Oppinut mies

”TE NÄETTE kutsumisenne, veljet, ettei ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta, ei monta voimallista, ei monta jalosukuista.” (1. Korinttolaisille 1:26.) Kuten nämä sanat osoittavat, on olemassa vaara uppoutua maailmalliseen viisauteen tai korkean yhteiskunnallisen aseman hankkimiseen. Tällaiset seikat voivat estää ihmistä ottamasta vastaan hyvän uutisen (Sananlaskut 16:5; Markus 10:25).

Paavalin päivinä jotkut lihalliselta kannalta katsoen viisaat kuitenkin ottivat vastaan totuuden, ja yksi heistä oli Paavali itse. Paavali, joka oli korkeasti oppinut ja nähtävästi lähtöisin huomattavasta perheestä, oli innokas evankelista. Näin hän osoitti, että tämän maailman etuoikeutetutkin voivat palvella Jehovaa, jos heidän sydämentilansa on oikea. He voivat jopa käyttää maailmassa hankkimiaan tietoja ja taitoja Jehovan palveluksessa. (Luukas 16:9.)

Syntyperäinen tarsolainen

Paavali syntyi Tarsoksessa, ”tunnetussa kaupungissa”, joksi hän sitä myöhemmin kuvaili (Apostolien teot 21:39). Todennäköisesti juuri siellä hän oppi kieliä – varsinkin kreikkaa –, mistä oli hänelle korvaamatonta hyötyä lähetystyössä. Asuessaan Tarsoksessa Paavali tutustui paitsi juutalaisten tapoihin, myös pakanoiden kulttuuriin, minkä ansiosta hän saattoi myöhemmin toimia kansojen apostolina. Hän osasi kertoa totuudesta tavalla, jonka he saattoivat ymmärtää. (1. Korinttolaisille 9:21.) Tarkastelehan esimerkiksi hänen ateenalaisille pitämäänsä puhetta, joka on Apostolien tekojen 17. luvussa. Siinä hän taitavasti yhdisti totuutta koskevaan esitykseensä viittauksia ateenalaiseen uskontoon ja jopa katkelman erään runoilijan teoksesta.

Rooman kansalainen

Paavalilla oli vielä eräs maailmallinen etu. Hän oli Rooman kansalainen, mitä hän myös käytti hyvän uutisen edistämiseen. Filippissä häntä ja hänen tovereitaan piestiin, ja heidät vangittiin ilman oikeudenkäyntiä. Oli laitonta kohdella näin Rooman kansalaista, ja kun Paavali huomautti tästä viranomaisille, he päästivät hänet vapaaksi ja sallivat hänen palvella paikallista seurakuntaa, ennen kuin hän lähti seuraavaan määräpaikkaansa. (Apostolien teot 16:37–40.)

Kun Paavali myöhemmin joutui puolustautumaan maaherra Festuksen edessä, hän käytti hyväkseen Rooman kansalaisuuttaan ja vetosi itseään vastaan esitettyjen syytösten vuoksi keisariin. Niinpä hän puolusti hyvää uutista Rooman maailmanvallan korkeimman vallanpitäjän edessä. (Apostolien teot 25:11, 12; Filippiläisille 1:7.)

Paavali sai käytännöllistä valmennusta, josta oli myöhemmin hyötyä. Todennäköisesti hänen isänsä opetti hänet valmistamaan telttoja. Tämän ansiosta hän saattoi elättää itsensä kokoajanpalvelijana silloinkin, kun varoja oli vähän. (Apostolien teot 18:1–3.) Hän sai lisäksi erittäin ankaran uskonnollisen kasvatuksen. Hänet kasvatettiin ”fariseukseksi, fariseusten pojaksi” (Apostolien teot 23:6). Hän tosiaan opiskeli Gamalielin, yhden maineikkaimman juutalaisen opettajan, jalkojen juuressa (Apostolien teot 22:3). Tällainen koulutus, jota voidaan ehkä verrata johonkin korkeatasoiseen yliopisto-opetukseen nykyään, viittaa siihen, että hänen perheensä oli melko huomattava.

Oikea näkemys

Taustansa ja koulutuksensa vuoksi Paavalilla olisi ollut edessään loistava tulevaisuus ja hyvät edellytykset päästä pitkälle juutalaisuudessa. Kuitenkin sen jälkeen, kun Paavali oli hyväksynyt sen, että Jeesus oli Messias, hänen tavoitteensa muuttuivat. Kirjeessään filippiläisille hän luetteli joitakin aikaisempia maailmallisia etujaan ja sanoi: ”Niitä asioita, jotka olivat minulle voittoja, olen pitänyt tappiona Kristuksen vuoksi. Minähän muuten pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi.” (Filippiläisille 3:7, 8.)

Tämä oppinut mies ei pohtinut kaipausta tuntien sitä, mitä kaikkea hän olisi voinut tehdä maailmallisella koulutuksellaan, eikä hän myöskään yrittänyt herättää toisissa pelonsekaista kunnioitusta ”suurella oppineisuudellaan” (Apostolien teot 26:24; 1. Korinttolaisille 2:1–4). Sen sijaan hän pani kaiken uskonsa Jehova Jumalaan ja viittasi aikaisempiin odotteisiinsa seuraavin sanoin: ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 3:13, 14.) Paavali arvosti hengellisiä asioita.

Tästä huolimatta Paavali käytti aikaisempaa valmennustaan Jehovan palveluksessa. Kun hän sanoi juutalaisista: ”Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta”, hän puhui omasta kokemuksestaan (Roomalaisille 10:2). Uskontoaan harjoittavana fariseuksena hänellä tosiaan oli intoa Jumalan ja Raamatun puolesta. Paavalin tultua kristityksi hänen intoaan ohjasi täsmällinen tieto, ja hän saattoi käyttää aikaisempaa valmennustaan vanhurskaaseen tarkoitukseen. Esimerkiksi Heprealaiskirjeessä hän käytti israelilaisten historian ja temppelipalveluksen tarkkaa tuntemustaan osoittaakseen kristillisen palvontajärjestelmän paremmuuden.

Nykyäänkin jotkut lihalliselta kannalta katsoen viisaat ottavat vastaan hyvän uutisen. Kaikenlaisia oppiarvoja saavuttaneet ihmiset samoin kuin monien erilaisten ammattien harjoittajat ovat omaksuneet totuuden ja käyttäneet aikaisempaa valmennustaan Jehovan palveluksessa. Onpa kristityillä millainen maallinen koulutus tahansa, he eivät koskaan unohda sitä, että ratkaisevimmat pätevyysvaatimukset ovat hengellisiä. Nämä ovat ”tärkeämpiä asioita”, koska ne voivat johdattaa meidät ikuiseen elämään (Filippiläisille 1:10).