Toivo auttaa voittamaan epätoivon
Nykysuomen sanakirjan mukaan epätoivo on ”toivottomuutta” eli sitä, ettei ole ”mitään toivoa”. Epätoivon voittamiseksi tarvitaan siis selvästikin toivoa!
Kovaosainen ihminen, jonka on pakko elää kadulla, ei vaivu täysin epätoivon valtaan, jos hänellä on toivoa paremmasta. Jopa nekin, jotka kärsivät lääkärintutkimuksessa todetusta depressiosta, voivat toivon avulla saada rohkeutta ja voimaa kestää. Mutta toivon täytyy olla luotettava! Mitä se merkitsee?
Toivon perusta
Ajattelehan, mitä tapahtui patriarkka Aabrahamin vaimolle Saaralle. Lähes 90-vuotiaana hän oli yhä lapseton, ja jo paljon aikaisemmin hän oli menettänyt kaiken toivonsa saada koskaan lasta. Mutta kun hänen miehensä oli 99-vuotias, Jehova toisti vuosia aiemmin antamansa lupauksen – Aabraham todella saisi ”siemenen” eli perillisen. Aabraham tiesi, että tämä lupaus oli luotettava. Kuvittelehan vain, kuinka onnellinen Saaran on täytynyt olla, kun tuo ihmeellinen aika koitti ja hän synnytti Iisakin! (1. Mooseksen kirja 12:2, 3; 17:1–4, 19; 21:2.) Aabrahamin luottamus Jumalaan ei ollut turha, kuten apostoli Paavali selitti: ”Jumalan lupauksen tähden hän [Aabraham] ei horjunut epäuskossa, vaan tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta, antoi Jumalalle kunnian.” (Roomalaisille 4:20.)
Kirjoittaessaan aikansa juutalaisille, joista oli tullut kristittyjä, Paavali osoitti, että he voisivat kahdesta järkevästä syystä luottaa Jumalan lupaukseen pelastuksesta, jonka he voisivat saada Jeesuksen kautta. Viitaten Jumalan Aabrahamille antamaan lupaukseen ja valaan, jonka Hän siinä yhteydessä esitti, apostoli todistelee: ”Ihmiset vannovat suuremman kautta, ja heidän valansa on kaiken kiistelyn loppu, koska se on heille laillinen tae. Tällä tavoin kun Jumala päätti osoittaa runsaammin lupauksen perillisille neuvopäätöksensä muuttumattomuuden, hän puuttui asioihin valalla, jotta me, jotka olemme paenneet turvaan, saisimme kahden muuttumattoman asian välityksellä, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, voimakasta rohkaisua tarttuaksemme eteemme asetettuun toivoon.” (Heprealaisille 6:16–18.) Jumalan lupaukset ovat todellakin tosia ja luotettavia. Jehova on kaikkivaltias ja ainutlaatuisen kykenevä takaamaan sen, että hänen oma sanansa käy toteen.
Toivo – ”sekä varma että luja”
Paavali kirjoitti, että kristillinen toivo on ”sekä varma että luja” (Heprealaisille 6:19). Paavali tiesi, mistä hänen toivonsa oli lähtöisin. Hän selittää: ”Se [toivo] ulottuu esiripun sisäpuolelle.” Mitä se merkitsee? Paavali ilmeisestikin viittasi tässä muinaiseen Jerusalemin temppeliin. Siinä oli ”kaikkein pyhin” -osasto, joka erotettiin rakennuksen muista osista verholla (2. Mooseksen kirja 26:31, 33; Matteus 27:51). Kirjaimellinen Jerusalemin temppeli on tietenkin hävitetty jo kauan sitten. Mikä siis on tämän ”kaikkein pyhimmän” vastine nykyään?
