He paimentavat myötätuntoisesti pieniä lampaita
KAIKISTA ihmisen läheisyydessä elävistä eläimistä ei yksikään ole aivan sellainen kuin lammas. Useimmilla eläimillä on voimaa ja vaistoja, joita tarvitaan ruoan etsimiseen ja niitä saalistavien eläimien harhauttamiseen, mutta lammas on erilainen. Petoeläimet voivat käydä helposti sen kimppuun, eikä se pysty puolustautumaan niitä vastaan kovinkaan hyvin. Ilman paimenta lammas on pelokas ja avuton. Jos se joutuu eroon laumasta, se eksyy helposti. Säyseillä lampailla on sen vuoksi varsin painavia syitä tuntea kiintymystä paimentaan kohtaan. Ilman häntä niiden olisi tuskin lainkaan mahdollista säilyä hengissä. Näiden ominaisuuksien vuoksi lampaat kuvaavat Raamatussa viattomia, kaltoin kohdeltuja tai puolustuskyvyttömiä ihmisiä.
Paimen ansaitsee varmasti hyvällä syyllä palkkansa. Hänen elämänsä ei ole helppoa. Hän on alttiina sekä vilulle että helteelle ja joutuu valvomaan öitä. Hänen on suojeltava laumaa petoeläimiltä, usein oman henkensä uhalla. Koska paimenen täytyy pitää lauma koossa, häneltä kuluu paljon aikaa harhailevien tai eksyneiden lampaiden etsimiseen. Hänen on hoidettava sairaita ja loukkaantuneita. Heikkoja ja uupuneita karitsoja on kannettava. Alituisesti on huolehdittava siitä, että ruokaa ja vettä on riittävästi. Paimen nukkuukin usein yönsä pellolla taatakseen lauman turvallisuuden. Paimentaminen on näin ollen kovaa elämää, joka vaatii rohkean, ahkeran ja neuvokkaan miehen palveluksia. Ennen kaikkea hänen täytyy pystyä osoittamaan aitoa kiinnostusta huostaansa uskottua laumaa kohtaan.
Jumalan lauman paimentaminen
Jumalan kansaan kuuluvia kuvaillaan Raamatussa säyseiksi lampaiksi ja heistä huolehtivia paimeniksi. Jehova itse on sielujemme ”paimen ja valvoja” (1. Pietarin kirje 2:25). Jeesus Kristus, ”hyvä paimen”, osoitti toivovansa, että lampaista huolehditaan myötätuntoisesti, kun hän sanoi apostoli Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani. – – Paimenna minun pieniä lampaitani. – – Ruoki minun pieniä lampaitani.” (Johannes 10:11; 21:15–17.) Kristityille valvojille on annettu vakava vastuu ”paimentaa Jumalan seurakuntaa” (Apostolien teot 20:28). Ja heidän työnsä hengellisinä paimenina vaatii hyvän kirjaimellisen paimenen ominaisuuksia – rohkeutta, ahkeruutta, neuvokkuutta ja pääasiallisesti lämmintä kiinnostusta lauman hyvinvointia kohtaan.
Jumalan profeetan Hesekielin päivinä suurin osa niistä paimenista, jotka oli nimitetty huolehtimaan Jehovan kansan tarpeista Israelissa, ei täyttänyt velvollisuuksiaan. Jumalan lauma joutui kärsimään suuresti, ja useimmat siihen kuuluvat hylkäsivät tosi palvonnan. (Hesekiel 34:1–10.) Nykyään kristikunnan papit esittävät olevansa niin kutsutun kristillisen seurakunnan paimenia, mutta sen hengellisesti sairas tila osoittaa, että papit ovat kuin pahat petkuttajat, jotka laiminlöivät ja kohtelivat kaltoin kansaa Jeesuksen ollessa maan päällä. Kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat kuin ”palkkalainen”, joka ei ”välitä lampaista” (Johannes 10:12, 13). He eivät millään tavalla halua, eivät kykene eivätkä ole päteviä paimentamaan Jumalan laumaa.
Paimenet jotka todella välittävät
Jeesus antoi täydellisen esimerkin kaikille, jotka paimentavat Jumalan laumaa. Hän oli kaikin tavoin rakkaudellinen, huomaavainen ja myötätuntoinen opetuslapsiaan kohtaan ja auttoi heitä. Hän etsi oma-aloitteisesti tarpeessa olevia. Vaikka Jeesus olikin kiireinen ja usein väsynyt, hänellä oli aina aikaa kuunnella heidän ongelmiaan ja rohkaista heitä. Se, että hän halusi antaa sielunsa heidän puolestaan, oli ylivertainen rakkaudenosoitus (Johannes 15:13).
