Tulisiko kristittyjen viettää lepopäivää?
KESÄKUU oli ollut harvinaisen sateinen. Tämän vuoksi erästä ikivanhaa maallista perinnettä rikottiin vuoden 1991 Wimbledonin tenniskilpailujen aikana. Otteluja pelattiin ensimmäistä kertaa historiassa eräänä sunnuntaina, jotta voitiin korvata menetetty aika. Tämänkaltaisia harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta sunnuntaita pidetään edelleen pyhänä lepopäivänä niin Englannissa kuin monissa muissakin maissa.
Jotkut viettävät eri päivää lepopäivänä. Eri puolilla maailmaa asuvat juutalaiset ovat tinkimättömiä pitäessään sapattia perjantaista auringonlaskusta lauantaihin auringonlaskuun. Israelin kansallisen lentoyhtiön lentokoneet eivät lennä sapattina, ja eräiden kaupunkien joukkoliikenne on pysähdyksissä. Jerusalemissa traditioista kiinni pitävät juutalaiset ovat sulkeneet joitakin katuja kaikelta liikenteeltä, joka on heistä lainvastaista sapattina.
Se että moniin uskontoihin kuuluvat viettävät yhä viikoittaista lepopäivää tai sapattia, herättää monia kysymyksiä: Onko sapatin vietto vain juutalaisia varten? Miksi useimmat kristikunnan uskonnoista ovat alkaneet pitää lepopäivänä jotain muuta päivää? Vaaditaanko Raamatussa viettämään vielä nykyäänkin viikoittaista lepopäivää?
Onko sapatti ollut aina voimassa?
Sapatti mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran 2. Mooseksen kirjassa. Ollessaan erämaassa israelilaiset saivat mannaa, Jehovan ihmeen avulla antamaa ruokaa. Aina viikon kuudentena päivänä heidän piti koota sitä kaksinkertainen määrä, koska seitsemännen päivän oli määrä olla ”Herralle pyhitetty sapatti”, jolloin ei ollut lupa tehdä mitään työtä. (2. Mooseksen kirja 16:4, 5, 22–25.)
Lisäksi sapattikäskyn tarkoitus oli muistuttaa israelilaisia siitä, että he olivat olleet orjina Egyptin maassa. Tällaisella muistutuksella ei olisi ollut paljonkaan merkitystä, jos he olisivat jo aiemmin noudattaneet sellaista lakia. Sapattia koskevat säännöt annettiin siis vain israelilaisille. (5. Mooseksen kirja 5:2, 3, 12–15.)
Pikkutarkasti määriteltyjä ja rasittavia tapoja
Koska Mooseksen laissa ei ollut kovin yksityiskohtaisia määräyksiä sapatista, rabbit laativat vuosisatojen aikana monia sääntöjä, pääasiassa sellaisia, jotka kielsivät kaikenlaisen työn tekemisen sapattina. Mišnan mukaan kielletyt työt jaettiin 39 pääluokkaan, esimerkiksi ompelu-, kirjoitus- ja maataloustyöhön. Monet näistä säännöistä eivät perustu Raamattuun. Hakuteoksessa Encyclopædia Judaica myönnetään, että Mišnan säännöt ovat kuin ”vuoria, jotka roikkuvat hiuskarvan varassa, sillä Raamatussa käsitellään tätä aihetta hyvin vähän, mutta sääntöjä on kuitenkin paljon”.
Jotta voitiin noudattaa käskyä, jonka mukaan kukaan ei saanut ”lähteä paikaltansa seitsemäntenä päivänä”, määriteltiin pisin matka, jota sanottiin ”sapatinmatkaksi”. Joidenkin tietolähteiden mukaan se vastasi 2 000 kyynärää eli noin 900 metriä. (2. Mooseksen kirja 16:29.) Tätä sääntöä pystyttiin kuitenkin kiertämään ovelasti. Edellisenä iltana sapattiruoat saatettiin jättää 2 000 kyynärän päähän kodista. Tätä paikkaa voitiin pitää perheen kodin jatkeena ja siitä voitiin laskea toiset 2 000 kyynärää.
