Kokoontuminen niiden kanssa jotka pelkäävät Jumalaa
”IHMISET kaipaavat kaikkialla vapautta pelosta – väkivallan pelosta, työttömyyden pelosta ja vakavan sairauden pelosta. Mekin kaipaamme sitä. – – Miksi sitten puhumme pelon kehittämisestä?” Tämä kiinnostava kysymys herätettiin avainpuheessa, joka pidettiin jokaisessa vuoden 1994 kesäkuusta lähtien järjestetyssä ”Jumalanpelon” piirikonventissa.
Miljoonat läsnäolijat – ensiksi Pohjois-Amerikassa ja sitten myöhemmin Euroopassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja merensaarilla – halusivat innokkaasti oppia kehittämään tällaista pelkoa. Miksi? Koska se, pääsemmekö osallisiksi siunauksista, joita Jehova Jumala antaa kansalleen, riippuu siitä, onko meillä jumalanpelkoa. Konventin osanottajat olivat tulleet koolle saadakseen tietoa nimenomaan jumalanpelosta, ja kolmipäiväisen ohjelman aikana he oppivat paljon tästä välttämättömästä kristillisestä ominaisuudesta.
”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”
Tämä oli ensimmäisen konventtipäivän teema, joka pohjautui Saarnaajan 12:13:een. Mitä Jumalan pelkääminen merkitsee? Heti ohjelmajakson ensimmäisessä puheessa konventin puheenjohtaja selitti, että jumalanpelko kertoo kunnioittavasta pelosta ja syvästä kunnioituksesta Jehovaa kohtaan sekä terveestä pelosta olla miellyttämättä häntä. Tällainen jumalanpelko ei ole sairaalloista vaan tervettä ja sopivaa pelkoa.
Miten tämä terve pelko hyödyttää meitä? Seuraavassa puheessa ”Älä uuvu äläkä luovuta” selitettiin, että jumalanpelko saa meidät pitämään Jumalan käskyt iloiten. Yhdessä Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan tuntemamme rakkauden kanssa tällainen pelko valaa meihin hengellistä voimaa. Jumalanpelko voi tosiaan auttaa meitä karttamaan sitä, että hidastaisimme vauhtiamme ikuiseen elämään johtavassa kilpajuoksussa.
Seuraava ohjelma koostui haastatteluista, joiden avulla saatiin elävä todiste siitä, että jumalanpelko voi tukea meitä. Haastateltavat kertoivat, miten kunnioittava Jumalan pelko oli saanut heidät jatkamaan palvelusta välinpitämättömyydestä tai vainosta huolimatta ja auttanut heitä kestämään jopa vaikeissa henkilökohtaisissa koettelemuksissa.
Miksi jotkut ihmiset sitten tuntevat jumalanpelkoa, kun taas toiset eivät tunne sitä? Puheessa ”Jumalanpelon kehittäminen ja siitä hyötyminen” avainpuheen pitäjä selitti, että Jehova lupasi Jeremian 32:37–39:ssä antaa kansalleen Jumalaa pelkäävän sydämen. Jehova juurruttaa jumalanpelon sydämeemme. Miten? Pyhän henkensä ja henkeytetyn Sanansa, Raamatun, välityksellä. Mutta meidän täytyy selvästikin ponnistella vilpittömästi tutkiaksemme Jumalan sanaa ja hyötyäksemme täysin hänen runsaista hengellisistä anneistaan. Näihin sisältyvät konventtimme ja seurakunnankokouksemme, joiden avulla voimme oppia pelkäämään häntä.
Iltapäivän ohjelma aloitettiin kehottamalla meitä turvaamaan Jehovaan ja hänen Sanaansa. Seuraavaksi käsiteltiin niitä pääasiallisia tapoja, joilla Valtakunnan tulisi vaikuttaa elämäämme kristittyinä.
Sitten seurasi konventin kolmesta puhesarjasta ensimmäinen. Sen teema oli ”Jumalanpelko saa meidät noudattamaan jumalallisia vaatimuksia”, ja se kohdisti huomion perheeseen. Seuraavassa on kooste joistakin siinä esitetyistä raamatullisista – ja käytännöllisistä – neuvoista.
□ Aviomiehille: Jumalanpelon tulisi saada mies rakastamaan vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan (Efesolaisille 5:28, 29). Mies ei vahingoita tahallaan omaa ruumistaan, hän ei nöyryytä itseään ystäviensä edessä eikä juoruile omista puutteistaan. Hänen tulisi siksi kohdella vaimoaan yhtä arvostavasti ja kunnioittavasti kuin hän kohtelee itseään.
