Miksi nyt on ratkaisun aika?

JUMALA valitsi israelilaiset 1500-luvulla eaa. ”omaisuudekseen ennen kaikkia muita kansoja – – pyhäksi kansaksi” (2. Mooseksen kirja 19:5, 6). He menettivät pian pyhyytensä, uskonnollisen puhtautensa, kun he sallivat naapurikansojen epäjumalanpalveluksen ja turmeltuneiden tapojen saastuttaa itsensä. He osoittivat näin olevansa ”niskurikansaa”. (5. Mooseksen kirja 9:6, 13; 10:16; 1. Korinttolaisille 10:7–11.) Joosuan kuolemaa seuranneiden yli 300 vuoden aikana Jehova herätti tuomareita, uskollisia oppaita, joiden olisi pitänyt johtaa israelilaiset takaisin tosi palvonnan pariin. Mutta nämä ”eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa”. (Tuomarien kirja 2:17–19.)

Sen jälkeen Jumala herätti uskollisia kuninkaita ja profeettoja taivuttamaan kansaa takaisin tosi palvontaan. Profeetta Asarja kannusti kuningas Aasaa ja muita maanmiehiään etsimään Jehovaa: ”Jos häntä etsitte, niin te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät.” Aasa pani toimeen uskonpuhdistuksen Juudan valtakunnassa. (2. Aikakirja 15:1–16.) Jälkeenpäin Jumalan täytyi esittää tuo kehotus uudelleen profeettansa Jooelin välityksellä (Jooel 2:12, 13). Vielä myöhemmin Sefanja kehotti Juudan asukkaita etsimään Jehovaa. Nuori kuningas Joosia teki niin, kun hän järjesti puhdistuskampanjan epäjumalanpalveluksen ja turmeluksen poistamiseksi. (Sefanja 2:3; 2. Aikakirja 34:3–7.)

Tällaisesta ajoittaisesta katumisesta huolimatta kansan uskonnollinen tila tuli yhä kriittisemmäksi (Jeremia 2:13; 44:4, 5). Jeremia tuomitsi pakanallisten tapojen saastuttaman uskonnollisen järjestelmän ja kuvaili sitä sellaiseksi, jota ei voi puhdistaa: ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.” (Jeremia 13:23.) Tämän vuoksi Jumala rankaisi ankarasti Juudan valtakuntaa. Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 607 eaa., ja eloon jääneet karkotettiin orjiksi Babyloniin, minne he jäivät 70 vuodeksi.

Tuon ajanjakson kuluttua Jumala osoitti armoa. Hän pani kuningas Kyyroksen vapauttamaan israelilaiset, joiden jäännös palasi rakentamaan uudelleen temppelin. Sen sijaan että he olisivat oppineet jotain kaikesta tapahtuneesta, he hairahtuivat jälleen kerran tosi palvonnasta ja saivat Jehova Jumalan toistamaan kehotuksensa: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.” (Malakia 3:7.)

Israelin hylkäämisen syyt

Millainen oli israelilaisten uskonnollinen tila Jeesuksen päivinä? Ulkokultaiset uskonnolliset johtajat olivat ”sokeita oppaita”, jotka opettivat ”ihmisten käskyjä oppeina”. ’He rikkoivat Jumalan käskyn perinteensä takia.’ Tuo kansa kunnioitti Jumalaa ”huulillaan”, mutta sen sydän oli hyvin kaukana hänestä. (Matteus 15:3, 4, 8, 9, 14.) Saisivatko israelilaiset kansana vielä uuden tilaisuuden katua? Eivät. Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” Hän sanoi lisäksi: ”Teidän huoneenne”, Jerusalemin temppeli, ”jätetään teille hylätyksi.” (Matteus 21:43; 23:38.) Heidän erheensä oli liian suuri. He hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, surmasivat hänet ja valitsivat kuninkaakseen sortavan Rooman keisarin. (Matteus 27:25; Johannes 19:15.)

