Miksi Jumala sallii kärsimyksiä?

IHMISKUNNAN historian alussa ei murheen ja tuskan kyyneliä yksinkertaisesti ollut. Kärsimyksiä ei ollut olemassakaan. Ihmisille annettiin täydellinen alku. ”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:31.)

Jotkut kuitenkin sanovat, että kertomus Aadamista ja Eevasta Eedenin puutarhassa on vain vertauskuva. Monet kristikunnan papit ovat valitettavasti tätä mieltä. Eedenin tapahtumat vahvisti kuitenkin historiallisiksi arvovaltainen henkilö, itse Jeesus Kristus (Matteus 19:4–6). Lisäksi ainoa keino ymmärtää, miksi Jumala on sallinut ihmisten kärsiä, on tutkia näitä ihmiskunnan alkuhistorian tapahtumia.

Ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, annettiin tyydytystä tuottavaksi työksi huolehtia Eedenin puutarhasta. Sen lisäksi Jumala asetti hänen eteensä tavoitteen laajentaa tuo koti maailmanlaajuiseksi mielihyvän puutarhaksi. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15.) Jumala antoi hänelle aviopuolison, Eevan, avuksi tähän suureen tehtävään ja käski heidän olla hedelmällisiä ja lisääntyä sekä tehdä maa itselleen alamaiseksi. Tarvittiin kuitenkin jotain muutakin, jotta Jumalan tarkoitus maan ja ihmiskunnan suhteen varmasti onnistuisi. Koska ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi, hänellä oli tahdonvapaus; siksi ihmisen tahto ei saisi koskaan törmätä vastakkain Jumalan tahdon kanssa. Muutoin kaikkeuteen ilmaantuisi epäjärjestystä eikä Jumalan tarkoitus täyttää maa sopuisalla ihmisperheellä toteutuisi.

Alistuminen Jumalan hallintoon ei tapahtunut automaattisesti. Sen oli määrä olla ihmisen vapaan tahdon rakkaudellinen ilmaus. Raamatussa esimerkiksi kerrotaan, että kun Jeesus Kristus joutui ankaraan koetukseen, hän rukoili: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:42.)

Samoin oli Aadamin ja Eevan näytettävä, halusivatko he alistua Jumalan hallintoon. Tässä tarkoituksessa Jehova Jumala järjesti yksinkertaisen kokeen. Eräs puutarhan puista oli nimeltään ”hyvän- ja pahantiedon puu”. Se edusti Jumalan oikeutta määrittää moraalisesti oikean toimintatavan normit. Jumala kielsi selvin sanoin tämän nimenomaisen puun hedelmien nauttimisen. Jos Aadam ja Eeva eivät tottelisi, he kuolisivat. (1. Mooseksen kirja 2:9, 16, 17.)

Ihmiskunnan kärsimysten alku

Eräänä päivänä yksi Jumalan henkipojista kyseenalaisti julkeasti Jumalan hallitustavan. Hän kysyi Eevalta käärme puhetorvenaan: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” (1. Mooseksen kirja 3:1.) Näin Eevan mieleen kylvettiin epäilyksen siemen sen suhteen, oliko Jumalan hallitustapa oikea.a Eeva antoi oikean vastauksen, jonka hän oli saanut tietää aviomieheltään. Silloin henkiolento puhui kuitenkin Jumalaa vastaan ja valehteli tottelemattomuuden seurauksista sanoen: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Mooseksen kirja 3:4, 5.)

Valitettavasti Eeva harhautui ajattelemaan, että tottelemattomuus ei johtaisi kärsimyksiin vaan parempaan elämään. Mitä enemmän hän katseli hedelmää, sitä houkuttelevammalta se näytti, ja hän alkoi syödä sitä. Myöhemmin hän taivutti Aadaminkin syömään siitä. On hyvin surullista, että Aadam halusi pysyä mieluummin vaimonsa kuin Jumalan suosiossa. (1. Mooseksen kirja 3:6; 1. Timoteukselle 2:13, 14.)

Tämän kapinan lietsojana tuo henkiolento teki itsestään Jumalan vastustajan. Siksi häntä alettiin sanoa Saatanaksi ’vastustajaa’ merkitsevän heprealaisen sanan mukaan. Hän myös valehteli Jumalasta ja teki näin itsestään Panettelijan. (Ilmestys 12:9.)

Tästä alkoivat ihmiskunnan kärsimykset. Kolme Jumalan luomusta oli käyttänyt väärin tahdonvapauden lahjaansa ja valinnut itsekkään elämäntavan Luojaansa vastaan. Nyt heräsi kysymys, miten Jumala hoitaisi tämän kapinan oikeudenmukaisesti, niin että se vakuuttaisi hänen muut älylliset luomuksensa, muun muassa taivaan enkelit sekä Aadamin ja Eevan tulevat jälkeläiset.

