Gileadin käyneet saavat suurempaa onnellisuutta antamisesta

SUNNUNTAINA 6. maaliskuuta 1994 kokoontuivat Jehovan todistajien maailmankeskuksen Beetel-perhe sekä vieraat juhlalliseen tilaisuuteen: Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 96. kurssin päättäjäisiin. Ohjelman puheenjohtaja Karl F. Klein, joka on palvellut Jehovan todistajien hallintoelimessä lähes kaksi vuosikymmentä, sanoi tervehdyssanoissaan 46 oppilaalle: ”Jeesus sanoi, että onnellisempaa on antaa kuin saada. Näin on myös lähetystehtävässänne – mitä enemmän annatte, sitä onnellisempia olette.” (Apostolien teot 20:35.)

Viimeiset muistutukset

Sitten seurasi sarja oppilaille suunnattuja puheita. Palvelusosastokomitean jäsen Leon Weaver tarkasteli teemaa ”Kestävyys tuottaa kunniaa Jehovalle”. Jokainen meistä kohtaa koettelemuksia (2. Korinttolaisille 6:3–5). ”Kun meillä on paineita”, veli Weaver totesi, ”on hyvin helppoa luottaa itseensä.” Hän kuitenkin muistutti oppilaita: ”Täytyypä teidän sitten kohdata millaisia inhimillisiä koettelemuksia tahansa, Jehova on kiinnostunut niistä. Hän ei koskaan salli kiusata teitä yli kestokykynne.” (1. Korinttolaisille 10:13.)

”Pitäkää tehtäväänne aina suuressa arvossa” oli seuraavan puheen aihe, ja sen piti hallintoelimeen kuuluva Lyman Swingle. Israelilaiset eivät aina saaneet valita, missä he asuisivat ja mitä he tekisivät. Kukin sukukunta sai arvan perusteella maaosuuden, ja leeviläisille määrättiin erityisvelvollisuuksia. Samalla tavalla eivät monet niistäkään, jotka ovat nykyään jossakin kokoaikaisessa erikoispalveluksessa – esimerkiksi lähetystyöntekijät ja Beetel-perheen jäsenet – aina päätä itse, missä he asuvat ja mitä työtä he tekevät. Entä jos joku tuntee itsensä epävarmaksi tehtävässään? ”Jos katsot kiinteästi uskomme Pääedustajaan, Jeesukseen, ja ajattelet tarkoin hänen esimerkkiään, et anna periksi”, sanoi veli Swingle (Heprealaisille 12:2, 3).

Leonard Pearson Vartiotornin maatilojen komiteasta puhui seuraavaksi aiheesta ”Pysy keskittyneenä”. Hän sanoi: ”Sinulla voi olla huippuluokan kamera, mitä kaunein kohde ja ihanteellinen tausta, ja kuitenkin kuvasta tulee surkea – jos et ole tarkentanut kameraasi.” Näkökenttäämme täytyy sisältyä meneillään oleva maailmanlaajuinen saarnaamistyö aivan kuin laajakulmaobjektiivissa. Emme saisi milloinkaan menettää näkyvistämme yleiskuvaa. ”Ne jotka keskittyvät itseensä, eivät ole onnellisia tehtävissään”, sanoi veli Pearson. ”Ne jotka keskittyvät Jehovaan ja siihen työhön, jonka hän on antanut heille tehtäväksi, menestyvät.”

”Niin paljon kiitollisuuden aiheita” oli teemana seuraavalla puheella, jonka piti John E. Barr, hänkin hallintoelimen jäsen. ”Älkää koskaan lakatko tuntemasta kiitollisuutta Jehovalle”, veli Barr muistutti oppilaita. ”Se on suurimpia tyytyväisyyden lähteitä, onpa teidät sitten määrätty minne tahansa.” Kiitollinen asenne sai Daavidin kirjoittamaan: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.” (Psalmit 16:6.) ”Teillä on hyvin arvokas perintöosa siinä, että tunnette olevanne lähellä Jehovaa arkielämässänne”, sanoi veli Barr. ”Jehova ei milloinkaan ota teiltä pois tuota suhdetta, kunhan vain te suhtaudutte siihen kuin johonkin hyvin kauniiseen asiaan, josta olette kiitollisia.”