Nykyään kaikilla nimitetyillä seurakunnan vanhimmilla samoin kuin avustavilla palvelijoilla on tämä vastuu laumasta. Sen vuoksi ei edes mahdollisuus saada taloudellisia etuja jossain toisessa maassa saa suurta enemmistöä näistä vastuullisista miehistä muuttamaan ja jättämään näin seurakuntia vaille tarvittavaa apua ja valvontaa. Eläessään näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” lauma tarvitsee rohkaisua ja opastusta (2. Timoteukselle 3:1–5). Aina on olemassa vaara, että jotkut joutuvat Saatanan saaliiksi, koska tämä vaeltaa ympäri ”niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä” (1. Pietarin kirje 5:8). Kristittyjen paimenten on nyt enemmän kuin koskaan ennen elintärkeää ”neuvoa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhua lohduttavasti masentuneille sieluille, tukea heikkoja” (1. Tessalonikalaisille 5:14). Heidän on ehdottoman välttämätöntä olla alinomaa valppaita estääkseen epävakaita jäämästä pois laumasta (1. Timoteukselle 4:1).
Miten paimen voi tietää, milloin lammas tarvitsee apua? Joitakin selvimpiä merkkejä ovat kristillisten kokousten laiminlyöminen, epäsäännöllinen osallistuminen kenttäpalvelukseen ja taipumus karttaa läheistä kanssakäymistä toisten kanssa. Heikkouksia voidaan havaita myös panemalla huolellisesti merkille lampaiden asenne ja heidän keskustelujensa yleissävy. He saattavat helposti arvostella toisia ja kenties kantaa kaunaa. Heidän keskustelunsa saattavat kiertyä liiallisesti materialistisiin pyrkimyksiin pikemmin kuin hengellisiin tavoitteisiin. Yleinen innokkuuden, myönteisyyden ja ilon puute saattaa merkitä sitä, että heidän uskonsa on heikentynyt. Alakuloinen ilme voi olla merkki siitä, että vastustavat sukulaiset tai maailmalliset ystävät painostavat heitä. Huomatessaan tällaisia merkkejä paimen voi työskennellä päättääkseen, millaista apua tarvitaan.
Käydessään toisen uskovan luona auttaakseen häntä kristittyjen paimenten täytyy pitää mielessään pääasiallinen tavoitteensa. Kyseessä ei ole vain tavallinen vierailu, jonka aikana juteltaisiin pikkuasioista. Apostoli Paavalin tavoitteena hänen käydessään veljiensä luona oli ”jonkin hengellisen lahjan” antaminen, jotta he lujittuisivat ja saisivat ”keskinäistä rohkaisua” (Roomalaisille 1:11, 12). Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, on valmistauduttava etukäteen.
Tarkastele ensin apua tarvitsevaa, ja yritä saada selville hänen hengellinen tilansa. Harkitse tämän jälkeen sitä, millainen ohjaus, rohkaisu tai neuvonta on kaikkein hyödyllisintä. Jumalan sanan, Raamatun, tulee olla tärkein tietolähde, koska se on ”voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12). Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdistä voidaan etsiä kirjoituksia, joissa käsitellään joitakin sellaisten lampaiden nimenomaisia tarpeita, joilla on erityisongelmia. Jehovan todistajien vuosikirjoista voidaan löytää piristäviä ja virikkeitä antavia kokemuksia. Tavoitteena on antaa apua tarvitsevalle jotakin hengellistä, joka on ”hyvää hänen rakennuksekseen” (Roomalaisille 15:2).
Rakentava paimentaminen
Kirjaimellisia lampaita kaitseva paimen tietää lampaiden tarvitsevan hänen suojelustaan ja huolenpitoaan. Tavallisimmat vaarat ovat harhaan joutuminen, sairaus, uupumus, loukkaantuminen ja petoeläimet. Myös hengellisen paimenen täytyy tunnistaa samanlaiset lauman hyvinvointia uhkaavat vaarat ja käsitellä ne. Seuraavassa on muutamia tyypillisiä ongelmia ja joitakin ehdotuksia siitä, mitä voidaan sanoa hengellisesti rohkaisevien tietojen antamiseksi.
