Miksi tulee myöntää erehdyksensä?
YKSI sotahistorian epätavallisimmista kohtauksista sattui, kun eräs aseeton lähetti käännytti takaisin 400 taistelun karaisemaa sotilasta, jotka olivat päättäneet kostaa loukkauksen. Kuultuaan yhden ainoan urhean naisen hartaat pyynnöt noiden miesten päällikkö jätti retkensä sikseen.
Tuo päällikkö oli Daavid, josta tuli myöhemmin Israelin kuningas. Hän kuunteli Abigail-nimistä naista, koska hän halusi miellyttää Jumalaa. Kun Abigail osoitti hänelle tahdikkaasti, että kostotoimista hänen aviomiestään Naabalia vastaan seuraisi verivelka, Daavid huudahti: ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan. Ja siunattu olkoon sinun ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minua joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni.” Daavid oli kiitollinen siitä, että Jumala käytti Abigailia estämään häntä tekemästä suurta erehdystä. (1. Samuelin kirja 25:9–35.)
Daavid kysyi eräässä psalmissa: ”Erehdykset – kuka voi ne havaita?” (Psalmit 19:13, UM.) Hänen tavallaan mekään emme ole kenties selvillä erehdyksistämme, ellei joku kiinnitä meidän huomiotamme niihin. Epämiellyttävät seuraukset pakottavat meidät toisinaan tajuamaan sen, että olemme erehtyneet tai toimineet epäviisaasti tai epäystävällisesti.
Ei syytä epätoivoon
Vaikka me kaikki teemme erehdyksiä, meidän ei tarvitse vaipua epätoivoon niiden vuoksi. Diplomaatti Edward John Phelps huomautti: ”Ihminen, joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään.” Kristitty opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaakob 3:2.) Oppisiko lapsi kävelemään kompastumatta koskaan? Ei oppisi, sillä hän oppii erehdyksistä ja jatkaa yrittämistä, kunnes hän saavuttaa tasapainon.
Voidaksemme viettää tasapainoista elämää meidänkin on opittava erehdyksistä, joita me itse ja toiset teemme. Raamatussa kerrotaan monien sellaisten ihmisten kokemuksia, joiden olosuhteet saattavat muistuttaa meidän olosuhteitamme, ja ne auttavat meitä välttämään samoja erehdyksiä, joihin he syyllistyivät. Mitä sitten voimme oppia heidän erehdyksistään?
Nöyryyden tärkeä ominaisuus
Yksi tärkeä opetus on se, että Jumala ei tuomitse kaikkia, jotka tekevät erehdyksiä, vaan hän tuomitsee ainoastaan ne, jotka kieltäytyvät korjaamasta niitä, vaikka he pystyisivätkin siihen. Israelin kuningas Saul ei noudattanut niitä ohjeita, jotka Jehova oli antanut amalekilaisten hävittämisestä. Kun Saul tapasi profeetta Samuelin, hän ensin vähätteli asioita ja yritti sitten vierittää syyn toisten niskoille. Hän oli enemmän huolissaan kasvojensa menettämisestä miestensä edessä kuin väärinteon oikaisemisesta. Sen vuoksi Jehova hylkäsi hänet olemasta kuninkaana. (1. Samuelin kirja 15:20–23, 30.)
Vaikka Saulin seuraaja Daavid teki suuria erehdyksiä, hän sai ne anteeksi, koska hän otti neuvonnan ja kurituksen nöyrästi vastaan. Daavidin nöyryys sai hänet ottamaan huomioon Abigailin sanat. Hänen joukkonsa olivat taisteluvalmiina. Daavid myönsi kuitenkin miestensä edessä, että hän oli tehnyt hätiköidyn ratkaisun. Tällainen nöyryys auttoi Daavidia koko hänen elämänsä ajan etsimään anteeksiantoa ja oikaisemaan askeleensa.