Israelilaiset eivät halunneet ymmärtää, että se ajanjakso, jona Jeesus suoritti palveluksensa, oli tuominnan aikaa. Jeesus sanoi Jerusalemin uskottomille asukkaille: ”Sinä et havainnut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.” (Luukas 19:44.)

Helluntaina vuonna 33 Jumala muodosti uuden kansan Poikansa Jeesuksen Kristuksen hengellävoidelluista opetuslapsista, jotka valittaisiin kaikkiin rotuihin ja kansoihin kuuluvista ihmisistä (Apostolien teot 10:34, 35; 15:14). Oliko mitään toivoa siitä, että juutalainen uskonnollinen järjestelmä viimein puhdistettaisiin? Rooman legioonat vastasivat tähän kysymykseen vuonna 70, kun ne hävittivät Jerusalemin maan tasalle. Jumala oli hylännyt täysin tuon uskonnollisen järjestelmän. (Luukas 21:5, 6.)

Kristikunnan suuri luopumus

Hengellä voidellut kristitytkin muodostivat ”pyhän kansan, erikoisomaisuudeksi otetun kansan” (1. Pietarin kirje 2:9; Galatalaisille 6:16). Mutta kristillinen alkuseurakuntakaan ei säilyttänyt uskonnollista puhtauttaan kovin pitkään.

Raamatussa ennustettiin suuri luopumus, tosi uskosta luopuminen. Jeesuksen vertauksen kuvaannolliset rikkaruohot, toisin sanoen valekristityt, yrittäisivät tukahduttaa vertauskuvallisen vehnän eli tosi kristityt, Jumalan hengellä voidellut. Vertaus paljastaa, että väärän kristillisyyden leviäminen, jota Jumalan päävihollinen Panettelija edistää, alkaisi ”ihmisten nukkuessa”. Tämä aika koitti Kristuksen uskollisten apostolien kuoleman jälkeen, sitä seuranneen hengellisen uneliaisuuden aikana. (Matteus 13:24–30, 36–43; 2. Tessalonikalaisille 2:6–8.) Kuten apostolit olivat ennustaneet, laumaan luikerteli monia valekristittyjä (Apostolien teot 20:29, 30; 1. Timoteukselle 4:1–3; 2. Timoteukselle 2:16–18; 2. Pietarin kirje 2:1–3). Viimeisenä apostoleista kuoli Johannes. Vuoden 98 tienoilla hän kirjoitti, että ”viimeinen hetki”, apostolien ajan loppuosa, oli jo alkanut (1. Johanneksen kirje 2:18, 19).

Rooman keisarin Konstantinuksen sinetöimän uskonnon ja poliittisen vallan välisen liiton myötä kristikunnan hengellinen, opillinen ja moraalinen tila romahti. Monet historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että ”kirkon riemuvoitto 300-luvulla” oli kristilliseltä kannalta katsoen ”katastrofi”. Kristikunta menetti korkean moraalisen tasonsa ja omaksui pakanuudesta monia tapoja ja filosofisia käsityksiä, kuten ”Marian kultin” ja ”pyhimysten” kunnioittamisen sekä kolminaisuusopin.

Valheellisen riemuvoittonsa jälkeen kristikunnan tila rappeutui. Paavien ja kirkolliskokousten käskyjen ja oppikysymyksiä koskevien määritelmien lisäksi inkvisitio, ristiretket sekä katolilaisten ja protestanttien väliset ”pyhät” sodat synnyttivät uskonnollisen järjestelmän, jota oli mahdotonta puhdistaa.

