Koulutusta raamatullisina aikoina
”Opettakaa ne lapsillenne.” (5. MOOSEKSEN KIRJA 11:19.)
1. Mikä osoittaa, että Jehova on kiinnostunut palvelijoidensa opettamisesta?
JEHOVA on suuri Opettaja. Hän ei ole koskaan jättänyt palvelijoitaan tietämättömyyteen. Hän on aina ollut halukas jakamaan heille tietoa. Hän opettaa heille tahtoaan ja teitään. Lukemattomien vuosituhansien ajan hänen rinnallaan oli vain hänen ainosyntyinen Poikansa, joka sai alituisesti opetusta Jumalan ”mestarityöntekijänä” (Sananlaskut 8:30, UM). Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi: ”Puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut.” (Johannes 8:28.) Elihu tarkoitti, että Jumala on verraton Opettaja, kun hän kysyi: ”Kuka on hänen kaltaisensa opettaja?” (Job 36:22.) Profeetta Jesaja sanoi, että Jehova on kansansa ”suuri Opettaja”, ja ennusti: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran [”Jehovan”, UM] opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” (Jesaja 30:20, UM; 54:13.) Epäilemättä Jehova haluaa älykkäiden luomustensa saavan valistusta ja hyvää koulutusta.
Patriarkkojen antama koulutus
2, 3. a) Miten uskolliset patriarkat suhtautuivat lastensa opettamiseen, ja millaisia ohjeita Jehova antoi Aabrahamille? b) Mikä suurenmoinen tarkoitus oli niiden ohjeiden takana, jotka koskivat Aabrahamin jälkeläisten opettamista?
2 Yksi perheenpään tärkeimmistä etuoikeuksista patriarkaalisina aikoina oli omien lasten ja oman huonekunnan opettaminen. Jumalan palvelijoille lasten opettaminen oli uskonnollinen velvollisuus. Jehova sanoi palvelijastaan Aabrahamista: ”Minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.” (1. Mooseksen kirja 18:19.)
3 Tämä jumalallinen lausunto osoittaa, että Jehova piti koulutusta erittäin tärkeänä. Jumala käski Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia opettamaan perheelleen Hänen vanhurskaista ja oikeudenmukaisista menettelytavoistaan, niin että tulevat sukupolvet voisivat pysyä Jehovan teillä. Jehova täyttäisi näin lupauksensa, jotka koskivat Aabrahamin siementä ja maan ”kaikkien kansakuntien” siunaamista (1. Mooseksen kirja 18:18; 22:17, 18).
Israelin opetusjärjestelmä
4, 5. a) Miten Israelin opetusjärjestelmä erosi muiden kansojen vastaavanlaisista järjestelmistä? b) Mikä toinen tärkeä eroavuus hahmotellaan Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa, ja mikä epäilemättä vaikutti osaltaan tähän eroon?
4 Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Muinaisessa Israelissa annetun koulutuksen ymmärtämiseksi on pääasiallisena lähteenä käytettävä Raamattua.” Jehova käytti Moosesta Israelin ensimmäisenä ihmisopettajana (5. Mooseksen kirja 1:3, 5; 4:5). Mooses ilmoitti kansalle Jehovalta saamansa sanat (2. Mooseksen kirja 24:3). Niinpä Jumala oli todellisuudessa Israelin ensisijainen Opettaja. Tämä itsessään on syy siihen, että Israelin opetusjärjestelmä erosi muiden kansojen vastaavanlaisista järjestelmistä.
5 Samassa lähdeteoksessa selitetään: ”Mesopotamiassa ja Egyptissä korkeampi koulutus tai kirjatieto oli muodollista ja rajoittui kirjuriluokkaan, kuten taas ei näytä olleen laita Israelissa. Ero johtui epäilemättä siitä, että heprealaiset käyttivät yksinkertaisempaa aakkosiin perustuvaa kirjoitusjärjestelmää. – – Ei tule jättää huomiotta sitä, miten tärkeää aakkosten käyttöön perustuva kirjoittaminen on ollut koulutuksen historialle. Se merkitsi erottautumista Egyptin, Mesopotamian ja toisella vuosituhannella vaikuttaneen Kanaanin maan perinteisistä kirjurikulttuureista. Se että joku osasi lukea ja kirjoittaa, ei ollut enää yksinomaan merkki siitä, että kuului ammattimaisten kirjurien ja pappien luokkaan, joka oli perehtynyt hyvin vaikeatajuiseen nuolenpää- ja hieroglyfikirjoitukseen.”
