Seuranpitotilaisuudet – ilon saaminen, ansojen karttaminen

”Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa.” (SAARNAAJA 2:24.)

1. Miten Jumalan ohjaus auttaa hänen kansaansa ajanvietteen ollessa kyseessä?

JEHOVAN ohjaus hyödyttää suuresti hänen palvelijoitaan. Voimme havaita tämän ajanvietteen alueella. Hänen opastuksensa auttaa kristittyjä karttamaan äärimmäisyyksiin menemistä. Jotkut kiihkouskovaiset, jotka vaativat noudattamaan ankaraa linjaa pukeutumisessa ja käytöksessä, pitävät miltei kaikkea miellyttävää synnillisenä. Toisaalta useimmat ihmiset tavoittelevat nautintoja silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa Jehovan lakien ja periaatteiden kanssa (Roomalaisille 1:24–27; 13:13, 14; Efesolaisille 4:17–19).

2. Miten Jumalan suhtautuminen ajanvietteeseen tuli esille jo varhain?

² Miten on sitten Jumalan kansan laita? Monet Raamatun tutkimista aloittelevat ovat yllättyneitä saadessaan tietää Jumalan todellisuudessa luoneen ihmiset siten, että he pystyvät nauttimaan elämästä. Hän antoi ensimmäisille vanhemmillemme työtä tehtäväksi – ei kuitenkaan sellaista masentavaa raadantaa, joka on leimannut useimpien epätäydellisten ihmisten elämää. (1. Mooseksen kirja 1:28–30.) Ajattelehan niitä lukuisia tervehenkisiä tapoja, joilla kaikki paratiisimaassa elävät voisivat iloita. Kuvittelehan, kuinka hyvillä mielin he katselisivat villieläimiä, jotka eivät uhkaisi heidän turvallisuuttaan, ja monia erilaisia jokapäiväiseen elämänpiiriin kuuluvia kotieläimiä. Millaisia aterioita he saisivatkaan ”kaikkinaisista puista, ihanista nähdä ja hyvistä syödä”! (1. Mooseksen kirja 2:9; Saarnaaja 2:24.)

3–5. a) Mikä tulisi olla ajanvietteen tarkoitus? b) Miksi voimme olla varmoja siitä, ettei Jumala koettanut estää israelilaisia iloitsemasta?

³ Tuota kaikkea voidaan pitää eräänlaisena ajankuluna, jonka tarkoitus olisi paratiisissa aivan sama kuin nytkin: virkistää ja antaa uusia voimia edessä olevaan tuottoisaan toimintaan (työntekoon). Ajanviete on hyödyllistä silloin kun se saa aikaan tämän. Merkitseekö tämä sitä, että tosi palvojien elämään voi kuulua ajanvietettä, vaikkakaan he eivät vielä elä paratiisissa? Kyllä. Kirjassa Insight on the Scriptures sanotaan Jehovan muinaisen kansan ajanvietteestä seuraavaa:

⁴ ”Raamatussa ei kerrota kovinkaan paljon israelilaisten huvituksista ja ajanvietteestä. Siinä osoitetaan kuitenkin, että niitä pidettiin sekä sopivina että toivottavina, kunhan ne vain olivat sopusoinnussa kansan uskonnollisten periaatteitten kanssa. Pääasiallisia rentoutumiskeinoja olivat soittaminen, laulaminen, tanssiminen, keskustelut ja jotkin pelit. Arvoitusten ja vaikeitten kysymysten esittämistä pidettiin suuressa arvossa. (Tu 14:12.)” (Osa 1, sivu 102.)

