Onko Pietarin hauta Vatikaanissa?

”APOSTOLIEN ruhtinaan hauta on löydetty.” Paavi Pius XII:n voitonriemuinen ilmoitus välitettiin Vatikaanin radion kautta. Vuosi 1950 läheni loppuaan, ja Pietarinkirkon alla suoritetut monivaiheiset kaivaukset oli hiljattain saatu päätökseen. Joidenkuiden mukaan tämän arkeologisen tutkimuksen tulokset todistivat, että Pietari oli todella haudattu Vatikaaniin. Kaikki eivät kuitenkaan yhtyneet tähän näkemykseen.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko merkitsee paljon katolilaisille. ”Roomaan suuntautuvan pyhiinvaellusmatkan olennainen tarkoitus on tavata Pietarin seuraaja ja saada hänen siunauksensa”, sanotaan eräässä katolisessa opaskirjassa, ”sillä Pietari tuli Roomaan ja hänet on haudattu sinne.” Mutta onko Pietari todella haudattu Roomaan? Onko hänen hautansa Vatikaanissa? Onko hänen luunsa löydetty?

Arkeologinen arvoitus

Näistä kaivauksista, jotka alkoivat vuonna 1940 ja kestivät kymmenisen vuotta, on kiistelty paljon. Mitä paavin nimittämät arkeologit löysivät? Ensinnäkin pakanallisen hautausmaan, jossa oli lukuisia hautoja. Niiden joukossa, nykyisen pääalttarin alapuolella, he huomasivat edikulan, veistosten sijoituspaikkana käytetyn komeromaisen rakennelman, joka oli upotettu punaiseksi rapattuun seinään kahden sivuseinän väliin. Lopulta päivänvaloon tuli myös, melko salaperäisesti, joitakin ihmisen jäännöksiä, joiden sanottiin löytyneen toisesta sivuseinästä.

Tästä alkaa tulkinta. Monien katolisten oppineiden mukaan löydöt vahvistavat perimätiedon siitä, että Pietari asui Roomassa ja kärsi siellä marttyyrikuoleman Neron hallitusaikana, ehkä vuoden 64 vainoissa. On jopa sanottu, että kyseessä ovat apostolin pyhäinjäännökset ja että ne voidaan tunnistaa sellaisiksi piirtokirjoituksen perusteella, joka yhden tulkinnan mukaan kuuluu: ”Tässä on Pietari.” Paavi Paavali VI näyttää tunnustaneen tämän oletuksen ilmoittaessaan vuonna 1968, että oli löydetty ”Pyhän Pietarin maalliset jäännökset, jotka ansaitsevat kaiken hartaan kunnioituksemme”.

Tulkinnat saivat kuitenkin rinnalleen myös vastaväitteitä. Katolinen arkeologi Antonio Ferrua, Vatikaanin kaivauksiin osallistunut jesuiitta, on väittänyt useammin kuin kerran, ettei hänen ole annettu julkaista kaikkea, mitä hän aiheesta tietää; aineisto sotisi nähtävästi sitä väitettä vastaan, että Pietarin pyhäinjäännökset on tunnistettu. Lisäksi katolisen kardinaalin Poupardin vuonna 1991 julkaisemassa Rooman oppaassa sanotaan: ”Punaisen seinän perustusten alta löydetyillä ihmisen luilla ei ole tieteellisessä tutkimuksessa paljastunut olevan mitään yhteyttä apostoli Pietariin.” On varsin outoa, että tuo lause oli kadonnut seuraavasta (myöhemmin vuonna 1991 julkaistusta) painoksesta ja teokseen oli lisätty uusi luku nimeltä ”Pietari varmasti Pietarinkirkossa”.

Löytöjen tulkintaa

On ilmeistä, että löydöissä on tulkinnan varaa ja ne kertovat eri asioita eri ihmisille. Katolisten arvovaltaisimmat historioitsijat myöntävätkin, että ”ne historialliset ongelmat, jotka koskevat Pietarin varsinaista marttyyrikuolemaa Roomassa ja hänen hautapaikkaansa, ovat kiistanalaisia”. Mitä löydöt paljastavat?