1) Varomattomien lampaiden tavoin jotkut kristityt eksyvät Jumalan laumasta, koska heidän huomionsa kiinnittyy näennäisen viattomiin ja miellyttäviin huvituksiin. Materialismiin, virkistäytymiseen tai viihteeseen liittyviin tavoitteisiin pyrkiminen voi viedä heidän huomionsa, ja he saattavat jopa ajelehtia pois (Heprealaisille 2:1). Tällaisia ihmisiä voidaan muistuttaa siitä, miten kiireellisiä aikoja elämme, miten tarpeellista on pysyä lähellä Jehovan järjestöä ja miten tärkeää on panna Valtakunnan edut etusijalle elämässään (Matteus 6:25–33; Luukas 21:34–36; 1. Timoteukselle 6:8–10). Hyödyllisiä neuvoja löytyy Vartiotornista 15. elokuuta 1984 sivuilla 8–11 olevasta kirjoituksesta ”Miten voit säilyttää tasapainosi?”.
2) Paimenen täytyy hoitaa vakavasti sairastuneita lampaita. Samalla tavoin hengellisten paimentenkin täytyy auttaa kristittyjä, jotka sairastuvat hengellisesti elämässään vaikuttavien kielteisten seikkojen vuoksi (Jaakob 5:14, 15). He saattavat olla työttömiä, heillä saattaa olla jokin vakava terveysongelma tai vaikeuksia perhe-elämässään. Tällaisilla ihmisillä on ehkä vain vähän hengellistä ruokahalua tai halua olla Jumalan kansan seurassa. Tämä saa puolestaan aikaan sen, että he eristäytyvät ja masentuvat. Heidät täytyy saada vakuuttumaan siitä, että Jehova välittää ja pitää heistä huolen vaikeina aikoina (Psalmit 55:23; Matteus 18:12–14; 2. Korinttolaisille 4:16–18; 1. Pietarin kirje 1:6, 7; 5:6, 7). On myös ehkä hyödyllistä kerrata Vartiotornissa 1. syyskuuta 1980 sivuilla 12–15 oleva kirjoitus ”Katso suoraan eteenpäin kristittynä”.
3) Paimenen täytyy tähystää uupuvia lampaita. Jotkut ovat kestäneet Jehovan palveluksessa uskollisesti vuosia. He ovat selviytyneet monista koetuksista ja vastoinkäymisistä. Nyt he alkavat väsyä hyvän tekemiseen ja saattavat jopa epäillä sitä, onko tarpeellista saarnata innokkaasti. On välttämätöntä elvyttää heidän henkensä, virvoittaa heidän arvostuksensa niitä iloja ja siunauksia kohtaan, jotka tulevat Jumalan kokosydämisestä palvelemisesta Jeesuksen Kristusen esimerkin mukaan (Galatalaisille 6:9, 10; Heprealaisille 12:1–3). Heitä voidaan kenties auttaa näkemään, että Jehova arvostaa heidän uskollista palvelustaan ja voi vahvistaa heitä tuleviin tehtäviin ylistyksekseen (Jesaja 40:29, 30; Heprealaisille 6:10–12). Saattaa olla hyödyksi tarkastella Vartiotornissa 15. heinäkuuta 1988 sivuilla 9–14 kirjoituksessa ”Älä luovu hyvän tekemisestä” esitettyjä ajatuksia.
4) Loukkaantuneiden lampaiden tavoin jotkut kristityt ovat pahastuneet käytöksestä, joka on heistä loukkaavaa. Jos kuitenkin annamme anteeksi toisille, taivaallinen Isämme suo meille tarvitsemamme anteeksiannon (Kolossalaisille 3:12–14; 1. Pietarin kirje 4:8). Joitakuita veljiä tai sisaria on saatettu neuvoa tai kurittaa heidän mielestään epäoikeudenmukaisesti. Me kaikki voimme kuitenkin hyötyä hengellisestä neuvonnasta ja kurituksesta, ja on lohduttavaa tietää, että Jehova kurittaa niitä, joita hän rakastaa (Heprealaisille 12:4–11). Jotkut ovat sallineet suhteensa seurakuntaan säröillä kantaessaan kaunaa sen vuoksi, ettei heille ole annettu palvelusetuja, joihin he tuntevat olevansa päteviä. Mutta jos vetäytyisimme Jehovan järjestöstä, emme saisi mistään muualta pelastusta ja tosi iloa (vrt. Johannes 6:66–69). Näistä piirteistä on hyödyllistä aineistoa kirjoituksessa ”Kristillisen ykseytemme säilyttäminen”, joka on julkaistu Vartiotornissa 15. elokuuta 1988 sivuilla 28–30.
