Autatko lastasi valitsemaan Jehovan?

”RAAMATUN tutkiminen oli mielestäni todella pitkästyttävää ja väsyttävää. Päätin salaa sydämessäni, ettei minusta tulisi aikuisena Jehovan todistajaa”, totesi muuan nuori mies. Vaikka enemmistö kristittyjen kotien lapsista toivottavasti päättääkin asennoitua Jehovan puolelle, niin jotkut nuoret saattavat tämän nuoren miehen tavoin käydä läpi vaikean vaiheen pohtiessaan, valitsevatko he Jehovan Jumalakseen.

Vanhemmat eivät toisinaan tiedä, miten opastaa lapsiaan tehokkaasti. He joutuvat monesti tutkimaan itseään sen huolestuneen isän tavoin, joka sanoi erään kerran: ”Minun on rehellisesti tunnustettava, että katsellessani lasteni kasvoja heidän nukkuessaan ja nähdessäni heidän poskillaan yhä pettymyksen kyyneliä pohdin toisinaan, olisiko minun pitänyt olla lempeämpi.” Hänen kaksi poikaansa varttuivat aikuisiksi ja valitsivat Jehovan palveluksen.

Jotkut nuoret kuitenkin hylkäävät Jehovan ja jättävät kristittyjen joukon mennäkseen Saatanan maailmaan. Miten vanhemmat sitten voivat menestyksellisesti auttaa lapsiaan valitsemaan Jehovan? Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen selvittäkäämme ensin se, miksi jotkut nuoret hylkäävät Jehovan, vaikka heidän vanhempansa todella kovasti haluavat heidän pysyvän hänen yhteydessään?

Miksi jotkut nuoret hylkäävät Jehovan

Yleisimpiä syitä siihen on se, että jotkut nuoret eivät opi koskaan todella tuntemaan Jehovaa eivätkä hänen teitään. Vaikka he ovatkin käyneet kristillisissä kokouksissa lapsesta saakka, he vain suorittavat pakolliset kuviot eivätkä todella etsi Jehovaa (Jesaja 55:6; Apostolien teot 17:27). Edellä mainittu poika pitkästyi kristillisissä kokouksissa, koska hän ei ymmärtänyt, mitä puhujalavalta sanottiin.

Joihinkin lapsiin on istutettu totuuden siemeniä, mutta he sallivat sydämensä tuntea viehtymystä Saatanan maailman näennäisen huolettomaan ja materialistiseen elämäntapaan. Jotkut eivät pysty vastustamaan äärimmäisen voimakasta halua olla ikäistensä seurassa ja heidän kaltaisiaan. (1. Aikakirja 28:9; Luukas 8:12–14; 1. Korinttolaisille 15:33.)

Ympäri maailman monet kristittyjen kotien lapset ovat kuitenkin päättäneet pysyä Jehovan puolella. Voidaanko niistä myönteisistä toimista, joihin heidän vanhempansa ovat ryhtyneet, oppia jotakin?

Aloittakaa varhain

Jotta voisitte auttaa lapsianne valitsemaan Jehovan, on ensiarvoisen tärkeää aloittaa varhain. Useimmiten ne vaikutelmat, jotka saadaan, ja ne läksyt, jotka opitaan silloin, kun sydän on herkkä ja vastaanottavainen, kestävät loppuelämän (Sananlaskut 22:6). Alkakaa siksi kertoa varhain lapsillenne Jehovan hyvyydestä, hänen rakkaudestaan ja siitä, että hän on kunnioittavaa pelkoa herättävä, ja yrittäkää rakentaa heidän sydämessään rakkautta Jehovaan ja arvostusta sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt heidän hyväkseen. Monet vanhemmat ovat onnistuneet tässä niiden Jehovan luomistöitä käsittelevien lukuisten kirjoitusten avulla, joita Vartiotorni-seura on julkaissut.

Tottelevaisuus ja kunnioitus Jehovaa ja hänen palvontaansa kohtaan ovat myös niitä ominaisuuksia, jotka täytyy juurruttaa lapsiin pienestä pitäen. On sydäntä lämmittävää nähdä, miten kristillisissä kokouksissa läsnä olevat alle kouluikäiset lapset ponnistelevat tehdäkseen yksinkertaisia muistiinpanoja ja katsoakseen kohtia omasta Raamatustaan tai menevät vanhempiensa kanssa WC:hen pesemään kasvojaan kylmällä vedellä, kun heitä alkaa nukuttaa. Nämä ovat yksinkertaisia asioita, mutta miten tärkeitä ne ovatkaan juurrutettaessa nuoreen mieleen sitä, että Jehovaa kohtaan tulee osoittaa kunnioitusta ja tottelevaisuutta!