Nöyryys saa Jehovan palvelijat oikaisemaan myös ajattelemattomat huomautuksensa. Kun Paavali oli sanhedrinin edessä kuulusteltavana, ylimmäinen pappi käski läimäyttää Paavalia. Apostoli tiuskaisi: ”Jumala on lyövä sinua, sinä valkoiseksi kalkittu seinä.” (Apostolien teot 23:3.) Kenties heikkonäköisyytensä vuoksi Paavali ei tajunnut, kenelle hän puhui, ennen kuin hänen vieressään seisovat kysyivät: ”Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?” Silloin Paavali tunnusti heti erehtyneensä ja sanoi: ”Veljet, en tiennyt, että hän on ylimmäinen pappi. Sillä on kirjoitettu: ’Sinä et saa puhua vahingoittavasti kansasi hallitusmiehestä.’” (Apostolien teot 23:4, 5; 2. Mooseksen kirja 22:28.) Paavali myönsi todellakin nöyrästi tehneensä erehdyksen.
He myönsivät erehdyksensä
Raamatussa osoitetaan myös, että jotkut korjasivat virheellistä ajattelutapaansa. Ajatelkaamme esimerkiksi psalmista Aasafia. Koska pahojen ihmisten näytti käyvän hyvin, hän sanoi: ”Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana.” Aasaf tuli kuitenkin järkiinsä mentyään Jehovan huoneeseen mietiskelemään puhtaan palvonnan siunauksia. Lisäksi hän tunnusti erehdyksensä psalmissa 73.
Myös Joona antoi väärän ajattelun sumentaa näkemyksensä. Saarnattuaan Ninivessä hän oli huolissaan oman maineensa puhdistamisesta eikä tuon kaupungin asukkaiden säästämisestä. Joona oli tyytymätön, kun Jehova ei rangaissutkaan katuvia niniveläisiä, mutta Jumala oikaisi häntä. Joona tajusi aikanaan, että hänen näkemyksensä oli virheellinen, sillä hänen mukaansa nimetyssä Raamatun kirjassa tunnustetaan rehellisesti hänen erehdyksensä. (Joona 3:10–4:11.)
Koska Job otaksui erheellisesti, että Jehova Jumala eikä Saatana Panettelija aiheutti hänen ahdinkonsa, hän yritti todistaa, ettei hän ansainnut kärsimyksiään. Hän ei ollut selvillä suuresta kiistakysymyksestä: pysyisivätkö Jumalan palvelijat uskollisina hänelle joutuessaan koetukseen? (Job 1:9–12.) Elihun ja sitten Jehovan autettua Jobia tajuamaan erehdyksensä hän myönsi: ”Minä puhuin ymmärtämättömästi – –. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” (Job 42:3, 6.)
Erehdysten myöntäminen auttaa meitä säilyttämään hyvän suhteen Jumalaan. Kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, hän ei tuomitse meitä erehdystemme vuoksi, jos tunnustamme ne ja teemme voitavamme väärän ajattelutavan, harkitsemattomien sanojen tai tyhmänrohkeiden tekojen oikaisemiseksi. Miten voimme soveltaa tätä tietoa?
Miten toimimme tehtyämme erehdyksiä
Erehdyksen tunnustaminen nöyrästi ja joihinkin toimiin ryhtyminen sen johdosta voivat lujittaa perhesiteitä. Esimerkiksi isä tai äiti on saattanut väsymyksen tai ärtymyksen vuoksi kurittaa lastaan melko ankarasti. Jos hän ei suostu korjaamaan tätä erehdystään, siitä voi koitua ikäviä seurauksia. Apostoli Paavali kirjoittikin: ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.)
Nuori kristitty Paul muistelee lämpimästi: ”Isä pyysi aina anteeksi, kun hänestä tuntui, että hän oli reagoinut liian voimakkaasti. Se auttoi minua kunnioittamaan häntä.” Jokaisen on päätettävä itse, onko anteeksipyyntö paikallaan jossakin nimenomaisessa tilanteessa. Anteeksipyyntöjen esittämisen jälkeen tulee joka tapauksessa vilpittömästi ponnistella samanlaisten erehdysten karttamiseksi tulevaisuudessa.
Entä jos aviomies tai vaimo tekee erehdyksen, joka tuottaa tuskaa? Vilpitön tunnustus, sydämestä lähtevä anteeksipyyntö sekä anteeksiannon henki auttavat heitä säilyttämään rakkaudellisen suhteensa (Efesolaisille 5:33; Kolossalaisille 3:13). Jesús-niminen erittäin temperamenttinen, noin 50-vuotias espanjalaismies ei ole liian ylpeä pyytääkseen anteeksi vaimoltaan Albinalta. ”Meillä on tapana pyytää anteeksi, kun loukkaamme toinen toistamme”, Albina sanoo. ”Tämä auttaa meitä kestämään toisiamme rakkaudessa.”
