Etsikää Jehovaa, kaikki maan nöyrät

”ETSIKÄÄ Herraa [”Jehovaa”, UM], kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.” (Sefanja 2:3.)

Profeetta Sefanja kohdisti nämä sanansa ”maan nöyrille” ja kehotti heitä etsimään ”nöyryyttä” tullakseen suojelluiksi ”Herran vihan päivänä”. Tämä ei jätä epäilystäkään siitä, että nöyryys on elossa säilymisen välttämätön edellytys. Mutta miksi?

Miksi etsiä nöyryyttä?

Nöyryys tarkoittaa lempeää luonteenlaatua, jossa ei ole kopeutta tai omahyväisyyttä. Se liittyy läheisesti joihinkin muihin hyveisiin, esimerkiksi vaatimattomuuteen ja lempeyteen. Sen vuoksi nöyrät ihmiset ovat opinhaluisia ja ottavat mielellään vastaan kuritusta Jumalan kädestä, vaikka se voikin sillä hetkellä näyttää tuskalliselta (Psalmit 25:9; Heprealaisille 12:4–11).

Nöyryydellä sinänsä ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä koulutuksen tai yhteiskunnallisen aseman kanssa. Usein korkeasti koulutetut tai maailmassa menestyneet ihmiset pitävät kuitenkin itseään pätevinä päättämään kaikista asioistaan, jopa palvontaan liittyvistä kysymyksistä. Se voi olla esteenä sille, että he antaisivat jonkun toisen opettaa heille jotakin tai ottaisivat vastaan neuvoja ja tekisivät elämässään tarpeellisia muutoksia. Aineellisesti rikkaat voivat langeta siihen virheelliseen ajatteluun, että heidän omaisuutensa on heidän turvallisuutensa tae. Siksi he eivät tunne tarvitsevansa Jumalan sanan, Raamatun, hengellisiä rikkauksia. (Matteus 4:4; 5:3; 1. Timoteukselle 6:17.)

Ajatellaanpa Jeesuksen päivien kirjanoppineita, fariseuksia ja ylipappeja. Kun fariseukset olivat kerran lähettäneet virkailijoita pidättämään Jeesuksen ja nämä palasivat tyhjin käsin takaisin, fariseukset sanoivat: ”Ei kai teitäkin ole eksytetty? Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” (Johannes 7:45–49.) Toisin sanoen heidän mielestään vain tietämättömät ja oppimattomat olisivat niin lapsellisia, että uskoisivat Jeesukseen.

Siitä huolimatta totuus veti joitakin fariseuksia puoleensa, ja he puolustivat Jeesusta ja kristittyjä. Heihin kuuluivat Nikodeemus ja Gamaliel. (Johannes 7:50–52; Apostolien teot 5:34–40.) Jeesuksen kuoleman jälkeen ”suuri joukko pappeja rupesi olemaan uskolle tottelevaisia” (Apostolien teot 6:7). Huomattavin esimerkki oli epäilemättä apostoli Paavali. Hänet kasvatettiin Gamalielin jalkojen juuressa, ja hänestä tuli hyvin etevä ja kunnioitettu juutalaisuuden puolustaja. Aikanaan hän kuitenkin vastasi nöyrästi Kristuksen Jeesuksen kutsuun ja hänestä tuli tämän innokas seuraaja. (Apostolien teot 22:3; 26:4, 5; Galatalaisille 1:14–24; 1. Timoteukselle 1:12–16.)

Kaikki tämä valaisee sitä, että onpa ihmisen tausta mikä tahansa tai ajatteleepa hän Raamatun sanomasta tällä hetkellä mitä tahansa, Sefanjan sanat pätevät joka tapauksessa. Jos joku haluaa saada Jumalan hyväksymyksen ja antaa hänen Sanansa ohjata itseään, nöyryys on välttämätöntä.

Ne jotka etsivät nöyryyttä nykyään

Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa osoittavat vastakaikua Valtakunnan hyvälle uutiselle. Jehovan todistajat johtavat heidän kodeissaan yli neljää miljoonaa raamatuntutkistelua viikoittain. Näiden ihmisten taustat ovat hyvin erilaisia, ja heidän taloudelliset ja yhteiskunnalliset olosuhteensa vaihtelevat. He kaikki ovat kuitenkin olleet tarpeeksi nöyriä ottaakseen vastaan Raamatun sanoman, josta joku on kertonut heille heidän kotiovellaan tai muualla. Monet heistä edistyvät hyvin, koska he ovat valmiita ponnistelemaan voittaakseen tiellään olevat esteet. He kuuluvat todellakin nykyajan ”maan nöyriin”.

Ottakaamme esimerkiksi meksikolainen Maria. Hän opiskeli yliopistossa oikeustiedettä ja eli saamansa perinnön ansiosta taloudellisesti turvattua elämää. Sen vuoksi hän omaksui joitakin hyvin vapaamielisiä ajatuksia, jotka tekivät hänestä hänen omien sanojensa mukaan ”kapinallisen, epäkohteliaan, dominoivan ja ateismia kannattavan” ihmisen. ”Aloin ajatella, että rahalla voi ratkaista kaikki asiat ja että Jumalalla ei ollut merkitystä. Minusta jopa tuntui, ettei häntä edes ollut olemassa”, Maria muistelee. ”Uskonto edusti minun silmissäni jotakin naurettavaa ja oli pelkkä yhteiskunnallinen vaatimus”, hän lisää.