Myös vakavaa henkilökohtaista raamatullista opetusta tulisi alkaa antaa varhain. Kun erään avioparin pojat olivat kaksivuotiaita, vanhemmat alkoivat lukea heille kirjaa Suuren Opettajan kuunteleminen.a Kun pojat myöhemmin aloittivat koulun, he nousivat joka aamu aikaisin tutkimaan äitinsä kanssa kirjoja Kirjani Raamatun kertomuksista ja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä.* Tämän jälkeen isä johti keskustelua päivän tekstistä ennen aamiaista. Vanhemmat saivat ponnisteluistaan runsaan palkan, kun heidän poikansa päättivät äskettäin valita Jehovan palvelemisen ja menivät vihkiytymisensä vertauskuvaksi kasteelle 10- ja 11-vuotiaina.

Muuan mallikelpoinen nuori mies, joka palvelee Vartiotorni-seuran haaratoimistossa Japanissa, muisteli, että kun hän oli hyvin nuori, hänen äitinsä auttoi häntä kehittämään suhteen Jehovaan istumalla hänen vieressään iltaisin ja auttamalla häntä rukoilemaan. Tämä veli ei koskaan unohtanut oppimaansa läksyä: mihin ikinä hän meni tai mitä ikinä hän teki, Jehova oli aina lähellä ja valmis auttamaan.

Menestyksekkäät vanhemmat oppivat tunnistamaan väärät taipumukset, jotka johtuvat heidän lastensa perimästä epätäydellisyydestä, ja vanhemmat alkavat varhain auttaa lapsiaan oikaisemaan ne (Sananlaskut 22:15). Taipumuksia itsekkyyteen, itsepäisyyteen, ylpeyteen ja liialliseen kriittisyyteen toisia kohtaan, täytyy ryhtyä käsittelemään nuorella iällä. Jos niin ei tehdä, tällaisista siemenistä alkaa myöhemmin kehittyä kapina Jumalaa ja hänen teitään vastaan. Hyvää tarkoittavat mutta liian sallivaiset vanhemmat esimerkiksi antavat usein itsekeskeisten asenteiden kasvaa lapsissaan. Tällaisten lasten on vaikeaa kunnioittaa sekä vanhempiaan että Jehovaa, sillä heistä tulee Raamatussa mainittujen ”kiittämättömien” kaltaisia (Sananlaskut 29:21). Toisaalta taas ne lapset, joille annetaan kotiaskareita ja joita opetetaan huomaamaan valppaasti toisten tarpeet, ovat tavallisesti kiitollisempia sekä vanhemmilleen että Jehovalle.

On myös välttämätöntä alkaa asettaa varhain teokraattisia tavoitteita, jotka lapsi voi järkevästi saavuttaa. Ellei näin toimita pienestä pitäen ja johdonmukaisesti, toiset saattavat täyttää hänen mielensä ja sydämensä eri tavoitteilla. Lapselle asetettaviin tavoitteisiin tulisi sisällyttää Raamatun lukeminen läpi, Vartiotorni-seuran jonkin julkaisun tutkiminen henkilökohtaisesti, teokraattiseen palveluskouluun liittyminen, hyvän uutisen julistajaksi tuleminen ja kasteelle meneminen.

Takafumi muistelee, että hänen äitinsä opetti hänet lukemaan säännöllisesti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä siten, että hän teki yksinkertaisia kysymyksiä ja jätti ne keittiön pöydälle, josta Takafumi löysi ne tullessaan kotiin koulusta. Yuri muistaa, miten se, että hän vietti muutaman päivän sellaisten tienraivaajienb kanssa, jotka palvelivat alueella, jolla kristittyjä sananpalvelijoita tarvittiin kipeästi, kävi heidän kanssaan palveluksessa, näki heidän valmistavan hyviä aterioita ja pani merkille heidän ilonsa ja intonsa, vaikutti suuresti siihen, että hänessä heräsi halu palvella Jehovaa heidän tavallaan. Monet nuoret kertovat, että heidän vanhempansa veivät heidät säännöllisesti Beeteliin, joksi Vartiotorni-seuran päätoimistoa ja haaratoimistoja sanotaan. Siellä he saattoivat nähdä toisten nuorten miesten ja naisten palvelevan onnellisina Jehovaa. Monet niistä, jotka kävivät lapsena Beetelissä, palvelevat nyt itse jossain niistä Beeteleistä, joita on eri puolilla maailmaa.