⁵ Kun Daavid palasi voittajana, heprealaisnaiset soittivat luuttuja ja tamburiineja juhliessaan (hepr. sa·ḥaqʹ) (1. Samuelin kirja 18:6, 7, UM). Tuon heprealaisen sanan perusmerkitys on ’nauraa’, ja joissakin käännöksissä puhutaan ”hauskaa pitävistä naisista” (Byington, Rotherham, The New English Bible). Liitonarkkia siirrettäessä ”Daavid ja koko Israelin huone juhlivat Jehovan edessä kaikenlaisin – – soittimin” (UM). Daavidin vaimolla Miikalilla ei ollut tasapainoista näkemystä, sillä hän vastusti sitä, että Daavid oli mukana huvittelemassa. (2. Samuelin kirja 6:5, 14–20.) Jumala ennusti Babylonista palaavien pakkosiirtolaisten iloitsevan samalla tavalla (Jeremia 30:18, 19; 31:4; vrt. Psalmi 126:2).

6. Miten Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset auttavat meitä saamaan oikean näkemyksen ajanvietteestä?

⁶ Meidänkin tulisi pyrkiä suhtautumaan tasapainoisesti ajanvietteeseen. Ymmärrämmekö esimerkiksi sen, ettei Jeesus ollut askeetti? Hän käytti aikaa virkistävään aterioimiseen muun muassa Leevin laittamissa ”suurissa vastaanottopidoissa”. Kun jotkut omahyväiset ihmiset arvostelivat Jeesusta syömisen ja juomisen vuoksi, hän ei voinut hyväksyä heidän näkemyksiään eikä tapojaan. (Luukas 5:29–31; 7:33–36.) Palauta mieleesi myös se, että hän sekä oli läsnä häissä että teki oman osansa juhlallisuuksien onnistumiseksi (Johannes 2:1–10). Jeesuksen velipuoli Juudas mainitsee kristittyjen järjestäneen ”rakkaudenaterioita”, joilla puutteenalaiset ilmeisesti saattoivat syödä ja nauttia miellyttävästä, rentouttavasta seurasta (Juudas 12).

Seuranpitotilaisuuksien oikea aika ja paikka

7. Miten Jumalan sanassa kannustetaan suhtautumaan tasapainoisesti ajanvietteeseen?

⁷ Saarnaajan 10:19:ssä puhutaan myötämielisesti siitä, kuinka ”hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän”. Tämä ei kuulosta siltä, että ajanviete on ilman muuta väärää tai pahaa. Samassa kirjassa sanotaan kuitenkin: ”Kaikella on määräaika – –. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.” (Saarnaaja 3:1, 4.) Vaikkei Raamatussa tuomita sopivaa ajanvietettä, siellä esitetään meille muistutuksia. Meitä neuvotaan muun muassa pitämään seuranpitotilaisuudet omalla paikallaan, niin että niiden aika ja määrä ovat sopivia. Siellä varoitetaan meitä myös ansoista, joita usein liittyy suuriin seuranpitotilaisuuksiin. (2. Timoteukselle 3:4.)

8, 9. Miksi ajan, jota elämme, ja Jumalan meille antaman tehtävän tulisi vaikuttaa vapaa-ajan viettoomme?

⁸ Huomasimme, että Babylonista palaavat juutalaiset – joilla oli paljon kovaa työtä tehtävänään – rentoutuivat iloisesti yhdessä. Jeremia oli kuitenkin aiemmin sanonut, ettei hän ”istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa” (Jeremia 15:17). Jumala oli antanut hänelle tehtäväksi levittää sanomaa lähestyvästä rangaistuksesta, joten hänen ei ollut aika pitää hauskaa.

⁹ Kristityille on nykyään annettu tehtäväksi julistaa Jumalan toivonsanomaa sekä hänen tuomionsa Saatanan pahaa järjestelmää vastaan (Jesaja 61:1–3; Apostolien teot 17:30, 31). Pitäisi siksi olla selvää, ettei meidän tulisi antaa ajanvietteen vallata huomattavaa sijaa elämästämme. Voimme valaista asiaa hyppysellisellä suolaa tai jotakin erikoismaustetta, joka lisää ruoan makua. Kaataisitko maustetta niin paljon, että se hukuttaisi itse ruoan maun? Et todellakaan. Johanneksen 4:34:ssä ja Matteuksen 6:33:ssa olevien Jeesuksen sanojen mukaan meidän ensisijaisena huolenamme – varsinaisena ruokanamme – tulisi olla Jumalan tahdon tekeminen. Virkistäytyminen on siis kuin mauste. Sen tulisi piristää ja vahvistaa, ei uuvuttaa tai saada meitä täysin valtoihinsa.

