Paratiisi vai kaatopaikka – kumpi on sinun makuusi?
HÄNESTÄ ei voinut erehtyä: levon tarpeessa oleva eurooppalainen turisti, joka halusi malttamattomasti päästä nauttimaan auringosta paratiisillisella saarella. Ylittäessään laakeita, rantaa reunustavia hiekkadyynejä hän varoi huolellisesti astumasta pois heitettyjen pullojen, tölkkien, muovipussien, makeispaperien sekä sanoma- ja aikakauslehtien päälle. Ilmeisen ärsyyntyneenä hän kummasteli, oliko tämä se paratiisi, johon hän oli halunnut matkustamalla päästä.
Oletko sinä koskaan kokenut tällaista? Miksi ihmiset uneksivat, että he voisivat viettää lomaa jossakin paratiisimaisessa paikassa, kun he kuitenkin sinne päästyään näyttävät täysin häikäilemättömästi muuttavan sen todelliseksi kaatopaikaksi?
Ei vain lomaparatiiseissa
Tämä silmiinpistävän välinpitämätön suhtautuminen kauneuteen, järjestykseen ja puhtauteen ei koske vain lomaparatiiseja. Epäpuhtaus vitsaa nyky-yhteiskuntaa kaikkialla. Lukuisat liikeyritykset ovat suuria saastuttajia tuottaessaan tonneittain jätteitä. Myrkylliset jätteet, joita ei ole asianmukaisesti käsitelty, ja öljyvahingot uhkaavat turmella suuria alueita maapallollamme muuttamalla ne elämiseen sopimattomiksi.
Sodatkin saastuttavat. Maailma seurasi kauhuissaan, kun vuonna 1991 käyty Persianlahden sota saavutti tässä suhteessa aivan uudet mitat. Irakin joukot sytyttivät harkitusti noin 600 öljylähdettä tuleen ja muuttivat näin Kuwaitin ”Ilmestyskirjan näkyä muistuttavaksi helvetiksi”, kuten eräässä eurooppalaisessa lehdessä kuvailtiin. Saksalaisessa Geo-lehdessä tätä infernoa sanottiin ”pahimmaksi ihmisen aiheuttamaksi ympäristökatastrofiksi”.
Sodan päätyttyä puhdistustoimet aloitettiin heti. Pelkästään se, että palavat öljylähteet saatiin sammutetuiksi, vaati useita työntäyteisiä kuukausia. Maailman terveysjärjestöstä kerrotaan, että Kuwaitin lisääntyneet saasteet voivat nostaa kuolleisuutta tuolla alueella kymmenen prosenttia.
Vaarattomampaa mutta hyvin ärsyttävää
Jokaista ympäristön suurimittaisesta saastuttamisesta kertovaa huomattavaa ja räikeää esimerkkiä kohti on tuhansia esimerkkejä pienimittaisesta siivottomuudesta. Roskaajista ja ”graffititaiteilijoista” ei ehkä ole kovin suurta vaaraa, mutta he myötävaikuttavat siihen, että Maa-planeetta ei voi olla paratiisi.
Graffitit ovat paikoin niin tavanomaisia, etteivät ihmiset enää huomaa niitä. Niitä on metrovaunuissa, rakennusten seinissä ja puhelinkopeissa. Niitä ei näe enää yksinomaan yleisten käymälöiden seinissä.
Jotkin kaupungit ovat täynnä rapistuneita, autioita taloja. Asuinalueita rumentavat epäsiistit kodit ja pihat. Hylätyt autot ja koneet sekä muunlaiset romut pilaavat maatalojen pihamaita, jotka muuten voisivat miellyttää silmää.
Tietyissä piireissä ihmiset eivät välitä siitä, että he ovat epäpuhtaita ja siivottomia. Epäsiistillä asulla ja ulkonäöllä pöyhkeilyä ei pidetä ainoastaan hyväksyttävänä vaan jopa muodikkaana. Niitä, jotka arvostavat siisteyttä ja puhtautta, pidetään auttamattoman vanhanaikaisina.
Mikä suunnaton työ!
Mikä suunnaton puhdistuskampanja tarvittaisiinkaan, jotta maapallokotimme hiekkarannat, metsät ja vuoret voitaisiin muuttaa niiksi paratiiseiksi, joita matkaoppaiden kiiltävissä kansissa kuvataan – puhumattakaan siitä, mitä täytyisi tehdä kaupungeille, maatiloille ja itse ihmisille!
Alussa mainittu turisti oli mielissään nähdessään myöhemmin päivällä, että rannalta tultiin puhdistamaan isoimmat roskat. Puhdistusryhmä jätti kuitenkin jälkeensä lasinpalasia, pullonkorkkeja, repäisykorkkeja ja lukemattomia savukkeenpätkiä. Siistimisen jälkeenkin alueella oli yltäkyllin todisteita siitä, että maisema muistutti enemmän kaatopaikkaa kuin paratiisia.
Jotta Maa-planeetan muuttuminen maailmanlaajuiseksi kaatopaikaksi voitaisiin estää, täytyisi käynnistää niin perusteellinen puhdistushanke, että näistä vitsauksista ei jäisi jälkeäkään. Onko tällaisesta puhdistushankkeesta mitään toiveita? Jos on, niin miten se tapahtuu? Kuka saa sen aikaan? Milloin se toteutetaan?