Jumalan viisas vastaus

Jotkut voivat väittää, että Jumalan olisi ollut paras tuhota Saatana, Aadam ja Eeva heti. Se ei kuitenkaan olisi ratkaissut kapinan herättämiä kiistakysymyksiä. Saatana oli kyseenalaistanut Jumalan hallitustavan vihjaamalla, että ihmisillä olisi paremmat oltavat riippumattomina Jumalan hallinnosta. Lisäksi se, että hänen onnistui kääntää kaksi ensimmäistä ihmistä Jumalan hallintoa vastaan, herätti muita kysymyksiä. Koska Aadam ja Eeva tekivät syntiä, merkitsikö se sitä, että Jumala oli luonut ihmiset jotenkin viallisiksi? Voisiko Jumalalla olla maan päällä ketään, joka pysyisi hänelle uskollisena? Entä Jehovan enkelipojat, jotka olivat omin silmin nähneet Saatanan kapinan? Kannattaisivatko he Hänen suvereeniutensa oikeellisuutta? Tarvittiin selvästikin riittävästi aikaa näiden kiistakysymysten ratkaisemiseen. Sen vuoksi Jumala on sallinut Saatanan elää meidän aikaamme asti.

Aadamin ja Eevan taas Jumala tuomitsi heidän tottelemattomuutensa päivänä kuolemaan. Niin alkoi kuolemisprosessi. Heidän jälkeläisensä, jotka siitettiin sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä, perivät synnin ja kuoleman epätäydellisiltä vanhemmiltaan (Roomalaisille 5:14).

Saatana ryhtyi kiistakysymyksen suhteen toimiin kaksi ensimmäistä ihmistä puolellaan. Hän on käyttänyt hänelle annetun ajan yrittäen pitää kaikki Aadamin jälkeläiset valvonnassaan. Hän on myös onnistunut houkuttelemaan petollisesti lukuisia enkeleitä mukaan kapinaan. Suurin osa Jehovan enkelipojista on kuitenkin kannattanut uskollisesti Jehovan hallitusvallan oikeellisuutta. (1. Mooseksen kirja 6:1, 2; Juudas 6; Ilmestys 12:3, 9.)

Kiistan kohteena oli Jumalan hallinto Saatanan hallintoa vastaan; Jobin päivinä tuo kysymys oli hyvin ajankohtainen. Tämä uskollinen mies todisti toimintatavallaan, että hän piti Jumalan vanhurskasta hallintoa parempana kuin Saatanan mallin mukaista riippumattomuutta; samoin olivat tehneet jo esimerkiksi Jumalaa pelkäävät Aabel, Hanok, Nooa, Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef. Jobista keskusteltiin taivaassa Jumalan uskollisten enkelien edessä. Oman vanhurskaan hallintonsa tueksi Jumala sanoi Saatanalle: ”Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” (Job 1:6–8.)

Saatana kieltäytyi tunnustamasta tappiota ja väitti, että Job palveli Jumalaa pelkästään itsekkäistä syistä, sillä Jumala oli siunannut tätä runsaasti aineellisella vauraudella. Niinpä Saatana syytti: ”Ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” (Job 1:11.) Saatana meni vielä pitemmälle ja kyseenalaisti kaikkien Jumalan luomusten nuhteettomuuden. ”Kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.” (Job 2:4.) Tämä panetteleva hyökkäys ei kohdistunut ainoastaan Jobiin vaan kaikkiin Jumalan uskollisiin palvojiin taivaassa ja maan päällä. Saatana vihjasi, että nämä luopuisivat suhteestaan Jehovaan, jos heidän henkensä olisi vaarassa.

Jehova Jumala luotti täysin Jobin nuhteettomuuteen. Hän osoitti sen sallimalla Saatanan aiheuttaa Jobille kärsimyksiä. Uskollisuudellaan Job paitsi puhdisti oman nimensä myös – mikä tärkeämpää – kannatti Jehovan suvereeniuden oikeellisuutta. Panettelija osoitettiin valehtelijaksi. (Job 2:10; 42:7.)

Paras esimerkki koetuksen alaisesta uskollisuudesta oli Jeesus Kristus. Jumala oli siirtänyt tämän enkelipojan elämän taivaasta erään neitsyen kohtuun. Jeesus ei sen tähden perinyt syntiä eikä epätäydellisyyttä. Sen sijaan hänestä kasvoi täydellinen ihminen, joka vastasi tarkoin ensimmäistä ihmistä sellaisena kuin tämä oli ollut täydellisenä. Saatana otti Jeesuksen erityismaalitaulukseen ja aiheutti hänelle monia kiusauksia ja koetuksia, jotka huipentuivat nöyryyttävään kuolemaan. Saatana ei kuitenkaan onnistunut murtamaan Jeesuksen nuhteettomuutta. Jeesus kannatti Isänsä hallinnon oikeellisuutta täydessä määrin. Hän myös todisti, että täydellinen ihminen Aadam ei voinut puolustella liittymistään Saatanan kapinaan. Aadam olisi voinut pysyä uskollisena paljon vähäisemmässä koetuksessaan.

Mitä muuta on todistettu?

Ihmiset ovat kärsineet noin 6 000 vuoden ajan Aadamin ja Eevan kapinan jälkeen. Tänä aikana Jumala on antanut heidän kokeilla monia erilaisia hallitusmuotoja. Hirvittävä kärsimysten luettelo todistaa, että ihminen ei kykene hallitsemaan itseään. Monin paikoin maapalloa vallitsee nykyään anarkia. Saatanan ajama riippumattomuus Jumalasta on tuhoisaa.

