Miksi uskonnon pitäisi kiinnostaa?

KAIKISSA maissa maan kamaralla on uskonnosta kiinnostuneita ihmisiä. Toisaalta monet sanovat melko suoraan, että uskonto ei kiinnosta heitä. Mutta ovatko he aina ajatelleet näin?

Ihmisluonto on sellainen, ettei ihminen ole tyytyväinen pelkän aineellisen keskellä. Hän tarvitsee hengellisyyttä. Rutiininomainen elämänmeno, joka pyörii vain fyysisten välttämättömyyksien ympärillä ja jonka lomassa on satunnaisia rentoutumishetkiä, ei täysin tyydytä hänen sisimpiä tarpeitaan. Päinvastoin kuin eläimet, ihmiset haluavat tietää, mikä on elämän tarkoitus ja onko heillä mitään muuta kuin tämä lyhyt elämä, jossa on paljon kaunista mutta myös paljon rumaa. Etkö sinä ole miettinyt tällaisia kysymyksiä?

Miljoonat nykyään elävät ihmiset ovat kuitenkin kasvaneet sellaisessa ympäristössä, joka ei ole kannustanut kiinnostumaan uskonnosta merkityksellisellä tavalla. Tähän ovat ehkä vaikuttaneet vanhemmat, opettajat, ikätoverit tai jopa hallitus.

Albanialainen nuorimies Skalabrino kertoi, kuinka ihmisille opetettiin kommunistihallinnon aikana, ettei Jumalaa ole. Oli myös vaarallista puhua uskonnosta – siitä saattoi joutua vankilaan. Mutta ollessaan pakolaisena Sveitsissä vuonna 1991 hänelle avautui tilaisuus tutkia Raamattua, ja hän käytti sen hyväkseen. Miksi?

Skalabrino oli Albaniassa kuullut kirjasta nimeltä Raamattu mutta ei tiennyt siitä oikeastaan mitään. Siksi hänen vaikuttimenaan tutkimisessa ei ehkä aluksi ollut nimenomainen halu ymmärtää Raamattua. Vaikka hänelle sanottiin, että tutkistelu koskisi Jumalan tarkoitusta ihmiskunnan ja maan suhteen, hän piti sitä myös tilaisuutena oppia puhumaan paremmin paikallista kieltä. Pian hän kuitenkin huomasi, että nuo asiat tyydyttivät hänen syvällä sisimmässään tuntemaansa hengellistä kaipuuta. Hänen sydäntään lämmitti Jumalan lupaus uudesta maailmasta, missä vallitsisi rauha ja missä ihmiset voisivat elää ikuisesti kaikkien elämän välttämättömyyksien runsaudessa. Kiinnostus vain kasvoi hänen opittuaan, että hän voisi perheineen kuulua tähän uuteen maailmaan. Hän ei enää voinut pitää tätä hyvää uutista omana tietonaan vaan soitti perheelleen Albaniaan ja kertoi siitä heille.

Venäläinen Aleksei yllättyi hänkin siitä, miten Raamatun täsmällinen tuntemus voi vaikuttaa ihmisen elämään. Koska hän oli murtua ongelmiensa alle eikä ollut löytänyt tyydyttävää selitystä elämän tarkoitukselle, hän suunnitteli tekevänsä itsemurhan. Ensin hän kuitenkin lähti Suomeen tapaamaan erästä tuttavaa. Istuessaan junassa hän jutteli ongelmistaan joillekin vierustovereilleen. Yksi heistä oli Jehovan todistaja, joka kehotti häntä tutkimaan Raamattua, sillä siitä löytyy ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, joita hänellä oli. Aleksei epäili asiaa. Paluumatkalla tilanne toistui. Tällä kertaa kyseessä oli toinen todistaja, joka kertoi hänelle avoimesti, että hänelläkin oli ollut samanlaisia ongelmia mutta hän oli Raamatun avulla voittanut ne. Hänkin kannusti Alekseita tutkimaan Raamattua. Tämän saavuttua kotiin soi puhelin. Siellä oli eräs ystävä, joka tutki Raamattua todistajien kanssa ja oli hyvin onnellinen. Alekseille alkoi valjeta, että ehkä Raamattu todella voisi antaa hänelle, mitä hän tarvitsi, mutta hän tiesi, ettei pystyisi omin neuvoin ymmärtämään tuota kirjaa. Hän suostui tutkimaan säännöllisesti Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja alkoi käydä kokouksissa. Ei kestänyt kauan, kun hän oivalsi, miksi ne, jotka mukauttavat elämänsä Raamatun opetuksiin, ovat hyvin onnellisia siitä huolimatta, että hekin kohtaavat kaikille ihmisille yleisiä ongelmia.

Osoittaen syvällistä ihmisluonnon tuntemusta Jeesus Kristus totesi: ”Ihminen ei voi elää yksistään leivästä.” (Matteus 4:4, The New English Bible.) Lisäksi hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3.) Heidän onnellisuutensa tulee siitä, että he tajuavat selvästi tarpeensa, ottavat oikeita askelia tyydyttääkseen sen ja saavat kokea Jumalan siunauksen. Hengellinen tarpeemme ei kuitenkaan täyty vain siten, että liitymme johonkin kirkkoon tai käymme jumalanpalveluksissa. Uskonto, joka koostuu pääosin rituaaleista, voi vedota tunteisiin, mutta onko sillä antaa realistisia ratkaisuja elämän ongelmiin? Vaikka jokin uskonto puoltaisi joitakin perusmoraalisääntöjä, niin jos se ei kykene selittämään elämän todellista tarkoitusta, tyydyttääkö se hengellisen tarpeen? Mikä vielä tärkeämpää, johtaako sellaisen uskonnon harjoittaminen hyvään suhteeseen Jumalaan? Jos tuota suhdetta ei ole, puuttuu myös todellinen tyytyväisyys.

Monet ihmiset etsivätkin jotain sellaista, mitä he eivät ole vielä löytäneet.

[Kuva s. 3]

Tulevatko hengelliset tarpeet todella tyydytetyiksi siten, että liitytään johonkin kirkkoon?

[Kuva s. 4]

Monet ovat huomanneet, että kun he ymmärtävät Raamattua, elämä saa aivan uutta merkitystä