Vanhimmat – palauttakaa toisia kohdalleen lempeyden hengessä

AIDON kristityn sydäntä voidaan verrata hyvää hedelmää tuottavaan hengelliseen puutarhaan. Siellä kukoistavat yleensä rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys ja itsehillintä. Ja mikseivät kukoistaisi? Nämähän ovat pyhän hengen hedelmiä, jota henkeä Jehova antaa vihkiytyneille palvelijoilleen. (Galatalaisille 5:22, 23.) Jokaisen kristityn, joka haluaa pitää sydämensä puutarhan taivaallista Isäänsä miellyttävänä paikkana, täytyy kuitenkin taistella jatkuvasti perisynnistä johtuvia rikkaruohoja vastaan. (Roomalaisille 5:5, 12.)

Silloin tällöin käy niin, että jonkun jumalisen ihmisen epätäydellisessä sydämessä alkaa kasvaa jotakin ei-toivottua. Siihen asti hänellä on saattanut olla erinomainen hengellinen maine. Mutta sitten syntyy jokin ongelma, joka johtuu mahdollisesti epäterveellisestä seurasta tai epäviisaasta ratkaisusta. Miten seurakunnan vanhimmat voivat antaa hengellistä apua tällaiselle ihmiselle?

Apostolinen neuvo

Auttaessaan hairahtunutta kristittyä vanhinten tulee noudattaa apostoli Paavalin neuvoa: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” (Galatalaisille 6:1.) Kun palvojatoverimme on ottanut ”jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä”, vanhinten velvollisuus on tarjota apua mahdollisimman pian.

Mitä ihmisen kohdalleen palauttaminen merkitsee? Tässä käytetty kreikkalainen sana (ka·tar·tiʹzō) merkitsee ”saattaa oikeaan linjaan”. Samaa sanaa käytetään puhuttaessa verkkojen kunnostamisesta (Matteus 4:21). Se tarkoittaa myös sijoiltaan menneen jäsenen kohdalleen asettamista. Lääkäri tekee tämän varovaisesti välttääkseen aiheuttamasta potilaalleen tarpeetonta tuskaa. Samoin kun veljeä tai sisarta autetaan tulemaan oikealle hengelliselle linjalle, tulee toimia varovaisesti, tahdikkaasti ja myötätuntoisesti.

Vanhimmat antavat todisteen omasta hengellisyydestään ilmaisemalla lempeyden henkeä yrittäessään palauttaa jonkun kohdalleen. Lempeämielinen Jeesus käsittelisi sellaiset asiat varmasti lempeästi (Matteus 11:29). Vanhinten pitää ilmaista tätä ominaisuutta harha-askeleen ottanutta Jehovan palvelijaa kohtaan, sillä he itsekin voivat vastoin tahtoaan langeta yllättäen syntiin. Näin voi käydä tulevaisuudessa, jollei niin ole jo sattunut menneisyydessä.

Näiden hengellisesti pätevien miesten tulee rakkaudellisesti ”kantaa” palvojatovereidensa ”taakkoja”. Vanhimmat ovat tosiaan ottaneet sydämenasiakseen auttaa veljeä tai sisarta taistelemaan Saatanaa, kiusauksia, lihan heikkouksia ja synnistä aiheutuvia vastoinkäymisiä vastaan. Tämä on varmasti yksi tapa, jolla kristitty valvoja voi ”täyttää – – Kristuksen lain” (Galatalaisille 6:2).

Miehet, joilla todella on hengellisiä edellytyksiä, ovat nöyriä, ja he tajuavat, että ”jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään” (Galatalaisille 6:3). Yrittivätpä vanhimmat kuinka kovasti tahansa tehdä sitä, mikä on oikein ja hyödyllistä, he eivät silti yllä täydellisen ja lämmintä myötätuntoa ilmaisevan Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, tasolle. Heidän tulee siitä huolimatta tehdä parhaansa.

