Sodaton maailma koittaa pian!

NUORI brittisotilas Jim Prince käveli 24. joulukuuta 1914 ei-kenenkään-maan poikki puhumaan saksalaiselle jalkaväensotilaalle. ”Minä olen saksi. Sinä olet anglosaksi. Miksi me taistelemme?” saksalainen kysyi häneltä. Vuosia myöhemmin Prince tunnusti: ”En vieläkään osaa vastata siihen kysymykseen.”

Yhden ainutlaatuisen viikon ajan vuonna 1914 seurustelivat lukuisat Englannin ja Saksan armeijoiden sotilaat veljellisesti keskenään, pelasivat jalkapalloa ja antoivat jopa joululahjoja toisilleen. Tämä aselepo oli tietenkin epävirallinen. Ylimmät upseerit eivät halunneet joukkojensa tajuavan, ettei ”vihollinen” ollutkaan se ilkeämielinen hirviö, joksi sotapropaganda oli sen kuvannut. Brittisotilas Albert Moren muisteli myöhemmin: ”Jos tulitauko olisi kestänyt toisen viikon, olisi ollut hyvin vaikea saada sota aloitetuksi uudelleen.”

Tuo spontaani tulitauko antaa ymmärtää, että jopa monet koulutetut sotilaatkin kaipaavat suuresti rauhaa sodan sijasta. Useimmat sotilaat, jotka ovat kokeneet taistelujen kauhut, allekirjoittaisivat espanjalaisen sananlaskun: ”Menköön sotaan se, joka ei sotaa tunne.” Jos suuren yleisön keskuudessa suoritettaisiin maailmanlaajuinen mielipidetiedustelu, se epäilemättä paljastaisi, että ylivoimainen enemmistö asettaisi rauhan sodan edelle. Mutta miten tämä yleismaailmallinen toive rauhasta voidaan muuttaa sodattomaksi maailmaksi?

Ennen kuin sodat voidaan lopettaa, täytyy asenteiden muuttua. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön peruskirjassa sanotaan, että koska sodat alkavat ihmisten mielessä, niin myös rauhan puolustus täytyy rakentaa ihmisten mieleen. Nyky-yhteiskunta, jossa epäluottamus ja viha rehottavat, muuttuu kuitenkin jatkuvasti vain väkivaltaisemmaksi eikä suinkaan rauhaisammaksi.

Siitä huolimatta Jumala itse on luvannut, että tulisi aika, jolloin vanhurskauteen suuntautuneiden ihmisten mieleen istutettaisiin rauha. Hän sanoi profeettansa Jesajan kautta: ”Hän [Jumala] tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jesaja 2:4.)

Rauhanomainen ajattelutapa

Voiko ajattelutapa muuttua näin merkittävästi? Oppivatko ihmiset koskaan turvaamaan rauhaa sen sijaan, että he ylistäisivät sotaa? Tarkastelkaamme Wolfgang Kusserowin esimerkkiä. Natsit teloittivat tämän 20-vuotiaan saksalaisen vuonna 1942 sen tähden, ettei hän halunnut ”opetella sotimaan”. Miksi hän valitsi kuoleman? Todistajanlausunnossa hän lainasi muun muassa seuraavia Raamatun periaatteita: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ja ”Kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat” (Matteus 22:39; 26:52). Sitten hän kysyi osuvasti: ”Kirjoituttiko Luojamme kaiken tämän puita varten?”

Jumalan sana, joka on kirjoitettu muistiin Raamattuun, ”uhkuu voimaa”, ja tuo Sana pakotti tämän nuoren Jehovan todistajan pyrkimään rauhaan, olivatpa seuraukset millaiset tahansa (Heprealaisille 4:12; 1. Pietarin kirje 3:11). Wolfgang Kusserow ei kuitenkaan ollut ainoa, joka pyrki tällä tavoin rauhaan. Natsien harjoittamaa uskonnollista vainoa käsittelevässä kirjassaan J. S. Conway lainaa natsien virallisia arkistoja, jotka todistavat, että Jehovan todistajat ryhmänä kieltäytyivät tarttumasta aseisiin. Kuten Conway huomauttaa, tällainen rohkea kanta merkitsi käytännössä oman kuolemantuomion allekirjoittamista. (The Nazi Persecution of the Churches 1933-45.)

Nykyään Jehovan todistajat pyrkivät edelleen rauhaan rodustaan ja kansallisuudestaan riippumatta. Miksi? He ovat oppineet Raamatusta, että Jumalan tosi palvelijoiden on taottava miekkansa vantaiksi. Argentiinalainen nuorimies Alejandro, joka muutti Israeliin vuonna 1987, voi omalla kokemuksellaan vahvistaa tämän pitävän paikkansa.

Alejandro asui kolme vuotta kibbutsissa samalla kun hän opiskeli yliopistossa ja kävi töissä hotelleissa ja ravintoloissa. Tänä aikana hän alkoi lukea Raamattua ja etsi elämälleen tarkoitusta. Kaikkein eniten hän kaipasi maailmaa, missä ihmiset voisivat nauttia rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta. Alejandro, joka itse oli juutalainen, teki töitä juutalaisten ja arabien kanssa mutta ei halunnut suosia kumpaakaan puolta.