Itse taivas, jossa Jumala on valtaistuimellaan! Paavali selitti tätä sanoessaan, että Jeesus ylösnousemisensa jälkeen ”ei mennyt käsin tehtyyn [Jerusalemin temppelissä sijaitsevaan] pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme” (Heprealaisille 9:24). Kristillinen toivo, joka auttaa meitä taistelemaan epätoivoa vastaan, ei siksi riipu ihmispoliitikoista, vaan se perustuu taivaalliseen järjestelyyn. Toivomme kohdistuu Häneen, jonka Jumala on määrännyt tehtäväänsä, Jeesukseen Kristukseen, joka antoi elämänsä lunnaiksi meidän syntiemme puolesta ja joka nyt toimii Jumalan edessä meidän hyväksemme (1. Johannes 2:1, 2). Lisäksi, kuten tämän lehden palstoilla on toistuvasti osoitettu, juuri tämän Jeesuksen on Jumala asettanut hallitsemaan taivaallisen valtakuntansa Kuninkaana, jossa tehtävässä Jeesus on toiminut vuodesta 1914 lähtien. Tämä taivaallinen Valtakunta tulee pian poistamaan kaiken sen, mikä tekee niin monet epätoivoisiksi.
Toivo – ”sielun ankkuri”
Saadakseen lukijansa vakuuttuneiksi siitä, että heidän Jeesuksen kautta saatava pelastuksensa on varma, Paavali käytti hyväkseen analogiaa, vastaavuutta. ”Tämä toivo”, hän selitti, ”on meillä kuin sielun ankkuri” (Heprealaisille 6:19).
Ankkurit olivat hyvin tuttuja Paavalin kaltaisille matkustajille. Muinaiset ankkurit muistuttivat hyvin paljon nykyisiä vastineitaan. Ne oli usein tehty raudasta, ja niissä oli kaksi hammasmaista merenpohjaan tarttuvaa uloketta. Ollessaan vuoden 58 tienoilla matkalla Roomaan Paavalin laiva joutui vaaraan ajautua karille. Kun veden syvyys kaiken aikaa väheni, merimiehet ”heittivät perästä neljä ankkuria”. Niiden ansiosta laiva selvisi myrskystä. (Apostolien teot 27:29, 39, 40, 44.)
Mitä sinun täytyy sitten tehdä saadaksesi toivosi varmaksi kuin ankkuri, jotta selviytyisit taloudellisista vaikeuksista, fyysisistä sairauksista, tunne-elämän ongelmista tai mistä tahansa muista sinua kohtaavista ”myrskyistä”? Varmistaudu ensiksikin siitä, että Raamatun lupaukset ovat luotettavia. ”Varmistautukaa kaikesta.” (1. Tessalonikalaisille 5:21.) Esimerkiksi kun Jehovan todistajat ensi kerran puhuvat kanssasi, kuuntele heitä. Jos he käyvät asuinalueellasi vain harvoin, voit löytää heitä lähimmästä valtakunnansalista. Sinua ei pakoteta liittymään heihin, mutta sinua kannustetaan ottamaan vastaan ilmainen raamatuntutkistelukurssi, joka järjestetään pidettäväksi missä ja milloin tahansa sinulle sopii.
Sellainen tutkistelu saa sinut vakuuttuneeksi siitä, että Jumalasta ”tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Tulet oppimaan, että Jumalan valtakunta, jonka kuninkaana on Jeesus Kristus, tulee pian poistamaan turmeluksen ja eriarvoisuuden, jotka tekevät niin monet nykyään epätoivoisiksi. Tämän Valtakunnan alaisuudessa maa ennallistetaan paratiisiksi, ja Jumala antaa ikuisen elämän niille, jotka häntä rakastavat (Psalmi 37:29; Ilmestys 21:4). Se on todella suurenmoinen toivo!
Lue Raamattua huolellisesti nähdäksesi, että tämä toivo on tosi. Ponnistele sitten kehittääksesi läheisen henkilökohtaisen suhteen Jumalaan; tule Aabrahamin tavoin hänen ystäväkseen (Jaakob 2:23). Koska Jehova on ”rukouksen Kuulija”, kerro hänelle huolenaiheistasi. Kun lähestyt häntä vilpittömästi, rukouksesi auttaa sinua keventämään taakkojasi ja voittamaan epätoivosi. Jumalan henki saattaa jopa avata tien sinua ahdistavan tilanteen muuttamiseen. (Psalmi 55:23; 65:2, UM; 1. Johannes 5:14, 15.)
