Hän ei ollut liian vanha palvelemaan Jehovaa

MONISTA iäkkäistä tuntuu siltä, etteivät heidän elämänsä loppuvuodet tule olemaan kovin onnellisia. Muuan kuuluisa ikääntyvä näyttelijätär sanoi: ”Olen pilannut elämäni, ja on liian myöhäistä muuttaa sitä – – Kun olen yksinäni kävelyllä, muistelen mennyttä elämääni, enkä iloitse siitä, millaiseksi olen sen tehnyt. – – Olen levoton kaikkialla enkä pysty rauhoittumaan.”

Eräällä vajaat 2 000 vuotta sitten eläneellä iäkkäällä naisella ei ollut tuollaisia ongelmia. Hän oli 84-vuotias leski mutta toimelias ja onnellinen, ja Jumala suosi häntä suurenmoisella tavalla. Hänen nimensä oli Hanna, ja hänellä oli erityinen ilonaihe. Mikä se mahtoi olla?

Ei koskaan poissa temppelistä

Evankelista Luukas tutustuttaa meidät Hannaan. Hän kertoo: ”Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Fanuelin tytär, [israelilaista] Asserin sukukuntaa.” Hänellä oli profeettana erityisellä tavalla Jumalan pyhän hengen eli vaikuttavan voiman lahja. Ja Hanna sai suuren tilaisuuden profetoida eräässä merkittävässä tilanteessa.

Luukas lisää: ”Tälle naiselle oli jo karttunut monia vuosia, ja hän oli elänyt aviomiehen kanssa seitsemän vuotta neitsyydestään lähtien, ja hän oli leski, nyt kahdeksankymmentäneljävuotias.” (Luukas 2:36, 37.) Hanna jäi leskeksi luultavasti melko nuorena. Kaikenikäiset yksin jääneet kristityt naiset tietävät, miten järkyttävää on menettää rakastettu puoliso. Mutta monien meidän aikamme jumalisten naisten tavoin ei Hannakaan antanut tämän murheellisen kokemuksen vaikuttaa itseensä niin, että hän olisi lakannut palvelemasta Jumalaa.

Luukas kertoo, että Hanna ”ei ollut koskaan poissa [Jerusalemin] temppelistä” (Luukas 2:37). Hän arvosti syvästi sitä onnellisuutta, jonka palvelus Jumalan huoneessa tuo mukanaan. Hänen toimintansa paljasti, että hänellä oli vain yksi pyyntö Jehovalle, kuten oli Israelin psalmista-kuninkaalla Daavidilla. Mitä tämä pyysi? Daavid lauloi: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.” (Psalmit 27:4.) Tässäkin mielessä Hanna oli samanlainen kuin nykyajan kristityt naiset, jotka tuntevat iloa siitä, että he ovat säännöllisesti läsnä Jehovan palvontapaikassa.

Hanna suoritti pyhää palvelusta Jehovalle yötä päivää. Hän teki sitä ”paastoin ja rukouksin”, mikä kertoo suremisesta ja hartaasta kaipuusta (Luukas 2:37). Näiden paastojen ja Jehova Jumalalle esitettyjen rukousten syynä on hyvinkin voinut olla se, että juutalaiset olivat olleet satoja vuosia pakanavaltojen alaisuudessa ja että uskonnon tila rappeutui jopa temppelissä ja pappien keskuudessa. Hannalla oli kuitenkin syytä myös iloon, varsinkin sen poikkeuksellisen tapahtuman vuoksi, josta hän pääsi osalliseksi eräänä todella vaiheikkaana päivänä vuonna 2 eaa.

Odottamaton siunaus

Tuona hyvin merkittävänä päivänä saapui Jerusalemin temppeliin Jeesus-pienokainen äitinsä Marian ja kasvatusisänsä Joosefin mukana. Vanha Simeon näki vauvan ja lausui silloin profeetallisia sanoja (Luukas 2:25–35). Hanna oli tapansa mukaan temppelissä. ”Juuri sillä hetkellä”, Luukas kertoo, ”hän tuli lähelle.” (Luukas 2:38.) Hannan on täytynyt olla aivan haltioissaan, kun hänen vanhat silmänsä katselivat tulevaa Messiasta!

Jumalan enkeli oli neljäkymmentä päivää aiemmin hämmästyttänyt paimenet Betlehemin lähistöllä sanoessaan: ”Katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla, koska teille on syntynyt tänään Daavidin kaupungissa Pelastaja, joka on Kristus, Herra.” Joukko taivaallista sotaväkeä oli ylistänyt Jehovaa ja lisännyt: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” (Luukas 2:8–14.) Hannankin oli nyt saatava todistaa Hänestä, josta tulisi Messias!

Heti nähtyään Jeesus-vauvan Hanna ”rupesi kiittämään Jumalaa ja puhumaan lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta” (Luukas 2:38). Vanhan Simeonin tavoin, joka myös sai nähdä Jeesus-pienokaisen temppelissä, Hannakin oli varmasti kaivannut, rukoillut ja odottanut luvattua Vapauttajaa. Se hyvä uutinen, että Jeesus oli tuo Vapauttaja, oli aivan liian hyvä pidettäväksi omana tietona.

Mitä Hanna teki, vaikkei hän voinut odottaa elävänsä siihen asti, kun Jeesus olisi aikuinen? Hän todisti onnellisena toisille siitä vapautuksesta, jonka oli määrä koittaa tämän tulevan Messiaan välityksellä.

Hannan hyvä esimerkki

Kuinka monet tämän maailman uskonnolliset ihmiset todistaisivat tähän tapaan tai suorittaisivat palvelusta yötä päivää vielä 84-vuotiaina? He olisivat luultavasti pyytäneet päästä eläkkeelle jo vuosia aiemmin. Mutta Hanna ja Simeon olivat erilaisia. He antoivat hyvän esimerkin kaikille iäkkäille Jehovan palvelijoille. He tosiaan rakastivat Jehovan palvontahuonetta ja ylistivät häntä koko sydämestään.

Hanna on meille loistava esimerkki jumalisesta leskestä. Luukkaan kuvaus tästä vaatimattomasta vanhuksesta kestää hyvin vertailun 1. Timoteuksen kirjeen 5:3–16:ssa hahmoteltuihin arvollisen lesken ominaisuuksiin. Apostoli Paavali sanoo siinä, että tällainen leski ”esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää”, on ”yhden miehen vaimo” ja ”on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä”. Hanna oli tällainen nainen.

Näemme nykyään uskollisten iäkkäiden leskien suorittavan pyhää palvelusta Jumalalle yötä päivää tuhansissa Jehovan todistajien seurakunnissa eri puolilla maailmaa. Miten suuresti arvostammekaan sitä, että nämä nykyajan ”Hannat” ovat keskuudessamme!

Miehet ja naiset voivat korkeassakin iässä vihkiytyä Jumalalle ja mennä vesikasteelle sen vertauskuvaksi. Iäkkäät eivät ole koskaan liian vanhoja palvelemaan Jehovaa ja todistamaan messiaanisesta Valtakunnasta, joka on nyt perustettu taivaissa ja joka kohta tuo paljon siunauksia tottelevaiselle ihmiskunnalle. Iäkkäät, jotka tällä hetkellä suorittavat pyhää palvelusta Jumalalle, voivat todistaa, että Jehovan siunaus on heidän yllään, aivan kuten Hannaa siunattiin erityisellä tavalla satoja vuosia sitten. Hän ei ollut liian vanha palvelemaan Jehovaa ja ylistämään hänen pyhää nimeään – eivät liioin nykyajan iäkkäät.