Palvele päättäväisesti Jehovaa!

”SINÄ et lähde saarnaamaan!” ”Ystävilläsi ei ole tänne mitään asiaa!” Monet kristityt naiset kuulevat tällaista puhetta vastustavilta aviomiehiltään. Mutta silloin kun nämä palvelevat vakinaisesti armeijassa, heidän vaimonsa kohtaavat aivan erityisiä uskonkoetuksia (Jesaja 2:4; Johannes 17:16). Miten nämä kristityt vaimot voivat pysyä hengellisesti vahvoina ja toimeliaina Valtakunnan palveluksessa?

Uskollisuus Jehova Jumalalle sekä oma päättäväisyys auttavat kestämään. ”Luulen, että silkka päättäväisyyteni auttoi minua jaksamaan”, selittää Yvonne, erään sotilaan vaimo. ”Tiesin, että jollain tavalla oli mahdollista voittaa mieheni vastustus.” Niin olikin.

Eräs toinen kristitty nainen, joka on naimisissa upseerin kanssa, kertoo, miten hänen päättäväinen kantansa helpottaa hänen miehensäkin elämää. ”Hän tuntee minun aikatauluni yhtä hyvin kuin omansa, ja armeijan ihmiset arvostavat sellaisia asioita”, hän selittää. Ei kuitenkaan ole helppoa palvella Jehovaa jatkuvasti tällaisissa oloissa, kuten hän teki.

Voitolle yksinäisyydestä

Sotilaiden vaimot joutuvat tämän tästä muuttamaan parin päivän varoitusajalla, mikäli he aikovat seurata miestään komennukselle kauas kotoa. Uudella seudulla voi sitten herkästi tuntea olonsa yksinäiseksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jehovan palvelijoilla on eräs etu. Kristityn apostolin Pietarin mukaan se on ”koko veljesseura”. Jehovan todistajat, joiden määrä kohoaa nykyään miljooniin, toimivat 231 maassa suurena kristittynä perheenä, ”veljeskuntana”. Heitä löytää käytännössä kaikkialta. (1. Pietarin kirje 2:17, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Susan joutui yhtäkkiä jättämään kotiseutunsa, ja hän saapui ilmavoimien tukikohtaan, johon hänen miehensä oli määrätty. Hän oli vasta tullut totuuteen, ja ei-uskova mies painosti häntä jättämään kristillisen sananpalveluksen. Hän kertoo: ”Lähdin heti paikallisiin kokouksiin, ja siellä sain istua ja jutella toisten sisarten kanssa. Voin vilpittömästi sanoa, että juuri tämä seura piti minut toimeliaana.”

Toisinaan yksinäisyys aiheuttaa masennusta. Silloinkin hyvä uutinen tuo toivottua virkistystä. Englantilainen Glenys seurasi miestään ulkomaan komennukselle ja kertoo: ”Kun olin täysin alamaissa, eräs nainen, jonka olin tuntenut vuosikausia aiemmin ollessani itsekin armeijassa, kirjoitti aivan yllättäen ja sanoi, että hänet oli hiljattain kastettu Jehovan todistajaksi. Se antoi minulle uutta puhtia juuri oikeaan aikaan.”

Jane, joka matkusti miehensä mukana Keniaan, huomasi, että kristilliset kokoukset osoittautuivat pelastusrenkaaksi, vaikka ne pidettiin kielillä, joita hän ei osannut. ”Tiesin, että täällä Jehova halusi minun olevan”, hän selittää. ”Olin veljieni parissa, ja he olivat minulle kuin piristysruiske. He ottivat minut tervetulleena vastaan, ja minä tunsin olevani yhtä perhettä heidän kanssaan.”

Jane on vain yksi niistä monista tällaisissa oloissa elävistä, jotka ovat löytäneet hengellisiä sukulaisia, vaikkei hän tiennyt heitä olevankaan! (Markus 10:29, 30.)

Lujina vastustuksen edessä

”Älkää luulko, että minä tulin tuomaan rauhaa maan päälle”, Jeesus varoitti. ”En tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matteus 10:34.) Mitä hän tarkoitti? Jopa perheessä, jossa yleensä luulisi rauhan vallitsevan, voisi ”miekka sivaltaa yhtäkkiä”, kommentoi A. T. Robertson sanakirjassaan (Word Pictures in the New Testament). ”Tosiaankin”, Jeesus huomautti, ”ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa.” (Matteus 10:36.) Miten todeksi tämä osoittautuukaan silloin, kun puoliso suhtautuu totuuteen vihamielisesti!