10. Miksi meidän kaikkien pitäisi tarkastella uudelleen sitä, kuinka paljon käytämme aikaa huvitteluun?

¹⁰ Pysähdyhän kuitenkin harkitsemaan seuraavaa: Eivätkö useimmat ihmiset sanoisikin omistavansa kohtuullisesti aikaa ja huomiota ajanvietteeseen? Jos he olisivat toista mieltä, he olisivat oikaisseet toimintaansa. Eikö meidän kaikkien pitäisikin tämän perusteella pysähtyä vakavasti ja vilpittömästi erittelemään sitä, millainen asema viihteellä todellisuudessa on elämässämme? Olisiko se vaivihkaa saattanut tulla meille melko tärkeäksi? Esimerkiksi avaammeko automaattisesti television aina kotiin tultuamme? Onko meillä tapana varata paljon aikaa huvitteluun joka viikko, esimerkiksi kaikki perjantai- tai lauantai-illat? Olisimmeko pettyneitä, jos me tuon ajan tullessa olisimme kotona eikä meillä olisi tiedossa mitään virkistystä? Vielä kaksi kysymystä mietittäväksi: Huomaammeko kutsujen jälkeisenä päivänä juhlineemme niin myöhään tai matkustaneemme niin kaukaa, ettemme kenties jaksa osallistua kristilliseen palvelukseen tai tehdä työnantajallemme kunnollista työpäivää? Jos vapaa-ajan vietollamme on silloin tällöin tai usein tällaiset seuraukset, niin voidaanko sen sanoa olevan todella sopivaa ja tasapainoista? (Vrt. Sananlaskut 26:17–19.)

11. Miksi on sopivaa luoda silmäys ajanvietteemme luonteeseen?

¹¹ Meidän voi olla hyvä myös luoda silmäys ajanvietteemme luonteeseen. Jumalan palvelijana oleminen ei takaa sitä, että ajanvietteemme on sopivaa. Mietihän sitä, mitä apostoli Pietari kirjoitti voidelluille kristityille: ”Riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisissa epäjumalanpalveluksissa.” (1. Pietari 4:3.) Hän ei ikään kuin heristänyt sormeaan eikä syyttänyt veljiään siitä, että he jäljittelivät maailman ihmisten toimintaa. Kristittyjen on kuitenkin erittäin tärkeää olla valppaita (siihen aikaan ja nykyään), koska vahingollisen viihteen ansaan voi helposti langeta. (1. Pietari 1:2; 2:1; 4:7; 2. Pietari 2:13.)

Huomaa valppaasti ansat

12. Millaista ansaa tähdennetään Pietarin 1. kirjeen 4:3:ssa?

¹² Millaista ansaa meidän pitäisi varoa? Pietari mainitsi ”liiallisen viininkäytön, mässäilyt, juomingit”. Muuan saksalainen kommentaattori selitti, että tässä käytetyt kreikkalaiset sanat ”soveltuvat pääasiallisesti juhlissa juomiseen”. Eräs sveitsiläinen professori kirjoitti sellaisten tapojen olleen yleisiä tuohon aikaan: ”Kuvaus varmasti sopii järjestettyihin seuranpitotilaisuuksiin tai jopa joidenkin ryhmien säännöllisiin kokoontumisiin, joissa harjoitettiin kuvailtuja häpeällisiä toimintoja.”

