja hyvän omantunnon ja haaksirikkoutuivat uskonsa suhteen (1. Timoteukselle 1:19). Kenties he sortuivat materialismiin tai moraalittomaan elämäntapaan. On erittäin tärkeää, että varjelemme uskoamme ja rakennamme sille olemalla ahkeria henkilökohtaisessa tutkimisessa, pysymällä seurakunnan yhteydessä ja jatkamalla rukoilemista ja uutteraa kristillistä toimintaa (2. Pietari 1:5–8). Älkäämme koskaan lakatko arvostamasta kristillistä vapautta! Joistakuista voi tosin seurakunnan ulkopuolella olevien huolettomuus tuntua houkuttelevalta, koska maailman ihmiset voivat vaikuttaa vapaammilta kuin me olemme. Todellisuudessa kuitenkin se, mikä maailmassa näyttää vapaudelta, on tavallisesti vain vastuuttomuutta. Jos emme ole Jumalan orjia, olemme synnin orjia, ja siitä orjuudesta saa katkeran palkan (Roomalaisille 6:23; Galatalaisille 6:7, 8).

18–20. a) Miten joistakuista tuli ”kidutuspaalun vihollisia”? b) Miten jotkut pitivät vapauttaan ”pahuuden verhona”?

¹⁸ Paavali kirjoitti edelleen Filippiläiskirjeessään: ”On monia – minulla oli tapana mainita heidät usein, mutta nyt mainitsen heidät myös itkien – jotka vaeltavat Kristuksen kidutuspaalun vihollisina.” (Filippiläisille 3:18.) Oli tosiaan niitä, jotka olivat aikoinaan olleet kristittyjä, mutta joista tuli uskon vihollisia, ehkä luopioita. Miten tärkeää onkaan, ettemme noudata heidän menettelyään! Lisäksi Pietari kirjoitti: ”Olkaa kuin vapaat säilyttäen kuitenkin vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” (1. Pietari 2:16.) Miten joku voi pitää vapauttaan pahuuden verhona? Tekemällä vakavia syntejä – kenties salaa – ollessaan yhä seurakunnan yhteydessä.

¹⁹ Muista Diotrefestä, josta Johannes sanoi: ”Diotrefes, joka haluaa olla ensi sijalla [seurakunnassa], ei ota meiltä mitään kunnioittaen vastaan. – – hän ei liioin – – ota veljiä kunnioittaen vastaan, ja niitä, jotka haluavat ottaa heidät vastaan, hän yrittää estää ja ajaa ulos seurakunnasta.” (3. Johannes 9, 10.) Diotrefes käytti vapauttaan oman itsekkään kunnianhimonsa verhona.

²⁰ Opetuslapsi Juudas kirjoitti: ”Joukkoon on pujahtanut eräitä ihmisiä, jotka Raamattu on kauan sitten määrännyt tähän tuomioon, jumalattomia, jotka vääntävät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi ja osoittautuvat pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle.” (Juudas 4.) Näillä yksilöillä oli seurakunnan yhteydessä turmeleva vaikutus (Juudas 8–10, 16). Me luemme Ilmestyskirjasta, että Pergamonin ja Tyatiran seurakunnissa oli lahkolaisuutta, epäjumalanpalvelusta ja moraalittomuutta (Ilmestys 2:14, 15, 20–23). Millaista kristillisen vapauden väärinkäyttöä se olikaan!

21. Mikä odottaa niitä, jotka väärinkäyttävät kristillistä vapauttaan?

²¹ Mikä odottaa niitä, jotka väärinkäyttävät tällä tavalla kristillistä vapauttaan? Muista mitä tapahtui Israelille. Israel oli Jumalan valittu kansa, mutta lopulta Jehova hylkäsi sen. Miksi? Koska israelilaiset käyttivät suhdettaan Jumalaan pahuuden verhona. He kerskuivat olevansa Aabrahamin poikia, mutta hylkäsivät Jeesuksen, Aabrahamin Siemenen ja Jehovan valitseman Messiaan. (Matteus 23:37–39; Johannes 8:39–47; Apostolien teot 2:36; Galatalaisille 3:16.) ”Jumalan Israel” ei kokonaisuutena osoittaudu samalla tavoin uskottomaksi (Galatalaisille 6:16). Mutta kuka tahansa yksityinen kristitty, joka aiheuttaa hengellistä tai moraalista saastutusta, saa lopulta kuritusta tai jopa epäsuotuisan tuomion. Me kaikki olemme vastuullisia sen suhteen, miten käytämme kristillistä vapauttamme.

22. Mikä ilo tulee niiden osaksi, jotka käyttävät kristillistä vapauttaan ollakseen Jumalan orjia?

²² Miten paljon parempi onkaan olla Jumalan orja ja samalla todella vapaa. Vain Jehova suo sellaisen vapauden, jolla on todellista merkitystä. Sananlasku sanoo: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananlaskut 27:11.) Käyttäkäämme kristillistä vapauttamme Jehovan kunniaksi. Silloin elämällämme on merkitystä, tuotamme mielihyvää taivaalliselle Isällemme ja olemme lopulta niiden joukossa, jotka nauttivat Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta.

Osaatko selittää?

◻ Kuka ainoastaan on todella vapaa?

◻ Mitä vapauksia Aadamilla ja Eevalla oli, ja miksi he menettivät ne?

◻ Mitä vapauksia israelilaisilla oli, kun he noudattivat Jehovan kanssa tekemäänsä liittoa?

◻ Mitä vapauksia tuli niille, jotka ottivat Jeesuksen vastaan?

◻ Miten jotkut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet menettivät kristillisen vapautensa tai käyttivät sitä väärin?

[Kuva s. 13]

Jeesuksen antama vapaus oli paljon parempi kuin mikään vapaus, jonka ihminen voi suoda