Kirjassaan A World Lit Only by Fire William Manchester kirjoittaa: ”Paavit elivät 1400- ja 1500-luvulla kuin Rooman keisarit. He olivat maailman rikkaimpia ihmisiä, ja he sekä heidän kardinaalinsa rikastuivat vielä lisää myymällä pyhiä virkoja.” Suuren luopumuksen aikana pienet ryhmät ja yksityiset ihmiset yrittivät jälleen saada esille tosi kristillisyyden ilmaisten näin vertauskuvalliselle vehnälle tunnusomaisia piirteitä. He joutuivat usein maksamaan siitä kovan hinnan. Samassa kirjassa sanotaan: ”Toisinaan näytti siltä, että kristillisyyden tosi pyhimyksistä, niin katolisista kuin protestanttisistakin, tuli liekeissä mustuneita marttyyreita.” Toiset, niin sanotut uskonpuhdistajat, kuten Martti Luther ja Jean Calvin, onnistuivat luomaan kestäviä uskonnollisia järjestelmiä, jotka olivat erossa katolisesta kirkosta mutta joilla oli silti samat perusopit kuin sillä. Nekin ottivat innokkaasti osaa politiikkaan.

Protestanttisella kentällä yritettiin saada aikaan niin sanottu uskonnollinen uudelleen herääminen. Esimerkiksi 1700- ja 1800-luvulla nämä pyrkimykset johtivat tarmokkaaseen ulkomaille suuntautuvaan lähetystyöhön. Mutta sen mukaan, mitä paimenet itse myöntävät, protestanttisen lauman hengellinen tila on nykyään kaikkea muuta kuin rohkaiseva. Protestanttinen teologi Oscar Cullmann myönsi äskettäin, että ”itse kirkoissa usko on kriisissä”.

Myös katolisen kirkon piirissä on ollut uskonpuhdistuksia ja vastauskonpuhdistuksia. 1000–1200-luvuilla, jolloin papisto oli suurimmaksi osaksi turmeltunutta ja suunnattoman rikasta, muodostettiin luostarikuntia, jotka pitivät tiukasti kiinni köyhyyslupauksesta. Näitä kuitenkin valvottiin tarkkaan, ja joidenkin oppineiden mukaan kirkon hierarkia tukahdutti ne. Sitten 1500-luvulla seurasi vastauskonpuhdistus, joka pantiin alulle Trentin kirkolliskokouksessa ja joka suureksi osaksi ohjasi taistelua protestanttista uskonpuhdistusta vastaan.

1800-luvun alkupuoliskolla kirkon arvon palautumisen aikaan katolinen kirkko omaksui autoritaarisen ja konservatiivisen kannan. Tosi kristillisyyden ennallistamiseksi ei kuitenkaan voida sanoa tehdyn mitään todellisia uudistuksia. Niiden avulla yritettiin sen sijaan vain vakauttaa papiston valtaa, kun maailma muuttui uskonnollisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti.

Viime aikoinakin, 1960-luvulla, näytti siltä, että katolinen kirkko halusi Vatikaanin 2. ekumeenisen kirkolliskokouksen myötä panna käyntiin perusteellisen muutoksen. Niin sanotun kirkolliskokouksen uudistuksen pysäytti kuitenkin äkisti nykyinen paavi hillitsemällä kirkon edistysmielisten jäsenten mieltä. Eräs katolinen ryhmä on määritellyt tämän vaiheen, jota jotkut sanovat Wojtylan ennallistamiseksi, ”uudenlaiseksi konstantinuslaisuudeksi”. Kuten jesuiittojen lehdessä La Civiltà Cattolica todetaan, katolinen kirkko on muiden kirkkojen tavoin vastatusten ”radikaalin ja maailmanlaajuisen kriisin kanssa: radikaalin, koska se koskee uskon ja kristillisen elämän juuria; maailmanlaajuisen, koska se koskee kaikkia kristillisyyden puolia”.

Kristikunnan uskonnot eivät ole todellisuudessa puhdistuneet, eivätkä ne siihen pystyisikään, sillä tosi kristillisyys oli määrä saattaa jälleen voimaan vasta ”elonkorjuun” aikana, jolloin vertauskuvallinen vehnä koottaisiin yhteen puhtaaseen seurakuntaan (Matteus 13:30, 39). Se pitkä luettelo rikoksista ja väärinteoista, joihin on syyllistytty sekä kristillisiksi tunnustautuvien että muunlaisen uskonnon nimissä, herättää kysymyksen: onko realistista odottaa todellista puhdistusta kristikunnan suunnalta?

