Mielenrauha kilpailuyhteiskunnassa

”JOS joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen tulee olla viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija”, neuvoi Jeesus Kristus apostoleitaan. Apostolit kiistelivät siitä, kuka heidän keskuudessaan oli suurin. He tiesivät Jeesuksen inhoavan sellaista henkeä. Hän ei koskaan yllyttänyt apostoleitaan ottamaan mittaa toisistaan hengellisen kehityksen edistämiseksi. (Markus 9:33–37.)

Ennen maan päälle tuloaan Jeesus Kristus osallistui ensimmäisen miehen ja naisen luomiseen, ja hän tiesi, miten heidät tehtiin (Kolossalaisille 1:15, 16). Ensimmäiset ihmiset luotiin siten, että he kykenivät edistymään, vaikkeivät he kilpailleetkaan häikäilemättömästi toistensa kanssa. Ihmisten ei tarvinnut taistella keskenään sen ratkaisemiseksi, kuka oli heidän johtajansa, eivätkä he kamppailleet eläinten kanssa henkiin jäämisestä. (1. Mooseksen kirja 1:26; 2:20–24; 1. Korinttolaisille 11:3.)

Kilpailuhengen alkuperä

Miten säälimättömästä kilpailuhengestä sitten tuli ihmisyhteiskunnan vallitseva voima? Saamme johtolangan ihmiskunnan historian ensimmäisestä murhasta. Ensimmäisen ihmisparin vanhimman pojan Kainin ilmaisema kilpailuhenki johti murhenäytelmään. Kain murhasi veljensä Aabelin, koska Aabelin uhri miellytti Jumalaa, mutta Kainin uhri ei miellyttänyt. Lisäksi Raamatussa sanotaan, että Kain ”oli paholaisesta ja tappoi veljensä”. (1. Johanneksen kirje 3:12; 1. Mooseksen kirja 4:4–8.)

Kilpailuhenki on siis lähtöisin paholaisesta, Saatana Panettelijasta, ja hän edistää sitä. Vaikka hän oli Jumalan enkelipoika, jolla oli mahtavia etuja, se ei riittänyt hänelle (vrt. Hesekiel 28:14, 15). Kun hän vietteli Eevan, hän paljasti oman halunsa. Hän sanoi, että syömällä kiellettyä hedelmää Eeva tulisi ”varmasti olemaan niin kuin Jumala” (1. Mooseksen kirja 3:4, 5, UM). Todellisuudessa Saatana halusi itse olla kuin Jumala, kilpailla Jehovan kanssa. Jumalaa vastaan suuntautunut kilpailuhenki yllytti hänet kapinaan. (Jaakob 1:14, 15.)

Tämä henki tarttuu. Alkuperäisessä perhejärjestelyssä vallitsi Jumalan rauha, mutta Saatanan vaikutuksesta se menetettiin. (1. Mooseksen kirja 3:6, 16.) Aina siitä lähtien kun Saatana Panettelija kapinoi Jumalaa vastaan, hän on hallinnut ihmiskuntaa, lietsonut kilpailuhenkeä ja vieläpä saanut miehet ja naiset erheellisesti uskomaan, että säälimätön kilpailu on menestyksen avain. Raamatussa sanotaan kuitenkin: ”Missä on mustasukkaisuutta ja riidanhalua, siellä on epäjärjestystä ja kaikkea inhottavaa.” (Jaakob 3:14–16.) Tällä tavalla Saatana on riistänyt ihmiseltä onnellisuuden ja mielenrauhan.

Menestyminen ilman kilpailua

Vastakohtana Saatanan vakuutteluille Raamatussa kerrotaan esimerkkejä siitä, kuinka voi menestyä olematta kilpailuhenkinen. Jeesus Kristus antoi tästä parhaan esimerkin. Vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, hän ei milloinkaan harkinnut Jumalan vertaisena olemista, vaan otti orjan muodon ja tuli maan päälle. Lisäksi hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kidutuspaalussa kuolemaan saakka. Koska hän oli tottelevainen – ei lainkaan kilpailuhenkinen – hän saavutti Jumalan hyväksymyksen. ”Juuri siksi Jumala korottikin hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella.” (Filippiläisille 2:5–9.) Voisiko yksikään luomus menestyä enää tämän paremmin? Hän miellytti Isäänsä enemmän kuin kukaan muu luomus olematta silti lainkaan kilpailuhenkinen (Sananlaskut 27:11).