Myöhemmin Maria pani merkille ne muutokset, jotka olivat tapahtuneet hänen serkussaan sen jälkeen, kun tästä oli tullut Jehovan todistaja. ”Hän oli ollut aivan kauhea, ja nyt hänestä oli tullut hyvin rauhallinen ja rehti mies”, Maria selittää. ”Sukulaiset sanoivat, että hän oli saarnaaja ja luki Raamattua eikä sen tähden enää juonut tai juossut naisten perässä. Siksi pyysin häntä tulemaan luokseni lukemaan minulle Raamattua, koska ajattelin, että sillä tavalla löytäisin sen rauhan ja tyyneyden, jota niin kovasti kaipasin.” Tämä johti siihen, että Maria alkoi tutkia Raamattua erään todistajapariskunnan kanssa.

Hänen oli voitettava monia asioita, ja hänestä oli myös hyvin vaikea hyväksyä johtoasemaa koskeva Raamatun periaate, jonka mukaan hänen oli oltava alamainen aviomiehelleen. Hän teki kuitenkin perinpohjaisia muutoksia elämässään ja asenteissaan. Hän tunnusti: ”Minusta tuntuu, että siitä lähtien, kun veljet tulivat luokseni ja toivat mukanaan Jehovan avun, kotonani on vallinnut onnellisuus, tyyneys ja Jumalan siunaus.” Nykyään Maria on vihkiytynyt, kastettu Jehovan todistaja.

Nöyryydellä, tai sen puutteella, on suuri merkitys myös eräällä toisella alueella etsittäessä tosi palvontaa. Hyvin usein käy niin, että perheessä vaimo omaksuu totuuden ja haluaa palvella Jumalaa mutta mies ei halua. Joidenkin miesten on ehkä vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että nyt vaimon on oltava alamainen jollekulle toisellekin – Jehova Jumalalle (1. Korinttolaisille 11:3). Muuan Chihuahuassa Meksikossa asuva nainen pyysi itselleen raamatuntutkistelua, ja myöhemmin hän ja hänen seitsemän lastaan tulivat totuuteen. Aluksi hänen miehensä oli asiaa vastaan. Miksi? Tämä ei halunnut perheensä lähtevän saarnaamaan talosta taloon ja tarjoamaan raamatullista kirjallisuutta. Hän ilmeisesti ajatteli, ettei se sopinut hänen arvolleen. Muu perhe pysyi kuitenkin lujasti päätöksessään palvella Jumalaa. Aikanaan mies alkoi vähitellen ymmärtää, miksi Jumalan järjestely kannattaa hyväksyä. Meni kuitenkin 15 vuotta ennen kuin hän vihkiytyi Jehovalle.

Joka puolella Meksikoa on yhä monia syrjäisiä yhteisöjä, joissa paikallisilla asukkailla on oma intiaanikielensä ja omat tapansa. Raamatun sanoma kantautuu näillekin ihmisille ja auttaa heitä kohentamaan sivistystasoaan, sillä jotkut oppivat lukemaan ja kirjoittamaan oppiessaan totuuden. Vähäinen koulutus tai varattomuus ei kuitenkaan välttämättä tee heitä vastaanottavaisemmiksi. Toisinaan heimoylpeys ja pysytteleminen tiukasti ikivanhoissa perinteissä tekevät joillekuille vaikeaksi hyväksyä totuutta. Tässä on syy myös siihen, että joissakin intiaanikylissä kyläläiset ahdistelevat niitä, jotka omaksuvat totuuden. Nöyryydellä on siis monia muotoja.

Suhtaudu nöyrästi

Entä sinä itse? Osoitatko sinä vastakaikua Jumalan sanan totuudelle, vai onko sinun vaikea hyväksyä joitakin Raamatun totuuksia? Ehkä haluaisit tutkia itseäsi saadaksesi selville, mikä sinua pidättelee. Vaivaako sinua se, että useimmat totuuteen tulleista ihmisistä ovat lähtöisin vaatimattomista oloista? Voisiko ajatteluusi vaikuttaa ylpeys? On hyvä pohtia apostoli Paavalin sanoja: ”Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää, saattaakseen viisaat häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaakseen sen, mikä on voimakasta, häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on halpasyntyistä, ja sen mitä halveksutaan, sen mikä ei ole, tehdäkseen tyhjäksi sen mikä on, jotta mikään liha ei kerskuisi Jumalan edessä.” (1. Korinttolaisille 1:27–29.)

Hylkäisitkö aarteen vain siksi, että löytäisit sen vaatimattomasta saviastiasta? Et tietenkään! Näin Jumala on kuitenkin päättänyt tarjota meille pelastavan totuuden Sanansa, kuten apostoli Paavali selittää: ”Meillä on tämä aarre saviastioissa, jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan eikä meistä itsestämme.” (2. Korinttolaisille 4:7.) Nöyryyden ja vaatimattomuuden avulla pystymme näkemään aarteen todellisen arvon emmekä vain ”saviastioita” eli ihmisvälittäjiä, jotka tuovat sen meille. Tällä tavoin parannamme myös mahdollisuuksiamme ”saada suoja Herran vihan päivänä” ja kuulua niihin nöyriin, jotka ”tulevat perimään maan” (Sefanja 2:3; Matteus 5:5).