Miksi valehteleminen on niin helppoa?
KUKAAN ei halua, että hänelle valehdellaan. Kaikkialla maailmassa ihmiset kuitenkin valehtelevat toisilleen monista eri syistä. Muuan tutkimus, joka julkaistiin James Pattersonin ja Peter Kimin kirjoittamassa kirjassa The Day America Told the Truth (Päivä jolloin Amerikka puhui totta), paljasti, että 91 prosenttia amerikkalaisista valehtelee säännöllisesti. Kirjoittajat sanovat: ”Suurimmalle osalle meistä on vaikeaa olla viikkoakaan valehtelematta. Joka viides ei selviä edes yhdestä päivästä valehtelematta – ja kyseessä ovat tietoiset, harkitut valheet.”
Valehteleminen on yleistä lähes kaikilla nykyelämän aloilla. Poliittiset johtajat valehtelevat kansalleen ja toisilleen. He ovat esiintyneet televisiossa kerran toisensa jälkeen ja kieltäneet olleensa missään tekemisissä pahennusta herättävien juonien kanssa, joihin he ovat perin pohjin sekaantuneet. Sissela Bok huomauttaa kirjassaan Lying – Moral Choice in Public and Private Life (Valehteleminen – moraalinen valinta julkisuudessa ja yksityiselämässä): ”Oikeustieteessä ja sanomalehtialalla, hallituksessa ja yhteiskuntatieteessä vilpin katsotaan olevan hyväksyttävää, kun valhe on puolustettavissa niiden mielestä, jotka nuo valheet kertovat ja jotka myös usein laativat säännöt.”
Common Cause Magazine -aikakauslehden vuoden 1989 touko-kesäkuun numerossa mainittiin Yhdysvalloissa paljastuneista poliittisista valheista: ”Iran-contra-skandaaliin liittyi varmasti yhtä paljon hallituksen harjoittamaa vilppiä ja julkista epäluottamusta kuin oli Watergate-skandaalissa ja Vietnamin sodassakin. Mikä sitten teki Reaganin kaudesta sellaisen? Monet valehtelivat, mutta harvat katuivat.” Tavallisilla ihmisillä on siis hyvä syy olla luottamatta poliittisiin johtajiinsa.
Näiden johtajien on vaikea luottaa toisiinsa kansainvälisissä suhteissa. Kreikkalainen filosofi Platon sanoi: ”Valtion hallitsijoiden – – voidaan antaa valehdella valtion parhaaksi.” Kansainvälisissä suhteissa on niin kuin Danielin 11:27:ssä oleva Raamatun ennustus sanoo: ”Samassa pöydässä he puhuvat valhetta.”
Liikemaailmassa valehdellaan yleisesti tuotteista ja palveluista. Ostajien pitää olla varovaisia sopimusten allekirjoittamisessa ja muistaa varmasti lukea myös pienellä painettu teksti. Joissakin maissa on kuluttajansuojaviranomaisia, jotka suojelevat ihmisiä valheelliselta mainonnalta, vahingollisilta tuotteilta, joita esitellään hyödyllisinä tai harmittomina, sekä petokselta. Näistä yrityksistä huolimatta ihmiset kärsivät edelleen taloudellisia tappioita valehtelevien kauppiaiden vuoksi.
Joillekin ihmisille valehteleminen on niin helppoa, että siitä tulee tapa. Toiset puhuvat yleensä totta, mutta kun he joutuvat ahtaalle, he valehtelevat. Harvat kieltäytyvät valehtelemasta missään olosuhteissa.
Valhe määritellään seuraavasti: ”Tahallisesti, varsinkin harhauttamistarkoituksessa, vilpillisesti esitetty totuudenvastainen, perätön, väärä väittämä tai tieto.” (Nykysuomen sanakirja.) Valhetta on mikä tahansa, joka antaa tai jonka tarkoituksena on antaa väärä vaikutelma asiasta. Valehtelijan tarkoitus on saada toiset uskomaan jotakin, minkä hän itse tietää olevan valhetta. Valheiden tai puolitotuuksien avulla hän pyrkii pettämään niitä, joilla on oikeus tietää totuus.
