Kastakaa! Kastakaa! Kastakaa! Mutta miksi?
”OLEN muutaman kuukauden kuluessa kastanut yli 10 000 miestä, naista ja lasta.” Näin kirjoitti jesuiittalähetyssaarnaaja Franciso Xavier työstään, jota hän teki Travancoren valtakunnassa Intiassa. ”Kuljin kylästä kylään ja tein heistä kristittyjä. Kaikkialle, mihin menin, jätin kirjoja, joissa oli rukouksemme ja käskymme heidän äidinkielellään.”
Franciso Xavierin kirjeet tekivät niin suuren vaikutuksen Portugalin kuninkaaseen Juhanaan, että tämä määräsi ne luettaviksi ääneen jokaisesta saarnastuolista kautta valtakuntansa. Tuo tammikuussa 1545 lähetetty kirje, jota juuri lainattiin, hyväksyttiin jopa julkaistavaksi. Miten tämä vaikutti? ”Ennen pitkää monet eurooppalaiset opiskelijat julistivat ’polvilleen langenneina ja kuumia kyyneleitä vuodattaen’ menevänsä Intiaan käännyttämään pakanoita”, kirjoittaa Manfred Barthel kirjassaan The Jesuits — History & Legend of the Society of Jesus. Hän lisää: ”Sellainen ajatus, että kokonaisen valtakunnan käännyttämiseksi saatettaisiin tarvita muutakin kuin muutama pyhän veden pirskottaja ja olkalaukullinen traktaatteja, ei näytä juolahtaneen tuolloin monienkaan mieleen.”
Mitä tällaiset ihmisjoukkojen käännyttämiset oikeastaan saivat aikaan? Jesuiitta Nicolas Lancilloto ilmoitti asiaa kaunistelematta Roomaan: ”Suurimmalla osalla kasteelle menevistä on jokin taka-ajatus. Arabien ja hindujen orjat toivovat, että he pääsevät siten vapaiksi tai että heitä suojellaan sortavalta isännältä tai että he saavat yksinkertaisesti uuden puvun tai turbaanin. Monet menevät kasteelle paetakseen jotakin rangaistusta. – – Kaikkia niitä, joiden oma vakaumus saa heidät etsimään pelastusta opetuksistamme, pidetään hulluina. Monet luopuvat ja palaavat entisiin pakanallisiin tapoihinsa pian kasteensa jälkeen.”
Tuon ajan eurooppalaiset tutkimusmatkailijatkin halusivat käännyttää ja kastaa pakanoita. Kristoffer Kolumbuksen kerrotaan kastaneen ensimmäiset ”intiaanit”, jotka hän tapasi Karibianmeren alueella. ”Espanjan kruunun virallisen politiikan mukaan tärkeintä oli alkuperäisväestön käännyttäminen”, kerrotaan The Oxford Illustrated History of Christianity -historiateoksessa. ”Espanjan imperiumin 7 000 000 intiaania olivat 1500-luvun lopulla ainakin nimellisesti kristittyjä. Käytössämme olevista tilastoista, jotka kertovat käännytettyjen määristä (Pedro de Gante, keisari Kaarle V:n sukulainen, josta myös oli tullut lähetyssaarnaaja, kertoi kastaneensa yhden ainoan toverinsa kanssa 14 000 henkeä yhdessä päivässä), käy ilmi, ettei ihmisille ollut voitu antaa etukäteen syvällistä opetusta.” Samalla kun alkuperäisasukkaista tehtiin tällaisia pinnallisia käännynnäisiä, heitä kohdeltiin usein karkealla, raa’alla ja sortavalla tavalla.
Se että kastamista pidettiin hyvin tärkeänä, kannusti näitä tutkimusmatkailijoita ja lähetyssaarnaajia jatkamaan sitä. Paavi Eugenius IV asetti vuonna 1439 Firenzen kirkolliskokouksessa säädöksen, jossa sanottiin: ”Pyhällä Kasteella on ensi sija sakramenttien joukossa, koska se on hengellisen elämän ovi; sillä sen kautta meistä tehdään Kristuksen jäseniä ja meidät liitetään Kirkkoon. Ja koska kuolema tuli ensimmäisen ihmisen kautta kaikkien osaksi, emme voi päästä Taivasten valtakuntaan, ellemme synny uudesti vedestä ja Pyhästä Hengestä.”
Heräsi kuitenkin kiistaa siitä, keiden kaste oikeastaan oli pätevä. ”Koska kaste oli myös tärkein toimitus liityttäessä kirkkoyhteisöön, monet kilpailevat kirkot väittivät pian, että vain niillä oli oikeus kastaa, ja kaikki sanoivat olevansa itse oikeaoppisia ja syyttivät muita harhaoppisuudesta ja lahkolaisuudesta. Se että eri lahkojen kastetoimituksista tuli erilaisia, oli väistämätöntä”, todetaan tietosanakirjassa The Encyclopedia of Religion.
Ihmisiä kastettiin kuitenkin jo ennen kuin kristillinen usko syntyi. Tällainen tapa oli Babyloniassa ja muinaisessa Egyptissä, missä Niilin kylmien vesien ajateltiin antavan lisää voimia ja kuolemattomuuden. Lisäksi kreikkalaiset uskoivat, että uskontoon liittyvä jäsen saattoi kasteen kautta syntyä uudelleen tai saada kuolemattomuuden. Qumranin juutalainen lahko kastoi yhdyskuntansa uuden jäsenen. Ei-juutalaisen kääntyessä juutalaisuuteen hänet piti ympärileikata ja seitsemän päivän kuluttua kastaa upottamalla todistajien läsnä ollessa.
Kasteella on selvästikin ollut tärkeä merkitys kautta aikojen. Mutta entä nykyään? Onko se välttämätön meidän aikanamme? Jos on, niin miksi? Tulisiko sinun tosiaan mennä kasteelle?