6. Mitä todisteita Raamatussa on siitä, että Israel oli luku- ja kirjoitustaitoinen kansa jo aivan historiansa alkuajoista lähtien?
6 Raamatussa esitetään todisteita siitä, että Israel oli luku- ja kirjoitustaitoinen kansa. Ennen kuin israelilaiset edes astuivat Luvattuun maahan, heitä käskettiin kirjoittamaan Jehovan lait talojensa pihtipieliin ja portteihin (5. Mooseksen kirja 6:1, 9; 11:20; 27:1–3). Vaikka tämä käsky oli epäilemättä kuvaannollinen, sillä ei varmastikaan olisi ollut merkitystä keskivertoisraelilaiselle, ellei hän olisi osannut lukea ja kirjoittaa. Muun muassa Joosuan 18:9:ssä ja Tuomarien kirjan 8:14:ssä osoitetaan, että Mooseksen ja Joosuan kaltaisten johtajien lisäksi myös muut osasivat kirjoittaa kauan ennen kuin Israeliin perustettiin kuningaskunta (2. Mooseksen kirja 34:27; Joosua 24:26).
Opetusmenetelmiä
7. a) Ketkä Raamatun mukaan antoivat israelilaislapsille perusopetusta? b) Mitä muuan ranskalainen raamatunoppinut kertoo?
7 Israelilaislapset alkoivat saada opetusta sekä isältään että äidiltään ollessaan hyvin nuoria (5. Mooseksen kirja 11:18, 19; Sananlaskut 1:8; 31:26). Raamatunoppinut E. Mangenot kirjoitti ranskankielisessä Raamatun sanakirjassa: ”Heti kun lapsi oppi puhumaan, hänelle opetettiin joitakin katkelmia Laista. Hänen äitinsä toisti jotakin jaetta; kun lapsi osasi sen, äiti antoi hänelle toisen opeteltavaksi. Myöhemmin lasten käsiin annettiin kirjoitettuina jakeet, jotka he jo osasivat ulkomuistista. Näin heidät tutustutettiin lukemiseen, ja kun he olivat kasvaneet, he voivat jatkaa uskonnollisten asioiden oppimistaan lukemalla ja mietiskelemällä Herran lakia.” (Dictionnaire de la Bible.)
8. a) Mitä yksinkertaista opetusmenetelmää Israelissa käytettiin, mutta mitä tärkeitä tunnuspiirteitä siihen sisältyi? b) Millaisia muistamista helpottavia keinoja käytettiin?
8 Tämä antaa ymmärtää, että opetusmenetelmänä käytettiin yksinkertaisesti ulkolukua. Jumalan lakiin liittyvien asioiden sekä sen, miten hän kohteli kansaansa, oli juurruttava sydämeen (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Niitä oli mietiskeltävä (Psalmi 77:12, 13). Nuoria ja vanhoja autettiin muistamaan asioita ulkoa käyttämällä erilaisia muistamista helpottavia keinoja. Näitä olivat muun muassa aakkosellinen akrostikon, jossa psalmin perättäiset jakeet alkavat eri kirjaimella aakkosjärjestyksessä (samaan tapaan kuin Sananlaskujen 31:10–31:ssä), alkusointu (sanat alkavat samalla kirjaimella tai äänteellä) ja numeroiden käyttö, esimerkiksi Sananlaskujen 30. luvun loppuosassa. On kiinnostavaa, että jotkut oppineet ajattelevat muinaisesta Geseristä löydetyn kalenterin – joka on yksi vanhimmista esimerkeistä muinaisheprean kirjoittamisesta – olleen jonkun koulupojan muistiharjoitus.
Opetusohjelma
9. a) Mikä oli tärkeällä sijalla israelilaislasten opetusohjelmassa? b) Mitä eräässä Raamatun tietokirjassa sanotaan vuosittaisten juhlien aikana annettavasta opetuksesta?