Seuraava puhuja oli Gilead-koulun opettaja Jack Redford, ja hänen teemansa kuului ”Miten käytät kieltäsi?”. Millaista tuhoa ajattelematon puhe voikaan saada aikaan! (Sananlaskut 18:21.) Miten kielen voi saada hallintaan? ”Ensin on valmennettava mieltään”, vastasi veli Redford, ”sillä kieli heijastaa mieltä ja sydäntä.” (Matteus 12:34–37.) Jeesus antoi erinomaisen esimerkin: hän käytti kieltään julistaakseen Jehovan nimen suuruutta. ”Nykyään vallitsee Jehovan sanojen kuulemisen nälkä”, sanoi veli Redford kurssilaisille. ”Te tunnette nuo sanat. Teillä on ’opetuslasten kieli’. Opastakoot siis kieltänne aina mieli ja sydän, jotka ovat vihkiytyneet täysin Jehovalle.” (Jesaja 50:4.)

Puheessa ”Vaellatko ikään kuin Jehova olisi läsnä?” painotettiin rukouksen tärkeyttä. Koulun rehtori Ulysses Glass huomautti: ”Jos perheenisä tekisi kovasti töitä elättääkseen perheensä mutta ei koskaan puhuisi sille eikä koskaan osoittaisi kiintymystä, perhe voisi hyvinkin ajatella, että hän pitää ponnistelujaan epämiellyttävänä velvollisuutena eikä toimi rakkaudesta. Sama pätee meihinkin. Saatamme olla kiireisiä Jumalan palveluksessa. Mutta ellemme rukoile, olemme vihkiytyneitä pelkästään työlle emmekä rakastavalle taivaalliselle Isälle.”

Hallintoelimen jäsen Theodore Jaracz puhui teemasta ”Miksi ihmiset liittyvät suurin joukoin Jumalan kansaan?”. Jehovan järjestöön kerääntyy joka vuosi satojatuhansia ihmisiä (Sakarja 8:23). Millä perusteella Jehovan todistajat voi tunnistaa Jumalan kansaksi? Ensinnäkin siksi, että he hyväksyvät koko Raamatun Jumalan sanaksi (2. Timoteukselle 3:16). Toiseksi he ovat poliittisesti puolueettomia (Johannes 17:16). Kolmanneksi he todistavat Jumalan nimestä (Johannes 17:26). Neljänneksi he osoittavat uhrautuvaa rakkautta (Johannes 13:35; 15:13). Kun meillä on nämä suositukset, voimme rohkeasti julistaa laajalti sen oivallisuuksia, joka kutsui meidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa (1. Pietarin kirje 2:9).

Näiden sytyttävien puheiden jälkeen saivat kaikki 46 oppilasta diplominsa. Heidät on nimitetty 16 maahan eri puolille maapalloa.

Monipuolinen iltapäiväohjelma

Beetelin komiteaan kuuluva Donald Krebs johti iltapäivällä lyhennetyn Vartiotornin tutkistelun. Sitten vastavalmistuneet lähetystyöntekijät esittivät ohjelman nimeltä ”Viisaus huutaa kadulla” (Sananlaskut 1:20). He esittivät näytelmänä niitä palkitsevia kokemuksia, joita heillä oli ollut sekä katu- että liiketyössä. Jehova tosiaan siunaa niitä, jotka keräävät rohkeutta saarnatakseen vapaamuotoisesti. ”Minusta on mukava ajatella meitä sirppeinä enkelisadonkorjaajien käsissä”, sanoi yksi vastavalmistuneista. ”Mitä hiotummat ovat taitomme, sitä enemmän nuo enkelit voivat käyttää meitä työssä.” (Vrt. Ilmestys 14:6.) Oppilaiden ohjelmaan kuului myös diakuvaesitys, jossa yleisö vietiin opettavalle kierrokselle Boliviaan, Maltaan ja Taiwaniin – kolmeen niistä maista, joihin tämän kurssin oppilaat on lähetetty.