13. Miten alkoholinkäyttö seuranpitotilaisuuksissa on koitunut ansaksi? (Jesaja 5:11, 12.)

¹³ Alkoholijuomien tarjoileminen suurissa seuranpitotilaisuuksissa on saanut monet lankeamaan ansaan. Ei ole kysymys siitä, että Raamatussa kiellettäisiin näiden juomien kohtuullinen käyttäminen, sillä asia ei ole niin. Tästä on todisteena muun muassa se, että Jeesus teki viiniä Kaanan häissä. Siellä ei varmasti juotu liikaa, sillä Jeesus karttoi juomarien seuraa Jumalan neuvon mukaisesti (Sananlaskut 23:20, 21). Pohdihan kuitenkin tätä yksityiskohtaa: noiden pitojen ohjaaja sanoi, että muissa pidoissa tarjoiltiin ensin hyvää viiniä ja huonompilaatuista sitten, kun väki päihtyi (Johannes 2:10). Oli siis tavallista, että juutalaiset juopuivat häissä, joissa oli runsaasti viiniä tarjolla kaikille.

14. Miten kristityt isännät voisivat välttää alkoholijuomien tarjoilemisessa piilevän ansan?

¹⁴ Niinpä jotkut kristityt isännät ovat päättäneet tarjota viiniä, olutta ja muita alkoholijuomia vain siinä tapauksessa, että he voivat itse valvoa, mitä heidän vierailleen tarjoillaan tai mitä nämä juovat. Jos ryhmä on edellä mainittujen juutalaisten häiden tavoin niin suuri, ettei isäntä pysty suoranaisesti valvomaan sitä, runsas alkoholitarjoilu voi koitua vaaralliseksi ansaksi. Läsnä saattaisi olla sellainen ihminen, joka on taistellut juomisensa kanssa ja voittanut tuon ongelman. On ymmärrettävää, että yleinen, säännöstelemätön alkoholitarjoilu voisi houkutella hänet juomaan kohtuuttomasti, mikä pilaisi tilaisuuden kaikilta. Eräs saksalainen valvoja, joka on perheenisä, totesi, että hänen perheensä hyötyi toisten uskovien miellyttävästä seurasta kutsuilla. Hän lisäsi kuitenkin, että aina silloin kun olutta oli runsaasti tarjolla, oli ehdottomasti suurempi vaara syntyä ongelmia.

15. Miten seuranpitotilaisuuksia voidaan valvoa asianmukaisesti?

¹⁵ Kaanan häissä oli ”pitojen ohjaaja” (Johannes 2:8). Tämä ei merkitse sitä, että perheen, jonka luona on vieraita aterioimassa tai muuten kylässä, täytyisi nimetä joku ohjaajaksi. Aviomies olisi tällöin vastuussa tilaisuuden valvomisesta. Mutta jos ryhmä muodostuu kahdestakin perheestä tai se on jokseenkin suuri, tulisi olla selvää, että joku on vastuussa siitä, mitä tapahtuu. Monet vanhemmat tarkistavat tämän, kun heidän poikansa tai tyttärensä kutsutaan seuranpitotilaisuuteen. He ottavat yhteyttä kutsujen isäntään ja kysyvät, kuka valvoo koko tilaisuutta ja on läsnä loppuun saakka. Kristityt vanhemmat ovat jopa muuttaneet omaa aikatauluaan voidakseen olla saapuvilla, niin että sekä iäkkäät että nuoret voisivat nauttia keskinäisestä toveruudesta.