Taivaassa lukuisat uskolliset enkelit ilmaisevat samanlaista asennetta. Vaikka Jeesuksesta, joka oli enkelien pää, tuli maan päällä ollessaan vähän heitä alhaisempi, he palvelivat häntä halukkaasti. He eivät selvästikään edes harkinneet sitä, että he olisivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja yrittäneet viedä häneltä Ylienkelin paikan. (Matteus 4:11; 1. Tessalonikalaisille 4:16; Heprealaisille 2:7.)

Heidän vastenmielisyytensä kilpailuhenkeä kohtaan tulee vieläkin selvemmin ilmi, kun tarkastelemme sitä, miten he ovat suhtautuneet Jumalan tarkoitukseen kohottaa joitakuita epätäydellisiä ihmisiä kuolemattomaan henkielämään – tässä tilassa nämä tulevat ”tuomitsemaan enkeleitä” (1. Korinttolaisille 6:3). Enkeleillä on runsaasti kokemusta Jehovan palvelemisesta, ja he pystyvät paljon paremmin tekemään hyvää kuin epätäydelliset ihmiset. Silti enkelit ilomielin palvelevat maan päällä olevia voideltuja eivätkä koskaan kadehdi sitä, mitä nämä tulevat saamaan (Heprealaisille 1:14). Koska he eivät ole kilpailuhenkisiä vaan heillä on tällainen oivallinen asenne, he voivat palvella jatkuvasti Suvereenin Herran Jehovan valtaistuimen edessä.

Ajattelehan seuraavaksi niitä muinoin eläneitä uskollisia Jumalan palvelijoita, jotka saavat ylösnousemuksen maan päälle. Aabraham oli huomattava uskon esimerkki, ja häntä sanottiin ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat” (Roomalaisille 4:9, 11). Job antoi erinomaisen esimerkin kestävyydestä (Jaakob 5:11). Mooses, joka oli ”sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”, johti Israelin kansan vapauteen (4. Mooseksen kirja 12:3). Kuka epätäydellinen ihminen on antanut paremman esimerkin uskosta, kestävyydestä ja nöyryydestä kuin nämä miehet? Kuitenkin he odottavat perivänsä Jumalan valtakunnan maallisen valta-alueen (Matteus 25:34; Heprealaisille 11:13–16). Johannes Kastajan tavoin he saavat alhaisemman aseman kuin ”vähäisempi taivasten valtakunnassa” (Matteus 11:11). Käväiseekö heidän mielessään sellainen ajatus, että heidän pitäisi valittaa ja vaatia, että heidän uskoaan, kestävyyttään tai nöyryyttään pidettäisiin samanarvoisena tai joissakin tapauksissa parempanakin kuin niiden ihmisten vastaavia ominaisuuksia, jotka saavat taivaallisen elämän? Ei varmasti! Heistä tulee onnellisia Jumalan valtakunnan maallisia alamaisia.

Nykyäänkin on miellyttävää olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät ole kilpailuhenkisiä. Ensimmäisessä kirjoituksessa mainittu Yasuo velkaantui pahoin keinoteltuaan kullalla, ja hän menetti kaiken omaisuutensa. Hänen ”ystävänsä” jättivät hänet. Kun hänen vaimonsa alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hän kävi heidän kokouksissaan, koska hän katui perheelleen aiheuttamaansa kärsimystä. Lopulta hän kitki itsestään kilpailuhengen, ja hänestä tuli Jehovan todistaja. Nykyään hän on onnellinen, koska hänen ympärillään on kristittyjä ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan häntä vaikeina aikoina.

Mielenrauhan säilyttäminen

Ei ole aina helppoa säilyttää mielenrauhaansa armottomassa kilpailuyhteiskunnassa. Kannattaa panna merkille, että Raamatussa sanotaan ”vihollisuuksien, riidan, mustasukkaisuuden, vihanpuuskien, kinastelujen, jakaumien, lahkojen, kateuden” kuuluvan ”lihan tekoihin”, jotka estävät ihmisiä perimästä Jumalan valtakuntaa. Kaikki nämä kulkevat käsi kädessä kilpailuhengen kanssa. Ei olekaan mikään ihme, että apostoli Paavali kehotti galatalaisia: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” (Galatalaisille 5:19–21, 26.)