Valehtelemisen syitä
Ihmiset valehtelevat monista syistä. Jotkut ajattelevat, että heidän on pakko valehdella kyvyistään menestyäkseen tässä kilpailuhenkisessä maailmassa. Toiset yrittävät peitellä valheilla virheitään tai syyllisyyttään. Jotkut väärentävät raportteja antaakseen sen vaikutelman, että he ovat tehneet työtä, jota he eivät ole tehneet. Sitten on niitä, jotka valehtelevat pilatakseen toisen ihmisen maineen, välttääkseen hämilleen joutumista, puolustellakseen aiempia valheitaan tai riistääkseen petollisesti ihmisiltä heidän rahojaan.
Muuan yleinen valheen puolustus on se, että se suojelee jotakuta toista. Jotkut pitävät tällaista ”valkoisena valheena”, koska he ajattelevat, ettei se loukkaa ketään. Mutta onko niin, ettei näillä niin kutsutuilla valkoisilla valheilla ole lainkaan vahingollisia seurauksia?
Harkitse seurauksia
Valkoisista valheista voi muodostua tapa, joka johtaa valehtelemiseen vakavammissa asioissa. Sissela Bok mainitsee: ”Kaikkia harmittomiksi puolusteltuja valheita ei voida sivuuttaa kovin nopeasti. Ensinnäkin valheiden harmittomuus on hyvin kiistanalaista. Se mitä valehtelija pitää harmittomana tai jopa hyödyllisenä, ei ehkä olekaan sitä petetyn silmissä.”
Tuntuvatpa valheet kuinka viattomilta tahansa, ne pilaavat ihmissuhteita. Valehtelijan luotettavuus on horjunut, ja luottamus voi olla pysyvästi menetetty. Kuuluisa esseisti Ralph Waldo Emerson kirjoitti: ”Jokainen totuuden loukkaus ei ole vain eräänlainen valehtelijan itsemurha, vaan myös isku ihmisyhteiskunnan terveydelle.”
Valehtelijan on helppoa sanoa jostakusta toisesta jotakin, joka ei pidä paikkaansa. Vaikkei hän esitäkään todisteita, hänen valheensa herättää epäilyksiä, ja monet uskovat häntä tutkimatta hänen väitettään. Näin viattoman ihmisen maine pilaantuu, ja hän joutuu kantamaan viattomuutensa todistamisen taakkaa. On sen vuoksi turhauttavaa, kun ihmiset uskovat valehtelijaa pikemminkin kuin viatonta ihmistä, ja se tuhoaa viattoman osapuolen suhteen valehtelijaan.
Valehtelija voi helposti kehittää valehtelemisesta tavan. Valhe johtaa tavallisesti toiseen. Thomas Jefferson, yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä presidenteistä, sanoi: ”Ei ole olemassa niin ilkeää, niin viheliäistä, niin halveksittavaa pahetta; ja se joka antaa itsensä kertoa valheen kerran, huomaa sen yhä helpommaksi toisella ja kolmannella kerralla, kunnes siitä tulee tapa.” Se on tie moraaliseen rappioon.
Syy jonka vuoksi valehteleminen on helppoa
Valehteleminen alkoi, kun kapinallinen enkeli valehteli ensimmäiselle naiselle, ettei hän kuolisi, jos hän olisi tottelematon Luojalleen. Siitä seurasi mittaamatonta vahinkoa koko ihmissuvulle, ja se tuotti kaikille epätäydellisyyden, sairauden ja kuoleman. (1. Mooseksen kirja 3:1–4; Roomalaisille 5:12.)
Tottelemattoman Aadamin ja Eevan ajoista lähtien tämän valheen isän salakavala vaikutus on luonut ihmismaailmaan ilmapiirin, joka edistää valehtelemista (Johannes 8:44). Tässä turmeltuneessa maailmassa totuus on vain suhteellista. The Saturday Evening Post -lehden vuoden 1986 syyskuun numerossa kerrottiin, että valehtelun ongelma ”vaikuttaa liike-elämään, hallitukseen, koulutukseen, viihteeseen ja tavallisiin jokapäiväisiin suhteisiin kansalaisten ja lähimmäisten välillä. – – Olemme omaksuneet relativismin teorian, yhden suuren valheen, jonka mukaan ei ole olemassa absoluuttisia totuuksia.”