Vanhimmat tietävät, että olisi väärin moittia palvojatoveria ylimielisesti, omahyväisesti. Jeesus ei varmasti toimisi siten. Hänhän antoi elämänsä ei vain ystäviensä, vaan jopa vihollistensakin puolesta! Vanhimmat pyrkivät ilmaisemaan samanlaista rakkautta yrittäessään auttaa veljiä tai sisaria voittamaan vaikeutensa sekä saattaa heidät lähemmäksi taivaallista Isäänsä ja hänen vanhurskaita normejaan. Mitkä ovat joitakin niistä askeleista, jotka auttavat vanhimpia palauttamaan palvojatoverinsa kohdalleen?

Hyödyllisiä askeleita

Turvautukaa rukoillen Jehovaan samalla kun puhutte ja toimitte lempeämielisesti. Jeesus oli lempeämielinen, rukoili hartaasti taivaalliselta Isältään ohjausta ja toimi aina häntä miellyttävällä tavalla (Matteus 21:5; Johannes 8:29). Vanhinten tulee toimia samalla tavoin yrittäessään palauttaa harha-askeleen ottanutta kohdalleen. Lempeämielisenä alipaimenena vanhin ei uhkaile, vaan puhuu rohkaisevasti ja rakentavasti. Keskustelun aikana hän pyrkii luomaan sellaisen ilmapiirin, jossa apua tarvitseva kristitty voi tuntea olonsa mahdollisimman miellyttäväksi esittäessään ajatuksiaan. Sydämellinen alkurukous on suureksi avuksi tässä suhteessa. Kun jollekulle annetaan lempeää neuvontaa, hänen on paljon helpompi ottaa se vastaan, jos hän tietää, että hänen neuvojansa haluaa Jeesuksen tavoin toimia Jumalaa miellyttävällä tavalla. Loppurukous luultavasti painaa neuvottavan mieleen, kuinka tärkeää hänen on soveltaa rakkaudellisesti ja lempeämielisesti annettuja neuvoja.

Kun rukous on pidetty, kiittäkää häntä vilpittömästi. Kiitos voi koskea neuvottavan erinomaisia ominaisuuksia, esimerkiksi huomaavaisuutta, luotettavuutta tai ahkeruutta. Huomio voidaan kiinnittää siihen uskolliseen palvelukseen, jota hän on suorittanut Jehovalle mahdollisesti useiden vuosien ajan. Näin osoitamme, että välitämme hänestä ja Kristuksen ominaisuuksia jäljitellen kunnioitamme häntä. Jeesus antoi Tyatiran seurakunnalle lähettämänsä viestin aluksi kiitosta sanomalla: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kestävyytesi ja että sinun viimeaikaiset tekosi ovat useammat kuin entiset.” (Ilmestys 2:19.) Nämä sanat saivat tuon seurakunnan jäsenet vakuuttumaan siitä, että Jeesus oli selvillä heidän hyvistä teoistaan. Vaikka seurakunnalla oli puutteensa – se suvaitsi ”Iisebelin” vaikutusta –, muissa piirteissä sillä meni hyvin, ja Jeesus halusi noiden veljien ja sisarten tietävän, ettei heidän innokas toimintansa ollut jäänyt huomaamatta. (Ilmestys 2:20.) Samoin vanhintenkin tulee antaa kiitosta, kun siihen on syytä.

Älkää käsitelkö harha-askelta ankarammin kuin olosuhteet vaativat. Vanhinten täytyy suojella Jumalan laumaa ja pitää hänen järjestönsä puhtaana. Vanhin tai kaksi voi kuitenkin käsitellä harkintansa mukaan jotkin hengelliset harha-askeleet, jotka vaativat voimakasta neuvontaa; aina ei tarvita oikeuskomiteaa pitämään kuulustelua. Monesti kristityn harha-askel johtuu inhimillisestä heikkoudesta eikä tahallisesta pahuudesta. Vanhinten tulee kohdella laumaa hellästi ja muistaa seuraava seikka: ”Se, joka ei harjoita armoa, saa tuomionsa ilman armoa. Armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla.” (Jaakob 2:13; Apostolien teot 20:28–30.) Sen sijaan että vanhimmat siis suurentelisivat asioita, heidän tulee myötätuntoisen ja armollisen Jumalamme Jehovan esimerkin mukaisesti kohdella katuvaa palvojatoveriaan lempeästi (Efesolaisille 4:32).

