Ole rohkealla mielellä!

”Voimme – – olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani.’” (HEPREALAISILLE 13:6)

1. Millaista pelottomuutta osoittivat ne, jotka oppivat Jumalan totuuden ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla?

ELETTIIN ajanlaskumme ensimmäistä vuosisataa. Kauan odotettu Messias oli tullut. Hän oli opettanut opetuslapsensa hyvin ja käynnistänyt elintärkeän saarnaamistyön. Ihmisten oli aika kuulla Jumalan valtakunnan hyvä uutinen. Siksi miehet ja naiset, jotka olivat oppineet totuuden, julistivat pelottomasti tuota suurenmoista sanomaa. (Matteus 28:19, 20.)

2. Miksi Jehovan todistajat tarvitsevat rohkeutta nykyään?

² Valtakuntaa ei perustettu noina päivinä. Mutta Jeesus Kristus, joka oli nimitetty sen Kuninkaaksi, oli ennustanut tulevasta ajasta, jolloin hän olisi näkymättömänä läsnä Valtakunnan vallassa. Sille olisivat tunnusomaisia esimerkiksi vertaansa vailla olevat sodat, nälänhätä, ruttotaudit, maanjäristykset ja hyvän uutisen maailmanlaajuinen saarnaaminen. (Matteus 24:3–14; Luukas 21:10, 11.) Me tarvitsemme Jehovan todistajina rohkeutta selviytyäksemme näistä olosuhteista ja siitä vainosta, jota koemme. Siksi on hyödyllistä tarkastella Raamatun kertomuksia ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan rohkeista Valtakunnan julistajista.

Rohkeus jäljitellä Kristusta

3. Kuka antaa parhaan esimerkin rohkeudesta, ja mitä hänestä sanottiin Heprealaiskirjeen 12:1–3:ssa?

³ Jeesus Kristus antaa parhaan esimerkin rohkeudesta. Apostoli Paavali mainitsi Jehovan rohkeiden esikristillisten todistajien ”suuren pilven” ja keskitti sitten huomion Jeesukseen sanoessaan: ”Koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” (Heprealaisille 12:1–3.)

4. Miten Jeesus ilmaisi rohkeutta, kun Saatana kiusasi häntä?

⁴ Sen jälkeen kun Jeesus oli kastettu ja hän oli mietiskellyt, rukoillut ja paastonnut 40 päivää erämaassa, hän vastusti rohkeasti Saatanaa. Panettelija houkutteli häntä muuttamaan kivet leiviksi, mutta Jeesus kieltäytyi, koska oli väärin tehdä ihme tyydyttääkseen oman halunsa. Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.’” Kun Saatana haastoi Jeesuksen hyppäämään temppelin sakaraharjalta, tämä kieltäytyi, koska olisi ollut synti kiusata Jumalaa pelastamaan hänet mahdolliselta itsemurhalta. Kristus sanoi: ”Taas on kirjoitettu: ’Sinä et saa panna Jehovaa, Jumalaasi, koetukselle.’” Saatana tarjosi Jeesukselle kaikkia maailman valtakuntia yhdestä ”palvontateosta”, mutta Jeesus ei luopunut nuhteettomuudestaan eikä tukenut Panettelijan väitettä, että ihmiset eivät pysyisi uskollisina Jumalalle joutuessaan koetukseen. Sitten Jeesus sanoi: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.’” Silloin Kiusaaja ”vetäytyi pois hänen luotaan toiseen sopivaan aikaan saakka”. (Matteus 4:1–11; Luukas 4:13.)

5. Mikä voi auttaa meitä pitämään puolemme kiusausta vastaan?

⁵ Jeesus oli alamainen Jehovalle ja vastusti Saatanaa. Jos me samoin alistumme Jumalan alaisuuteen ja vastustamme Panettelijaa, hän pakenee meistä (Jaakob 4:7). Voimme Jeesuksen tavoin pitää rohkeasti puoliamme kiusausta vastaan, jos sovellamme Raamattua ja kenties jopa lainaamme sitä, kun meitä houkutellaan tekemään jotakin syntistä. Onko luultavaa, että sorrumme kiusaukseen varastaa, jos toistamme samanaikaisesti mielessämme Jumalan lakia: ”Sinä et saa varastaa”? Onko todennäköistä, että kaksi kristittyä lankeaa sukupuoliseen moraalittomuuteen, jos edes toinen heistä lainaa rohkeasti sanoja: ”Sinä et saa tehdä aviorikosta”? (Roomalaisille 13:8–10; 2. Mooseksen kirja 20:14, 15.)

