Lukijoiden kysymyksiä
Millainen asenne kristillisissä kastetilaisuuksissa pitäisi olla?
Tämä on kiinnostava kysymys, sillä vaikka monet lukijamme ovat jo kastettuja, se koskee heitä samoin kuin kastettavia. Aluksi joitakin ajatuksia niistä, jotka käyvät kasteella (täydellinen upotuskaste). Millainen asenne heillä tulisi olla?
Jeesus käski Matteuksen 28:19, 20:ssä seuraajiaan menemään ja tekemään ihmisistä opetuslapsia opettamalla ja kastamalla heitä. Hän ei antanut kasteelle menemisestä sellaista kuvaa, että se olisi hyvin tunteellinen kokemus, hetken innostuksessa suoritettu teko. Se on vakava askel, mikä käy ilmi Jeesuksen esimerkistä. Luukkaan 3:21:ssä sanotaan: ”Jeesuskin kastettiin, ja hänen rukoillessaan taivas aukeni.” Esikuvamme otti tosiaankin kasteen vakavasti, rukouksen hengessä. Emme voi kuvitella, että hän olisi vedestä noustuaan tehnyt voitonmerkin, hihkaissut tai heiluttanut käsiään ilmassa, vaikka jotkut ovatkin viime aikoina toimineet näin. Sen sijaan Jeesus kääntyi Isänsä puoleen rukoillen, kun ainoastaan Johannes Kastaja oli läsnä.
Raamatussa ei toisaalta anneta ymmärtää, että kasteen pitäisi olla synkkä, iloton tapahtuma, jonka aikana tulisi olla jossain tietyssä asennossa tai toistaa joitakin sanoja, kuten eräissä kristikunnan kirkoissa vaaditaan nykyään. Ajatellaanpa vain helluntaita, jolloin tuhansia juutalaisia ja käännynnäisiä meni kristilliselle kasteelle. He olivat jo tutkineet Jumalan lakia ja luoneet suhteen häneen. Siksi heidän ei tarvinnut muuta kuin oppia tuntemaan ja hyväksyä Messias, Jeesus. Sen tehtyään heidät voitiin kastaa.
Apostolien tekojen 2:41:ssä kerrotaan: ”Ne, jotka omaksuivat hänen sanansa halukkaasti, kastettiin.” Weymouthin raamatunkäännöksessä lukee: ”Ne, jotka ottivat hänen sanansa vastaan iloiten, kastettiin.” He iloitsivat Messiasta koskevasta innostavasta uutisesta, ja varmasti tuota syvää iloa ilmeni edelleen itse kasteenkin yhteydessä, joka suoritettiin satojen ja taas satojen iloisten katselijoiden edessä. Enkelitkin tarkkailivat taivaassa ja riemuitsivat. Palauta mieleesi Jeesuksen sanat: ”Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.” (Luukas 15:10.)
Jokainen meistä voi ilmaista kasteeseen liittyvää vakavuutta niin kuin myös iloa monin eri tavoin. Joissakin kirkoissa kastettavilla on yllään valkoinen tai musta kaapu. Raamatusta ei yksinkertaisesti löydy tukea tällaiselle vaatimukselle. Silti hyvin pienet tai paljastavat uimapuvut eivät olisi sopivia sen enempää miehille kuin naisillekaan. Lisäksi, kuten jo mainittiin, uuden kristityn ei olisi sopivaa vedestä noustessaan tehdä erityisiä eleitä tai käyttäytyä muuten ikään kuin hän olisi saanut suuren voiton. Muut kristityt veljet ovat iloisia siitä, että hän on käynyt kasteella. Hänen tulisi ymmärtää tämän uskon ilmauksen olevan vasta ensiaskelia sillä pitkällä nuhteettomuuden vaelluksella, jolla tavoitellaan Jumalan hyväksymystä (Matteus 16:24).
Julkisen kasteen katselijoina mekin iloitsemme tästä tilaisuudesta, varsinkin jos kastettava on sukulaisemme tai joku, jonka kanssa olemme tutkineet Raamattua. Jotta me kuitenkin voisimme olla täysin mukana tässä tapahtumassa, meidän täytyy kuunnella koko puhe kastettavien kanssa, kuulla heidän vastaavan julkisesti heille esitettyihin kysymyksiin ja yhtyä rukoukseen. Tämä auttaa meitä suhtautumaan kasteeseen oikealla tavalla; saamme Jumalan näkemyksen siitä. Kun kaste on suoritettu, meidän ei tarvitse riemuita äänekkäästi, antaa kukkia tai järjestää juhlaa kastetun kunniaksi ilmaistaksemme iloamme. Voimme silti mennä uuden veljemme tai sisaremme luo ja kertoa olevamme mielissämme siitä suurenmoisesta askeleesta, jonka hän on ottanut, sekä toivottaa hänet lämpimästi tervetulleeksi kristilliseen veljesseuraamme.
Tiivistelmänä voidaan näin ollen sanoa, että meidän kaikkien, myös upotuskasteelle menevien, pitäisi suhtautua kasteeseen asianmukaisen vakavasti. Silloin ei ole voimakkaiden tunteenpurkausten, juhlimisen tai ilonpidon aika. Toisaalta se ei myöskään ole mikään synkkä, iloton hetki. Voimme aiheellisesti olla iloisia siitä, että uudet ovat alkaneet kulkea kanssamme ikuiseen elämään johtavaa tietä. Voimme ottaa heidät iloisesti vastaan uusina veljinämme ja sisarinamme.
[Kokosivun kuva s. 31]