Kun Diane alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hänen miehensä, ilmavoimien upseeri, ei pitänyt siitä ollenkaan. Miten se vaikutti heidän avioliittoonsa? ”Oli kuin välillemme olisi tullut jäälohkare”, Diane kertoo. ”Liittomme oli ollut onnellinen. Yhtäkkiä me pelkästään asuimme samassa taloudessa.” Miten hän jaksoi? ”Ratkaisevia olivat oma vakaumus ja päättäväisyys, Jehovan avun ja hänen henkensä ohella.” Hän mietti paljon Raamatun esimerkkiä profeetta Danielista.

Kun Daniel joutui pakkosiirtolaiseksi Babyloniin ja hänelle tarjottiin sellaista ruokaa, jota Jumalan palvelija ei voinut syödä, hän ”päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla”. Daniel tosiaan teki tietoisen päätöksen. Hän päätti sydämessään, ettei hän koskaan saastuttaisi itseään syömällä tuota ruokaa. Hän ilmaisi suurta rohkeutta, kun ”hän anoi [pyysi toistuvasti, UM] hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa”! Mitä siitä seurasi? Jehova siunasi hänen päättäväistä kantaansa. (Daniel 1:8, 9, 17.)

Samoin nykyään vastustava aviomies voi vaatia, ettei hänen vaimonsa saa enää käydä seurakunnan kokouksissa. Miten vaimon pitäisi suhtautua siihen? Jane joutui tähän tilanteeseen. Hän selittää: ”En koskaan antanut periksi painostuksen edessä. Tiesin, ettei tästä asiasta voinut tinkiä. Minun oli näytettävä, miten paljon kokoukset merkitsivät minulle.” Jehova siunasi hänen päättäväisyyttään, kun hän vain kävi edelleen kokouksissa.

”Mieheni yritti estää minua menemästä kokouksiin mutta ei kovin kauan”, kertoo Glenys. ”Lähdin yhtä kaikki. Kun palasin kotiin, hän joskus löi minua, joskus tervehti minua hiljaisuudella.” Silti Glenys jaksoi, rukoillen vähän väliä. Myös kaksi seurakunnan vanhinta rukoili säännöllisesti hänen kanssaan, mikä kannusti häntä suuresti tulemaan aina kokouksiin. (Jaakob 5:13–15; 1. Pietarin kirje 2:23.)

Joskus puolison esimiehet voivat painostaa tätä estämään vaimoaan saarnaamasta hyvää uutista. Diane tajusi, että hänen oli tehtävä miehelleen selväksi, mitkä asiat hänelle olivat tärkeimpiä. ”Olin valmis kohtaamaan seuraukset siitä, että jatkoin saarnaamista”, hän sanoo. Aivan kuin apostolit! (Apostolien teot 4:29, 31.) Hän kuitenkin saarnasi harkiten. Hän kertoo: ”Pidin kahvikutsuja ja tarjosin jokaiselle vieraalle Totuus-kirjaa.” (Matteus 10:16; 24:14.)

Alamaisuus ilman kompromisseja

Kristityt vaimot katsovat eteenpäin ja luottavat Jehovaan, vaikka avioliitossa vallitseva kireys painaakin heitä. Näin he voivat säilyttää tasapainoisen näkemyksen. He tukevat miestään kaikin tavoin, niin kauan kuin he eivät joudu tinkimään uskossaan. Tällöin he noudattavat Pietarin henkeytettyä neuvoa: ”Te vaimot, olkaa alamaiset omalle miehellenne.” (1. Pietarin kirje 3:1.) ”Laajennetussa Uudessa testamentissa” tämä apostolin ohje kuuluu: ”Alistukaa heidän alaisinaan ja heistä riippuvaisina ja mukautukaa heidän elämäänsä.” (The Amplified New Testament.) Huomaa, miten Jane noudatti tätä neuvoa. ”Mieheni sanoi minulle, että se mitä minä halusin tehdä, ei saanut vaikuttaa hänen uraansa”, hän kertoo. ”Yritin siksi keksiä keinoja auttaa häntä.”

Jotkut kristityt vaimot ovat tämän vuoksi suostuneet olemaan mukana tilaisuuksissa, joihin heidän miehensä on virkansa puolesta kutsuttu. He ovat silti päättäneet olla tinkimättä milloinkaan uskossaan. Jane varasi aikaa puhuakseen tästä miehelleen. Hän selitti ystävällisesti, että hän oli valmis tulemaan mukaan mutta ei halunnut miehen olevan vaivautunut hänen vuokseen. ”Tiesin, että silloin tällöin kaikkien läsnäolijoiden odotettiin seisovan ja kohottavan maljan jonkin kunniaksi. Olin oppinut, että kuuliaisuus kuuluu yksin Jehovalle, ja maljan juominen oli paljon muutakin kuin vain yksinkertainen kunnianosoitus. Mieheni ymmärsi, miten hankala tuollainen tilanne voisi olla, joten hän sanoi vain: ’Älä tule.’ Ja minä tottelin.”