6. Miten Jeesus oli rohkea maailman voittaja?

⁶ Kristittyinä, joita tämä maailma vihaa, voimme välttää sen henkeä ja syntistä käytöstä. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:33.) Hän sai riemuvoiton maailmasta siten, että hänestä ei tullut sen kaltaista. Hänen esimerkkinsä voittajana ja se tulos, johon hänen nuhteettomuuden säilyttämisensä johti, voivat täyttää meidät rohkeudella jäljitellä häntä siten että pysymme erossa tästä maailmasta emmekä anna sen saastuttaa meitä. (Johannes 17:16.)

Rohkeus jatkaa saarnaamista

7, 8. Mikä auttaa meitä jatkamaan saarnaamista vainosta huolimatta?

⁷ Jeesus ja hänen opetuslapsensa luottivat siihen, että he saisivat Jumalalta rohkeutta jatkaa saarnaamista vainosta huolimatta. Kristus suoritti pelottomasti palveluksensa vainosta huolimatta, ja vuoden 33 helluntain jälkeen hänen vainotut seuraajansa jatkoivat hyvän uutisen julistamista, vaikka juutalaiset uskonnolliset johtajat yrittivät pysäyttää heidät (Apostolien teot 4:18–20; 5:29). Opetuslapset rukoilivat: ”Jehova, ota huomioon heidän uhkauksensa ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” Mitä tapahtui? Kertomus sanoo: ”Kun he olivat rukoilleet, niin se paikka, johon he olivat kokoontuneet, järähteli, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” (Apostolien teot 4:24–31.)

⁸ Koska valtaosa ihmisistä ei nykyään halua ottaa hyvää uutista vastaan, jatkuva saarnaaminen heille vaatii usein pelottomuutta. Erityisesti silloin kun Jehovan palvelijoita vainotaan, he tarvitsevat Jumalalta saatavaa rohkeutta antaakseen perusteellisen todistuksen (Apostolien teot 2:40; 20:24). Niinpä rohkea Valtakunnan julistaja Paavali sanoi nuorelle, kokemattomammalle työtoverilleen: ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen. Älä sen tähden häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, joka olen vankina hänen tähtensä, vaan kärsi osaltasi pahaa hyvän uutisen puolesta Jumalan voiman mukaan.” (2. Timoteukselle 1:7, 8.) Jos rukoilemme rohkeutta, pystymme jatkamaan saarnaamista eikä edes vaino riistä meiltä sitä iloa, jonka saamme Valtakunnan julistajina (Matteus 5:10–12).

Rohkeus asennoitua Jehovan puolelle

9, 10. a) Mitä ensimmäisen vuosisadan juutalaiset ja pakanat tekivät, jotta heistä olisi voinut tulla Kristuksen kastettuja seuraajia? b) Miksi vaati rohkeutta tulla kristityksi?

⁹ Monet ensimmäisellä vuosisadalla eläneet juutalaiset ja pakanat hylkäsivät rohkeasti epäraamatulliset perinteet, jotta heistä olisi voinut tulla Kristuksen kastettuja seuraajia. Pian vuoden 33 helluntain jälkeen ”opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon, ja suuri joukko pappeja rupesi olemaan uskolle tottelevaisia” (Apostolien teot 6:7). Noilla juutalaisilla oli rohkeutta murtaa uskonnolliset siteensä ja hyväksyä Jeesus Messiaaksi.

¹⁰ Vuodesta 36 lähtien monista pakanoista tuli uskovia. Kun Kornelius, hänen perheensä ja jotkut muut pakanat kuulivat hyvän uutisen, he ottivat sen heti vastaan ja saivat pyhän hengen ja heidät kastettiin ”Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Apostolien teot 10:1–48). Filippissä muuan pakanoihin kuuluva vanginvartija ja hänen huonekuntansa omaksuivat nopeasti kristillisyyden, ja ”hänet ja hänen omaisensa – – kastettiin viipymättä” (Apostolien teot 16:25–34). Noiden askeleiden ottaminen vaati rohkeutta, koska kristityt olivat vainottu, epäsuosittu vähemmistö. Samoin on nykyään. Mutta ellet ole vihkiytynyt Jumalalle ja ellei sinua ole kastettu yhtenä Jehovan todistajista, niin eikö sinun ole aika ottaa nuo rohkeat askeleet?