Ne jotka yrittävät puolustaa katolista perimätietoa, sanovat edikulan olevan se ”voitonmerkki”, johon 200-luvun alussa elänyt pappi Gaius on viitannut. 300-luvulla elänyt kirkkohistorioitsija Eusebios kertoo Gaiuksen sanoneen: ”Voin näyttää apostolien [muun muassa Pietarin] voitonmerkit – – Vatikaanilla [Vatikaanin kukkulalla].” Perimätiedon kannattajat väittävät, että apostoli on haudattu sinne sen muistomerkin alle, joka on tullut tunnetuksi ”Gaiuksen voitonmerkkinä”. Toiset kuitenkin tulkitsevat kaivauksissa tehtyjä löytöjä hyvin eri tavoin. He huomauttavat, että varhaiskristityt eivät panneet suurta painoa vainajiensa hautaamiselle ja että vaikka Pietari olisi tapettu siellä, hänen ruumistaan ei hyvin luultavasti olisi löydetty. (Ks. tekstiruutua s. 29.)

Jotkut eivät usko ”Gaiuksen voitonmerkin” (mikäli löydössä on kyse siitä) olevan hauta. He väittävät, että se on Pietarin kunniaksi 100-luvun lopussa rakennettu muistomerkki ja että sitä myöhemmin ”alettiin pitää hautamuistomerkkinä”. Teologi Oscar Cullmannin mukaan ”Vatikaanin kaivauksissa ei kuitenkaan ole voitu tunnistaa minkäänlaista Pietarin hautaa”.

Entä sitten luut? On sanottava, että niiden todellinen alkuperä on edelleen arvoitus. Nykyiselle Vatikaanin kukkulalle on haudattu lukuisia ihmisiä siitä lähtien, kun alueella oli ensimmäisellä vuosisadalla pakanallinen hautakaupunki, ja monia jäännöksiä on jo löydetty. Puutteellinen (luultavasti 300-luvulta oleva) piirtokirjoitus, joka joidenkuiden mielestä osoittaa pyhäinjäännösten löytöpaikan apostolin haudaksi, voi parhaimmillaankin viitata siihen, että ”Pietarin luut olivat oletettavasti” tällä paikalla. Monet epigrafikot ovat vieläpä sitä mieltä, että piirtokirjoitus voisi peräti kuulua: ”Pietari ei ole tässä”.

Epäluotettava perimätieto

”Varhaisissa ja luotettavammissa lähteissä ei mainita [Pietarin] marttyyrikuoleman paikkaa, mutta myöhemmät ja vähemmän luotettavat lähteet ovat lähes yksimielisiä siitä, että se oli Vatikaanin alueella”, sanoo historioitsija D. W. O’Connor. Pietarin haudan etsinnät Vatikaanissa perustuivat sen tähden epäluotettavaan perimätietoon. ”Kun pyhäinjäännöksistä tuli hyvin tärkeitä”, esittää O’Connor, ”kristityt alkoivat vilpittömästi uskoa, että – – [Pietarin voitonmerkki] osoitti todellisuudessa hänen hautansa täsmällisen sijainnin.”

Nämä perinteet kehittyivät rinta rinnan epäraamatullisen pyhäinjäännösten kunnioittamisen kanssa. Monet kirkolliset keskukset käyttivät 200- ja 300-luvulta lähtien niin oikeita kuin väärennettyjäkin pyhäinjäännöksiä – hyödyntäen niitä myös rahallisesti – taistelussa ”hengellisestä” ylivallasta ja oman arvovaltansa kasvattamisesta. Niinpä pyhiinvaeltajat suunnistivat Pietarin oletetulle haudalle varmoina siitä, että hänen jäännöksissään oli ihmeitä tekevää voimaa. 500-luvun lopulla uskovilla oli tapana heittää tarkoin punnittuja kankaanpalasia ”hautaan”. ”On ihmeellistä”, selittää eräs aikalainen, ”että jos anojan usko on luja, haudasta nostetussa kankaassa on niin paljon jumalista hyvettä kuin sen paino on lisääntynyt.” Tämä kertoo tuon ajan herkkäuskoisuuden tasosta.

Tällaiset legendat ja perusteettomat perinteet lisäsivät vuosisatojen kuluessa huomattavasti Pietarinkirkon arvovaltaa. Vastustavia ääniä kuitenkin nousi. Valdolaiset tuomitsivat nämä kohtuuttomuudet 1100- ja 1200-luvulla ja selittivät Raamattu kädessä, ettei Pietari ollut koskaan ollut Roomassa. Muutamaa vuosisataa myöhemmin protestanttisen uskonpuhdistuksen edustajat puhuivat samaan sävyyn. 1700-luvulla maineikkaat filosofit pitivät tätä perimätietoa perusteettomana sekä historiallisesti että raamatullisesti. Samaa mieltä ovat olleet monet niin katoliset kuin muutkin pätevät oppineet meidän aikaamme asti.

Kuoliko Pietari Roomassa?