Ilmaiskaa ymmärtävänne niitä syitä, jotka ovat saattaneet johtaa harha-askeleeseen. Vanhinten tulee kuunnella huolellisesti, kun heidän palvojatoverinsa vuodattaa sydäntään. Koska Jumala ei hylkää murtunutta sydäntä, ei heidänkään tulisi (Psalmi 51:19). Ongelman ydin on kenties se, ettei aviopuoliso ole antanut tunneperäistä tukea. Syvä ja pitkäaikainen masennus on saattanut kuluttaa osan niistä tunneperäisistä voimavaroista, joita kyseisellä henkilöllä tavallisesti on ollut, tai hänen on sen vuoksi hyvin vaikea tehdä viisaita ratkaisuja. Rakkaudelliset vanhimmat ottavat huomioon tällaiset seikat, sillä vaikka Paavali kehottikin veljiään neuvomaan ”vakavasti häiriön aiheuttajia”, hän sanoi myös: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Vaikka vanhinten ei pitäisikään vesittää Jumalan vanhurskaita mittapuita, heidän tulee Jumalan tavoin ottaa huomioon lieventävät asianhaarat (Psalmi 103:10–14; 130:3).

Välttäkää kristityn toverinne itsetunnon heikentämistä. Emme halua koskaan riistää kenenkään veljemme tai sisaremme itsekunnioitusta tai antaa sellaista vaikutelmaa, että hän on arvoton. Pikemminkin sen vakuuttaminen, että luotamme kyseisen ihmisen kristillisiin ominaisuuksiin ja siihen, että hän rakastaa Jumalaa, rohkaisee häntä oikaisemaan virheensä. Kun Paavali kertoi korinttolaisille, että hän oli kerskunut toisille heidän ”alttiudestaan” ja ”innostaan”, se todennäköisesti rohkaisi heitä anteliaisuuteen (2. Korinttolaisille 9:1–3).

Osoittakaa, että ongelma voidaan voittaa Jehovaan luottamalla. Yrittäkää tosissanne auttaa henkilöä näkemään, että välttämätön kohdalleen palautuminen voi tapahtua Jumalaan luottamalla ja Hänen sanansa neuvoja soveltamalla. Kohdalleen palautuminen edellyttää sitä, että lausuntomme perustuvat Raamattuun ja raamatulliseen kirjallisuuteen. Tavoitteemme on kaksitahoinen: 1) auttaa apua tarvitsevaa näkemään ja ymmärtämään, miten Jehova suhtautuu asiaan, ja 2) osoittaa hänelle, että hän on joissakin suhteissa jättänyt huomiotta nämä Jumalan ohjeet tai ei ole täysin noudattanut niitä.

Kun annat raamatullisia neuvoja, esitä ystävällisiä, mutta ytimekkäitä kysymyksiä. Tämä voi olla hyvin tehokas keino sydämen tavoittamiseksi. Jehova esitti profeettansa Malakian kautta kysymyksen, saadakseen kansaansa kuuluvat ymmärtämään, missä he olivat menneet harhaan. ”Riistääkö ihminen Jumalalta?” hän kysyi ja lisäsi: ”Te kuitenkin riistätte minulta.” (Malakia 3:8.) Se, että israelilaiset eivät antaneet sadostaan Mooseksen lain vaatimia kymmenyksiä, oli rinnastettavissa Jehovalta riistämiseen. Korjatakseen tilanteen israelilaisten oli täytettävä velvollisuutensa puhdasta palvontaa kohtaan ja luotettava siihen, että Jehova siunaisi heitä runsaasti. Myös vanhimmat voivat ajatuksia herättävien ja harkittujen kysymysten avulla tähdentää sitä, että oikein toimimiseen sisältyy nykyäänkin taivaalliseen Isäämme luottaminen ja hänen tottelemisensa. (Malakia 3:10.) Tämän ajatuksen välittämisellä veljemme sydämeen on suuri merkitys auttaessamme häntä tekemään ”suoria polkuja” jaloilleen (Heprealaisille 12:13).

