Kuolleiden pelko on yleistä

Aurinko on laskenut jo kauan sitten. Palaat kotiin vähän toivomaasi myöhemmin. Kävelyreittisi kulkee paikallisen hautausmaan ohi, ja sydämesi alkaa lyödä hieman tiuhempaan. Pimeän yön hiljaisuus valpastuttaa sinut kuuntelemaan vähäisintäkin ääntä. Yhtäkkiä kuulet kaukaa läpitunkevan, pelottavan äänen. Kiristät tahtiasi ja pulssisikin kohoaa rientäessäsi kotiin turvaan.

OLETKO koskaan pelännyt ollessasi hautausmaalla tai sen lähettyvillä? Jos olet, sinuun on saattanut vaikuttaa uskonnollinen käsitys, joka on yleinen kaikkialla maailmassa – se, että kuolleiden henget voivat joko auttaa tai vahingoittaa eläviä.

Monia taikauskoisia tapoja on kehittynyt sen uskomuksen vuoksi, että kuolleet tarvitsevat elävien apua tai että ne voivat vahingoittaa eläviä, jollei niitä lepytellä. Esimerkiksi joissakin Latinalaisen Amerikan maissa monilla on tapana pystyttää pieni ristillä varustettu asumus paikalle, missä joku on kuollut tapaturmaisesti. Sinne sytytetään kynttilöitä ja pannaan kukkia osoitukseksi vainajan sielua tai henkeä kohtaan tunnettavasta kiinnostuksesta tai sen auttamiseksi. Toisinaan levitetään uutisia siitä, että rukouksiin on saatu ”yliluonnollisia” vastauksia, niin että ihmiset alkavat käydä useammin animitaksi sanotulla kuolleen sielun tai hengen pienellä asumuksella. Siellä tehdään mandoja eli luvataan osoittaa kiitollisuutta jollakin aivan erityisellä tavalla, jos kuollut auttaa lupauksen antajaa suoriutumaan jostakin tai saamaan jotakin – vaikkapa ihmeparannuksen. Toisaalta saatetaan kertoa, että ihmisen sielu näyttäytyy öisin pimeällä ja pelottelee paikalle sattuvia. Tällaisia sieluja sanotaan yleisesti penandoiksi, eli ne kiusaavat eläviä menneiden tapahtumien takia.

Monissa maissa ryhdytään suuriin ponnisteluihin kuolleiden ”henkien” lepyttämiseksi. Ihmiset pitävät ylellisiä juhlia, uhraavat uhreja ja tyynnyttelevät sanoin – kaikki tämä sen vuoksi, että he yrittävät estää vainajan henkeä kostamasta. Jälkeenjääneille ajatellaan koituvan jotain hyvää ja palkitsevaa siitä, että he lepyttävät tuota henkeä.

”Monet uskovat, ettei mitään tapahdu ’tavallisesti tai luonnollisesti’”, sanotaan eräässä Afrikasta tulleessa raportissa. ”Olipa onnettomuus mikä tahansa – sairaus, katastrofi, hedelmättömyys, rahavaikeudet, ylenpalttinen sade tai auringonpaiste, tapaturma, perheriita tai kuolemantapaus – sen ajatellaan johtuvan näkymättömistä hengistä, joilla on yli-inhimillisiä voimia.” Eräässä toisessa raportissa sanotaan: ”Ihmiset uskovat, että heidän esi-isiensä hengillä on paikka taivaassa ja että ne tarkkailevat jatkuvasti maan päällä eläviä sukulaisiaan. Esi-isillä ajatellaan olevan yliluonnollisia voimia, joiden avulla he voivat siunata ja suojella maassa asuvia sukulaisiaan tai rangaista näitä sen perusteella, kunnioittavatko sukulaiset vainajia vai laiminlyövätkö he näitä.”

Mutta onko tämä sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa? Mitä mieltä sinä olet?

[Kuva s. 4]

Chileläinen ”animita”