Monet näistä ihmisten asettamista rajoituksista olivat voimassa Jeesuksen päivinä. Siksi uskonnolliset johtajat arvostelivat hänen opetuslapsiaan siitä, että nämä olivat viljapeltojen halki kulkiessaan katkoneet tähkäpäitä ja syöneet. Heitä syytettiin sapatin rikkomisesta: tähkäpäiden katkomista pidettiin viljankorjuuna ja niiden hiertämistä jauhamisena. Jeesus tuomitsi usein heidän äärimmäiset näkemyksensä, koska he esittivät väärin Jehovan lain hengen. (Matteus 12:1–8; Luukas 13:10–17; 14:1–6; Johannes 5:1–16; 9:1–16.)
Sapatti siirretään lauantaista sunnuntaihin
”Sunnuntait pyhitetään Jumalan hartaaseen palvelemiseen.” Tällainen on sapattia koskeva neljäs käsky katolisen kirkon esittämänä. Äskettäin julkaistussa ranskalaisessa katekismuksessa selitetään: ”Kristillistä sunnuntaita vietetään sapattia seuraavana päivänä, siis kahdeksantena päivänä eli uuden luomuksen ensimmäisenä päivänä. Siinä on sapatin peruspiirteet, mutta se keskittyy Kristuksen pääsiäiseen.” (Catéchisme pour adultes.) Miten sapatti siirrettiin lauantaista sunnuntaihin?
Vaikka Jeesus herätettiinkin sunnuntaina, tuo päivä oli varhaiskristityille tavallinen työpäivä. Laodikean kirkolliskokouksessa (300-luvun puolivälissä tai jälkipuoliskolla) tehty päätös paljastaa kuitenkin, että aikaa myöten juutalaisten lauantaina viettämä sapatti korvattiin ”kristillisellä”, sunnuntaina vietettävällä sapatilla. Tässä säädöksessä ”kristittyjä kiellettiin noudattamasta juutalaisten tapoja ja pidättymästä työn tekemisestä [juutalaisten] sapattina, ja Herran päivää [sitä viikonpäivää, jolloin hänet herätettiin kuolleista] oli määrä kunnioittaa kristillisellä tavalla”. Siitä lähtien kristikuntaan kuuluvien piti työskennellä lauantaisin ja pidättyä työstä sunnuntaisin. Myöhemmin heitä vaadittiin olemaan sunnuntaina läsnä messussa.
Maalliset viranomaiset antoivat tukensa sille, että työn tekeminen sunnuntaisin kiellettiin pian kautta kristikunnan. 500-luvulta lähtien tämän määräyksen rikkojia sakotettiin tai ruoskittiin ja heidän härkänsä voitiin takavarikoida. Joskus katumattomat synnintekijät joutuivat orjiksi.
Lait töistä, joita voitiin tehdä sunnuntaisin, olivat tavallaan yhtä monimutkaisia kuin juutalaisten sapattia koskevat perinteet. Tietosanakirjassa Dictionnaire de théologie catholique selitetään laajasti sitä, miten kirkon kasuistiikka eli yleisten moraaliperiaatteiden soveltaminen yksityistapauksiin on kehittynyt, ja kiellettyjen asioiden joukossa mainitaan orja- ja maataloustyö, lakiasioiden hoito, kaupankäynti sekä metsästys.
On paradoksaalista, että näitä kieltoja perusteltaessa viitattiin juutalaisten sapattiin. Tietosanakirjassa New Catholic Encyclopedia mainitaan keisari Kaarle Suuren sunnuntailaeista seuraavaa: ”Ajatus sapatin vietosta, josta pyhä Hieronymus nimenomaan kieltäytyi ja jonka vuonna 538 pidetty Orléansin synodi tuomitsi juutalaisena ja ei-kristillisenä, esitettiin selkeästi Kaarle Suuren vuodelta 789 olevassa säädöksessä. Siinä kiellettiin kaikenlainen sunnuntaina tehtävä työ, koska sitä pidettiin [kymmenen käskyn] rikkomisena.” Vaikka kirkko siis olikin tyytyväinen siihen, että hallitusviranomaiset suostuivat pitämään sunnuntaita lepopäivänä, se salli näiden maallisten virkamiesten perustellessaan näitä rajoituksia vedota sellaiseen lakiin, jonka kirkko hylkäsi, nimittäin Mooseksen lain sapattikäskyyn.