Korostakaa neuvojen noudattamisesta koituvia hyötyjä. Tehokkaaseen neuvontaan sisältyy sekä siitä varoittaminen, mihin väärä menettely johtaa, että siitä muistuttaminen, mitä hyötyä on asioiden korjaamisesta. Annettuaan ajankohtaisia varoituksia Jeesus vakuutti hengellisesti laimeaan Laodikean seurakuntaan kuuluville, että jos he katuisivat aikaisempaa menettelyään ja heistä tulisi innokkaita opetuslapsia, he voisivat iloita huomattavista eduista, esimerkiksi mahdollisuudesta hallita hänen kanssaan taivaassa (Ilmestys 3:14–21).

Olkaa kiinnostuneita siitä, noudatetaanko neuvoja. Aivan niin kuin hyvä lääkäri tarkistaa aika ajoin, onko hänen kohdalleen asettamansa luu edelleen oikealla paikallaan, vanhintenkin tulee yrittää saada selville, noudatetaanko raamatullisia neuvoja. He voisivat kysyä itseltään: Tarvitaanko lisäapua? Pitäisikö neuvot toistaa, kenties toisella tavalla? Jeesuksen täytyi neuvoa toistuvasti opetuslapsiaan siitä, että heidän oli oltava nöyriä. Melko pitkän ajan kuluessa hän pyrki palauttamaan heidän ajattelunsa kohdalleen neuvojen, kuvausten ja havainto-opetuksen avulla. (Matteus 20:20–28; Markus 9:33–37; Luukas 22:24–27; Johannes 13:5–17.) Vastaavasti vanhimmat voivat varmistaa sen, että veli tai sisar palautuu täysin kohdalleen, järjestämällä raamatullisia jatkokeskusteluja, joiden tarkoitus on edistää henkilön tervehtymistä täysin hengellisesti.

Kiittäkää aina kun edistystä ilmenee. Jos harha-askeleen ottanut pyrkii vilpittömästi soveltamaan raamatullisia neuvoja, kiittäkää häntä lämpimästi. Tämä antaa lisäpontta alun perin annetuille neuvoille ja kannustaa todennäköisesti häntä edistymään edelleen. Ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille Paavalin oli pakko antaa heille monissa asioissa voimakkaita neuvoja. Pian sen jälkeen, kun Tiitus oli kertonut tälle apostolille, miten erinomaisella tavalla hänen kirjeeseensä oli suhtauduttu, Paavali kiitti heitä kirjeitse. Hän sanoi: ”Nyt iloitsen, en siksi, että tulitte murheellisiksi, vaan siksi, että murheenne johti katumukseen, sillä te tulitte murheellisiksi jumalisella tavalla.” (2. Korinttolaisille 7:9.)

Syytä iloon

Paavali tosiaan iloitsi kuultuaan, että hänen neuvostaan oli ollut apua korinttolaisille. Samoin nykyajan vanhimmat riemuitsevat, kun heidän uskonveljensä tai -sisarensa toipuu harha-askeleestaan ilmaistuaan vastakaikua heidän rakkaudelliselle avulleen. He voivat tosiaankin saada suurta iloa auttaessaan katuvaa kristittyä kitkemään synnistä aiheutuvat okaiset rikkaruohot sydämestään, jotta Jumalan aikaansaama hedelmä voisi kukoistaa siellä runsaana.

Jos vanhimmat onnistuvat palauttamaan harha-askeleen ottaneen henkilön kohdalleen, hän on saattanut kääntyä pois sellaisesta menettelystä, joka olisi hengellisesti ollut hänelle ehdottoman tuhoisa. (Vrt. Jaakob 5:19, 20). Avunsaajan tulee kiittää Jehova Jumalaa tällaisesta avusta. On myös paikallaan, että hän ilmaisee aidon arvostuksensa vanhinten rakkaudellisesta avusta, myötätunnosta ja ymmärtämyksestä. Ja kun hän on hengellisesti täysin tervehtynyt, kaikki asianosaiset voivat iloita siitä, että kohdalleen palauttaminen on tapahtunut lempeyden hengessä.