Tällainen näkemys on piintyneillä valehtelijoilla, joilta puuttuu myötätunto pettämiään ihmisiä kohtaan. Valehteleminen on heille helppoa. Se on heille elämäntapa. Mutta nekin, joille valehtelemisesta ei ole tullut tapaa, saattavat empimättä valehdella pelon vuoksi – he pelkäävät paljastumista, rangaistusta ja niin edelleen. Se on epätäydellisen lihan heikkous. Miten tämän taipumuksen sijaan voidaan puhua päättäväisesti totuutta?
Miksi puhua totta?
Totuus on se mittapuu, jonka suuri Luojamme on asettanut kaikille. Hänen kirjoitettu Sanansa Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen 6:18:ssa, että ”Jumalan on mahdotonta valehdella”. Hänen Poikansa Jeesus Kristus, joka oli Jumalan henkilökohtainen edustaja maan päällä, noudatti samaa mittapuuta. Jeesus sanoi juutalaisille uskonnollisille johtajille, jotka tavoittelivat häntä tappaakseen hänet: ”Nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, ihmistä joka on puhunut teille totuuden, jonka olen kuullut Jumalalta. – – Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin olisin teidän kaltaisenne, valehtelija.” (Johannes 8:40, 55.) Hän antoi meille mallin siitä, että ”hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu vilppiä”. (1. Pietari 2:21, 22.)
Luojamme, jonka nimi on Jehova, vihaa valehtelemista, kuten Sananlaskujen 6:16–19 selvästi osoittaa: ”Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.”
Tämä totuudellinen Jumala vaatii meitä elämään hänen mittapuidensa mukaan saadaksemme hänen hyväksyntänsä. Hänen henkeytetty Sanansa käskee meitä: ”Älkää valehdelko toisillenne. Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen.” (Kolossalaisille 3:9.) Hän ei hyväksy niitä, jotka kieltäytyvät lopettamasta valehtelemistaan; he eivät saa häneltä elämän lahjaa. Itse asiassa Psalmi 5:7 sanoo suoraan, että Jumala ”hukuttaa valheen puhujat”. Ilmestyksen 21:8:ssa sanotaan edelleen, että ”kaikkien valehtelijoiden osa” on ”toinen kuolema”, joka on ikuinen tuho. Näin ollen Jumalan näkemyksen omaksuminen valehtelemisesta antaa meille voimakkaan syyn puhua totta.
Entä mitä tulisi tehdä silloin, kun totuuden puhuminen saa aikaan vaikean tilanteen tai loukattuja tunteita? Valehteleminen ei ole koskaan ratkaisu, mutta vaikeneminen joskus on. Miksi valehtelisit, mikä vain pilaisi luotettavuutesi ja altistaisi sinut Jumalan paheksunnalle?
Pelko ja inhimillinen heikkous voi houkutella jonkun turvautumaan valheeseen. Se on vähimmän vastuksen tien kulkemista tai väärää huomaavaisuutta. Apostoli Pietari lankesi tällaiseen kiusaukseen, kun hän kolmesti kielsi tuntevansa Jeesuksen Kristuksen. Jälkeenpäin hän murehti sydämestään sitä, että hän oli valehdellut. (Luukas 22:54–62.) Hänen aito katumuksensa sai Jumalan antamaan hänelle anteeksi, mikä ilmenee siitä, että häntä siunattiin monilla palveluseduilla. Katumus ja luja päätös lopettaa valehtelu, jota Jumala vihaa, tuottavat Jumalan anteeksiannon.
Sen sijaan, että etsisit anteeksiantoa valehtelemisen jälkeen, pidä mieluummin yllä hyvää suhdetta Luojaasi ja säilytä toisten luottamus puhumalla totta. Muista, mitä Psalmissa 15:1, 2 sanotaan: ”Herra [”Jehova”, UM], kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta.”