Ei-raamatullinen perusta
Vuosisatoja aiemmin monet kirkkoisät, erityisesti Augustinus, selittivät aivan oikein sapatin olleen tilapäinen järjestely juutalaisia varten. Menettelemällä näin nuo kirkkoisät omaksuivat yksinkertaisesti selityksen, joka on Raamatun kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa, nimittäin, että sapatti kuuluu kiinteästi lakiliittoon, jonka Jeesuksen uhri lakkautti (Roomalaisille 6:14; 7:6; 10:4; Galatalaisille 3:10–14, 24, 25).
Nykyään käytössä olevassa raamatullisessa sanakirjassa Vocabulaire biblique lainataan protestanttista teologia Oscar Cullmannia, joka myöntää, että ”koska Jeesus tuli, kuoli ja herätettiin kuolleista, VT:n [Vanhan testamentin] juhlat ovat nyt täyttäneet tehtävänsä, ja niiden säilyttäminen ’merkitsee palaamista takaisin vanhaan liittoon, aivan kuin Kristus ei olisi koskaan tullutkaan’”. Voidaanko pakollista sapatin viettoa perustella, kun tätä tärkeää näkökohtaa on harkittu?
Nykyään katoliset kirjailijat tukeutuvat yleensä Apostolien tekojen 20:7:ään, jossa puhutaan ”viikon ensimmäisestä päivästä” (sunnuntaista), jolloin Paavali oli ystäviensä kanssa kokoontunut aterioimaan. Tämä oli kuitenkin pelkkä yksityiskohta. Ei mikään tässä eikä muissakaan Raamatun jakeissa viittaa siihen, että tämä kertomus olisi tarkoitettu esimerkiksi, jota kristittyjen piti noudattaa. Tämä ei missään tapauksessa ollut vaatimus. Raamattu ei tosiaankaan tue sunnuntaina vietettävää sapattia.
Mikä lepo on kristittyjä varten?
Vaikka kristittyjen ei ole pakko viettää viikoittaista lepopäivää, heidät on kuitenkin kutsuttu toisenlaiseen lepoon. Paavali selittää tätä toisille juutalaiskristityille: ”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo. – – Tehkäämme sen tähden kaikkemme päästäksemme siihen lepoon.” (Heprealaisille 4:4–11.) Nämä juutalaiset olivat ennen kristityiksi tuloaan noudattaneet Mooseksen lakia mahdollisimman tarkasti. Nyt Paavali ei enää kannustanut heitä etsimään pelastusta tekojen avulla, vaan sen sijaan lepäämään kuolleista teoistaan. Vastedes heidän tuli uskoa Jeesuksen uhriin; vain sillä tavoin ihmiskunta voisi olla vanhurskas Jumalan silmissä.
Miten voimme nykyään samalla tavoin ottaa huomioon Jumalan näkemyksen? Järkevinä ihmisinä Jehovan todistajat arvostavat lähimmäistensä tavoin viikoittaista vapaapäivää, joka on monissa maissa lakisääteinen. Sen ansiosta he voivat olla yhdessä perheensä kanssa ja virkistäytyä. Mutta aivan erityisesti se on suonut tilaisuuden osallistua kristilliseen toimintaan (Efesolaisille 5:15, 16). Osana tähän kuuluu kokouksissa käynti ja se, että he osallistuvat julkiseen sananpalvelukseen käyden lähimmäistensä luona kertomassa, että Raamatun mukaan lähestyy aika, jolloin uskova ihmiskunta nauttii maailmanlaajuisesta rauhasta. Jos haluaisit saada tietoa tästä, Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään, olipa sitten lauantai, sunnuntai tai mikä muu viikonpäivä tahansa.
[Kuva s. 28]
Jeesus noudatti täydellisesti sapattilakia, ei juutalaisten perinteitä
[Kuva s. 29]
Kristillisiin toimiin osallistuminen vapaapäivinä virkistää