9 Israelissa annettava opetus ei supistunut lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun. Yksi tärkeä oppiaine oli historia. Olennaisena osana opetusohjelmaa oli sen oppiminen, miten ihmeellisillä tavoilla Jehova oli toiminut kansansa hyväksi. Näitä historiallisia tosiasioita täytyi opettaa sukupolvesta sukupolveen (5. Mooseksen kirja 4:9, 10; Psalmi 78:1–7). Vuosittaisten juhlien vietto antoi perheenpäälle oivallisen tilaisuuden opettaa lapsiaan (2. Mooseksen kirja 13:14; 3. Mooseksen kirja 23:37–43). Eräässä Raamatun tietokirjassa sanotaan tästä: ”Heprealaislapset saivat kotona valmennusta isältä ja hän selitti heille juhlien merkityksen, ja näin lapsille opetettiin, miten Jumala oli ilmoittanut itsensä heille menneisyydessä, miten heidän oli elettävä omana aikanaan ja millaisia Jumalan lupaukset olivat Hänen kansansa tulevaisuuden suhteen.” (The International Standard Bible Encyclopedia.)
10. Millaista käytännön valmennusta annettiin tytöille? Entä pojille?
10 Vanhempien antamaan opetukseen sisältyi käytännön valmennus. Tytöille opetettiin talousasioihin liittyviä taitoja. Sananlaskujen viimeisessä luvussa osoitetaan, että oli olemassa monia erilaisia kotitöitä, muun muassa kehräämistä, kutomista, ruoanvalmistusta, kaupankäyntiä ja yleistä taloudenhoitoa. Pojille opetettiin tavallisesti isän ammatti, olipa se sitten maanviljelyä, jotakin kauppaan liittyvää tai jokin käsityöläisammatti. Myöhempinä aikoina juutalaisilla rabbeilla oli tapana sanoa: ”Joka ei opeta pojalleen hyödyllistä ammattia, kasvattaa hänestä varkaan.”
11. Mistä käy esille Israelissa annetun opetuksen perimmäinen tarkoitus, ja mikä läksy tässä on nuorille nykyään?
11 Israelissa käytettyjen opetusmenetelmien hengellinen syvällisyys käy ilmi läpi Sananlaskujen kirjan. Siinä osoitetaan, että tarkoituksena oli opettaa ”kokemattomille” sellaisia yleviä asioita kuin viisautta, kuria, ymmärrystä, ymmärtäväisyyttä, oikeudentuntoa, terävänäköisyyttä, tietoa ja ajattelukykyä – kaikkia näitä ”Jehovan pelossa” (Sananlaskut 1:1–7; 2:1–14, UM). Siinä korostetaan niitä vaikuttimia, jotka voivat saada jonkun Jumalan nykyisen palvelijan hankkimaan lisää koulutusta.
Papit, leeviläiset ja profeetat
12. Ketkä vanhempien lisäksi osallistuivat Israelin kansan opettamiseen, ja mikä on ”laiksi” käännetyn heprealaisen sanan perusmerkitys?
12 Sen lisäksi että vanhemmat antoivat perusopetusta, Jehova koulutti kansaansa pappien, ei-papillisia tehtäviä hoitavien leeviläisten, ja profeettojen välityksellä. Siunatessaan viimeistä kertaa Leevin sukukuntaa Mooses sanoi: ”He opettavat sinun säädöksiäsi Jaakobille ja Israelille sinun lakiasi.” (5. Mooseksen kirja 33:8, 10.) Niinpä heprean kielen sana ”laki” (tō·rahʹ) on johdettu juurisanasta, jonka verbimuoto tarkoittaa ’osoittaa’, ’opettaa’, ’ohjata’. Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Niinpä sanan [torah] merkitys on ’opetus’, ’oppi’ tai ’ohje’.”
13. Miksi Israelin laki erosi muiden kansojen oikeusjärjestelmistä?
13 Tämäkin erotti israelilaiset muista kansoista ja jopa nykyajan kansoista. Poliittisilla kansoilla on nykyään lakikokoelmia, joista tavallinen kansa tuntee vain osan. Kun ihmiset joutuvat ristiriitaan lain kanssa, heidän täytyy maksaa korkeita palkkioita lakimiehille saadakseen nämä puolustamaan itseään. Oikeustieteelliset tiedekunnat ovat nimenomaan tälle alalle vihkiytyneitä varten. Mutta Israelissa Jumala kertoi Lain välityksellä, miten hän halusi kansaansa kuuluvien palvelevan häntä ja elävän sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Toisin kuin muiden kansojen lakikokoelmiin siihen sisältyi rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan (3. Mooseksen kirja 19:18; 5. Mooseksen kirja 6:5). Laki oli kaukana persoonattomasta sääntökokoelmasta. Siinä oli oppeja, opetuksia ja ohjeita sellaista elämäntapaa varten, joka täytyi oppia.