Kun vanhin tekee erehdyksen
Erehdysten myöntäminen ja vilpittömien anteeksipyyntöjen esittäminen auttavat myös kristittyjä vanhimpia työskentelemään yhdessä sopusointuisesti ja osoittamaan kunnioitusta toisiaan kohtaan (Roomalaisille 12:10). Joku vanhin saattaa olla haluton myöntämään erehdystään, koska hän pelkää tämän heikentävän hänen arvovaltaansa seurakunnassa. Erehdyksen puolustelemiseksi, huomiotta jättämiseksi tai vähättelemiseksi tehdyt yritykset saavat paljon todennäköisemmin toiset menettämään luottamuksensa hänen valvontaansa. Kypsä veli, joka pyytää nöyrästi anteeksi ehkäpä jotakin tahditonta huomautustaan, ansaitsee toisten kunnioituksen.
Espanjassa palveleva Fernando-niminen vanhin muistaa erään tilaisuuden, jossa oli paljon vanhimpia koolla ja jossa puhetta johtava kierrosvalvoja esitti kokouksen johtamiseen liittyvän virheellisen lausunnon. Kun muuan veli korjasi kunnioittavasti kierrosvalvojan sanoja, tämä tunnusti heti olleensa väärässä. Fernando muistelee: ”Minuun teki syvän vaikutuksen se, että näin hänen myöntävän erehdyksensä kaikkien noiden vanhinten edessä. Kunnioitin häntä tuon anteeksipyynnön jälkeen paljon enemmän kuin ennen. Hänen esimerkkinsä opetti minulle sen, miten tärkeää minun on tunnustaa omat puutteeni.”
Tunnusta erehdyksesi nopeasti
Tavallisesti anteeksipyyntöä arvostetaan, varsinkin silloin kun se esitetään nopeasti. Mitä pikemmin tunnustamme erehdyksemme, sitä parempi. Valaisemme asiaa: Paavi Johannes Paavali II myönsi 31. lokakuuta 1992, että inkvisitio oli toiminut väärin 360 vuotta sitten rangaistessaan Galileota, koska tämä väitti, ettei maapallo ole maailmankaikkeuden keskus. Anteeksipyynnön lykkääminen näin kauan on kuitenkin omiaan vähentämään sen arvoa.
Sama pätee ihmissuhteisiin. Nopeasti esitetty anteeksipyyntö voi parantaa epäystävällisen sanan tai teon jättämän haavan. Jeesus kehotti meitä tekemään sovinnon viivyttelemättä, kun hän sanoi: ”Jos – – tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matteus 5:23, 24.) Rauhaisten suhteiden palauttaminen vaatii usein vain sitä, että myönnämme toimineemme väärin ja pyydämme anteeksi. Mitä kauemmin aikailemme tämän tekemistä, sitä vaikeampaa siitä tulee.
Erehdysten myöntämisestä koituva onnellisuus
Kuten Saulin ja Daavidin esimerkit valaisevat, se miten suhtaudumme erehdyksiimme, voi vaikuttaa elämäämme. Saul vastusti itsepäisesti neuvoja, ja hänen erehdyksensä moninkertaistuivat, niin että lopulta hän kuoli Jumalan epäsuosiossa. Tekemistään erehdyksistä ja synneistä huolimatta Daavid otti katuvaisena vastaan oikaisun ja pysyi Jehovalle uskollisena (vrt. Psalmit 32:3–5). Eikö tämä ole meidänkin halumme?
Suurin palkinto jonkin tekemämme erehdyksen myöntämisestä ja oikaisemisesta tai synnin katumisesta on sen tietäminen, että Jumala on antanut sen anteeksi. ”Onnellinen on se – – jonka synti on peitetty”, sanoi Daavid. ”Onnellinen on se ihminen, jonka tilille Jehova ei pane erhettä.” (Psalmit 32:1, 2, UM.) Miten viisasta siksi onkaan myöntää erehdyksensä!
[Kuva s. 29]
Oppisiko lapsi kävelemään kompastumatta koskaan?