Onko puhdistuminen mahdotonta?

Ilmestyskirjassa eli Apokalypsissa kerrotaan vertauskuvallisesta suuresta portosta, jolla on salaperäinen nimi ”Suuri Babylon” (Ilmestys 17:1, 5). Raamatun lukijat ovat satojen vuosien ajan etsineet selitystä tälle salaperäiselle vertauskuvalle. Papiston vauraus ja turmelus on inhottanut monia. Jotkut ovat ajatelleet Suuren Babylonin edustavan kirkon hierarkiaa. Näin ajattelivat muun muassa Jan Hus, böömiläinen katolinen pappi, joka poltettiin elävältä vuonna 1415, ja Aonio Paleario, italialainen humanisti, joka hirtettiin ja poltettiin vuonna 1570. He kumpikin yrittivät menestyksettä puhdistaa katolista kirkkoa toivoen, että se palaisi ”alkuperäiseen arvoonsa”.

Ilmestyksen 17. ja 18. luvussa sitä vastoin osoitetaan, että Suuri Babylon edustaa koko väärän uskonnon maailmanmahtia.a Tätä eri uskonnoista koostuvaa ”suurta porttoa” ei voi puhdistaa, koska ”hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka”. Nyt 1900-luvulla lähes kaikki uskonnot – eivät vain kristikuntaan kuuluvat – ovat syyllistyneet sotiin, joissa vuodatetaan edelleen paljon verta, ja törkeään moraaliseen turmelukseen, joka vitsaa ihmiskuntaa. Jumala on sen vuoksi määrännyt ”Babylonin” tuhottavaksi. (Ilmestys 18:5, 8.)

Nyt on aika ’lähteä siitä ulos’

Raamatun ennustusten täyttyminen paljastaa, että meidän aikamme sopii yhteen tämän pahan ”asiainjärjestelmän päättymisen” kanssa (Matteus 24:3). Ei kellään, joka haluaa vilpittömästi palvoa Jumalaa, ole varaa elää omien ajatustensa ja mielitekojensa mukaisesti. Hänen täytyy ’etsiä Jehovaa silloin, kun hänet löytää voidaan’, tosiaankin juuri nyt, koska Jeesuksen ennustama ”suuri ahdistus” on käsillä (Jesaja 55:6; Matteus 24:21). Samoin kuin kävi Israelin kansan päivinä, Jumala ei tule nytkään sietämään uskonnon turmelusta vain siksi, että se kerskuu olevansa vanha. Ne, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen ja pelastuksen, eivät suinkaan yritä korjata uppoamaan tuomittua laivaa, vaan heidän kaikkien täytyy viipymättä totella Ilmestyksen 18:4:n henkeytettyä käskyä: ”Lähtekää siitä [Suuresta Babylonista] ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.”

Mutta minne pitäisi ’lähteä’? Mistä muualta voi saada pelastuksen? Eikö ole olemassa vaara, että etsii turvaa väärästä paikasta? Miten se ainoa uskonto, jonka Jumala hyväksyy, voidaan tunnistaa? Ainoat luotettavat vastaukset voidaan löytää Jumalan sanasta (2. Timoteukselle 3:16, 17). Jehovan todistajat kehottavat sinua tutkimaan Raamattua tarkemmin. Voit oppia ymmärtämään, keitä ovat ne, joista Jumala on valinnut ”kansan nimelleen” ja jotka hän suojelee lähestyvänä vihan päivänään (Apostolien teot 15:14; Sefanja 2:3; Ilmestys 16:14–16).

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Jos uskontosi laiva on uppoamassa, käänny tosi kristillisen pelastusaluksen puoleen