5) Lampaita täytyy suojella petoeläimiltä. Vastaavasti ei-uskovat sukulaiset tai työtoverit saattavat vastustaa ja pelotella joitakuita. Heidän nuhteettomuuttaan vastaan saatetaan hyökätä, kun heitä painostetaan vähentämään Jumalan palvelustaan tai lopettamaan kristillinen sananpalveluksensa. Heitä voidaan kuitenkin vahvistaa auttamalla heitä ymmärtämään, että vastustusta on odotettavissa ja todellisuudessa se vain todistaa meidän olevan Jeesuksen Kristuksen aitoja opetuslapsia (Matteus 5:11, 12; 10:32–39; 24:9; 2. Timoteukselle 3:12). Saattaa olla hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, että jos he ovat uskollisia, Jehova ei koskaan hylkää heitä vaan palkitsee heidän kestävyytensä (2. Korinttolaisille 4:7–9; Jaakob 1:2–4, 12; 1. Pietarin kirje 5:8–10). Lisärohkaisua saadaan Vartiotornissa 15. heinäkuuta 1982 sivuilla 21–27 olleesta kirjoituksesta ”Kestäminen iloiten vainosta huolimatta”.
Paimenet – täyttäkää velvollisuutenne
Jumalan laumalla on monia tarpeita, ja asianmukainen valvonta on vaativaa työtä. Kristittyjen paimenten täytyy sen vuoksi olla myötätuntoisia, aidosti huolissaan ja kiinnostuneita auttamisesta. Kärsivällisyys ja tarkkanäköisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Vaikka joitakuita täytyy neuvoa ja kehottaa vakavasti, toiset hyötyvät eniten rohkaisusta. Toisinaan saattavat riittää muutamat vierailut, kun taas toisissa tapauksissa voidaan tarvita säännöllistä raamatuntutkistelua. Ensisijainen tavoite on joka tapauksessa sellaisen hengellisesti rakentavan opastuksen tai rakkaudellisen neuvonnan antaminen, joka saa ihmisen kehittämään hyvät tutkimistottumukset, käymään säännöllisesti seurakunnankokouksissa ja osallistumaan aktiivisesti kristilliseen palvelukseen. Nämä ovat tärkeimmät keinot tukea toisia uskovia ja auttaa heitä avaamaan mahdollisuus Jehovan pyhän hengen vapaalle virtaamiselle.
Tällaista tukea antavat paimenet palvelevat mitä arvokkaimmalla tavalla Jumalan laumaa (ks. Vartiotornia 15.11.1985 s. 23–27). Lauma arvostaa suuresti sitä, mitä hengelliset paimenet tekevät. Saatuaan tämänkaltaista apua muuan perheenpää sanoi: ”Oltuamme totuudessa 22 vuotta materialismi veti meidät maailmaan. Halusimme usein tulla kokouksiin, muttemme vain tunteneet pystyvämme siihen. Emme sopineet oikein Saatanankaan maailmaan, joten olimme täysin yksin erossa kaikesta. Turhauduimme ja masennuimme. Olimme rohkaisun sanojen tarpeessa. Kun muuan vanhin kävi luonamme, suostuimme ilomielin tutkimaan Raamattua kotonamme. Olemme nyt koko perhe jälleen Jehovan turvallisessa järjestössä. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen!”
Meillä on syytä suureen iloon, kun harhaan joutuneet tai masentuneet veljemme ja sisaremme elvytetään hengellisesti ja he ryhtyvät jälleen toimimaan (Luukas 15:4–7). Jehovan tarkoitus laumansa suhteen toteutuu, kun siihen kuuluvat yhdistetään ”niinkuin lampaat tarhaan” (Miika 2:12). Tässä turvasatamassa he saavat ”virvoituksen sielullensa” Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, avulla (Matteus 11:28–30). Yksimielinen maailmanlaajuinen lauma saa opastusta, lohdutusta ja suojelusta sekä runsaasti hengellistä ruokaa.
Tämän paimentamisen avulla Jehova huolehtii siitä, että nykyään tehdään hänen muinaisen lupauksensa kanssa sopusoinnussa olevaa rakkaudellista työtä: ”Minä – – etsin lampaani ja pidän niistä huolen. – – minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet – –. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen – –. Kadonneet minä tahdon etsiä, – – haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa.” (Hesekiel 34:11–16.) Miten lohdullista onkaan tietää, että Jehova on Paimenemme! (Psalmit 23:1–4.)
Koska Jumala on huolehtinut siitä, että hänen laumaansa paimennetaan, me voimme Jehovan palvelijoina tuntea samoin kuin Daavid, joka sanoi: ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.” (Psalmit 4:9.) Jehovan kansaan kuuluvat tuntevat tosiaan olonsa turvalliseksi hänen rakkaudellisessa huolenpidossaan ja ovat kiitollisia siitä, että kristityt vanhimmat paimentavat myötätuntoisesti pieniä lampaita.
[Kuvan lähdemerkintä s. 20, 21]
Potter’s Complete Bible Encyclopedia