16. Millaisia harkinnan arvoisia näkökohtia liittyy kutsujen kokoon?

¹⁶ Vartiotorni-seuran Kanadan-haaratoimistosta kirjoitetaan seuraavaa: ”Muutamat vanhimmat ovat ymmärtäneet seuranpitotilaisuuksien koon rajoittamista koskevan neuvon tarkoittavan sitä, että suuret häät ovat vastoin tuota neuvoa. He ovat päätelleet, että jos meitä neuvotaan pitämään seuranpitotilaisuutemme pieninä voidaksemme hallita ne, olisi väärin kutsua 200 tai 300 ihmistä hääjuhlaan.”a Sen sijaan että korostettaisiin liikaa jotakin mielivaltaista läsnäolijamäärää, päähuomio tulisi keskittää asianmukaisen valvonnan järjestämiseen, olipa ihmisiä koolla millainen määrä tahansa. Se, minkä verran Jeesus teki viiniä, osoittaa, että Kaanan häissä oli melkoisesti väkeä, mutta ilmeisesti tuota tilaisuutta valvottiin sopivasti. Joitakin muita tuolloin pidettyjä juhlia ei valvottu; ne ovat saattaneet olla liian suuria, jotta niitä olisi voitu valvoa kunnolla. Mitä suuremmat kutsut, sitä suurempi haaste, koska kohtuuttomuuteen taipuvaisten heikompien on silloin helpompi saada kannatusta mielipiteilleen. He voivat edistää kyseenalaista toimintaa tilaisuuksissa, joita ei valvota. (1. Korinttolaisille 10:6–8.)

17. Miten kristillistä tasapainoa voidaan ilmaista suunniteltaessa kutsuja?

¹⁷ Seuranpitotilaisuuden suunnittelu ja valmisteleminen liittyvät sen kunnolliseen valvontaan. Tämä ei edellytä jonkin iskevän teeman keksimistä, mikä tekisi tilaisuudesta ainutlaatuisen tai ikimuistoisen mutta mikä merkitsisi maailmallisten juhlien, esimerkiksi pukutanssiaisten tai naamiaisten, jäljittelemistä. Voitko kuvitella uskollisten israelilaisten suunnitelleen Luvatussa maassa juhlaa, jossa he kaikki olisivat pukeutuneet egyptiläisten tai muunmaalaisten pakanoiden tavoin? Olisivatko he suunnitelleet tanssivansa aistillisia tansseja, jotka olisivat saattaneet olla suosittuja pakanoiden parissa, tai kuuntelevansa ehkä viimeistä huutoa olevaa rajua musiikkia? Muinoin Siinainvuorella he todellakin lankesivat silloisessa Egyptissä kenties laajalle levinneen, suositun musiikin ja tanssin ansaan. Tiedämme, kuinka Jumala ja hänen kypsä palvelijansa Mooses suhtautuivat tuollaiseen huvitteluun. (2. Mooseksen kirja 32:5, 6, 17–19.) Näin ollen yhdessäolotilaisuuden isännän tai valvojan tulisi harkita, lauletaanko tai tanssitaanko siellä; jos lauletaan ja tanssitaan, hänen tulisi pitää huolta siitä, että toiminta on sopusoinnussa kristillisten periaatteiden kanssa (2. Korinttolaisille 6:3).

18, 19. Mikä syvällinen opetus liittyy siihen, että Jeesus oli kutsuttu häihin, ja miten voisimme soveltaa tätä?

¹⁸ Lopuksi muistamme sen, että ”Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli – – kutsuttu häihin” (Johannes 2:2). Yksityinen kristitty tai perhe voi toki muitta mutkitta mennä toisten luokse viettämään miellyttävää, rakentavaa aikaa. Mutta kokemus osoittaa, että sen ratkaiseminen etukäteen, keitä tulee järjestettyihin yhdessäolotilaisuuksiin, auttaa ehkäisemään ongelmien syntymistä. Eräs Tennesseen osavaltiossa Yhdysvalloissa asuva vanhin tähdensi juuri tätä. Hän on kasvattanut poikia ja tyttäriä, jotka ovat nyt kokoajanpalvelijoita. Ennen kuin hän tai hänen vaimonsa otti kutsun vastaan tai antoi lapsille luvan mennä juhliin, hän oli yhteydessä isäntään sen varmistamiseksi, että etukäteen oli päätetty, keitä tilaisuuteen tulee. Hänen perheensä varjeltui ansoilta, joita jotkut ovat kohdanneet kaikille avoimissa huvitilaisuuksissa, olipa kyseessä ateria, retki tai liikunnan harrastaminen, esimerkiksi pallopelin pelaaminen.