Rohkeus jakautuneissa huonekunnissa

11. Mitä erinomaisia esimerkkejä rohkeudesta Eunike ja Timoteus antoivat?

¹¹ Eunike ja hänen poikansa Timoteus antoivat erinomaisen esimerkin rohkeasta uskosta uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa. Vaikka Euniken aviomies oli pakana, Eunike opetti pojalleen ”pyhiä kirjoituksia” siitä saakka kun tämä oli pienokainen (2. Timoteukselle 3:14–17). Tultuaan kristityksi Eunike ilmaisi uskoa ”ilman ulkokultaisuutta” (2. Timoteukselle 1:5). Hänellä oli myös rohkeutta antaa kristillistä opetusta Timoteukselle samalla kun hän osoitti kunnioitusta ei-uskovan aviomiehensä johtoasemaa kohtaan. Euniken usko ja rohkeus varmasti palkittiin, kun hänen hyvin opetettu poikansa valittiin Paavalin toveriksi lähetysmatkoille. Tämä voi rohkaista suuresti kristittyjä vanhempia, joilla on samanlainen tilanne.

12. Millainen ihminen Timoteuksesta tuli, ja ketkä osoittautuvat nykyään hänen kaltaisikseen?

¹² Vaikka Timoteus asui uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa, hän omaksui rohkeasti kristillisyyden ja hänestä tuli hengellinen ihminen, josta Paavali saattoi sanoa: ”Toivon – – Herrassa Jeesuksessa lähettäväni Timoteuksen pian teidän [filippiläisten] luoksenne, jotta minä olisin sielultani iloinen saatuani tietää teitä koskevista asioista. Sillä minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista. – – te tunnette sen todisteen, jonka hän antoi itsestään, että niin kuin lapsi isän kanssa hän palveli kuin orja minun kanssani hyvän uutisen edistämisessä.” (Filippiläisille 2:19–22.) Nykyään monet uskonnollisesti jakautuneissa kodeissa asuvat pojat ja tytöt omaksuvat pelottomasti tosi kristillisyyden. He antavat Timoteuksen tavoin todisteen itsestään, ja iloitsemme todella suuresti siitä, että he kuuluvat Jehovan järjestöön.

Rohkeus ”vaarantaa oma kaulansa”

13. Millä tavoin Akylas ja Priskilla ilmaisivat rohkeutta?

¹³ Akylas ja hänen vaimonsa Priskilla (Priska) antoivat esimerkin vaarantamalla rohkeasti ”oman kaulansa” uskontoverinsa puolesta. He ottivat Paavalin kotiinsa, työskentelivät hänen kanssaan tehden telttoja ja auttoivat häntä perustamaan uuden seurakunnan Korinttoon (Apostolien teot 18:1–4). Heidän 15-vuotisen ystävyytensä aikana he jopa vaaransivat oman henkensä hänen puolestaan jollakin tuntemattomalla tavalla. He asuivat Roomassa, kun Paavali kirjoitti siellä asuville kristityille: ”Sanokaa terveisiä Priskalle ja Akylaalle, työtovereilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat vaarantaneet oman kaulansa minun sieluni puolesta ja joita en vain minä kiitä, vaan myös kaikki kansojen seurakunnat.” (Roomalaisille 16:3, 4.)

14. Minkä käskyn mukaisesti Akylas ja Priskilla toimivat vaarantaessaan kaulansa Paavalin puolesta?

¹⁴ Vaarantaessaan kaulansa Paavalin puolesta Akylas ja Priskilla toimivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” (Johannes 13:34.) Tämä käsky oli ”uusi” siinä mielessä, että se meni pitemmälle kuin Mooseksen laki, joka vaati ihmistä rakastamaan lähimmäistään niin kuin hän rakasti itseään (3. Mooseksen kirja 19:18). Se vaati uhrautuvaa rakkautta, joka menisi niin pitkälle, että ihminen antaisi henkensä toisten puolesta, kuten Jeesus antoi. 100–200-luvulla elänyt Tertullianus lainasi maailmallisten ihmisten kristityistä esittämiä sanoja, kun hän kirjoitti: ”’Katso’, he sanovat, ’kuinka he rakastavat toisiaan – – ja kuinka he ovat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.’” (Apologeticum, XXXIX luku, 7.) Erityisesti vainoissa voimme joutua osoittamaan veljellistä rakkautta siten, että vaarannamme rohkeasti henkemme, jottemme saattaisi toisia uskovia alttiiksi julmuuksille tai kuolemalle vihollisten käsissä (1. Johanneksen kirje 3:16).