□ Vaimoille: Jeesuksen jumalanpelko sai hänet aina miellyttämään Jumalaa (Johannes 8:29). Vaimojen tulee jäljitellä tätä erinomaista henkeä ollessaan tekemisissä aviomiehensä kanssa.
□ Vanhemmille: Kristityt vanhemmat voivat osoittaa jumalanpelkoa suhtautumalla vakavasti velvollisuuksiinsa vanhempina ja pitämällä lapsiaan Jehovalta tulleena perintönä (Psalmit 127:3). Vanhempien pääasiallisena tavoitteena tulisi olla lastensa kasvattaminen aidoiksi kristityiksi.
□ Lapsille: Jehova neuvoo lapsia tottelemaan ”vanhempiaan Herran yhteydessä” (Efesolaisille 6:1). Vanhempien totteleminen on siten Jumalan tottelemista.
Päivän viimeinen puhe oli koskettava, sillä siinä käsiteltiin niitä voimakkaita tunteita, joita meissä kaikissa herää, kun joku rakkaamme kuolee. Puheen puolivälissä oli kuitenkin yllätys. Puhuja ilahdutti kuulijoita ilmoittamalla uudesta julkaisusta, kirjasesta Kun joku rakkaasi kuolee. Tässä 32-sivuisessa, värikkäässä julkaisussa sanotaan paljon sellaista, mikä voi auttaa surevia ymmärtämään niitä tunteita, joita jonkun rakkaan kuolema aiheuttaa, ja selviämään niistä. Onko sinusta ollut joskus vaikeaa tietää, mitä sanoa surevalle? Yhdessä tämän kirjasen jaksossa käsitellään sitä, miten surevia voidaan auttaa. Kuunnellessaan puhujaa monet läsnäolijat ajattelivat jotakuta, joka voisi hyötyä tästä uudesta kirjasesta.
Suorita ”pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa”
Tämä oli toisen päivän teema, joka perustui Heprealaiskirjeen 12:28:aan. Aamuohjelmassa kuultiin toinen puhesarja, ”Seurakunnat vaeltavat Jehovan pelossa”. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin kokouksissa käymistä. Olemalla läsnä kokouksissa osoitamme kunnioittavamme Jumalaa ja hänen hengellisiä antejaan. Läsnäolomme osoittaa, että pelkäämme hänen nimeään ja haluamme noudattaa hänen tahtoaan. (Heprealaisille 10:24, 25.) Toinen puhuja selitti, että jokaisen yksilön täytyy omalta osaltaan säilyttää hyvä käytös, jotta koko seurakunta vaeltaisi Jehovan pelossa. Viimeinen puhuja käsitteli sitä etua ja velvollisuutta, joka kaikilla kristityillä on – etua julistaa hyvää uutista herkeämättä. Kuinka kauan jatkamme saarnaamista? Siihen asti, kunnes Jehova sanoo, että riittää. (Jesaja 6:11.)
Seuraavan puheen teema oli ”Jehovan ilo on teidän linnoituksenne”, ja sitä käsitelläänkin tämän lehden tutkittavissa kirjoituksissa (Nehemia 8:10). Miksi Jehovan kansaan kuuluvat ovat iloisia? Puhuja toi esiin joitakin syitä. Merkittävä syy on se, että läheinen suhde Jumalaan tekee meistä maailman iloisimpia ihmisiä. Puhuja muistutti konventin läsnäolijoita siitä, että meillä on etu kuulua niihin ihmisiin, jotka Jehova on vetänyt Jeesuksen Kristuksen luo (Johannes 6:44). Miten suuri syy iloon se onkaan!
Jokaisen konventin kohokohta on kaste, eivätkä ”Jumalanpelon” konventit tehneet poikkeusta. Puheessa ”Vihkiytyminen ja kaste Jehovan pelossa” puhuja selitti, että kaikkien kastettujen henkilökohtaiset velvollisuudet ovat neliosaiset: 1) meidän täytyy tutkia Jumalan sanaa niiden julkaisujen avulla, jotka auttavat meitä ymmärtämään ja soveltamaan sitä, 2) meidän täytyy rukoilla, 3) meidän täytyy olla toisten uskovien seurassa seurakunnankokouksissa, ja 4) meidän täytyy todistaa Jehovan nimestä ja Valtakunnasta.