¹⁹ Jeesus ei pitänyt suotavana kutsua koolle vain sukulaisia, vanhoja ystäviä, samanikäisiä tai samanlaisessa taloudellisessa asemassa olevia (Luukas 14:12–14; vrt. Job 31:16–19; Apostolien teot 20:7–9). Jos mietit huolellisesti, keitä haluat kutsua, on helpompi pyytää mukaan eri-ikäisiä kristittyjä, jotka elävät erilaisissa olosuhteissa (Roomalaisille 12:13; Heprealaisille 13:2). Jotkut heistä saattaisivat olla hengellisesti heikkoja tai uusia, jotka voivat hyötyä kypsien kristittyjen seurasta (Sananlaskut 27:17).

Ajanvietteen oikea paikka

20, 21. Miksi ajanvietteellä voi sopivasti olla oma paikkansa elämässämme?

²⁰ Jumalaapelkäävinä ihmisinä meidän on sopivaa olla kiinnostuneita ajanvietteestämme ja tuntea huolta siitä, että se on kunnollista ja että käytämme siihen tasapainoisesti aikaa (Efesolaisille 2:1–4; 5:15–20). Saarnaajan kirjan henkeytetty kirjoittaja ajatteli näin: ”Minä ylistin iloa, koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.” (Saarnaaja 8:15.) Tällaiset tasapainoiset nautinnot voivat virkistää ruumista ja auttaa keventämään nykyisessä asiainjärjestelmässä monesti eteen tulevia ongelmia ja pettymyksiä.

²¹ Tätä valaisee se, mitä muuan australialainen tienraivaaja kirjoitti vanhalle ystävälleen: ”Jokin aika sitten teimme oikein mukavan retken. Meitä lähti viitisenkymmentä ystävää lähellä Ferlachia sijaitsevalle pienelle järvelle. Veli B–– ajoi pakettiautollaan saattueen etunenässä, ja hänellä oli mukanaan kolme grilliä, telttatuoleja, pöytiä ja jopa pöytätennispöytä. Nautimme retkestä suunnattomasti. Eräällä sisarella oli harmonikka matkassaan, joten Valtakunnan laulut raikuivat usein. Veljet, nuoret ja vanhat, iloitsivat toveruudesta.” Tällä sisarella oli mukavia muistoja hyvin valvotusta virkistäytymisestä, johon ei liittynyt esimerkiksi kohtuuttoman juomisen tai irstaan käytöksen ansoja (Jaakob 3:17, 18).

22. Mikä varoitus meidän kaikkien tulisi pitää mielessämme nauttiessamme yhdessäolosta toisten kanssa?

²² Paavali kehotti meitä varomaan, ettemme anna periksi epätäydellisen lihan haluille emmekä edes suunnittele sellaista, mikä asettaisi meidät alttiiksi houkutuksille (Roomalaisille 13:11–14). Tähän sisältyy seuranpitotilaisuuksien suunnitteleminen. Kun sovellamme hänen neuvoaan suunnitellessamme niitä, voimme karttaa tilanteita, jotka ovat vieneet muutamat hengelliseen haaksirikkoon (Luukas 21:34–36; 1. Timoteukselle 1:19). Valitsemme sen sijaan viisaasti tervehenkistä virkistäytymistä, joka auttaa meitä säilyttämään suhteemme Jumalaan. Näin voimme hyötyä seuranpitotilaisuuksista, joita voidaan pitää Jumalan hyvinä lahjoina (Saarnaaja 5:18).

[Alaviitteet]

Mitä olemme oppineet?

◻ Millainen tasapainoinen näkemys Raamatussa on esitetty hauskan pitämisestä seuranpitotilaisuuksissa?

◻ Miksi tulisi harkita ajanvietteen luonnetta ja siihen käytettyä aikaa?

◻ Muun muassa mitä kristitty isäntä voi tehdä varoakseen ansoja?

◻ Miten sopiva ja tasapainoinen ajanviete voi hyödyttää kristittyjä?

[Kuva s. 18]

Kutsujen isännän tai ohjaajan vastuulla on pitää huolta siitä, etteivät vieraat joudu ansaan