Rohkeus tuo iloa

15, 16. Miten rohkeus ja ilo voivat liittyä yhteen, kuten Apostolien tekojen 16. luvussa osoitetaan?

¹⁵ Paavali ja Silas antavat todisteen siitä, että rohkeuden ilmaiseminen koettelemuksissa voi tuoda iloa. Filippin kaupungin hallintoviranomaisten käskystä heitä piestiin julkisesti raipoilla ja heidät pantiin vankilaan jalkapuuhun. He eivät kuitenkaan jääneet masentuneina pelon valtaan. Huolimatta siitä, että he joutuivat kestämään koettelevia olosuhteita, heillä oli yhä Jumalan antamaa rohkeutta ja sitä iloa, jonka se tuo uskollisille kristityille.

¹⁶ Keskiyön vaiheilla Paavali ja Silas rukoilivat ja ylistivät Jumalaa lauluin. Yhtäkkiä vankilaa vavisutti maanjäristys, joka irrotti heidän kahleensa ja lennätti ovet auki. Pelästyneelle vanginvartijalle ja hänen perheelleen todisteltiin pelottomasti, mikä johti heidän kastamiseensa Jehovan palvelijoina. Vanginvartija itse ”iloitsi suuresti koko huonekuntansa kanssa tultuaan nyt Jumalaan uskovaksi”. (Apostolien teot 16:16–34.) Kuinka sen onkaan täytynyt ilahduttaa Paavalia ja Silasta! Miten me voimme pysyä rohkeina Jehovan palvelijoina tarkasteltuamme tätä ja muita raamatullisia esimerkkejä rohkeudesta?

Ole jatkuvasti rohkealla mielellä

17. Miten toivon paneminen Jehovaan liittyy rohkeuteen, kuten psalmissa 27 osoitetaan?

¹⁷ Toivon paneminen Jehovaan auttaa meitä pysymään rohkeina. Daavid lauloi: ”Pane toivosi Jehovaan; ole rohkea, ja olkoon sydämesi luja. Niin, pane toivosi Jehovaan.” (Psalmit 27:14, UM.) Psalmi 27 osoittaa, että Daavid luotti Jehovaan elämänsä ”turvana” (jae 1). Daavid oli nähnyt, miten Jumala oli kohdellut hänen vihollisiaan menneisyydessä, ja hän sai siitä rohkeutta (jakeet 2 ja 3). Toinen seikka oli se, että hän arvosti Jehovan palvontakeskusta (jae 4). Jehovalta tulevaan apuun, suojelukseen ja vapautukseen luottaminen vahvisti entisestään Daavidin rohkeutta (jakeet 5–10). Jatkuvan opetuksen saaminen Jehovan vanhurskaan tien periaatteista oli sekin hyödyksi (jae 11). Daavid rukoili luottavaisesti vapautusta vihollisistaan, ja se yhdessä uskon ja toivon kanssa auttoi häntä olemaan rohkea (jakeet 12–14). Me voimme kasvattaa rohkeuttamme samanlaisin tavoin ja siten osoittaa, että todella panemme toivomme Jehovaan.

18. a) Mikä osoittaa, että säännöllinen yhteys toisiin Jehovan palvojiin voi auttaa meitä pysymään rohkeina? b) Mikä osa rohkeuden kasvattamisessa on kristillisillä kokouksilla?