Vuonna 1990 eräs ystävä, joka tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, kutsui Alejandron yksipäiväiseen konventtiin Haifaan. Alejandro oli ihmeissään nähdessään 600 juutalaisen ja arabin seurustelevan siellä sopuisasti ja iloisesti keskenään ja ajatteli: ”Juuri tällä tavalla ihmisten pitäisi elää.” Hänestä tuli puolessa vuodessa todistaja, ja nykyään hän omistaa suurimman osan ajastaan siihen, että hän saarnaa Raamatun sanomaa rauhasta.

Jumala tuo rauhan

Niin koskettavia kuin nämä esimerkit ovatkin, ne ovat nykymaailmassa pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Vaikka nykyinen järjestelmä puhuu kauniisti rauhasta, se kastelee sodan siemeniä. Haluaisitko sinä elää sellaisen kadun varrella, jonka asukkaat käyttävät 7–16 prosenttia tuloistaan aseisiin ja kodin turvalaitteisiin? Näin kansat ovat kuitenkin viime vuosina toimineet sotilasmenojen välityksellä. On helppo ymmärtää, miksi Jesajan ennustus paljastaa, ettei ihmiskunta kokonaisuutena tule koskaan takomaan miekkojaan vantaiksi, ennen kuin Jumala ”säätää oikeutta monille kansoille”. Miten hän tekee sen?

Pääväline oikeuden säätämisessä on Jehova Jumalan valtakunta. Profeetta Daniel ennusti, että ”taivaan Jumala [on] pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti”. Hän lisää, että tämä Valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat [maailman hallitukset] ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti” (Daniel 2:44). Nämä sanat osoittavat, että Jumalan valtakunta ottaa lujalla kädellä valvontaansa koko maan. Kansallisuuksien välinen kilpailu jää menneisyyteen, kun Valtakunta poistaa valtiolliset rajat. Ja koska sen alamaiset tulevat olemaan ”Jehovan opettamia”, heidän rauhansa ”on runsas” (Jesaja 54:13, UM). Ei ihme, että Jeesus opetti meitä rukoilemaan Jumalaa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi”! (Matteus 6:10.)

Uskonnolliset esteet poistetaan

Jumala poistaa myös rauhan tiellä olevat uskonnolliset esteet. Uskonto oli historian pisimmän aseellisen konfliktin takana: ristiretket eli ”pyhät sodat” käynnistyivät paavi Urbanus II:n aloitteesta vuonna 1095.a Tällä vuosisadalla papisto on huomattavalla tavalla kiihottanut kansaa tukemaan sotia jopa silloin, kun kyseessä on ollut täysin maallinen sota.

Historioitsija Paul Johnson kirjoittaa nimikristillisten kirkkojen osasta ensimmäisessä maailmansodassa: ”Papit eivät pystyneet, eivätkä useimmiten edes halunneet, asettaa kristillistä uskoa kansallisuuden edelle. Enemmistö valitsi helpoimman tien ja rinnasti kristillisyyden isänmaallisuuteen. Kaikkien kirkkokuntien kristillisiä sotilaita kannustettiin tappamaan toisiaan Vapahtajansa nimessä.”

Uskonto on tehnyt enemmän sodan sytyttämiseksi kuin rauhan vaalimiseksi. Raamatussa väärä uskonto kuvataankin ”portoksi”, joka tyydyttää maailman hallitsijoiden tarpeita (Ilmestys 17:1, 2). Jumala julistaa hänet pääsyylliseksi kaikkien niiden vereen, jotka on tapettu maan päällä (Ilmestys 18:24). Sen johdosta Jehova Jumala hävittää tämän rauhan tiellä olevan esteen kertakaikkisesti (Ilmestys 18:4, 5, 8).

Vaikka sellaiset jakavat seikat kuin politiikka ja väärä uskonto katoaisivatkin, rauha ei koskaan olisi varma, ellei poistettaisi kaikkein suurinta sodanlietsojaa – Saatana Panettelijaa. Se on viimeinen työ, johon Jumalan valtakunta ryhtyy ohjelmansa mukaisesti tuodakseen täydellisen rauhan maan päälle. Raamatun Ilmestyskirjassa selitetään, että Saatana otetaan kiinni, sidotaan ja heitetään ”syvyyteen”, jottei ”hän enää eksyttäisi kansoja”. Sen jälkeen hänet tuhotaan lopullisesti. (Ilmestys 20:2, 3, 10.)

Raamatun lupaus sotien lopusta ei ole pelkkä unelma. Jehova Jumala on jo alkanut toimia rauhan puolesta. Hänen Valtakuntansa on perustettu taivaissa ja on valmiina ryhtymään jatkotoimiin maailmanrauhan takaamiseksi. Samaan aikaan ovat miljoonat Jehovan todistajat, jotka kannattavat tätä hallitusta, oppineet elämään rauhanomaisesti.

Meillä on siis selvästikin perusteita uskoa, etteivät sodat ole väistämättömiä. Ja mikä parempaa, voimme odottaa aivan lähellä olevaa päivää, jolloin Jehova lakkauttaa sotatoimet ikuisiksi ajoiksi (Psalmit 46:10). Hän pitää huolen siitä, että pian koittaa sodaton maailma.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Sinä voit elää sodattomassa uudessa maailmassa