14. Mikä oli yksi syy siihen, että Jehova hylkäsi leeviläisen papiston? (Malakia 2:7, 8.)
14 Pysyessään uskollisina papit ja leeviläiset täyttivät velvollisuutensa opettaa kansaa. Useimmiten papit kuitenkin laiminlöivät tehtävänsä kouluttaa kansaa. Sekä papeille että kansalle oli koituva tuhoisia seurauksia siitä, että Jumalan lakia ei opetettu tarpeeksi. 700-luvulla eaa. Jehova ennusti: ”Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa [”tuntemustani”, UM] vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon [”tuntemukseni”, UM], hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.” (Hoosea 4:6.)
15. a) Keitä Jehova herätti opettajiksi Israeliin pappien lisäksi, ja mitä muuan raamatunoppinut kirjoitti heidän osastaan opettajina? b) Mitä lopulta tapahtui Israelille ja Juudalle sen tähden, että ne hylkäsivät Jehovan tuntemuksen ja tiet?
15 Pappien lisäksi Jehova herätti opettajiksi myös profeettoja. Me luemme: ”Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien näkijäin, kautta ja sanonut: ’Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä annoin teidän isillenne ja jonka minä olen teille ilmoittanut palvelijaini, profeettain, kautta.’” (2. Kuningasten kirja 17:13.) Ranskalainen raamatunoppinut Roland de Vaux kirjoitti profeettojen osasta opettajina seuraavaa: ”Myös profeettojen tehtävänä oli opettaa kansaa; tämä oli vähintäänkin yhtä suuri osa heidän tehtävästään kuin tulevaisuuden ennustaminen. Ja henkeytetty profetoiminen antoi heidän saarnaamiselleen Jumalan sanalla olevan vaikutusvallan. Kuningaskunnan aikana profeetat olivat varmasti kansan uskonnollisia ja moraalisia opettajia; ja voimme vielä lisätä, että he olivat sen parhaita opettajia, vaikkei heitä aina kuunneltukaan.” Koska papit ja leeviläiset eivät olleet antaneet asianmukaista opetusta ja koska israelilaiset eivät kuunnelleet Jehovan profeettoja, he hylkäsivät Jehovan tiet. Samaria joutui assyrialaisille vuonna 740 eaa., ja babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin vuonna 607 eaa.
Koulutus pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen
16, 17. a) Mihin koulutusohjelmaan Daniel ja hänen kolme toveriaan pakotettiin? b) Miten heidän oli mahdollista käydä läpi tämä babylonialainen valmennus ja siitä huolimatta pysyä uskollisina Jehovalle?
16 Kymmenkunta vuotta ennen Jerusalemin tuhoa kuningas Nebukadnessar vei kuningas Joojakinin ja joukon ruhtinaita ja ylimyksiä Babyloniaan (2. Kuningasten kirja 24:15). Heidän joukossaan oli Daniel ja kolme muuta nuorta ylimystä (Daniel 1:3, 6). Nebukadnessar käski näiden neljän käydä kolme vuotta kestävän valmennuskurssin, jolla heille opetettiin ”kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä”. Lisäksi heille annettiin ”jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi”. (Daniel 1:4, 5.) Tämä saattoi olla vaarallista monestakin syystä. Opetusohjelmaan kuului todennäköisesti muutakin kuin vain kolmivuotinen kielikurssi. Tässä esiintyvän sanan ”kaldealaiset” on ajateltu tarkoittavan ”ei babylonialaisia kansana vaan oppineiden muodostamaa luokkaa” (The Soncino Books of the Bible). Danielin kirjaa käsittelevässä selitysteoksessaan C. F. Keil sanoo: ”Danielille ja hänen tovereilleen oli määrä opettaa kaldealaisten pappien ja oppineiden viisautta, jota opetettiin Babylonian kouluissa.” Kuninkaallisen ruoan nauttiminen saattoi heidät myös siihen vaaraan, että he rikkoisivat Mooseksen laissa määrättyjä ruokavaliota koskevia rajoituksia. Miten heille kävi?