¹⁸ Toisten Jehovan palvojien säännöllinen seura voi auttaa meitä pysymään rohkeina. Kun Paavali vetosi keisariin ja matkusti Roomaan, toiset uskovat tapasivat hänet Appiuksen torilla ja Kolmella majatalolla. Kertomuksessa mainitaan, että ”nähdessään heidät Paavali kiitti Jumalaa ja rohkaistui”. (Apostolien teot 28:15.) Käydessämme säännöllisesti kristillisissä kokouksissa noudatamme Paavalin neuvoa: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Mitä toistemme rohkaiseminen merkitsee? Rohkaiseminen merkitsee sitä, että ’herättää toisissa rohkeutta, intoa tai toivoa’ (Webster’s Ninth New Collegiate Dictionary). Me voimme tehdä paljon herättääksemme muissa kristityissä rohkeutta, ja heidän antamansa rohkaisu voi samoin vahvistaa meissä tätä ominaisuutta.

19. Miten Raamattu ja kristilliset julkaisut liittyvät siihen, että pysymme rohkeina?

¹⁹ Pysyäksemme rohkeina meidän täytyy tutkia säännöllisesti Jumalan sanaa ja soveltaa sen neuvoja omaan elämäämme (5. Mooseksen kirja 31:9–12; Joosua 1:8). Meidän tulee tutkia säännöllisesti myös Raamattuun perustuvia kristillisiä julkaisuja, sillä niissä esitetyt terveet neuvot auttavat meitä kestämään uskon koetuksia osoittaen Jumalan antamaa rohkeutta. Olemme havainneet Raamatun kertomuksista, että Jehovan palvelijat ovat olleet rohkeita eri tilanteissa. Emme ehkä juuri nyt tiedä, miten sellainen aineisto voi auttaa meitä, mutta Jumalan sanalla on voimaa, ja se, mitä opimme siitä, voi aina hyödyttää meitä (Heprealaisille 4:12). Esimerkiksi jos ihmispelko alkaisi häiritä sananpalvelustamme, voimme muistaa, miten Hanokilla oli rohkeutta julistaa Jumalan sanomaa jumalattomille (Juudas 14, 15).

20. Miksi voidaan sanoa, että rukous on välttämätön edellytys sille, että pysymme rohkeina Jehovan palvelijoina?

²⁰ Pysyäksemme rohkeina Jehovan palvelijoina meidän täytyy olla hellittämättömiä rukouksessa (Roomalaisille 12:12). Jeesus kesti rohkeasti koettelemuksensa, koska hän ”esitti voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia ja myös anomuksia Hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia” (Heprealaisille 5:7). Kun pysymme lähellä Jumalaa rukouksessa, emme ole niiden maailmallisten pelkureiden kaltaisia, joiden on määrä kokea ”toinen kuolema”, josta ei ole ylösnousemusta (Ilmestys 21:8). Jumalan suojelus ja elämä hänen uudessa maailmassaan kuuluvat niille, jotka ovat hänen rohkeita palvelijoitaan.

21. Miksi Jehovan uskolliset todistajat voivat olla rohkeita?

²¹ Jehovan uskollisina todistajina meidän ei tarvitse pelätä demoni- tai ihmisvihollisia, sillä meillä on Jumalan tuki ja Jeesuksen esimerkki, jonka hän antoi rohkeana maailman voittajana. Jehovan kansan hengellisesti rakentava seurakin auttaa meitä olemaan rohkeita. Rohkeuttamme kasvattaa myös Raamatusta ja kristillisistä julkaisuista saatava opastus ja neuvonta. Ja Raamatun kertomukset menneinä aikoina eläneistä Jumalan palvelijoista auttavat meitä vaeltamaan hänen teillään rohkeasti. Menkäämme siis näinä kriittisinä viimeisinä päivinä pelottomasti eteenpäin pyhässä palveluksessa. Olkoot kaikki Jehovan kansaan kuuluvat tosiaan rohkealla mielellä!

Miten vastaisit?

◻ Miten Jeesuksen esimerkki voi täyttää meidät rohkeudella?

◻ Mikä antoi Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen rohkeutta jatkaa saarnaamista?

◻ Miksi juutalaiset ja pakanat tarvitsivat rohkeutta asennoituakseen Jehovan puolelle?

◻ Millaisen rohkeuden esimerkin Eunike ja Timoteus antoivat?

◻ Mitä todisteita on siitä, että rohkeus tuottaa iloa vainonkin keskellä?

[Kuva s. 18]

Voimme Jeesuksen tavoin pitää puoliamme kiusausta vastaan, jos sovellamme ja lainaamme Raamattua