Jehovan ei ole tarvinnut todistaa mitään itselleen. Hän tietää, että hänen hallintotapansa on vanhurskas ja koituu hänen luomustensa parhaaksi. Mutta jotta kaikkiin Saatanan kapinan herättämiin kysymyksiin saataisiin täysin tyydyttävät vastaukset, hän on antanut älyllisille luomuksilleen tilaisuuden osoittaa, että he pitävät hänen vanhurskasta hallintoaan parempana.

Rakkaus Jumalaan ja uskollisuus hänelle tuovat palkintoja, jotka painavat vaa’assa paljon enemmän kuin väliaikaiset kärsimykset Panettelijan käsissä. Tätä havainnollistaa Jobin tapaus. Jehova Jumala paransi Jobin sairauden, jonka Panettelija oli tälle aiheuttanut. Lisäksi Jumala ”siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua”. Lopulta, elettyään kaikkiaan 140 vuotta, ”Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena”. (Job 42:10–17.)

Kristitty raamatunkirjoittaja Jaakob kiinnittää huomion tähän sanoessaan: ”Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen.” (Jaakob 5:11, UM, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Aika on nyt loppumassa Saatanalta ja hänen maailmaltaan. Jumala kumoaa pian kaiken sen kärsimyksen, jonka Saatanan kapina on aiheuttanut ihmiskunnalle. Jopa kuolleet herätetään (Johannes 11:25). Silloin Jobin kaltaiset uskolliset ihmiset saavat mahdollisuuden elää ikuisesti paratiisimaassa. Nämä tulevat siunaukset, jotka Jumala vuodattaa palvelijoilleen, saattavat hänet kunniaan ikuisiksi ajoiksi vanhurskaana Suvereenina, joka todella on ”hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen”.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]

IHMISTEN JULMIA JUMALIA

MUINAISET jumalat kuvailtiin usein verenhimoisiksi ja hekumallisiksi. Vanhemmat jopa polttivat lapsiaan elävältä tulessa lepyttääkseen niitä (5. Mooseksen kirja 12:31). Toinen äärimmäisyys oli se pakanafilosofien opetus, ettei Jumalalla ollut esimerkiksi suuttumuksen tai säälin tunteita.

Näillä filosofeilla olleet demonien henkeyttämät näkemykset vaikuttivat juutalaisiin, jotka tunnustautuivat Jumalan kansaksi. Juutalainen filosofi Filon, Jeesuksen aikalainen, väitti, ettei Jumala ole ”ollenkaan taipuvainen kokemaan mitään voimakasta tunnetta”.

Ei edes jyrkkä juutalaislahko, fariseukset, välttynyt kreikkalaisen filosofian vaikutukselta. He omaksuivat Platonin opetuksia, joiden mukaan ihmiseen kuuluu kuolematon sielu, joka on vangittu hänen ruumiiseensa. Ensimmäisen vuosisadan historioitsijan Josefuksen mukaan fariseukset uskoivat lisäksi, että pahojen ihmisten sielut ”kärsivät iankaikkisen rangaistuksen”. Raamatussa ei kuitenkaan esitetä perusteita sellaiselle näkemykselle. (1. Mooseksen kirja 2:7; 3:19; Saarnaaja 9:5; Hesekiel 18:4.)

Mitä on sanottava Jeesuksen seuraajista? Antautuivatko he alttiiksi pakanafilosofian vaikutukselle? Koska apostoli Paavali tajusi tämän vaaran, hän varoitti kristittyjä tovereitaan: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8; ks. myös 1. Timoteukselle 6:20.)

Valitettavasti monet kristityiksi tunnustautuvat valvojat jättivät 100- ja 200-luvulla tuon varoituksen huomioon ottamatta ja opettivat, että Jumalalla ei ole tunteita. Uskonnon tietosanakirjassa The Encyclopedia of Religion sanotaan: ”Kaiken kaikkiaan Jumalan ominaisuudet ymmärrettiin paljolti sellaisiksi, jollaisiksi niitä väitettiin sen ajan juutalaisessa ja filosofisessa ajattelussa – – Käsitystä, jonka mukaan Isä-Jumalalla voisi olla esimerkiksi säälin tunteita – – on yleensä pidetty mahdottomana hyväksyä ainakin 1900-luvun lopulle saakka.”

Kristikunta omaksui siten väärän opetuksen julmasta jumalasta, joka rankaisee syntisiä panemalla heidät kärsimään piinaa ikuisesti tajuissaan. Toisaalta Jehova Jumala sanoo selvästi Sanassaan Raamatussa, että ”synnin maksama palkka on kuolema”, ei ikuinen, tajuissaan koettu piina (Roomalaisille 6:23).

[Lähdemerkinnät]

Yllä: Acropolis Museum, Greece

British Museumin luvalla

[Kuva s. 7]

Jumalan tarkoituksen on toteuduttava – maa tullaan muuttamaan Eedenin kaltaiseksi paratiisiksi!