Raamatun hepreankielinen mallikäsikirjoitus

ENNEN Kuolleenmeren kirjakääröjen löytymistä vuonna 1947 varhaisimmat tunnetut Raamatun hepreankieliset käsikirjoitukset – muutamia lyhyitä katkelmia lukuun ottamatta – olivat 800-luvun lopun ja 1000-luvun väliseltä ajalta. Tuosta ajasta on kulunut töin tuskin tuhat vuotta. Merkitseekö se sitä, että Raamatun heprealainen teksti oli epävarma ennen vuotta 1947? Miksi vanhoja heprealaisia käsikirjoituksia oli niin vähän?

Tarkastelemme jälkimmäistä kysymystä ensin. Ortodoksisessa juutalaisessa järjestelmässä kaikki sellaiset Raamatun heprealaiset käsikirjoitukset, joita pidettiin liian kuluneina edelleen käytettäväksi, kätkettiin synagogan varastohuoneeseen genizaan. Sinne kerääntyneet kuluneet käsikirjoitukset otettiin myöhemmin esiin ja haudattiin. Juutalaiset toimivat näin, jotta heidän pyhiä kirjoituksiaan ei häväistäisi tai käytettäisi väärin. He olivat huolissaan tästä, koska käsikirjoituksissa esiintyi tetragrammi, Jumalan pyhää nimeä edustavat heprealaiset kirjaimet, joita on jo 1600-luvulta asti vastannut suomen kielessä sana ”Jehova”.

”Kruunu”

Muinainen heprealainen teksti on suurimmaksi osaksi säilynyt aivan samanlaisena varhaisajoista saakka. On olemassa esimerkiksi tärkeä hepreankielinen käsikirjoitus nimeltään Keter ’Kruunu’, johon alun perin sisältyivät kaikki Raamatun heprealaisten kirjoitusten eli ns. Vanhan testamentin kirjat. Sitä säilytettiin huolellisesti ikivanhan pienen juutalaisyhdyskunnan vanhimmassa synagogassa Syyrian Aleppossa, pääosin islamilaisessa kaupungissa. Tämä käsikirjoitus oli aiemmin jätetty karaiittijuutalaisten haltuun Jerusalemiin, mutta ristiretkeläiset anastivat sen itselleen vuonna 1099. Myöhemmin käsikirjoitus saatiin takaisin, ja se vietiin Kairon vanhaan kaupunginosaan Egyptiin. Se kulkeutui viimeistään 1400-luvulla Aleppoon ja tuli myöhemmin tunnetuksi Aleppon koodeksina. Tätä ainakin vuodelta 930 peräisin olevaa käsikirjoitusta pidettiin nimensä mukaisesti masoreettisen oppineisuuden ”kruununa”. Se valaisee aivan esimerkillisesti sitä, miten huolellisesti Raamatun teksti välitettiin, ja siksi sitä voidaan todella sanoa hepreankieliseksi mallikäsikirjoitukseksi.

Lähempänä nykyaikaa tuon huomattavan käsikirjoituksen vartijat, pelätessään taikauskoisesti pyhän esineensä häpäisyä, eivät sallineet oppineiden tutkia sitä. Tutkijoita varten ei voitu julkaista edes näköispainosta, sillä vain yksi tuon käsikirjoituksen lehti oli onnistuttu valokuvaamaan.

Kun englantilaiset vetäytyivät Palestiinasta vuonna 1948, Aleppossa syttyi juutalaisia vastaan mellakoita, jolloin heidän synagogansa poltettiin. Tuo arvokas koodeksi katosi, ja sen arveltiin tuhoutuneen. Millainen yllätys siksi olikaan, kun kymmenisen vuotta myöhemmin saatiin tietää, että suunnilleen kolme neljännestä siitä oli säilynyt ja kuljetettu salaa Syyriasta Jerusalemiin. Lopulta vuonna 1976 siitä julkaistiin erinomainen monivärinen 500 kappaleen näköispainos.

Mestarityö

Miksi tämä käsikirjoitus on sitten niin tärkeä? Siksi, että hyvin maineikas heprealaisen Raamatun jäljentämiseen ja sen tekstin välittämiseen erikoistunut oppinut Aharon ben Ašer oli noin vuoteen 930 mennessä korjannut sen alkuperäisen konsonanttitekstin ja varustanut sen vokaali- ja lukumerkeillä. Se oli siksi mallikoodeksi, standardi, vähemmän kokeneille Raamatun kirjoitusten tuleville jäljentäjille.

Alun perin se käsitti 380 foliota (760 sivua), ja kullekin pergamenttisivulle oli tavallisesti kirjoitettu kolme palstaa. Nyt siinä on 294 foliota, ja siitä puuttuu suurin osa Pentateukkia ja koodeksin loppuosa, joka käsittää Valitusvirret, Korkean veisun sekä Danielin, Esterin, Esran ja Nehemian kirjat. Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viitelaitos (engl.) käyttää siitä lyhennettä ”Al” (Joosua 21:37, alaviite). Moses Maimonides (jonka kuva on ohessa), maineikas keskiajalla 1100-luvulla elänyt juutalainen oppinut, sanoi Aleppon koodeksia parhaimmaksi, minkä hän on koskaan nähnyt.a

Käsin 1200–1400-luvuilla kopioidut heprealaiset tekstit olivat yhdistelmätekstejä, joissa oli käytetty hyväksi kahden huomattavan masoreettisuvun, Ben Ašerin ja Ben Naftalin, masoreettisia tekstejä. Jakob ben Haijim valmisti 1500-luvulla tämän yhdistelmätekstin pohjalta painotekstin heprealaista Raamattua varten, ja siitä tuli seuraaviksi 400 vuodeksi lähes kaikkien heprealaisten painettujen Raamattujen pohjateksti.

Kun Biblia Hebraicasta (heprealainen painettu teksti) valmistettiin kolmas painos vuonna 1937, siinä käytettiin hyväksi Ben Ašerin tekstiä, joka löytyi Venäjällä säilytettävästä käsikirjoituksesta nimeltään Leningradin koodeksi B 19^A. Tämä käsikirjoitus on peräisin vuodelta 1008. Jerusalemin heprealainen yliopisto aikoo julkaista ajan mittaan koko Aleppon koodeksin hepreankielisen tekstin yhdessä kaikkien muiden tärkeiden käsikirjoitusten ja käännösten, myös Kuolleenmeren kirjakääröjen, tekstien kanssa.

Se Raamatun teksti, jota me nykyään käytämme, on luotettava. Jumala henkeytti sen, ja taitavat kirjanoppineet välittivät sen pikkutarkasti vuosisatojen mittaan. Näiden jäljentäjien äärimmäinen huolellisuus käy ilmi verrattaessa Kuolleenmeren luota vuonna 1947 löydettyä Jesajan kirjaa masoreettiseen tekstiin. Paljastuneet erot ovat hämmästyttävän harvalukuisia, vaikka Kuolleenmeren kirjakäärö on yli tuhat vuotta vanhempi kuin vanhin jäljellä oleva masoreettinen Raamattu. Lisäksi se, että Aleppon koodeksi on nyt tutkijoiden käytössä, antaa vielä enemmän syytä luottaa Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstin oikeaperäisyyteen. Todellakin, ”meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti” (Jesaja 40:8).

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 28]

Raamattumuseo, Münster

[Kuvan lähdemerkintä s. 29]

Jewish Division; The New York Public Library; Astor, Lenox and Tilden Foundations