Tässä yhteydessä Paavali osoitti kirjeessään, miten itsekeskeinen kilpailuhenki voidaan nujertaa. Hän sanoi: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia.” (Galatalaisille 5:22, 23.) Hengen hedelmä auttaa meitä pääsemään eroon kilpailuhenkisistä ajatuksista. Harkitsehan esimerkiksi rakkauden ominaisuutta. ”Rakkaus ei ole mustasukkainen”, Paavali selittää. ”Se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny.” (1. Korinttolaisille 13:4–7.) Kehittämällä rakkautta voimme juuria pois mustasukkaisuuden, joka on kilpailuhengen takana oleva voima. Muutkin hengen hedelmät auttavat meitä puhdistamaan sydämemme ja mielemme kaikista säälimättömän kilpailuhengen rippeistäkin. Itsehillinnän avulla voidaan nopeasti tukahduttaa kaikki halut mitellä voimia toisten kanssa tarkoituksena voittaa hinnalla millä hyvänsä (Sananlaskut 17:27).

Voidaksemme kehittää näitä ominaisuuksia meidän täytyy kuitenkin antaa Jumalan hengen vaikuttaa itsessämme. Voimme edistää tätä pyhän hengen terveellistä työskentelyä rukoilemalla hellittämättömästi ja pyytämällä Jumalan henkeä avuksemme (Luukas 11:13). Mitä Jumala voi suoda meille vastaukseksi rukouksiimme? Raamattu vastaa: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.)

Tämä ilmeni Jeesuksen apostolien tapauksessa. Senkin jälkeen kun Jeesus oli pannut alulle Herran illallisen vieton ollessaan viimeistä iltaansa apostolien kanssa, nämä kinastelivat yhä siitä, kuka heistä näytti olevan suurin (Luukas 22:24–27). Jeesus oli eri tilanteissa koettanut auttaa heitä oikaisemaan ajatteluaan, mutta tällainen kilpailuhenkisyys oli syvään juurtunut heihin (Markus 9:34–37; 10:35–45; Johannes 13:12–17). Mutta kun he saivat pyhää henkeä noin 50 päivää tuon kiistan jälkeen, heidän asenteensa muuttui. He eivät riidelleet siitä, kuka puhuisi heidän edustajanaan tiedonhaluiselle väkijoukolle, joka oli koolla tuona helluntaipäivänä. (Apostolien teot 2:14–21.)

Kristillisessä seurakunnassa ei kenenkään ihmisen sallittu nousta hallitsevaan asemaan. Kun kristittyjen oli ratkaistava eräs ympärileikkaukseen liittyvä ongelma, niin tuossa tärkeässä kokouksessa puhetta johti Jaakob, joka ei ollut edes opetuslapsi silloin kun Jeesus kuoli. Mistään ei ilmene, että olisi väitelty siitä, kuka ottaisi johdon tuossa kristillisen seurakunnan hallintoelimen kokouksessa. Oli tapahtunut todellinen muutos niistä ajoista, jolloin apostolit olivat kilpailuhengen tahraamia! Pyhä henki auttoi heitä muistamaan Jeesuksen opetuksia ja tajuamaan vähitellen hänen neuvojensa merkityksen (Johannes 14:26).

Sama voi pitää paikkansa meistäkin. Pyhän hengen avulla voimme voittaa kaikki meihin lujasti iskostuneet halut kilpailla toisten kanssa tarkoituksenamme mennä eteenpäin heidän kustannuksellaan. Voimme sen sijaan saada mielenrauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen. Raamatussa vakuutetaan, että säälimättömän kilpailuhengen lähde, Saatana Panettelija, heitetään pian syvyyteen ja tehdään toimintakyvyttömäksi (Ilmestys 20:1–3). Naapurusten välistä kilpailua ei enää ole. Merkitseekö tämä sitä, että yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy kokonaan? Ei suinkaan! Ihmiset kohotetaan täydellisyyteen, ei siten, että he kilpailevat keskenään, vaan siten, että heidän hyväkseen sovelletaan Jeesuksen lunastusuhria (1. Johanneksen kirje 2:1, 2).

Aiemmin mainittu Keinosuke, joka oli niittänyt maailmallista mainetta ja kunniaa myymällä ennätysmäärän autoja, uuvutti itsensä loppuun sekä henkisesti että fyysisesti ja sanoutui viimein irti työpaikastaan. ”Nyt aito ilo täyttää elämäni”, hän sanoo. Hän oppi ymmärtämään, miksi Jeesuksen elämä oli todella menestyksellistä. Nykyisin häntä virkistää kaikki se, mitä hän voi tehdä Jumalan maailmanlaajuisessa seurakunnassa. Näin hän valmistautuu uuteen maailmaan, jossa ei ole kilpailuhenkeä. Sinäkin voit saada esimakua tästä uuden maailman yhteiskunnasta liittymällä asuinalueesi valtakunnansalissa kokoontuvien Jehovan todistajien seuraan.

[Kuva s. 7]

Ihmisyhteiskunta iloitsee rauhasta ja yhteistyöstä Jumalan uudessa maailmassa