Antakaa lapsillenne aikaanne

Sen ajan määrä ja laatu, jonka vietätte lastenne kanssa, vaikuttaa todennäköisesti suoraan siihen, päättävätkö he alkaa palvella Jehovaa vai eivät. He panevat nopeasti merkille sen, miten paljon aikaa käytätte heille johtamaanne raamatuntutkisteluun ja miten hyvin valmistaudutte siihen. Jollette voi muistaa, mihin lopetitte edellisen tutkistelun, tai jos peruutatte tutkistelun vähäpätöisten syiden vuoksi, välitätte heille sellaisen sanoman, ettei tutkistelu ole kovin tärkeä. Mutta kun he näkevät vanhempien tekevän uhrauksia tutkistelun hyväksi, valmistautuvan siihen hyvin ja johtavan sitä säännöllisesti tilanteessa kuin tilanteessa, heille välittyy aivan toisenlainen sanoma. Jotkut äidit pukeutuvat lastensa tutkisteluun samoin kuin silloin, kun he menevät kokouksiin tai johtamaan raamatuntutkistelua jollekulle naapurilleen. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta se antaa sellaisen kuvan, että Jehovan palvonta on tärkeää.

Teidän on käytettävä paljon aikaa ja ponnisteltava suuresti, jotta lastenne raamatullisesta valmennuksesta tulisi nautittavaa ja se tavoittaisi heidän sydämensä. Erityisesti pieniin lapsiin tekee vaikutuksen se, että he näkevät oppimansa asiat näyteltynä silmiensä edessä. Muuan isä esimerkiksi auttoi lapsiaan kuvittelemaan mielessään ylösnousemuksen siten, että hän näytteli Raamatun kertomuksen Lasaruksen ylösnousemuksesta. Isä meni komeroon ja tuli sitten esiin ylösnousseena Lasaruksena. (Johannes 11:17–44.)

Lähestyessään aikuisikää lapset kohtaavat tunteiden, epäilysten ja huolten tulvan, jonka käsitteleminen vaatii vielä enemmän aikaa ja taitoa. Se aika, jonka rakkaudelliset ja tarkkanäköiset vanhemmat varaavat tässä vaiheessa, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kehittyykö heidän lapsissaan luottamus Jehovaan. Muuan menestyksekäs neljän lapsen isä kertoi, että kun hänen lapsensa kohtasivat erilaisia ongelmia, hänellä oli joka päivä tapana etsiä kulloiseenkin ongelmaan aineistoa Vartiotorni-seuran julkaisuista ja keskustella siitä, kunnes ongelma oli voitettu kokonaan.

Muuan kiireinen tienraivaaja, joka on kahden lapsen äiti, huomasi, että hänen tyttärensä oli alkanut vetäytyä syrjään eikä saanut iloa teokraattisista toimistaan. Äiti päätti siksi olla kotona joka iltapäivä, kun tytär tuli koulusta, ja keskustella tämän kanssa teekupin ääressä. Näistä äidin kanssa käymistään läheisistä keskusteluista tyttö sai tarvitsemaansa apua. Hän toimii nykyään äitinsä tavoin tienraivauspalveluksessa, minkä hän aloitti heti lukion jälkeen. (Sananlaskut 20:5.)

Hyvä seura ja esimerkki

Sen lisäksi että vanhemmat antavat jälkeläisilleen aikaansa, heidän täytyy järjestää näille tervehenkistä seuraa. Sananlaskujen 13:20:ssä sanotaan: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.”

Monet menestyksekkäät vanhemmat myöntävät, että tuo sananlasku pitää paikkansa. Muuan neljän lapsen isä sanoo: ”Muistellessani menneitä minusta tuntuu, että juuri lastemme laaja ystäväpiiri, johon kuuluvat olivat totuudessa, sai osaltaan heidät palvelemaan Jehovaa. Kannustin heitä ystävystymään muihin seurakuntiin samoin kuin omaan seurakuntaamme kuuluvien kanssa ja vaalimaan noita ystävyyssuhteita.” Eräs kristitty vanhin, joka on palvellut useita vuosia Beetelissä, muisteli: ”Kun olin nuori, asuimme pienessä talossa, mutta tarjosimme aina majapaikan kierrosvalvojalle. Seurakuntamme erikoistienraivaajat kävivät myös säännöllisesti aterioimassa kanssamme. He kävivät meillä pesulla ja seurustelivat kanssamme. Heidän kokemustensa kuuleminen ja heidän ilonsa näkeminen auttoivat minua kehittämään arvostusta kokoaikaista palvelusta kohtaan.”