Toisaalta Glenys oli miehensä mukana sellaisissa tilaisuuksissa, mutta hän tarkkaili pöydän päässä istuvia upseereita. Nähdessään heidän valmistautuvan maljan kohottamiseen hän poistui huomiota herättämättä naistenhuoneeseen! Nämä sisaret mukautuivat tilanteeseen mutta eivät koskaan sovitelleet.

”Voitettaisiin sanatta”

”Jos yritän itse olla aina vain parempi vaimo, mieheni huomaa, että totuus muuttaa minua”, miettii Yvonne. Siksi hän luki Perhe-elämä-kirjasta kerta toisensa jälkeen luvun ”Vaimo jota rakastetaan hellästi”.a ”Pysähdyin pohtimaan varsinkin väliotsikon ’Itkijät, nalkuttajat’ alla olevaa aineistoa! Mutta huomasin, että mitä enemmän yritin puhua miehelleni, sitä pahemmaksi tilanne meni.” Lopulta hän kuitenkin onnistui auttamaan miestään niin, että tämä alkoi palvella Jehovaa. Kuinka se tapahtui? Soveltamalla 1. Pietarin kirjeen 3:1:ssä hahmoteltua periaatetta, jonka mukaan jotkut aviomiehet voidaan voittaa ”sanatta”.

Se, millä tavalla kristityt naiset huolehtivat perheestään, voi tehdä kristillisyydestä hyvin puoleensavetävän toisten silmissä. ”Yritin tehdä totuudesta mahdollisimman vetoavan”, kertoo Diane. ”Kun lähdin kokouksiin, mieheni tunsi itsensä kovin ulkopuoliseksi, joten otin asiakseni opettaa lapset käyttäytymään erityisen hyvin, kun tulimme kotiin. Koetin myös kiinnittää häneen tavallista enemmän huomiota palattuamme.” Vähitellen miehen asenne muuttui hänen perheensä huomaavaisuuden vaikutuksesta.

Toiset Jehovan palvelijat voivat myös olla avuksi. Jane kertoo, että hänen miehensä viihtyi Keniassa tapaamiensa Jehovan todistaja -lähetystyöntekijöiden seurassa. ”He tutustuivat häneen ja juttelivat jalkapallosta ja olivat hyvin vieraanvaraisia. Meidät kutsuttiin monta kertaa syömään eri lähetyskoteihin.” Hänen miehensä selitti myöhemmin: ”Aloin nähdä Janen uskon aivan eri näkökulmasta. Hänen ystävänsä olivat fiksuja ihmisiä, jotka osasivat puhua monenlaisista asioista.” Myös Dianen mies muutti näkemystään totuudesta. Kun hänen autonsa hajosi kesken matkan, muuan nuori todistaja tuli apuun. ”Se teki minuun todella suuren vaikutuksen”, hän sanoo.

Kaikkia aviopuolisoita ei tietenkään voiteta totuuden puolelle. Siinä tapauksessa Jehova auttaa uskollisia, niin että he voivat kestää (1. Korinttolaisille 10:13). Ajattelehan, miten Glenys rohkaisee niitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin hän: ”Älä koskaan epäile sitä, että Jehova on avioliiton Alkuunpanija ja haluaa avioparien pysyvän yhdessä. Tekeepä mies siis mitä tahansa tai vastustavatpa ympärilläsi olevat ihmiset sinua millä tavalla tahansa, Jehova ei koskaan salli sinun horjua.” Vaikka hänen miehensä ei vielä palvo Jehovaa, tämän asenne Glenystä ja totuutta kohtaan on pehmennyt.

Kylvä kyynelin, leikkaa riemuiten

Nämä kristityt naiset palvelevat todellakin päättäväisesti Jehovaa. Jos sinä olet samanlaisessa tilanteessa, päätä itsekin toimia samoin. Pidä mielessäsi kehotus: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni.” (5. Mooseksen kirja 10:20.)

”He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat”, julistaa psalmista (Psalmit 126:6). ”Sitä tulee itkettyä monta kertaa, kun yrittää näyttää puolisolleen ääneti tai sanallisesti, että tämä on totuus”, myöntää muuan todistaja. ”Mutta viime kädessä voi riemuita, sillä vaikka mies ei omaksuisikaan totuutta, Jehova siunaa omia ponnisteluja.”

Kaikki ne, jotka palvelevat Jehovaa uskollisesti kotona kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta, ansaitsevat todella kiitosta. He ovat tukemme ja rakkautemme arvoisia. Säilyttäkööt he tinkimättömän asenteensa palvellessaan päättäväisesti Jehovaa!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 28]

Harras tutkiminen vahvistaa kristillistä päättäväisyyttä