17 Neljän nuoren jalosukuisen juutalaisen puhemiehenä Daniel teki heti selväksi, etteivät he söisi eivätkä joisi vastoin omaatuntoaan (Daniel 1:8, 11–13). Jehova siunasi tätä lujaa asennetta ja pehmitti vastuussa olevan babylonialaisen virkailijan sydämen (Daniel 1:9, 14–16). Kaikkien neljän elämässä myöhemmin sattuneet tapahtumat todistavat kiistatta, että heidän kolme vuotta kestäneet babylonialaista kulttuuria koskeneet pakolliset opintonsa eivät horjuttaneet heidän syvää rakkauttaan Jehovaa ja hänen puhdasta palvontaansa kohtaan (Daniel 3. ja 6. luku). Jehova teki mahdolliseksi sen, että he selviytyivät vahingoittumattomina tästä pakollisesta kolmivuotisesta uppoutumisesta babylonialaiseen korkeampaan koulutukseen. ”Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet. Ja kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä vertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä koko hänen valtakunnassaan oli.” (Daniel 1:17, 20.)
18. Mihin koulutusohjelmaan Juudassa ryhdyttiin Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen?
18 Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen Esra ryhtyi suureen opetustyöhön. Hän oli pappi, joka ”oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta” (Esra 7:10). Tässä häntä auttoivat leeviläiset, jotka ”opettivat kansalle lakia” (Nehemia 8:7). Esra oli raamatunoppinut ja ”taitava jäljentäjä” eli kirjuri (Esra 7:6, UM). Kirjuriluokasta tuli huomattava juuri hänen aikanaan.
Rabbien koulut
19. Mikä opettajien luokka oli ilmaantunut Israeliin siihen mennessä, kun Jeesus tuli maan päälle, ja mitä tärkeitä syitä oli siihen, etteivät hän ja hänen opetuslapsensa ryhtyneet hankkimaan juutalaista korkeampaa koulutusta?
19 Jeesuksen ilmaantuessa maan päälle kirjureista eli kirjanoppineista oli tullut opettajien valiojoukko, joka oli mieltynyt enemmän perinteisiin kuin Jumalan sanan tosi opetuksiin. Nämä opettajat halusivat itseään kutsuttavan ”rabbiksi”, josta oli tullut ’minun suurtani (erinomaistani)’ tarkoittava kunnioitusta ilmaiseva nimitys (Matteus 23:6, 7, viitelaitos [engl.], alaviite). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kirjanoppineet liitetään usein fariseuksiin, joista jotkut olivat itse lainopettajia (Apostolien teot 5:34). Jeesus syytti kumpaakin ryhmää siitä, että ne tekivät Jumalan sanan pätemättömäksi perinteensä takia ja opettaessaan ”ihmisten käskyjä oppeina” (Matteus 15:1, 6, 9). Ei ihme, ettei Jeesus eivätkä useimmat hänen opetuslapsistaankaan saaneet opetusta rabbien kouluissa (Johannes 7:14, 15; Apostolien teot 4:13; 22:3).
20. Mitä tämä raamatunaikaista koulutusta koskenut tarkastelu on osoittanut meille, ja mikä ilmaisee, että Jehovan palvelijat tarvitsevat koulutusta?
20 Tämä yleiskatsaus raamatullisten aikojen koulutukseen on osoittanut, että Jehova on kansansa suuri Opettaja. Mooseksen välityksellä Jumala järjesti Israeliin tehokkaan opetusjärjestelmän. Pitkän ajan kuluttua kehittyi kuitenkin juutalainen korkeampaa koulutusta antava järjestelmä, joka opetti Jumalan sanan vastaisia asioita. Vaikka Jeesus ei käynytkään sellaisia juutalaisia kouluja, hän oli kuitenkin vertaansa vailla oleva Opettaja (Matteus 7:28, 29; 23:8; Johannes 13:13). Hän antoi myös opetuslastensa tehtäväksi opettaa jopa asiainjärjestelmän päättymiseen saakka (Matteus 28:19, 20). Tämän tekemiseksi heidän olisi oltava hyviä opettajia ja näin ollen he tarvitsisivat koulutusta. Miten tosi kristittyjen tulisi siksi suhtautua koulutukseen nykyään? Tätä kysymystä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Muistitesti
◻ Miksi voimme olla varmoja siitä, että Jehova on kiinnostunut palvelijoidensa opettamisesta?
◻ Missä suhteessa Israelin opetusjärjestelmä oli erilainen kuin muiden kansojen vastaavanlaiset järjestelmät?
◻ Millaista opetusta israelilaislapset saivat?
◻ Millaisia opetusmenetelmiä Israelissa käytettiin?
◻ Miksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät käyneet korkeampaa koulutusta antavia juutalaisia kouluja?
[Kuva s. 14]
Pakollisen koulutuksen saaminen Babyloniassa ei kääntänyt Danielia ja hänen tovereitaan pois Jehovasta