Valtakunnan julistajat kertovat
”Jumala ei ole puolueellinen”
HENKEYTETTY apostoli Pietari sanoi 1 900 vuotta sitten: ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.) Jehovan todistajien keskuudesta on löydettävissä ihmisiä, jotka kuuluvat eri rotuihin ja joilla on hyvin erilainen uskonnollinen tausta. He kaipaavat vanhurskautta ja pelkäävät Jumalaa. Jehova ottaa heidät kaikki mielellään vastaan uuden maailman yhteiskuntaan, kuten hän otti erään tšadilaisen naisen.
Tämä nainen oli tyytymätön uskontoonsa. Vuosia aikaisemmin hän oli ottanut Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä ja arvosti kirjan sisältämiä hyviä neuvoja. Hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja hän oli aina paikalla. Kun häntä pyydettiin tulemaan valtakunnansaliin kokouksiin, hän ei tullut. Syynä oli se, että vaikka hänen miehensä ei vastustanutkaan tutkimista, tämä ei antanut vaimolleen lupaa käydä kokouksissa valtakunnansalissa.
Kun vaimo halusi mennä kierroskonventtiin, tutkistelua johtava todistaja näytti miehelle konventin ohjelman ja kertoi, millaisia hyviä neuvoja siellä esitettäisiin. Mies antoi vaimolleen luvan mennä ”vain tämän kerran”. Vaimo nautti ohjelmasta kovasti. Kun hän selitti miehelleen, mitä hän oli siellä oppinut, tällä ei ollut enää mitään sitä vastaan, että hän kävisi muissakin kokouksissa. Vaimoon teki syvän vaikutuksen se, että seurakuntaan kuului ihmisiä hyvin monista etnisistä ryhmistä ja että he kaikki pitivät hyvää huolta toisistaan. Myöhemmin hän oli läsnä piirikonventissa ja häkeltyi nähdessään omien lastensa istuvan muista maista tulleiden Jehovan todistajien sylissä. Todistajat jakoivat ruokansa lasten kanssa ja kohtelivat heitä aivan kuin omia perheenjäseniään. Tämä oli hänelle käännekohta.
Seurasi kuitenkin vastustusta. Vaikka vaimo oli luonteeltaan ujo, hän alkoi vastailla kokouksissa ja pitää rohkeasti puoliaan sukulaisten ja naapureiden kielteisiä huomautuksia vastaan. Hän oli elänyt miehensä kanssa vuosikausia, mutta he elivät yhdessä vain perinteiden mukaisessa asuinliitossa. Miten hän nyt voisi ottaa puheeksi laillista vihkimistä koskevan asian? Rukoiltuaan Jehovaa hartaasti hän puhui asiasta miehensä kanssa ja tämä lupasi huolehtia asiasta. Lopulta mies tekikin sen, ja heidät vihittiin laillisesti.
Heidän luonaan asuva käly aiheutti monia ongelmia, mutta aviomies asettui vaimonsa puolelle. Sitten tuli käymään miehen isä. Hän käski poikaansa eroamaan vaimostaan, koska tämä oli vaihtanut uskontoaan. Isä sanoi pojalleen maksavansa morsiamenhinnan ”paljon paremmasta vaimosta”. Poika vastasi: ”En eroa hänestä. Hän on hyvä vaimo. Jos hän haluaa lähteä, niin se on eri asia, mutta minä en lähetä häntä pois.” Vaimo oli hyvin kohtelias apelleen, ja tämä häpesi huonoa käytöstään. Palattuaan kyläänsä miehen isä kuitenkin kirjoitti pojalleen uhkavaatimuksen. Jos poika ei lähettäisi vaimoaan pois, isä ei enää tunnustaisi häntä pojakseen. Jälleen kerran mies pysyi järkähtämättä vaimonsa puolella. Kuvittele, miten iloinen vaimo oli nähdessään miehensä lujan asenteen.
Heidän kaksi pientä poikaansa käyvät nyt mielellään äidin kanssa valtakunnansalissa. He jopa pyysivät isältään solmiota, koska he näkivät kaikilla puheita pitävillä veljillä sellaisen. Nykyään tämä nainen on kastettu sisar.
Hän on yksi Tšadin 345 onnellisesta Jehovan todistajasta, jotka julistavat Jehovan valtakunnan hyvää uutista ja ymmärtävät, että todellakaan ”Jumala ei ole puolueellinen”.