Pietari, vaatimaton galilealainen kalastaja, ei varmastikaan ajatellut, että hänellä oli johtoasema ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan vanhinten keskuudessa. Sen sijaan hän määritteli itsensä ”vanhintoveriksi” (1. Pietarin kirje 5:1–6, Revised Standard Version). Hänen nöyrä hahmonsa on jyrkkä vastakohta sille prameudelle, joka ympäröi hänen oletettua hautaansa ja jonka jokainen Pietarinkirkon kävijä voi nähdä.

Puolustaakseen ylivaltaansa suhteessa toisiin kristikunnan kirkkoihin katolinen kirkko on pyrkinyt vahvistamaan myöhäiset ja vähemmän luotettavat perimätiedot, joiden mukaan Pietari asui Roomassa jonkin aikaa. On kuitenkin outoa, että joidenkin vanhojen perimätietojen mukaan hänen hautansa sijaitsisi muualla Roomassa eikä Vatikaanissa. Mutta miksei pitäytyä tosiasioissa, jotka on kirjoitettu Raamattuun, ainoaan Pietaria koskevan tiedon ensi käden lähteeseen? Jumalan sana osoittaa selvästi, että Pietari totteli ohjeita, jotka hän sai Jerusalemissa toimivalta kristillisen seurakunnan hallintoelimeltä, ja suoritti työtään muinaisen maailman itäosissa, muun muassa Babylonissa (Galatalaisille 2:1–9; 1. Pietarin kirje 5:13; vrt. Apostolien teot 8:14).

Kirjoittaessaan Rooman kristityille vuoden 56 tienoilla apostoli Paavali lähetti terveisiä noin 30:lle tuon seurakunnan jäsenelle mainitsematta lainkaan Pietaria (Roomalaisille 1:1, 7; 16:3–23). Sitten vuosina 60–65 Paavali kirjoitti kuusi kirjettä Roomasta, mutta Pietarista ei sanota mitään – mikä on vahva aihetodiste siitä, ettei tämä ollut siellä.a (Vrt. 2. Timoteukselle 1:15–17; 4:11.) Paavalin toimintaa Roomassa kuvaillaan Apostolien tekojen lopussa, mutta taaskaan Pietariin ei viitata sanallakaan (Apostolien teot 28:16, 30, 31). Näin ollen Raamatun todisteiden puolueeton tarkastelu ilman ennakkokäsityksiä voi johtaa ainoastaan siihen päätelmään, että Pietari ei saarnannut Roomassa.b

Paavin ”primaatti” eli johtoasema perustuu epäluotettavaan perimätietoon ja Raamatun vääristyneeseen sovellukseen. Kristillisyyden perustus ei ole Pietari vaan Jeesus. ”Kristus on seurakunnan pää”, sanoo Paavali. (Efesolaisille 2:20–22; 5:23.) Jehova lähetti nimenomaan Jeesuksen Kristuksen siunaamaan ja pelastamaan ne, jotka uskovat (Johannes 3:16; Apostolien teot 4:12; Roomalaisille 15:29; ks. myös 1. Pietarin kirje 2:4–8).

Täten kaikki ne, jotka suunnistavat sille paikalle, jota he vilpittömästi pitävät Pietarin hautana, tavatakseen hänen ”seuraajansa”, kohtaavat ongelman: uskoako epäluotettavaan perimätietoon vai luotettavaan Jumalan sanaan. Kristityt haluavat, että Jumala hyväksyy heidän palvontansa, ja siksi he ’katsovat kiinteästi uskonsa Täydellistäjään, Jeesukseen’ sekä siihen täydelliseen malliin, jonka hän jätti meille seurattavaksi (Heprealaisille 12:2; 1. Pietarin kirje 2:21).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 29]

”Edikulan alla suoritetuissa kaivauksissa ei ole paljastunut mitään varmoja merkkejä haudasta; minkäänlaista varmuutta ei myöskään voida saada siitä, että kristillinen yhteisö olisi koskaan saanut Pyhän Pietarin ruumista takaisin teloittajilta haudattavaksi. Normaalin käytännön mukaan ulkomaalaisen (peregrinus) ja lain silmissä yhteiskunnan vihollisen ruumis olisi hyvin voitu heittää Tiberiin. – – Lisäksi näinä alkuaikoina ei maallisten jäännösten säilyttämistä kohtaan tunnettu samanlaista kiinnostusta kuin myöhemmin, jolloin usko lähellä olevaan maailmanloppuun oli heikentynyt ja marttyyrien palvonta oli alkanut nostaa päätään. Se mahdollisuus, että Pyhän Pietarin ruumista ei saatu takaisin haudattavaksi, on siksi todellinen.” (Jocelyn Toynbee ja John Ward Perkins, The Shrine of St. Peter and the Vatican Excavations.)