Hyvä seura auttaa niitä, joilla on vaikeuksia. Muuan äiti, jonka pojan elämässä oli meneillään myrskyisä vaihe, keskusteli ongelmasta erään Jehovan todistajien matkavalvojan kanssa. Tämä kehotti äitiä viemään poikaa kenttäpalvelukseen kanssaan. ”Jos teet niin, hänen hengellisyytensä ja kaikki muukin paranee”, sanoi matkavalvoja. Äiti kertoo: ”Seurakunnassamme oli tehty järjestely iltaisin todistamista varten, ja monet kouluikäiset lapset, useat vanhemmat vakituiset tienraivaajat ja ainakin yksi vanhin olivat siinä mukana. Aluksi oli täysi työ saada poikani säännöllisesti mukaan saarnaamistyöhön, mutta niin ei jatkunut pitkään, sillä hän tuli kotiin iloisempana ja rohkaistuneena tervehenkisestä seurasta. Hän kävi kasteella lukioaikanaan ja palveli joka kuukausi osa-aikaisena tienraivaajana, ja kun hän pääsi koulusta, hänestä tuli vakituinen tienraivaaja.” Tervehenkinen seura ja Jehovan tahdon tekeminen saivat yhdessä aikaan hyviä tuloksia.

Lähistöllä ei ehkä ole nuoria, jotka voivat vaikuttaa tervehenkisesti lapsiisi, mutta monet niistä nuorista, jotka ovat valinneet Jehovan palveluksen, ovat maininneet kerran toisensa jälkeen vanhempiensa esimerkin. Monet nuoret ihailivat vanhempiaan ja halusivat jäljitellä heitä. Yuri muistelee äitinsä vieraanvaraisuutta ja sitä, miten tämä huolehti toisista soittamalla heille ja valmistamalla aterioita sairaille. Tatsuon perheeseen kuuluu neljä poikaa, jotka kaikki ovat nykyään aikuisia ja palvelevat Jehovaa. Tatsuo sanoi: ”Äiti ei voinut tutkia kanssamme säännöllisesti, koska isä ei ollut uskova ja sukulaiset vastustivat häntä kovasti. Mutta minuun vaikutti suuresti se, että näin hänen asennoituneen totuuden puolelle ja saavan iloa Jehovan palvelemisesta. Hän oli myös valmis valvomaan pikkutunneille saakka auttaakseen meitä ongelmissamme.” Vanhempien viisaissa sanoissa on voimaa, kun niitä tukevat uskolliset teot. Yoichiro sanoi vanhemmistaan: ”En saata muistaa heidän koskaan sanoneen mitään kielteistä toisista seurakuntaan kuuluvista, eivätkä he antaneet meidän lasten juoruilla toisten virheistä.” (Luukas 6:40–42.)

On ilo nähdä lasten valitsevan Jehovan

Ei ole olemassa mitään ehdottoman varmaa keinoa auttaa lapsia valitsemaan Jehova. Tuskallisia hetkiä tulee olemaan paljon. Mutta alussa mainittu huolestunut isä sanoi: ”Vanhempina yritimme aina noudattaa uskollisesti Jehovan näkyvän järjestön antamia ehdotuksia. Se auttoi meitä suuresti voittamaan ongelmia.” Heidän ponnistelunsa tuottivat hyviä tuloksia.

Tekin voitte lopulta huomata, että ponnistelunne kruunaa menestys, kun noudatatte parhaanne mukaan Raamatun periaatteita, opetatte lapsillenne järkevät syyt rakastaa Jehovaa ja tuette tätä kaikkea antamalla uskollisen esimerkin ja ponnistelemalla vilpittömästi heidän auttamisekseen. Muistatko kirjoituksen alussa mainitun pojan, joka oli kerran päättänyt, ettei hänestä tulisi Jehovan todistajaa? Sen jälkeen kun hänen äitinsä oli onnistuneesti auttanut häntä hänen vaikeiden vuosiensa läpi, hän sanoi: ”Olen iloinen siitä, ettei hän koskaan antanut periksi!” Sinäkin voit päästä samanlaisiin tuloksiin lastesi auttamisessa. (Galatalaisille 6:9.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 30]

Onko teillä mukavia muistoja lastenkasvatuksesta?