Lauantai-iltapäivän ohjelma alkoi vakuuttavalla aiheella ”Kansa jota Jehova ei hylkää”. Kun Israelin kansa kohtasi 3 500 vuotta sitten vaikeita aikoja, Jehova antoi Mooseksen välityksellä lupauksen sanoen: ”Herra, sinun Jumalasi, – – ei jätä eikä hylkää sinua.” (5. Mooseksen kirja 31:6.) Jehova piti tuon lupauksen suojelemalla israelilaisia, kun he astuivat Luvattuun maahan ja ottivat sen haltuunsa. Kohdatessamme nykyään vaikeita koettelemuksia mekin voimme luottaa täysin siihen, ettei Jehova hylkää meitä, kunhan vain pysyttelemme lähellä häntä ja noudatamme hänen Sanansa neuvoja.
Miten voit saada iloa Raamatun lukemisesta? Puheessa ”Lue Jumalan sanaa, Pyhää Raamattua, joka päivä” puhuja ehdotti lukemaan tiedonhalua tuntien ja kysymään sellaisia kysymyksiä kuin: Mitä tämä kertomus opettaa minulle Jehovan ominaisuuksista ja hänen teistään? Miten voin olla enemmän Jehovan kaltainen näissä piirteissä? Raamatun lukeminen tällä tavoin tuo iloa ja on palkitsevaa.
Seuraavaksi kiinnitettiin huomio konventin kolmanteen puhesarjaan ”Apukeinoja Jehovaa pelkääville”. Vaikka Jehova ei nykyään ehkä teekään ihmeitä palvelijoidensa puolesta, hän tulee varmasti niiden avuksi, jotka pelkäävät häntä (2. Pietarin kirje 2:9). Tässä puhesarjassa tarkasteltiin neljää apukeinoa, jotka Jehova on antanut avuksemme näinä kriittisinä aikoina: 1) Henkensä välityksellä Jehova saa aikaan sen, että me pystymme tekoihin, joihin omat voimamme eivät mitenkään riittäisi. 2) Sanansa välityksellä hän antaa meille neuvoja ja opastusta. 3) Lunnaiden välityksellä hän suo meille puhtaan omantunnon. 4) Järjestönsä välityksellä, johon myös vanhimmat kuuluvat, hän antaa meille ohjausta ja suojelusta. (Luukas 11:13; Efesolaisille 1:7; 2. Timoteukselle 3:16; Heprealaisille 13:17.) Kun käytämme täysin hyväksemme näitä apukeinoja, voimme kestää ja saada siten Jehovan hyväksymyksen.
Lauantai-iltapäivän viimeisen puheen teema oli ”Jehovan pelottava päivä on lähellä”, ja se perustui Malakian profetiaan. Pelottavia päiviä on ollut ennenkin, muun muassa vuonna 70, jolloin pantiin täytäntöön tuomio Jerusalemille. Mutta kaikkein eniten ihmisissä tulee herättämään pelkoa Jehovan tuleva päivä, jolloin hän ”tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista” (2. Tessalonikalaisille 1:6–8). Kuinka pian tämä tapahtuu? Puhuja sanoi: ”Loppu on lähellä! Jehova tietää tuon päivän ja hetken. Hän ei muuta aikatauluaan. Meitä kehotetaan kestämään kärsivällisesti.”
Oli vaikea uskoa, että kaksi konventtipäivää oli jo takanapäin. Mitä toisi tullessaan viimeinen päivä?
”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia”
Kolmannen päivän teema perustui Ilmestyksen 14:7:ään. Aamuohjelman puheet tähdensivät joitakin niitä oppikysymyksiä, jotka erottavat Jehovan todistajat kaikista muista uskonnollisista järjestöistä.
Puheessa ”On oleva vanhurskaiden ylösnousemus” puhuja herätti mielenkiintoisen kysymyksen: ”Milloin ne, jotka ovat kuolleet uskollisina Saatanan asiainjärjestelmän viimeisinä vuosina, saavat ylösnousemuksen tuon tuhatvuotisen tuomiopäivän aikana?” Mikä on vastaus? ”Raamattu ei kerro sitä”, selitti puhuja. ”Eikö kuitenkin ole johdonmukaista, että ne, jotka kuolevat meidän aikanamme, herätetään varhain, jotta he voisivat osallistua Harmagedonissa eloon jääneen suuren joukon kanssa siihen valtavaan opetustyöhön, jota tehdään koko tuomiopäivän ajan? Kyllä varmasti!” Tuleeko eloon jääneitä olemaan? Voimme olla siitä varmoja. Raamatun opetuksia ja esimerkkejä, jotka vahvistavat sen meille, selitettiin selvästi seuraavassa puheessa; sen teema oli ”Ne jotka varjellaan elossa suuren ahdistuksen läpi”.