Sitten haastateltiin Wallace ja Jane Liverancea, jotka ovat olleet lähetystyössä 17 vuotta. Lokakuussa 1993 heidät kutsuttiin Vartiotornin maatiloille, missä veli Liverance palvelee nyt yhtenä Gileadin opettajista.

Tätä seurasi nelinäytöksinen esitys, jonka nimi oli ”Arvollisten kunnioittaminen heidän vanhalla iällään”. Ihmisten ikääntyessä voi tarpeettomaksi ja hylätyksi tulemisen pelko jäytää heidän itseluottamustaan (Psalmit 71:9). Tämä koskettava esitys osoitti, miten jokainen seurakunnassa voi tukea noita uskollisia iäkkäitä.

Loppulaulun ja rukouksen jälkeen tunsivat kaikki Jersey Cityn konventtisalin ja sinne yhteydessä olevien salien 6 220 läsnäolijaa itsensä virkistyneiksi. Muistamme vastavalmistuneita rukouksissamme, kun he toimivat uusissa tehtävissään. Saakoot he jatkuvasti suurempaa onnellisuutta, joka tulee antamisesta.

[Tekstiruutu s. 26]

Tilastotietoja kurssista

Edustettuina olleita maita: 9

Määrämaita: 16

Oppilaita: 46

Keski-ikä: 33,85

Keskimäärin vuosia totuudessa: 16,6

Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa: 12,2

[Tekstiruutu s. 27]

Valokeilassa Malta

KRISTIKUNTA vaiensi Raamatun totuuden Maltassa vuosikausiksi. Edelliset Gileadin käyneet lähetystyöntekijät, jotka sinne lähetettiin, Frederick Smedley ja Peter Bridle, valmistuivat kahdeksannelta kurssilta vuonna 1947. Heidät kuitenkin pidätettiin ja karkotettiin maasta kohta saapumisensa jälkeen. Vuoden 1948 Jehovan todistajien vuosikirjassa (engl.) kerrotaan: ”Nämä kaksi lähetystyöntekijää ovat viettäneet yhtä paljon aikaa oikeussaleissa ja maan viranomaisten kanssa kuin hoitaessaan palvelusvelvollisuuksiaan, ja syynä on yksinomaan roomalaiskatolisen pappisvallan vastustus. Papit sanovat, että Malta kuuluu katolilaisille ja että kaikkien muiden on lähdettävä.” Nyt kun aikaa on kulunut noin 45 vuotta, Maltaan määrättiin neljä lähetystyöntekijää Gileadin 96. kurssilta.

[Kuva s. 26]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 96. kurssilta valmistuneet

Rivit on alla olevassa luettelossa numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Ehlers, P.; Giese, M.; Sellman, S.; Zusperregui, J.; Rowe, S.; Jackson, K.; Scott, T. 2) Liehr, T.; Garcia, I.; Garcia, J.; Fernández, A.; Davidson, L.; Liidemann, P.; Gibson, L.; Juárez, C. 3) Fouts, C.; Pastrana, G.; Claeson, D.; Fernández, L.; Walls, M.; Dressen, M.; Pastrana, F.; Burks, J. 4) Burks, D.; Scott, S.; Jackson, M.; Mauray, H.; Juárez, L.; Zusperregui, A.; Brorsson, C.; Rowe, C. 5) Sellman, K.; Liidemann, P.; Davidson, C.; Mauray, S.; Walls, D.; Dressen, D.; Schaafsma, G.; Liehr, S. 6) Claeson, T.; Gibson, T.; Giese, C.; Ehlers, D.; Fouts, R.; Schaafsma, S.; Brorsson, L.