”Pitäkää kiinni”
Suositettuaan toisille opetuslapsille sitä, että he varmistautuisivat kaikesta, Paavali lisäsi: ”Pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” (1. Tessalonikalaisille 5:21.) Yksi keino tämän tekemiseksi on olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka myös pitävät kiinni kristillisestä toivosta. Viisas kuningas Salomo varoitti: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” (Sananlaskut 13:20.) Älä anna ennakkoluuloisuuden tai ujouden estää itseäsi etsimästä hyvää seuraa. Esimerkiksi Jehovan todistajien keskuudessa on sellaisia, joilla menneisyydessä ei ollut toivoa. Mutta kun he tutkivat Raamattua ja lisäksi olivat uskontoveriensa onnellisessa seurassa, heidän suhteensa Jehovaan vahvistui ja he saivat luotettavan, ankkurinkaltaisen toivon. Auttaako tällainen menettely todellakin voittamaan epätoivon? Kyllä varmasti.
Otetaanpa esimerkiksi Annmarien tapaus. Hän joutui epätoivon valtaan jouduttuaan kärsimään kovaa kohtelua aviomiehensä taholta. ”Päätin lopettaa elämäni”, hän selittää, ”mutta jostakin syystä päätin rukoilla Jumalaa ensin. Muistan sanoneeni, että ’miksi et voi auttaa minua? Olen niin kauan pannut toivoni sinuun, mutta en ole saanut mitään apua.’ Lopettaessani rukoukseni ajattelin, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, ja siksi voisin yhtä hyvin olla kuollut. Samalla hetkellä ovelle koputettiin. Päätin jättää koputuksen huomiotta toivoen, että olipa ovella kuka tahansa, hän lähtisi lopulta pois.
”Koputus jatkui, ja se alkoi vaivata minua. Pyyhin kyyneleeni ja menin ovelle nähdäkseni, kuka siellä on. Toivoin pääseväni hänestä pian eroon voidakseni toteuttaa suunnitelmani. Mutta”, Annmarie sanoo, ”kiitos Jehovan, niin ei käynyt, sillä kun avasin oven, sen takana seisoi kaksi naista. Taisin olla hyvin sekavassa mielentilassa, enkä oikeastaan ymmärtänyt paljonkaan siitä, mitä he sanoivat. Mutta he tarjosivat minulle kirjaa, joka selittäisi, että elämällä on tarkoitus. Juuri sitä tarvitsin saadakseni takaisin elämänhaluni.” Hänen vieraansa järjestivät niin, että hänen kanssaan alettiin tutkia säännöllisesti Raamattua. Annmarie oppi, miten päästä Jumalan ystäväksi. Se puolestaan antoi hänen elämälleen tarkoituksen. Nyt hän auttaa toisia kasvattamaan luottamustaan Jumalaan.
Ehkä olet toivonut epätoivon lakkaavan kuitenkaan tajuamatta, mitä kaikkea asiaan liittyy. Mutta oletko joskus rukoillut: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”? Silloin olet rukoillut, että Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva Jumalan valtakunta tulisi ja poistaisi kaiken sen, mikä saa monet oikeasydämiset ihmiset epätoivon valtaan. (Matteus 6:10.) Kun tutkit henkilökohtaisesti Raamattua ja olet säännöllisesti sellaisten seurassa, joilla on kanssasi sama luottamus, otteesi vahvistuu siitä toivosta, että Jehovan valtakunta tulee ja tekee maastamme paratiisin (1. Timoteukselle 6:12, 19). Tämä on se loistoisa toivo, jota tämä lehti julistaa jokaisessa numerossaan. Vaali innokkaasti tätä toivoa voidaksesi taistella epätoivoa vastaan. Toivo ei todellakaan johda pettymykseen (Roomalaisille 5:5).
[Kuva s. 7]
Raamatun tutkiminen antaa meille toivon, joka on kuin ”sielun ankkuri”