Jehovan todistajat ovat pitkään ymmärtäneet, että Raamatussa kerrotaan kahdesta odotteesta: lukemattomien miljoonien ihmisten ikuisesta elämästä maan päällä ja niiden lukumäärältään rajalliseen joukkoon kuuluvien kuolemattomasta elämästä, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa hänen Valtakunnassaan. Tätä taivaallista toivoa käsiteltiin puheessa ”Älä pelkää, pieni lauma” (Luukas 12:32). Kun otetaan huomioon nykymaailman tilanne, pienen lauman täytyy olla peloton; jokaisen siihen kuuluvan täytyy kestää aivan loppuun saakka (Luukas 21:19). ”Heidän pelottomuutensa”, sanoi puhuja, ”rohkaisee suuren joukon jäseniä. Näidenkin tulee kehittää peloton asenne odottaessaan vapautusta tänä levottomimpana aikana, mitä maapallo on koskaan nähnyt.”
Aamuohjelman päätteeksi läsnäolijat seurasivat innostuneina raamatullista näytelmää Valinnat jotka ovat edessäsi. Joosuan samoin kuin profeetta Elian päivinä israelilaiset olivat tienhaarassa. Heidän oli tehtävä valinta. Elia sanoi: ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.” (1. Kuningasten kirja 18:21.) Nykyäänkin ihmiskunta on tienhaarassa. Nyt ei ole aika ontua puolelta toiselle. Mikä on oikea valinta? Sama valinta, jonka vanhan ajan Joosua teki. Hän sanoi: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa [”Jehovaa”, UM].” (Joosua 24:15.)
Pian näyttikin tulleen sunnuntai-iltapäivä ja aika kuulla esitelmä, jonka teemana oli ”Miksi pelätä tosi Jumalaa nykyään?”. Ilmestyksen 14:6, 7:ssä koko ihmiskuntaa kehotetaan: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia.” Miksi nyt on kiireellisen tärkeää pelätä Jumalaa? Koska ”hänen tuomionsa hetki on tullut”, niin kuin tuossa raamatunkohdassa edelleen sanotaan. Poikansa välityksellä, joka on nyt asetettu Kuninkaaksi Jumalan taivaallisen valtakunnan valtaistuimelle, Jehova tekee lopun nykyisestä epäpuhtaasta ja kapinallisesta asiainjärjestelmästä. Puhuja selitti, että vain näin voidaan tuoda vapautus niille, jotka pelkäävät Jumalaa, sekä pelastaa ja säästää maallinen kotimme. Koska nämä ovat tämän asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä, meidän on kiireellisen tärkeää pelätä tosi Jumalaa nyt!
Konventtiviikon Vartiotornin tutkistelun yhteenvedon jälkeen lavalle astui viimeinen puhuja. Konventin ohjelman ansiosta jumalanpelko merkitsi nyt enemmän konventin läsnäolijoille, hän sanoi. Hän korosti niitä monia hyötyjä, joita koituu Jumalaa pelkääville. Puhuja ilmoitti uuden englanninkielisen videonauhan – ”Jumalallisen opetuksen yhdistämiä” – julkaisemisesta. Siinä kuvaillaan joitakin vuosina 1993–94 pidettyjen ”Jumalallisen opetuksen” kansainvälisten konventtien ainutlaatuisia piirteitä. Puheen lähetessä loppuaan monet pohtivat, mitä odotettavaa meillä on ensi vuonna. Kolmipäiväisiä piirikonventteja aiotaan pitää monissa paikoissa.
Lopuksi puhuja viittasi Malakian 3:16:een, jossa sanotaan: ”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.” Konventissa läsnä olleet lähtivät koteihinsa päättäneinä lujasti pitää kunniassa Jehovan nimeä ja palvella häntä jumalanpelkoa tuntien.
[Kuva s. 24]
Kastettavien täytyy edelleen ilmaista jumalanpelkoa
[Kuva s. 25]
Näytelmä ”Valinnat jotka ovat edessäsi” tähdensi kuulijoille sitä, miten tarpeellista on palvella Jehovaa päättäväisesti
[Kuva s. 26]
Konventin läsnäolijat iloitsivat saadessaan uuden kirjasen ”Kun joku rakkaasi kuolee”