Voivatko kuolleet nähdä meidät?

VAIMO murhaa miehensä. Seitsemän vuotta myöhemmin hän kauhistuu erästä näkemäänsä unta, jota hän pitää merkkinä kuolleen miehensä vihasta. Tyynnyttääkseen miehensä ”henkeä” hän lähettää tyttärensä vuodattamaan juomauhreja tämän haudalle.

Tytär ei tiedä, mitä sanoisi isänsä hengelle, koska uhri on hänen äidiltään, joka tappoi isän. Hänen veljensä seuraa tilannetta huomaamattomana sivusta. Veli astuu esiin, ja yhdessä he rukoilevat isäänsä, jotta hän auttaisi heitä kostamaan hänen murhansa.

Tämä kohtaus on yli 2 400 vuotta vanhasta kreikkalaisesta näytelmästä Hautauhrintuojat. Joissakin osissa maailmaa, etenkin Afrikassa, uhrataan vielä nykyäänkin samanlaisia hautauhreja.

Otetaanpa esimerkiksi nigerialaisen Iben kokemus. Ibeltä on kuollut kolme lasta, joten hän kääntyy perinteisen kansanparantajan puoleen. Tämä kertoo hänelle, että kuolemantapauksiin on ollut oma syynsä: Iben isävainaja on vihainen, koska häntä ei ole haudattu asiaankuuluvalla tavalla.

Ibe noudattaa kansanparantajan neuvoa ja uhraa isänsä haudalla vuohen sekä vuodattaa juomauhriksi giniä ja viiniä. Hän kutsuu isänsä henkeä sekä anoo anteeksiantoa, vakuuttaa rakkauttaan ja pyytää siunausta.

Ibe ei epäile, etteikö hänen isänsä voi nähdä ja kuulla häntä. Hän ei usko isänsä olevan eloton, vaan että kuolemassa hän on siirtynyt näkyvästä maailmasta näkymättömään. Ibe uskoo isänsä menneen verta ja lihaa olevien maailmasta henkien maailmaan, esi-isien maahan.

Ibe järkeilee näin: Vaikkei isä olekaan enää tässä maailmassa, hän silti muistaa minut ja on kiinnostunut hyvinvoinnistani. Ja koska hänellä on nyt henkenä ollessaan enemmän voimia, hänellä on paljon paremmat mahdollisuudet auttaa minua kuin ollessaan ihmisenä maan päällä. Lisäksi hän voi lähestyä Jumalaa suoraan minun puolestani, koska Jumalakin on henki. Juuri nyt isä voi olla vihainen, mutta jos osoitan hänelle sopivaa kunnioitusta, hän antaa minulle anteeksi ja siunaa minua.

Ne jotka harjoittavat perinteisiä afrikkalaisia uskontoja, uskovat yleisesti, että kuolleet näkevät maan päällä olevat ihmiset ja vaikuttavat heidän elämäänsä. Myös nimikristityt uskovat usein niin. On esimerkiksi tavallista, että nainen menee kirkossa suoritetun vihkimisen jälkeen vanhempiensa kotiin saamaan perinteisen siunauksen. Siellä rukoillaan esi-isiä ja vuodatetaan niille juomauhri. Monien mielestä tämän laiminlyöminen johtaa onnettomuuteen avioliitossa.

Esi-isien tai niiden henkien ajatellaan varmistavan sen, että heidän maan päällä olevat sukulaisensa pysyvät hengissä ja menestyvät. Tämän näkemyksen mukaan ne ovat voimakkaita liittolaisia, jotka voivat myötävaikuttaa hyvän sadon saamiseen, edistää hyvinvointia ja suojella ihmisiä pahalta. Ne toimivat välittäjinä ihmisen puolesta. Jos niitä kuitenkin lyödään laimin tai loukataan, ne tuovat onnettomuuksia: sairautta, köyhyyttä, jopa kuoleman. Uhrien ja rituaalien avulla ihmiset koettavat sen vuoksi säilyttää hyvät suhteet kuolleisiin.

Uskotko sinä, että kuolleet vaikuttavat aktiivisesti elossa olevien elämään? Kun olet seissyt jonkun rakkaan omaisesi tai ystäväsi haudalla, oletko koskaan huomannut lausuvasi muutaman sanan vain siltä varalta, että hän saattaisi kuulla sinua? Se, näkevätkö kuolleet meidät ja kuulevatko ne meitä vai eivät, riippuu siitä, mitä kuolemassa tapahtuu. Tarkastellaanpa, mitä Raamattu sanoo tästä tärkeästä aiheesta.